Gootti.net

Loistavaa! Kantsi avaa tää ns runopalsta!

Runojani on esillä osoitteessa http://hopeakettu.harhakuva.org/,

laitetaan tähän nyt kuitenkin yksi:

Tähtisateenvarjon alla tapahtunutta
***

Vihlova revontuuli
jäätyi pakkasen puuterisormiin,
valkoiseksi hattaraksi, tuoreen lumen tuoksuiseksi

Se näki auringonpennun kolme ensiaskelta,
kun se hakee vieterilumelta vastauksia -
me
vain juoksemme kuuraisten koivunoksien yli,
pörröttäen pienen kultaista turkkia
Se nostaa katseensa
muttei näe meitä

Olimmehan jo löytäneet nimikkohiutaleemme,
jotka leikkivät vanavedessämme
(kimaltavaa kirkonrottaa)
***

Mä tässä yks päivä kirjotin tälläsen:

Olen yrittänyt kirjoittaa satoja lauluja, nähnyt niistä tunansia unia. Aivan kuten ne monet kerrat, kun olen yrittänyt ymmärtää jotain, mitä ei kukaan tiedä. Tai kuten ne monet yöt ja päivät, kun olen ajatellut asioita pidemmälle kuin edes tarvitsee.

Monta kertaa olen itkenyt itseni uneen ja vaipunut epä toivoon. Mikään ei mitään auta, mitään ei tapahdu, voisin kadota syvälle maan alle eikä kukaan huomaa eikä välitä.

Käteni ovat kirjoittamisesta väsyneet, mutta mitään en ole aikaan saanut. Kyyneleeni olen loppuun itkenyt, tai niin ainakin toivon. Mutta mitään en ole oppinut. Mikään ei mitään auta, mitään ei tapahdu, voisin kadota maan alle eikä kukaan huomaa eikä välitä....

Että näin...

Insomnia.


Maailman frigidiys ahdistaa minua.
Sen hymyssä on jotakin turmiollista.
Ja sen kylmän kiihkeät katseet merkitsevät,
tuhon perverssiä performanssia.

Paljasta minun luurankoni kaapissa
äläkä anna minun hengittää.

Syanidia ja morfiinia huuliltasi.

Laske elämäni sekunnit tavalla,
joka saisi murhan vaikuttamaan
vain viattomalta leikiltä.

Kuurupiilolta vesisateessa.


Jos minun maailmani olisit sinä,
hulluus tanssisi luokseni lapsenkengissä.

My smile is my armour,
my shield against the world.
I don't want them to see,
To see how much I hurt.
I don't want them to see
the sad girl I am.
So I hide the scared girl
behind the heavy curtain of humor.
I laugh when I want to cry,
I smile when I want to scream.
I want to let go...


muoks.

Hymyni, panssarini
en halua heidän näkevän,
kuinka pieni olen,
kuinka peloissani olen,
kuinka yksin olen.

Nauruni, suojani.
He eivät näe.
Pelkoni suojassa huumorin
mieli vallassa sairauden.

Hymyni, nauruni, huumorini
panssarini, suojani...

once upon a time
there was a girl who knew who she was.
she knew that she had that someone waiting for her.
someone who would save her from the darkness.
she used to believe in fairytales. in true love.
that girl is gone. dead. never coming back.
she doesn´t believe in love nor fairytales.
she doesn´t believe in that white prince coming to save her.
this girl has been hurt too many times to believe.
too many times to trust.
too many times to love.
she is standing on a cliff.
she has been hurt too many times to turn back.
too many times to see.
i´ve been hurt too many times.
too many times...

Ei millään pahalla, varmasti kaikilla runoilla on kirjoittajalle itselleen suuri merkitys, mutta eri asia on onko niillä merkitystä muille lukijoille. Muutamia runoja tästä ketjusta lukeneena mietin että ovatko kirjoittajat edes yrittäneet keksiä mitään tuoreita ja persoonallisia ilmauksia asioille joista he kirjoittavat. Sillä "runous" jossa on vain kulunutta kieltä ei ole runoutta. Se onko se kirjoitettu jollain ulkomaan kielellä, englanniksi, ranskaksi, swahiliksi jne. ei tee siitä yhtään parempaa. Suosittelen monille että katsoisivat esim. kirjoittajan DeadlyNightshade tekstejä sillä niissä on aika paljonkin älytty idea siitä mitä runous oikeasti on. Siis sellainen runous josta on jotain iloa lukijallekin eikä vain kirjoittajalle.

En ymmärrä, miksi omaa luovuutta tulisi miettiä ja rajata ja ajatella lukijaa (puhun nyt vain runoista, en mistään muusta kirjoittamiseen liittyvistä aiheista).
Runo on loppujen lopuksi hyvin henkilökohtainen asia, jossa kirjoittaja itse päättää, päästääkö lukijaa niin lähelle itseään. Runossahan on paljon tunnetta ja kun sitä rupeaa siirtämään paperille, tuskin kovin ajattelee, että mitenhän voisin kirjoittaa tämän mielenkiintoisemmaksi. Sanat saattavat vain liukua paperille, kulunein sanoin ja lainauksin. Onhan ne jo nähtyjä, mutta runoutta se on sekin. Kuluneista sanoista ja kerrotuista riveistä voi saada aikaan hienonkin runon.
Runoja on miljoonia erilaisia, samoin runoilijoita ja lukijoita enemmän, kuin runoja ja runoilijoita yhteensä, joten joka runolle löytyy varmasti oma lukijansa. Onhan se mahtavaa ja ihanaa lukea uusia, tuoreita ja uusin vertauskuvin kirjoitettuja runoja vaikka esim. kuolemasta, mutta kohtahan sekin on kulunut ja vanha, jos kaikki muutkin rupeavat kirjoittamaan niin?
Jokaisella on myös erillainen tapa kirjoittaa, johon minusta lukijalla ei ole mitään oikeutta puuttua. Tietenkin mielipiteensä saa sanoa ja on kai se ihan suotavaakin, mutta eihän sitä mennä sanomaan surullisellekaan ihmiselle, että hei, näytäpäs surusi vähän erillailla, kun tuo sinun tapasi näyttää suru, on kulunut. Tunne ja runous ovat kuitenkin sama asia, kuin ihmiselle happi, tai maailmalle aurinko, ilman toista, ei ole sitä toistakaan.
Mitä tässä nyt yritän sanoa, on se, että eiköhän täällä voi jokainen laittaa juuri sellaisia runoja esille, mitkä ovat itselleen tärkeitä. Tämä kun ei ole mikään harhakuva.org tms. missä tason tulisi olla samaa, kuin Eino Leinolla konsanaan, vaan gootti.netin oma runopalsta, niin antaa jokaisen runon kukkia ja tunteiden tulla esille, vaikkakin sillä kuluneella ja vanhalla jo nähdyllä tavalla.

Anteeksi nyt, jos loukkasin, ei ollut tarkoitus.

Virrat eivät luhistu takertuen
***

Kun toisaalla pimeys löytää lapsistaan laulavan siemenen,
jota ei uskalla pelossaan paljastaa

niin toisaalla valo tunkeutuu juurineen silmiini
Enkä kaipaan mitään niin kovasti kuin vaimennusmuuria,
koska raakana valo vain vihloo

Ehkä olisi aika huomata,
miten linnut valuvat alemmas päivä päivältä
vaikka apuaineet tuntuisivatkin vain pikaliimalta,
turhan hataralta kosketukselta
olotilavakioon

Useat aamut ovat kirvelleet
hieman keskimääräistä keltaisempina,
kun tämä kuvanvääntelehtijä vain tuijottaa mielikuvamurskaansa

Edes huoneeni ei ole
riittävän ymmärtäväinen jotta tajuaisi, että
käänteissyntyvyys muovautuu
ihmiskäsien pakkoliikkeiden läpi ja kautta

Ja vaikka vajoaisinkin vielä vähän syvemmälle
pyörteilyyn ja routaiseen veteen

niin kesä auttaa itsearvostuksen kukkaan,
vaikka keinotekoiset lannoitteet
eivät minun tapauksessani toimineetkaan
***

Angstia

Kiitos kehuista, Deadboy.

Azraelin, Rottenician ja SirEmbryon runoista tykkäilen paljon enkä yhtään häpeä ilmoittaa että olen kateellinen heidän kirjoitustaidolleen.

Jatkoa edelliseen koska en jaksa editoida vaan olen laiska kakka:

Raavittu puhuu totta mutta niin puhuu myös Deadboy. Olen hieman elitistinen mutta en todellakaan tarkoita mitään pahaa sillä, että sanon, että jos kirjoittaa vain täysin omaksi ilokseen eikä välitä siitä, mitä lukija ajattelee, niin runoa ei ole tarkoitettu julkaistavaksi. Tosin täällä gootti.netissä sillä ei ole niin väliä toisin kuin raavitun mainitsemassa harhakuva.org:issa. Myös rakkausrunot.fi:hin voi laittaa hyvin näitä tunteiden puhtaaksikirjoittamisia

Kyllä minäkin kirjoitan runot omista tunteistani, mutta mietin kyllä miten ne ilmaisen ja joskus menee viikkokin yhtä runoa hioessa. Tosin nyt on runosuoneni jo alkanut ehtyä mutta pitää vain taas aloittaa pohjalta niin ehkä pääsen luomisvireeseen Itse saan suurimman tyytyväisyyden siitä, että tiedän että olen yrittänyt parhaani ja myös muut pitävät kirjoitelmistani.

Enkä todellakaan halua loukata ketään sanomisillani. Anteeksi jos niin tein.