Gootti.net

Nykylasten liian vapaa kasvatus?

Kirjoittanut: Valkyria (Aktiivi)
  • #61
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 01.04.2007 13:45
jos kokee kaikenlaista pahaa niin oppii virheistään. ainakin minä oppisin. ite oon joutunu aina isäni väkivallan takia itsemurha-ajatuksiin. isompana sit kostin porukoille muutin pois saman tien ku sain mahdollisuuden. olin sit alkanu seurustella alkoholistin kanssa eli jouduin itekki pahaan seuraan,jolloin juopottelin ja päädyin usein poliisien seuraan ja sit vaa nauroin vanhemmilleni kunnes lopulta lopetin ku huomasin et vaa ittelleen näin teen pahaa ja muistutan isääni olemalla huono ihminen ja huono esimerkki mun pikkuveljelle ja siskolle. kylhän mäkin olin kotiarestissa aika usein nuorena ku isä kerranki vuodes huomas olemassaoloni nii oli pakko tehä mun olosta viel pahemman pistämäl mut neljän seinän väliin. isäni oikeesti kaiken pahan alku. se on pilannu jokaisen perheenjäseneen elämän. äitini on ollu tukena olemalla kaveri mutten en ikinä uskalla hänelle kertoo mitään. kerroin kerran kärsiväni vanhempien takia ja äitini sai siitä raivokohtauksen koska tunsi syyllisyyttä. ei hän ikinä muuta tapojaan. ei kukaan vanhemmista enään muutu. vain minä voin pelastaa perheemme nuorimpia auttamalla heitä kestämään.
Kirjoittanut: M Chaosbreather (Nimetön)
  • #62
  • • Muokkasi: M Chaosbreather
  • Lähetetty: 01.04.2007 13:52

Lainaus: Valkyria

sit tästä vapaa kasvatuksesta niin ite oon kasvanu itteekseen. äitini ei ikinä hoitanu minua pienenä edes. isäni on aina ollu mulle kuin haamu. oon aina joutunu olemaan omillaan. mua ei hemmoteltu pienenä ei mitään. en tavallaan ollu noille edes olemassa. no tuloksena siis et jouduin kaiken kokemaan karumalla tavalla ku tiesin ettei noi mua auttaisi.


Tuo kyllä ymmärrän kun joutuu itse kasvattamaan itsensä, jouduin ehkä osittain kun äiti oli poissa töiden takia, joten ei jäänyt aikaa ja isä oli aina humalassa. Opettaja ihmetteli miten ole jo niin nuorena pikkuvanha.
Silti kuitenkin olen mielestäni elännyt hyvän lapsuuden vaikka mahtuu sinne paskojakin hetkiä ja asioita, jotka vaikuttaa vieläkin siihen miten suhtaudun ihmisiin tai joihinkin asioihin. Kuitenkin kiitän, ettei minulla ole ollut väkivaltaista isää tai äitiä.

Tilanne parantui onneksi kun erosivat, joten hyvä aika on ollut äidin huomassa mutta en ikinä ole jutellut isälleni tai äidilleni ongelmistani. Oikeastaan kumpikaan heistä ei oikeastaan täysin tunne minua, koska mistään syvällisistä ei puhuttu. Joskus ehkä jotain mutta pitkälti olen kirjoittanut kaikki juttuni ja kuunnellut musaa. Vasta nyt oikeastaan olen voinnut puhua poikaystävälleni.

Siinä voi mennä vikaan jos ei vielä tiedä mikä on oikein ja mikä ei mutta onneksi myös sinullekin se on ollut tavallaan oikeaan suuntaan kasvattavaa.

Siinä psykologit on mennyt vikaan, että nainen etsii aina tavallaan isähahmonsa kaltaista miesystävää itselleen, koska se on ensimmäinen kuva/käsitys millainen miehen pitäisi olla. Mie oon etsinyt pikemmin päinvastaista ja parempi niin. Olen löytänyt juuri oikeanlaisen miehen, enkä ole ottanut turpaan tai kumpikaan kärsinyt alkoholiongelmista, eli kaipa mie oon ottanu opikseni sikolta ja faijalta. Tässä nyt vähän taitaa mennä aiheen vierestä...
Kirjoittanut: Valkyria (Aktiivi)
  • #63
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 01.04.2007 14:02
no se on hyvä että se ero tuli teijän perheessä ku se ny tilannetta paransi meijän perheessä eroa ei tuu edes ajateltua ku äitini ei pysty samaan mistään töitä ja oon riippuvainen isästä juuri lasten vuoksi. rahaa tarvitaan:/ minä en heitä kovin pysty myöskään auttamaan aika usein nuoret nykyään just eivät voi puhua vanhemmilleen syystä tai toisesta. ainoa henkilö kelle pystyn puhumaan ja oon aina pystyny on mummo. toki se joskus on kertonu äidilleen mun juttuja mut silti suojellu mua ja ollu tukena. isäni ei tiedä mistään mitään. ite olen sitä mieltä että sisaruksien kanssa pitäisi olla läheiset välit jotta selviäisi näistä nykyperheiden ongelmistaan. mulla on aina ollu läheiset välit isoveljeni kanssa vaikka näin hänet kerran parissa vuodessa mut hän autto mua kestää perheettäni etten karkais kotoa esim
Kirjoittanut: Valkyria (Aktiivi)
  • #64
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 01.04.2007 14:05

Lainaus: M Chaosbreather

Siinä psykologit on mennyt vikaan, että nainen etsii aina tavallaan isähahmonsa kaltaista miesystävää itselleen, koska se on ensimmäinen kuva/käsitys millainen miehen pitäisi olla. Mie oon etsinyt pikemmin päinvastaista ja parempi niin. Olen löytänyt juuri oikeanlaisen miehen, enkä ole ottanut turpaan tai kumpikaan kärsinyt alkoholiongelmista, eli kaipa mie oon ottanu opikseni sikolta ja faijalta. Tässä nyt vähän taitaa mennä aiheen vierestä...

no ohan ne myös vähän oikees ainakin minun ensimmäinen etsimä mies(siis ihan ite saalistin) niin oli isääni muistuttava ku sekin oli alkoholisti ja sen kaa elämä oli yhtä helvettiä ja ongelmia täynnä mut nyt lopulta oon yrittäny ettiä isäni vastakohtaa ja toivotaan et tää nykyinen ny olisikkiin isäni vastakohta ei sitä ikinä tiiä mitä kuoren alta paljastuu
Kirjoittanut: M Chaosbreather (Nimetön)
  • Lähetetty: 01.04.2007 14:11

Lainaus: Valkyria

toki se joskus on kertonu äidilleen mun juttuja mut silti suojellu mua ja ollu tukena. isäni ei tiedä mistään mitään. ite olen sitä mieltä että sisaruksien kanssa pitäisi olla läheiset välit jotta selviäisi näistä nykyperheiden ongelmistaan. mulla on aina ollu läheiset välit isoveljeni kanssa


Niin no en mie oo puhunut siskoni kanssa ihan kaikesta vaikka aika avoimia ollaan toisaalta, eikä sekään ole varmaan kertonyt kaikkea mitä teki hurjina vuosinaan. Tiedän jotenkin jo tarpeeksi ja on historiaa. Mitä niitä enää kaivamaan jos ne ei vaivaa.

Mulla oli edellisen miekkosen kanssa se ongelma, että sen koko perhe (mummoa myöten) tiesi sitten pienimmätkin asiat. En tykkää, että kuitenkaan parin väliset asiat on riepoteltavina koko suvun kesken. Sen takia toisaalta on hyvä, että nykyisin voin jutella miekkoseni kanssa ja ongelmista ei puhuta sitten sen kotipihassa. Hän tukee minua tarpeeksi, ettei tarvitse mennä vaivaamaan muita ongelmillani. Hän ymmärtää parhaiten kun on kokenut itse vastaavaa.
Kirjoittanut: M Chaosbreather (Nimetön)
  • #66
  • • Muokkasi: M Chaosbreather
  • Lähetetty: 01.04.2007 14:13

Lainaus: Valkyria


Lainaus: M Chaosbreather

Siinä psykologit on mennyt vikaan, että nainen etsii aina tavallaan isähahmonsa kaltaista miesystävää itselleen, koska se on ensimmäinen kuva/käsitys millainen miehen pitäisi olla. Mie oon etsinyt pikemmin päinvastaista ja parempi niin. Olen löytänyt juuri oikeanlaisen miehen, enkä ole ottanut turpaan tai kumpikaan kärsinyt alkoholiongelmista, eli kaipa mie oon ottanu opikseni sikolta ja faijalta. Tässä nyt vähän taitaa mennä aiheen vierestä...


no ohan ne myös vähän oikees ainakin minun ensimmäinen etsimä mies(siis ihan ite saalistin) niin oli isääni muistuttava ku sekin oli alkoholisti ja sen kaa elämä oli yhtä helvettiä ja ongelmia täynnä mut nyt lopulta oon yrittäny ettiä isäni vastakohtaa ja toivotaan et tää nykyinen ny olisikkiin isäni vastakohta ei sitä ikinä tiiä mitä kuoren alta paljastuu


Niin siis tarkotinkin omalla kohdallani, eli mielestäni ns. poikkeus säännössä. En ole peristeisesti oletuspsykolgian mukaan mennyt.
Kirjoittanut: Valkyria (Aktiivi)
  • #67
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 01.04.2007 14:16
no se on kyl aika ahdistavaa jos koko suku tietää sun jokaisesta askeleesta
Kirjoittanut: Valkyria (Aktiivi)
  • #68
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 01.04.2007 14:19
se on hyvä jos se sua ymmärtää ja kyl se aika iso plussa jos kokennu aika samaa ku sit se tietää mikä auttaa jne. munki otuksella ongelmia isänsä kanssa (myös alkoholisti) niin osaahan se mua lohduttaa jos isäni kaa tulee jtn riitaa. eniten kannattaa ehkä varoa ettei sitten noista pahoja kokeneista ihmisistä tule samanlaisia ku se kuka sen kaiken aiheutti :/
Kirjoittanut: Shaft (Inkvisiittori)
  • #69
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 02.04.2007 18:46

Lainaus: M Chaosbreather

Siinä psykologit on mennyt vikaan, että nainen etsii aina tavallaan isähahmonsa kaltaista miesystävää itselleen, koska se on ensimmäinen kuva/käsitys millainen miehen pitäisi olla.


Tästä tuli mieleen, että kun tapasin nykyiseni isän. Meinasin oikeasti parin tunnin jutustelun jälkeen revetä. Siis miten voi olla joku ihminen niin samanlainen kuin minä, vaikka ei olla mitään sukua, aivan toisenlaiset perhetaustat, kasvatus ja ikäero tietysti.

Huimasi oikein, itseasiassa joskus oli ollut puhetta tästä ja sitten tultiin siihen lopputulokseen, että meissä on jotain samaa, mutta en ymmärtänyt että näin paljon
Kirjoittanut: Stuntgirl (Aktiivi)
  • #70
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 05.08.2007 10:34
Minun äitini on kasvattanut minut hyvätapaiseksi jne. Kaverini isosisko oli joskus gootti, niin hän kävi hakkaamassa porukkaa jne. eikä vanhemmat välittäny ollenkaan. Aika outoa..
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit