Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Arkisto: Jatkokertomus.

Jatkokertomus.

Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)
  • Lähetetty: 10.02.2007 20:14
Akasha eli valtiatar ei ehtinyt tehdä mitään, sillä jostain kaukaa alhaalta alkoi kuulua silmitöntä kiljuntaa. Nainen sähähti Andrelle pitkien hampaidensa välistä, ja lähti katsomaan mitä alahallissa oli tekeillä. Nainen jäykistyi portaiden päähän kynttilä kädessään. Harvinainen vieras, lordi Calcaros oli tullut visiitille, ja kiemurteli valtavalla käärmeen vartalollaan salissa iskien myrkkyhampaitansa vuoron perään neitsyihin, jotka juuri oli tuotu illalliseksi. Valtava käärme tuijotti Akashaa keltaisilla silmillään ja päästi esiin haaraisen, verisen kielensä lausuen samalla: "Iltaa kartanoon. Sapuska oli hieman kehnonlainen ja sitä ei ollut riittävästi. Vallihaudan krokotiilit jotka söin alkupaloiksi saivat vain vatsanpuruja aikaan, joten nyt tahdon kunnon aterian. Tuokaa minulle ennen keskiyötä 100 neitsyttä. Muussa tapauksessa tuhoan kartanonne, ja kuten tiedätte, silloin te joudutte ikuiseen tuleen. Tuleen, jossa hirtettyjen enkelten valitus ei lopu koskaan ja jossa piinatut sielut huutavat palaen ikuisesti yhä uudelleen ja uudelleen."
Kirjoittanut: Warchild (Aktiivi)
  • #22
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 10.02.2007 20:45
Akasha katsoi ärsyynyneenä Calcarosta.
- "Ja miten kuvittelet että kerkeän semmoista määrää?!?" Hän livautti.
- "No jaa, en tiedä onhan se hieman hankalaa, mutta parempi olisi onnistua, vai? haluatko kartanonne tuhoutuvan?" Calcaros sähähti ja lähti luikertelemaan pois.
Akasha käveli takaisin Andren luokse ja sähähti: "Pentu tarvi apuasi, tarvin keskiyöksi 100 neitsyttä..."
- "100!? ENhän minä millään kerkeä!?!" Andre karjaisi.
- "Ähh, saat Calderaksen ja Ciervon avuksesi... Muista tytöt tasaan mennessä täällä jollet halua kuolla!" Akasha karjaisi ja Andre oli jo matkalla Ciervon ja Calderaksen luokse.

- "Ciervo, Calderas! Tänne heti! Akasha on käskenyt teidän auttaa minua saamaan 100 neitsyttä tyttöä katranon alahalliin keskiyöksi. Calcaros muuten tuhoaa kartanomme kuten tiedätte, samalla meidät!" Andre karjui.
- "Mitä v***** 100!??!??!?!?!?! Eihän mitenkään..." CIervo huudahti.
- "Ei niin mutta pakko yrittää..." Andre sanoi ja heilautti viittaansa ja oli poissa... Ciervo ja Calderas katsoivat toisiaan heilauttivat viittojaan ja oli poissa...
Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)
  • Lähetetty: 10.02.2007 21:06
Oli niin pimeää, että näytti kuin musta, paksu verho olisi laskeutunut maiseman ylle. Kuoleman puu erottui uhkaavana kartanon takapihalla, ja sen yläoksilla rääkkyivät mustat korpit ja saalistavan kolmikon ohitse lehahti valtava lepakko, jonka siipien nahkainen mäiske sai kuolleet lehdet tanssahtelemaan piirileikkiä puun juutella. Andre, Calderas ja Ciervo päättivät suunnata Kadotettujen metsään saalistamaan neitsyitä. Kadotettujen metsässä liikkui musta hahmo, pimeyden saalistajaksi kutsuttu, joka viritteli ansoja metsään pakeneville neitsyille. Vampyyrien saalistustaktiikka oli saartaa neitsyet niin, että ainut pakopaikka oli Kadotettujen metsä. Kolmikko toivoi saalistajan olevan tänä yönä liikkeellä, ja jos se oli metsässä, tummana varjona puiden takana (kukaan ei ikinä ollut nähnyt saalistajaa, mutta siitä huhuttiin kauheita juttuja) he olivat varmoja, että useita neitsyitä oli jäänyt sen salakavaliin ansoihin kiinni. Niimpä he katosivat sysimustaan metsään, joka kuhisi ihmissusia, zombeja, demoneita ja aaveita. Tunnin etsiskelyn jälkeen Calderas näki jotain ison luolan lähellä. Luolan suu häämötti pimeydessä mustana ja uhkaavana. Niimpä kolmikko suunnisti kohti luolaa, jossa tiedettiin elelevän lepakoiden lisäksi myös alueen vaarallisin lohikäärme.
Kirjoittanut: mlrd (Aktiivi)
  • Lähetetty: 11.02.2007 04:43
andrea rupesi todella jormimaan mahdottomalta tuntuva tehtävä, ja hän jupisi luolaa lähestyessään:
"sata neitsyttä.. ei niin montaa löydy kerralla edes suuresta lastentarhasta! jos tuolla ylikokoisella varaanilla on kymmenenkin varastossa, niin hyvä, mutta niidenkin ottaminen tulee olemaan hävyttömän vaikeaa!"

kolmikko päätti keksiä jonkun hyvän suunnitelman, jolla heidän nahkansa pysyisivät ehjinä edes puolilleöin...
Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)
  • Lähetetty: 11.02.2007 11:19
"Andre ja Calderas, te kierrätte luolan taakse pysytellen visusti puiden varjoissa, ettei kukaan tai mikään näe teitä" Ciervo suunnitteli. "Itse yritän päästä luolan suun oikealle puolelle, ja harhautan lohikäärmeen tappamalla yhden noista lepakoista, joita luolan suulla räpistelee." Ciervo jatkoi.
"Mikä hemmetin suunnitelma tuo on? Mitä me teemme luolan takana, ja miten yksi kuollut lepakko harhauttaa tuon luolakammotuksen?!" Andre kysyi vihaa äänessään.
"Katsokaas, kun sieppaan lepakon kiinni ilmasta pitkillä kynsilläni, se päästää suustaan pelokkaana infraääniä, jotka vain muut lepakot ja lohikäärme kuulevat. Näin saamme toimia rauhassa, sillä jos tappaisin esimerkiksi korpin, sen huuto raikuisi ympäri metsää ja houkuttelisi kaikki ihmissudet ja muut raadonsyöjät paikalle, ja mitään seuraahan emme tehtävässämme kaipaa? Oletteko samaa mieltä?"
"Tuo kuulostaa ihan järkevältä, mutta en edelleenkään käsitä, miten tämä kaikki liittyy lohikäärmeen harhautukseen ja niihin neitsyihin?" Andre ihmetteli.
"Antakaas nyt kun kerron. Eli puristan kynsilläni lepakon kuoliaaksi, ja ennen kuolemaansa se ehtii päästää suustaan niitä infraääniä, jolloin lohikäärme herää unestaan siihen kiljuntaan, ja lähtee pesästään ulos katsomaan mitä on tekeillä. Kuolevan lepakon huuto saa myös kaikki luolassa elävät lepakot suunniltaan, ja ne syöksyvät suurena parvena pois luolasta. Lohikäärme ei näe mitään sen sankan lepakkoparven seasta, jolloin minä isken sitä tällä puunuijalla päähän, ja sillä hetkellä kun lohikäärme on tajuton, te kaksi juoksette nopeasti luolaan ja tarkistatte sen läpikotaisin ja poimitte matkaanne jokaikisen neitsyen mitä löydätte. Minä vahdin sillä aikaa, ettei lohikäärme herää, sillä kauan se ei pysy tajuttomana."
"Hyvä suunnitelma, Ciervo! Mutta entäs sitten jos se lentävä matelija herääkin ennen aikojaan?" Calderas pelästyi.
Ciervolla ei ollut vastausta kysymykseen. Lohikäärmettä ei voi iskeä kahta kertaa nuijalla, muuten sille kasvaa toinen pää, eikä heillä kummoisia aseitakaan ollut mukana.
"Täytyy vain toivoa, ettei se herää. Jos se liikahtaa, vihellän teille merkiksi, niin pistätte vauhdiksi luolassa, että ennätämme neitsyiden kanssa pakoon ennen kuin se otus virkoaa ja tajuaa pesänsä ryöstetyn." Ciervo jatkoi.
Nyt heillä ainakin oli suunnitelma.
Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 12.02.2007 23:09
Calderas näytti mietteliäältä. Suunnitelma olisi voinut olla parempikin, mutta muuta nyt ei ollut.
"Hyvä on. Tule, Andre, mennään. Tee mitä pitää, Ciervo, mutta tämän on paras onnistua. Sinä tiedät, mitä meitä, ja varsinkin minua, odottaa, jos valtiattaremme saa tietää meidän epäonnistuneen. Siitä matelevasta Calvaroksen-saastasta puhumattakaan."

Toiset hiipivät luolan suun ympäri ja katosivat suurten kivien taakse, kun Ciervo jäi luolan eteen. Mies odotti hetken täysin liikahtamatta, kunnes yksi suurista lepakoista erehtyi lentämään liian lähelle. Pitkät sormet kiertyivät salamannopeasti tuon nahkasiiven ympärille, kynsien puristaessa kurkkua. Lepakko päästi pari hätääntynyttä yliäänihuutoa, ennen kuin veri purskahti ja otus hiljeni. Cierco myhäili tyytyväisenä ja pudotti raadon maahan.

Samalla luolasta alkoi kuulua kovaa ääntä. Suuri lauma lepakkoja syöksyi ulos valtavalla vauhdilla ja osa törmäsi mieheen kaataen tämän. Ciervo kuitenkin ponkaisi ylös kuullessaan myös lohikäärmeen tulevan ja kohotti nuijaansa valmiina. Äkkiä lohikäärme säntäsi ulos pimeästä luolasta, mutta Ciervo oli valmiina. Lohikäärme oksensi tulta ja huusi nähdessään miehen ja kuolleen lepakon, yrittäen käristää Ciervon tuhkakasaksi. Ciervo menetti osan kallisarvoisesta viitastaan, mutta kun lohikäärme ryntäsi häntä kohti, nuija heilahti ilmassa ja osui lohikäärmettä kovaa suoraan otsaluuhun...
Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)
  • Lähetetty: 16.02.2007 14:47
Andre ja Calderas eivät tienneet oliko Ciervo osunut nuijallaan lohikäärmeeseen, ja lähtivät luikkimaan takaisin luolan suulle. Kyllä. Siellä makasi tuo pahamaineinen siivekäs otus luolan suulla lepakoiden parveillessa sen ympärillä hyttysparven tavoin.
"Nyt mennään ja vauhdilla!" Andre huusi, ja he säntäsivät Calderaksen kanssa luolaan. Kauaa ei tarvinut etsiä, kun korvia riipivät naisten huudot kaikuivat ympäri holvikaarimaista keskiluolaa.
"Haa! Osuimme varsinaiseen kultasuoneen! Oletin lohikäärmeellä olevan korkeintaan parisen kymmentä neitsyttä, mutta noitahan on kymmenittäin!" Calderas riemuitsi.
Vanhan kirkon sisäkupolia muistuttava katto oli täynnä nurinpäin ripustettuja ristejä, ja jokaisella roikkui pää alaspäin ristiinnaulittuna neitsyt kiljuen tuskissaan. Veren tuoksu oli huumaava; tuoretta, puhdasta, koskematonta, viatonta, maukasta..... Calderas seisahtui lipomaan huuliaan ja antoi korviensa täyttyä ihanasta, euforisesta musiikista, jonka kuolevien neitsyiden tuskanhuuto sai aikaan. Nuo kuoleman sulosävelet saivat hänet tanssahtelemaan pitkin luolaa, ja vasta Andren vihainen huudahdus sai hänet palaamaan takaisin tähän maailmaan: "Lopeta tuo hyppely senkin typerys! Meillä ei ole paljoa aikaa ennen kuin lohikäärme herää. Sitä paitsi sillä välin kun sinä leikit olevasi paratiisissa, minä ehdin laskea nuo kaikki neitsyet. Niitä on täsmälleen sata."
Kolmikolla tuntui menevän paremmin kuin hyvin, ja koska lohikäärme ei osoittanut heräämisen merkkejä, myös Ciervo osallistui neitsyiden raahaamiseen ulos luolasta.
"Tämä on juhlan paikka, ystäväiseni! Kunhan Valtiatar ojentaa tämän kallisarvoisen aterian Lordi Calcarokselle, niin emmeköhän mekin saa Valtiattarelta jotain kiitollisuuden osoitusta!" Ciervo hihkui onnessaan.
"En silti vieläkään käsitä, miten ihmeessä lohikäärmeellä oli kaikki tarvittava määrä neitsyitä. Tasan sata, ei yhtään vähempää, ei yhtään enempää." Andre pohti vakavana.
"Mitä hemmetin väliä sillä on?! Oletko tullut hulluksi? Jos niitä olisi ollut 50 tai vaikka 99 olisimme edelleen jahdissa. Ja keskiyö koittaa hyvin pian." Ciervo ilakoi.
Ilakointi päättyi lyhyeen kun lohikäärmeen valtavista sieraimista purskahti savukiehkuroita. Se alkoi korista ja vääntelehtiä luolan suulla. Kolmikko tiesi, ettei puunuijaa voinut käyttää toistamiseen, ainut keino oli paeta. Ja se ei kävisi kovinkaan helposti sadan rimpuilevan naisen kanssa. Yön pimeydessä kolmikko erotti uteliaita kiiluvia silmäpareja pusikoissa ja jostain läheltä kuului ihmissuden ulvontaa. Siinä samassa maa alkoi tömistä niin että isot Douglasin kuuset ja vuosisatoja kasvaneet punapuut irtosivat maasta juurineen hirveällä ryminällä.
"Se on peikko! Paetkaa, jättäkää neitsyet!" Ciervo alkoi parkua. Muut eivät olleet halukkaita luopumaan saalistaan, vaikka heitä kohti lähestyi valtava luolapeikko, jonka kämmenelle kolmikko kaikkine neitsyineen olisi mahtunut. Lisäksi ihmissusien ulvonta kuului yhä lähempää, ja pusikoissa kävi nyt kova kahina kun pieniä menninkäisiä ja sarvipäisiä pensasdemoneita alkoi tulla esiin. Kaikkia houkutti neitsyistä lähtevä veren tuoksu ja niiden kiljunta. Kaiken pahan lisäksi lohikäärme alkoi olla jo tolpillaan, syösten tulta ja levitellen siipiään.
Kolmikko luuli jo hetkensä tulleen, kunnes koko maiseman yli kantautui maata järisyttävä ääni; "A'Ges She'lange Anubis Ares!"
"Valtiattaremme! Valtiattaremme!" Kolmikko alkoi huutaa pelon ja ilon sekaisin tuntein. Maan syvyyksistä, ikuisesta tulesta ja piinasta syöksyi Manalan koira, Anubis, jonka Valtiatar oli loitsullaan herättänyt karkottamaan kolmikon tielle tulevat esteet. Otus ruoski peikon tiehensä hännällään, sylki kolmesta suuresta suustaan tulta kohti lohikäärmettä, ja sai muut demonit pakenemaan pimeisiin koloihinsa. Jälleen kuului ääni, joka ravisutti metsää, ja sai meren aallot vaahtoamaan: " A'mes She'lange Anubis Aset!" ja Manalan koira oli poissa.
Näin kolmikko pystyi jatkamaan hyvillä mielin matkaansa. Oli miltei keskiyö kun he saapuivat Kuolleiden kartanon takamaille. Andre huomasi jonkin varjon vilahtavan suuren puun taakse. Hetken kuluttua varjo lausui: "Olenkin odottanut tässä teitä. Säästyimpäs itse kaikelta vaivalta kun tuo hullu nainen pisti teidät hölmöt asialle! Nyt minun ei tarvitse saalistaa itse pitkään aikaan!" Puhetta seurasi kolkko nauru, joka riipi tulijoiden selkäpiitä.
"Pimeyden saalistaja! Voi ystäväni, miksi emme muistaneet häntä?" Ciervo kuiskasi muille suuri pelko äänessään.
Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)
  • Lähetetty: 17.02.2007 01:10
Kukaan ei ollut koskaan nähnyt tuota pelottavaa Pimeyden saalistajaa, varjomaisesti liikkuvaa olentoa, joka jahtasi vampyyrien saartamia neitsyitä Kadotettujen metsässä. Saalistajasta liikkui mitä hirvittävämpiä tarinoita. Eräänkin tarinan mukaan saalistajan kosketus vei sielun sitä koskettavalta olennolta, ja toisen tarinan mukaan pelkkä saalistajan kasvojen näkeminen sai katsojan sekoamaan täydelliseksi mielipuoleksi loppuelämäkseen. Niimpä kolmikko ei ilahtunut joutuessaan saalistajan tielle, ja miksi vieläpä juuri nyt, kun heillä oli kaikki sata neitsyttä. Silloin kuului valtavan metallisen kongin ensimmäinen lyönti. Sitten toinen. Lepakot lehahtivat lentoon suuresta kuoleman puusta. Kolmas lyönti. Andre, Calderas ja Ciervo katsoivat toisiaan. Enää muutama kongin kumahdus, ja olisi keskiyö......
Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)
  • Lähetetty: 18.02.2007 03:04
Kolmikolla ei ollut kuin muutama sekunti aikaa viedä neitsyet Valtiattarelle, joka antaisi ne lordi Calcarokselle. Mutta miten nyt pitäisi menetellä, kun pimeyden saalistaja oli ilmestynyt sekoittamaan kuvioita?
Kirjoittanut: Warchild (Aktiivi)
  • #30
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 18.02.2007 14:17
Nyt kun he olivat tilojen muurien sisäpuolella he loitsivat neitsyet sisään, Calderas meni heidän kanssaan viemään heidät saliin ja Andre ja Ciervo jäivät pimeyden saalistajan luokse.
Saalistaja oli juuri nousemassa ylöspäin ja syöksymässä Calderaksen perään, kun Ciervo syöksyi eteenpäin ja kiskaisi hihastaan veitsen ja työnti sen Saalistajan sydämmeen...
Saalistaja nousi koko ajan ylöspäin ja Ciervo roikkui vieläkin veitsessä kiinni.

Kun Saalistaja oli noussut 200 metriin se yhtäkkiä vain räjähti ja painaalto lennätti Ciervon kovaa ja kauas ja kuului vain krunts kun Ciervo rysähti maahan. Andre juoksi Ciervon luokse joka oli jotenki omituisessa asennossa niskat nurin verisenä maassa...
Andre polvistui Ciervon viereen ja koppasi tämän syliin ja lähti kävelemään sisään...

Tämä aihe on suljettu. Et voi lähettää tähän aiheeseen vastausta. Aihe on todennäköisimmin suljettu siksi, että siinä käsiteltävä asia on puitu perinpohjaisesti ja ns. kaluttu loppuun, tai sitten aihe ei ole enää ajankohtainen (jos viestiketjussa on käsitelty esimerkiksi festivaalia tai konserttia), tai sitten samasta aiheesta on ollut keskustelua jo aikaisemmin. Goottifoorumilla on myös tapana sulkea sellaiset viestiketjut, jotka sisältävät sata (100) sivua, ja avata uusi viestiketju samasta aiheesta toisaalla. Voit halutessasi kysyä foorumin valvojilta tai ylläpidolta syytä tämän viestiketjun sulkemisen syistä.

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 89 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!