Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Itsemurhat

Itsemurhat

Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #151
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 17.04.2008 17:04

Lainaus: Not the nicest girl

Ja aina kuitenkin tulee se viisas ajatus, että ketkä mua oikeasti kaipais, jos tappaisin itseni. Vanhemmat, sukulaiset, pari hyvää ystävää, varmasti joku puolituttukin...

Kuulostaa varmasti melko kauhealta monen korvaan, mutta ainakin itse olen sitä mieltä, että kyllä ne aikanaan kuitenkin unohtavat. Kerran se vaan niihin sattuu. Kyllä ne kaikki siitä yli pääsee.
Kirjoittanut: The Evil Fairy (Nimetön)
  • #152
  • • Muokkasi: The Evil Fairy
  • Lähetetty: 17.04.2008 17:09

Lainaus: Funereal Soul

Kuulostaa varmasti melko kauhealta monen korvaan, mutta ainakin itse olen sitä mieltä, että kyllä ne aikanaan kuitenkin unohtavat. Kerran se vaan niihin sattuu. Kyllä ne kaikki siitä yli pääsee.


Itse en käyttäisi sanaa unohtavat, uskon että kyllä ne sukulaiset ja muut tutut aina tulisivat muistamaan, mutta jossakin vaiheessa kun suru helpottaa he pääsisivät suurimmasta ikävästä eroon ja alkaisivat taas elämään elämäänsä täysillä.
Kirjoittanut: poison (Organisaattori)
  • #153
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 17.04.2008 17:55

Lainaus: The Evil Fairy

mutta jossakin vaiheessa kun suru helpottaa he pääsisivät suurimmasta ikävästä eroon ja alkaisivat taas elämään elämäänsä täysillä.

Minulle on käynyt noin. Rakas ihminen kuoli vahingossa/tahallaan 2000 luvun alussa. Aluksi se oli ihan hirveetä, ja kävin haudalla miltei joka päivä. Mutta nykyään olen päässyt yli, ja elän taas täyttä elämää. Välillä katselen hänen kuviaan, ja muistelen...
Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #154
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 24.05.2008 22:21
Seuraavalla kerralla,( jos sellainen vielä uudelleen tulee niin) varmistan, että:
-Ajoitan junan tulon tarkemmin
-Painan liipaisemesta nopeammin
-Teen köydestä hieman tiukemman tai sitten se todennäköisin
-viillän tarkemmin ja hieman syvempään..
Kirjoittanut: SirMarylee (Aktiivi)
  • Lähetetty: 04.06.2008 19:02
En tykkää siitä, että kaverini puhuu itsensä tappamisestä (okei parikin kaveria). Tulee sellanen olo, että tekee vaan mieli kiljua suoraa kurkkua sanomatta mitään päin naamaa, jotta tajuisi olevansa vielä siinä edessäni ja olemassa, hengissä. Inhoon, kun ihmiset luovuttaa. Suoraan sanottuna vihaan sitä. Inhoan, että joku on keksinyt itsemurhan, sillä se päättää lopulta liian monen HYVÄN elämän liian aikasessa vaiheessa. Oikei, tulee hetkiä jollon kaikki vaan kusee sua silmään, mut hei. Tää elämähän on ruusuilla tanssimista Right? (toisin tosin väitetään) Mutta kukaan ei taida olla ottanu huomioon sitä, että jokaisessa ruusussa on myös piikkinsä.
En vaan käsitä sitä, että "ei jakseta enää jatkaa". En tajua sitä, että meneekö se jokainen energian hippu siihen jatkamisen yrittämiseen? Mitä jos vaan elettäis päivä kerrallaan ja huomattais ne pienet asiat joskus?

Itteni tekee onnelliseks ihan vähäset asiat. Osaan nauttia niin vähästä, etten roiku niin pienestä asiasta kiinni. Ajattelen usein kuolemaa ja olen suunnitellut itsemurhia, jopa paperille. Mutta hei, ne on suunnitelmia vaan. Tiedän ettei mun voimat ikuisesti riitä, mutta come on. Nautin tästä nuoruudesta menee se sitten ihan alamäkeen tai ei. Sitä pitää vaan tottua ajatukseen, että jonakin päivänä sitä saattaa vielä herätä ja todeta: Mä selvisin.
Mulle kävi niin että selvisin kaikesta pahasta, enkä tosiaan aijo tän kovan työn jäkeen/aikana antaa periks. En tosiaan.

Sitä kuvitteli anorexian alkaessa, että ana on loistava ystävä. Okei en ees tajunnu pitkään aikaan, että sairastin syömishäiriötä. Nyt, kun silmät on auennu, tajusin että tapoin itteeni vaan hitaasti. Lopultahan siihen olis jokatapauksessa kuollut. Se oli pitkää ja kivuliasta itsemurhaa, mutta mä en antanu periks. Mä selvisin.
Ja tiedän mitä on menetys ja tiedän miltä tuntuu, kun läheiset kuolee. En halua tehä sitä mun läheisille, että jonakin päivänä mun rakkaat vaan herää joka päivä miettien: Mitäs jo Marylee olis nyt täällä, muttei ole. En halua sitä tuskaa niille, joten en anna periksi. En tosiaan enää.

Ja sori, että kirjotin näin hemmetin pitkän ja epäselvän sepustuksen. Niin käy mulle yleensä ja no.. koittakee tottua.
Kirjoittanut: Unholysacrament (Aktiivi)
  • #156
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 04.06.2008 19:26
Enolla oli viime vuonna erittäin vaikeet ajat kun sen hyvä ystävä ja samassa bändissä rumpalina toimiva henkilö teki itsemurhan.

Joskus kun itsemurha hiipinyt mieleen vaikeina aikoina, sitä on sitten tajunnut kuinka paljon surua kaikille tuottaisi.
Kirjoittanut: BlackLotus (Jäsen)
  • Lähetetty: 14.06.2008 10:04
Mikä on mennyt pieleen kun seurustelukumppani sanoo tekevänsä itsemurhan?
Kirjoittanut: rroossaa (Jäsen)
  • #158
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 14.06.2008 11:21

Lainaus: BlackLotus

Mikä on mennyt pieleen kun seurustelukumppani sanoo tekevänsä itsemurhan?


Tost tuliki mielee et mun ex-poika ystävän äiti teki itsarin joskus 2000 vuoden alussa nii sen jälkeen hän itse on yrittänyt tappaaitsensä.
Kirjoittanut: Black angel (Aktiivi)
  • #159
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 14.06.2008 13:34
tulipa tässä mieleen kun harrastuksesta tuttu oli kertonut hänen koulussaan yyhden pojan isä oli hirttänyt itsensä ja tämän poika oli mennyt ihan sekaisin , oli kuulema huitonut veitsellä kotitalous tunnilla.
Kirjoittanut: BlackLotus (Jäsen)
  • Lähetetty: 19.06.2008 09:54
Nyt on kaikki mennyt taas vähän huonompaan suuntaan. Pelkään sen jo kuolleen, tai kohta kuolevan. Kaikki unelmat tulevaisuudesta sen kanssa on murtunu ja lipunu pois...
Lupasin taistella kuitenkin loppuun asti.
Ja niin teenkin.
Tuntuu vaan pahalta pelätä kokoajan, milloin se laittaa viimeisen viestin. Milloin se haukkuu mua viimeisen kerran. Milloin sanoo välittävänsä viimeisen kerran.
Ja tietääkö tai uskooko se enää koskaan, että rakastan sitä? Ennenkuin... On liian myöhäistä.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 52 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!