Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Itsemurhat

Itsemurhat

Kirjoittanut: kuopassa (Ylläpitäjä)
  • Lähetetty: 22.06.2008 05:27

Lainaus: BlackLotus

Tuntuu vaan pahalta pelätä kokoajan, milloin se laittaa viimeisen viestin. Milloin se haukkuu mua viimeisen kerran. Milloin sanoo välittävänsä viimeisen kerran.
Ja tietääkö tai uskooko se enää koskaan, että rakastan sitä? Ennenkuin... On liian myöhäistä.

Öh. Äh. Pakkohoito lienee mahdollista tällaisessa tilanteessa. Kaikki tähän hengenmenetykseen liittyvät huolesi haihtuvat kun kilautat esimerkiksi mammalle ja sanot niistä viesteistä, joita olet itsemurhaajalta saanut. Kakolahan on nimittäin tuossa tilanteessa se parempi vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on se mikä johtaa hautajaisiin.
Kirjoittanut: mlrd (Aktiivi)
  • Lähetetty: 23.06.2008 23:49

Lainaus: BlackLotus

Kaikki unelmat tulevaisuudesta sen kanssa on murtunu ja lipunu pois...
Lupasin taistella kuitenkin loppuun asti.
Ja niin teenkin.


teet niinkuin täytyy, hommaa tälle henkilölle ammattiapua jos pakko on.
ennenkaikkea, älä anna henkilön sairastuttaa itseäsikin.
ei ihmisen kuulu huolehtia toisen hengissäpysymisestä jatkuvasti, mielenterveys on hätäiseen koetuksella silloin.
Kirjoittanut: BlackLotus (Jäsen)
  • Lähetetty: 24.06.2008 17:42
kuopassa ja mlrd, öh.. Kiitos.
Sillä henkilöl on kyllä jo ammattiapua, mutta en tiiä kuinka tarpeeksi...
Tiiän sen, että enää tästä ei pinnalle nousta. Tietenkään en halua tai toivo sen kuolevan, mutta ei taida olla muutakaan toivoa ns. selviytyä. Puhuminen tai lääkkeet ei auta. Jollekkin osastolle tunkeminen saattaa pahentaa asiaa.
Pelkään et palan loppuun tän asian kanssa. Kenenkään ihmisen velvollisuus ei ole luotsia tälläsessa tilanteessa olevia ihmisiä. Ei varsinkaan nuorten...
Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #164
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 24.06.2008 17:56

Lainaus: BlackLotus

Tiiän sen, että enää tästä ei pinnalle nousta.

Ei kannata sanoa noin, koska hyvinkin voi olla, että tilanne siitä muuttuu.. Mulla on nimittäin ollut omalla kohdalla samankuuloinen juttu joitain vuosia sitten. Ja vielä ollaan hegissä. Taas tässä ollaan käyty jo aika lähellä pohjaa muutamia kuukausia sitten, mutta taas on hiukan helpompi kausi. Mutta tuosta aiemmasta sen verran, että mullakin oli juttu apua ja lääkkeet ja silti yritin tappaa itseni siinä onnistumatta. Silloin vitutti rankasti ja odotti vaan uutta tilaisuutta siihen.. Mikä mut lopulta sai jäämään henkiin? En oikeasti edes tiedä tai muista, mutta noustu ollaan, vaikka ei uskoisi ja vieläkin tahtoo herkästi luisua takaisin sinne olotilaan.
Ja tuosta sen lääkityksestä sen verran, että mulle auttoi vasta varmaan ne neljännet. Kaikki ei siis toimi kaikille..
Kirjoittanut: BlackLotus (Jäsen)
  • Lähetetty: 24.06.2008 18:06

Lainaus: Funereal Soul


Ei kannata sanoa noin, koska hyvinkin voi olla, että tilanne siitä muuttuu.. Mulla on nimittäin ollut omalla kohdalla samankuuloinen juttu joitain vuosia sitten. Ja vielä ollaan hegissä. Taas tässä ollaan käyty jo aika lähellä pohjaa muutamia kuukausia sitten, mutta taas on hiukan helpompi kausi. Mutta tuosta aiemmasta sen verran, että mullakin oli juttu apua ja lääkkeet ja silti yritin tappaa itseni siinä onnistumatta. Silloin vitutti rankasti ja odotti vaan uutta tilaisuutta siihen.. Mikä mut lopulta sai jäämään henkiin? En oikeasti edes tiedä tai muista, mutta noustu ollaan, vaikka ei uskoisi ja vieläkin tahtoo herkästi luisua takaisin sinne olotilaan.
Ja tuosta sen lääkityksestä sen verran, että mulle auttoi vasta varmaan ne neljännet. Kaikki ei siis toimi kaikille..

Hmm. Haluaisin jaksaa uskoa siihen tilanteen muutokseen. Toivon et kaikki olisi hyvin taas, mutta minkäs mahtaa. Pitää vain odottaa, katsoa, kuulostella. Pikkuhiljaa aina johonkin suuntaan, välillä isojakin harppauksia. Pelottaa vain että mitä seuraavaksi. Tämä tilanne nyt, odotan hetken se ja se tilanne sitten. Ehkä parempi, ehkä huonompi. Näin se menee
Kirjoittanut: neo_shaman (Aktiivi)
  • #166
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 24.06.2008 19:21

Lainaus: Funereal Soul

Ja tuosta sen lääkityksestä sen verran, että mulle auttoi vasta varmaan ne neljännet. Kaikki ei siis toimi kaikille..

Mulla auttoi heti ekat lääkkeet mitkä sain, mutta ne heikentää lähimuistia. Päiväkirja on siis kaveri... En jaksa alkaa kokeilla muita lääkkeitä, näihin totuttautuminenkin oli kahden viikon raju prosessi, joka oli aivan hirveää aikaa.

Lainaus: BlackLotus

Pitää vain odottaa, katsoa, kuulostella. Pikkuhiljaa aina johonkin suuntaan, välillä isojakin harppauksia. Pelottaa vain että mitä seuraavaksi. Tämä tilanne nyt, odotan hetken se ja se tilanne sitten. Ehkä parempi, ehkä huonompi. Näin se menee

Hyvä asenne! Mulla on kesänyt tää oman mielenterveyden kanssa käyty prosessi viimeiset viisi vuotta, joka on mm. vaikuttanut mun elämään niin että luonnollinen murrosiän henkinen kehitys meni ohi (rajojen koettelu, oman itsen etsiminen yms.) kun kamppailin kokoajan elämisen kanssa. Vasta nyt 15-vuotiaana on tilanne ollut parempi, ja alkanut todella miettiä mitä haluaa tehdä, kuka on ja minne menossa. En muista viime vuosista mitään muuta kuin hyviä ja huonoja jaksoja, mutta päiväkirjani näiltä ajoilta auttavat minua muistamaan. Nyt kun kaikki ikätoverini ja kaverini ovat jo pähkäilleet peruskysymysten kanssa, ehkä seurustelevat ja tietävät minne ovat menossa, olen minä täysin hukassa ja ulkona porukasta.

Lainaus: Funereal Soul

En oikeasti edes tiedä tai muista, mutta noustu ollaan, vaikka ei uskoisi ja vieläkin tahtoo herkästi luisua takaisin sinne olotilaan.

Mulla on mennyt viimeiset puolvuotta jonkinluontoisessa parantumisen pimeydessä... Oon olut vaan tasasen tylsistynyt, motivaation puutteessa ja rasittunut. Vasta vähän aikaa sitten tajusin että mulla on asiat paremmin, tuntui kuin joku ois vetänyt multapaperipussin pois päästä. Nyt mulle on iskenyt teini-iän identiteettikriisi! Olen aina määritellyt itteni masennuksen ja mielisairauden kautta, tuntuu kuin elämältä putoais pohja jos/kun paranen. Ehkä oon jopa kiintynyt omaan masennukseen, tuntuu kuin pettäisin sen jos paranen... Enkä todellakaan tiedä mitä teen jos joskus olen terve...
En osaa nimittäin itse arvioida sitä, koska minulla ei ole enää mitään muistikuvaa siitä, miltä tuntuu olla henkisesti terve.

juuh... turha viesti. buustaan viestimäärää 8D
Kirjoittanut: Cata (Aktiivi)
  • #167
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 24.06.2008 19:31

Lainaus: neo_shaman

Mulla on kesänyt tää oman mielenterveyden kanssa käyty prosessi viimeiset viisi vuotta, joka on mm. vaikuttanut mun elämään niin että luonnollinen murrosiän henkinen kehitys meni ohi (rajojen koettelu, oman itsen etsiminen yms.) kun kamppailin kokoajan elämisen kanssa. Vasta nyt 15-vuotiaana on tilanne ollut parempi, ja alkanut todella miettiä mitä haluaa tehdä, kuka on ja minne menossa. En muista viime vuosista mitään muuta kuin hyviä ja huonoja jaksoja, mutta päiväkirjani näiltä ajoilta auttavat minua muistamaan.


Se on aika uskomatonta, miten oman mielen kanssa painiminen vie muistia. Ihan kaikella mahdollisella tavalla, keskittymisvaikeudet, hajamielisyys. Mulla on mennyt kahdeksan vuotta niinku pään läpi ammuttuna; en muista tehneeni oikein mitään ja jos olen tehnyt, niin se ei ole merkittävää.

Mutta back to business; masennus tulee sykleittäin. Jotkut on niitä, jotka ei kestä sitä ensimmäistäkään, mutta kun siitä ekasta selviää ja jos käy niin että sairaus uusiutuu, niin niistä selviää mahdollisesti helpommin. Ainakin omaan historiaan passaa loistavasti, oon alkanut jo vuosittain juhlistamaan että taas on vuosi pysytty hengissä. Lol joo, parempi olla itseironinen kuin itseään säälivä : D

Lainaus: Funereal Soul

En oikeasti edes tiedä tai muista, mutta noustu ollaan, vaikka ei uskoisi ja vieläkin tahtoo herkästi luisua takaisin sinne olotilaan.
Kirjoittanut: DeadlyNightshade (Aktiivi)
  • #168
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 25.06.2008 18:44
Minä olen huomannut saman asian muistista: En oikeasti muista kärpäsenkakkaakaan siitä, mitä elämässäni on tapahtunut. Satunnaisia muistikuvia on ollut, mutta ei hajuakaan siitä, mitä olen tehnyt esim. viimeisen kuukauden aikana. (Sen verran muistan, että olen ollut poikaystäväni kanssa ja nähnyt pari ukkosmyräkkää, muuta en.) Vaikuttaa aika dramaattisesti myös rahatilanteeseen. Huomaa miettivänsä, mihin ne 60€ yhtäkkiä hävisivätkään.
Kirjoittanut: neo_shaman (Aktiivi)
  • #169
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 25.06.2008 21:06

Lainaus: DeadlyNightshade

Vaikuttaa aika dramaattisesti myös rahatilanteeseen. Huomaa miettivänsä, mihin ne 60€ yhtäkkiä hävisivätkään.

Joo, pahinta alkaa olla se kun ei enään muista miksi kaikki ruoat on kadonnut jääkaapista. Kuka hemmetti nekin on syöny, en vaan itse muista niitä ahmineeni... Tai se kun lukee jonkun kirjan kaksi kertaa, ja huomaa puolessa välissä että luki sen viikko sitten. Onneksi päiväkirja auttaa.
Kirjoittanut: BlackLotus (Jäsen)
  • Lähetetty: 29.06.2008 01:24
Hypättiin taas seuraavalle askelmalle, tää näyttää ainakin nyt valkoiselta.
Tulevaisuudesta ei tuu mikää iloisin, mutta ei se mitään. Eteenpäin eteenpäin. Nyt menee paremmin kuin silloin, kun laitoin noi edelliset viestit.
Voi jopa miettiä, että mitä tekee vaikeis tilanteissa. Mutta ei siihen löydä mitään oikeita vastauksia, tilanne on aina tilanne. Huomaa toimineensa oikein vasta kun on selvinnyt.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 36 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!