Jatkokertomus.

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Arkisto: Jatkokertomus.

Jatkokertomus.

Sivu 4/6:
Edellinen
1
2
3
4
5
6
Seuraava

Kirjoittanut: mlrd (Aktiivi)

#31

Arvo: Mahtigootti1500

Kuvia 2 kpl!

Lähetetty: 20.02.2007 11:20

ciervo �hisi ja kiroili:

-ett� joskus iskee takaisin t�m� kuolemattomuus.
jos olisin ihminen, t�m�k��n ei olisi tehnyt lainkaan kipe��. toivottavasti selk�rangan voi viel� korjata, kun olisi mukavaa k�ytt�� muutakin kuin p��t��n...

Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)

#32

Arvo: Platinagootti

Kuvia 10 kpl!

Lähetetty: 20.02.2007 12:03

Kolmikko oli kuin olikin selviytynyt teht�v�st��n!
Valtiatar antoi neitsyet Lordi Calcarokselle, joka luikautteli pitk��, haaraista kielt��n pitkien myrkkyhampaidensa v�list�, iski sitten hampaansa vuorotellen neitsyihin, ja nieli ne kokonaisina valtavaan kitaansa.
"T�m� ilta oli teid�n onnenne, mutta kuten tied�tte, palaan aina joka sadas vuosi aterialle, ja sitten ehk� ette ole yht� onnekkaita kuin t�n��n" K��rme mutisi kiemurrellessaan ulos Kuolleiden kartanosta. Aivan kuin se olisi halunnut kolmikon ep�onnistuvan teht�v�ss��n, ja olisi n�in tuhonnut kartanon ja sen asukit.
Sit� pohtiessaan Ciervo polvistui Valtiattaren jalkoihin ja pyysi:
"Oi suuri Valtiattaremme, kai palkitset meid�t jollain t�st� suurteosta? Kohtasimme mit� uskomattomimpia vaaroja ja esteit� matkallamme"
"Hah! Vai viel� palkita teid�t k�mpelykset pit�isi! Ellen olisi kutsunut Anubista, olisitte jo peikon ruokap�yd�ss� tai lohik��rmeen kidassa! Jos palkintoa kaipaatte, saatte tehd� TODELLISEN suurteon." Valtiatar myh�ili puhuessaan.
"Eik� t�m� kaikki mit� teimme kartanomme ja Teid�n eteen ollut muka suurteko?!" Calderas kivahti.
"Todellinen suurteko, josta teid�t ruhtinaallisesti voin palkita, on se, ett� lopetatte t�m�n satavuotisen vitsauksen! L�hdette Calcaroksen per��n, ja tuhoatte h�net! Meid�n ajassamme sata vuotta on sama kuin vuosi ihmisen el�m�ss�, enk� halua n�hd� sit� matelijaa en�� silmiss�ni! Joten l�htek�� v�litt�m�sti hoitamaan asia!" Ja Valtiatar poistui arvokkaasti salista j�tt�en j�lkeens� tuulahduksen viitastaan ja kauhistuneen kolmikon sanattomina seisomaan. Jos nyt Ciervon omituista asentoa pystyi seisomiseksi kutsumaan.
"Vai hoitamaan asia! Asia! Calcaroksen tuhoaminen ei ole mik��n pieni asia! Sit� paitsi minut on viet�v� oitis Rampalaakson Kyttyr�sel�lle, jotta h�n oikaisee selk�rankani! Miten muuten hoidan yht��n ainutta asiaa!" Ciervo karjui.
Niin kolmikko l�hti vaeltamaan kohti Rampalaaksoa ja samalla kaikki pohtivat hiljaa mieless��n seuraavaa teht�v��ns�.....

Kirjoittanut: Warchild (Aktiivi)

#33

Arvo: Mahtigootti

Lähetetty: 20.02.2007 19:41

He saapuivat mets��n johtavalle tielle jonka vieress� oli kyltti: Tie Rampalaaksoon, kulkeminen omalla vastuulla, OMALLA VASTUULLA!

Ciervo ja Calderas katsoivat kyltti� himan ep�r�iden mutta Andre sanoi: "Tuossa on per��... Olen k�ynyt t��ll� kerran ja matka j�i puoli tiehen..." Ciervo katsoi kummissaan Andreta mutta ei sanonut mit��n...

He l�htiv�t k�velem��n niin nopeaa vauhtia kuin Ciervo va<in kykeni, eli aika hiljaista...
- "No ehtiip�h�n katsella maisemia..." Calderas heitti silmiss��n ironinen katse...

- "Heh heh Cal." Ciervo mutisi.
- "Hei n�etk� tuon?" Andre huudahti.
- "Mink�?" Calderas kysyi ihmetellen.
- "No tuon!" ANdre sanoi osoittaen mustaa m�ykky� keskell� tiet�.
- "Ai tuon, olisit heti sanonut..." Ciervo �hk�isi.

He k�veliv�t m�ykyn viereen ja hyp�htiv�t �kki� kauemmas kun m�ykky l�hti lentoon, se viiletti pika vauhtia puiden ohi ja laskeutui taas maahan t�ysin samaan paikkaan mist� oli l�htenyt.

- "Okei... Jos me vaikka jatkamme matkaa? K�yk�?" Ciervo sanoi hiljaa ja l�hti k�velem��n eteen p�in.
Calderas ja Andre mutisivat hiljaa takana ja seurasivat Ciervoa...

Kirjoittanut: Sharwynn (Nimetön) #34

Lähetetty: 20.02.2007 21:52

Kolmikko jatkoi taivaltaan, mutta m�ykky alkoi taas liikahdella. Se sihisi ja kihisi, ja muutti muotonsa torahampaiseksi sopuliksi. Sopuli v�l�ytteli hampaitaan ja mutisi itsekseen leukaansa hieroen ja matkaajien per��n tiiraillen:
"Vai Rampalaaksoon nyt, jahas jahas. Nyt minusta kyll� tuntuu v�h�n silt� ett� minulla on jotain kerrottavaa H�nen Korkeudelleen." Sopuli rusautteli sormennivelens� yksitellen, ja l�hti...

Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)

#35

Arvo: Platinagootti

Kuvia 10 kpl!

Lähetetty: 21.02.2007 05:08

"mit�h�n kaikenmaailman m�ykkyj� me t�ll� reissulla viel� kohtaammekaan!" Ciervo vaikersi jo melko tuskaisena.
"M�ykyist� viis! Tuollaiset sekasiki�t me kyll� taltutamme jos hankaliksi alkavat, mutta edess� voi olla ties mit� olentoja." Calderas vastasi.
"Mutta se puhui jotain H�nen Korkeudestaan, tarkoittikohan se Valtiatartamme, kenties jotain pelottavaa hallitsijaa Rampalaaksossa, vai per�ti Lordi Calcarosta?!" Andre pohti.
"Valtiattaremme ei liity tuohon m�ykkyyn mitenk��n! H�n ei sied� silmiss��n aina edes meit�, kuinka sitten moista liikkuvaa karvakasaa!" Calderas huomautti.
"Niin, totta. Luulempa, ett� se l�hti kertomaan Rampalaakson hallitsijalle ett� olemme matkalla sinne, tai mik� otus sit� karmivaa paikkaa ikin� sitten johtaakaan." Andre lis�si.
Enemp�� he eiv�t ehtineet asiaa pohtia, kun he huomasivat kaukaa pimeydest� l�hestyv�n aaveen.
"Voi ei, mit� nyt taas!" Ciervo valitti.

Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)

#36

Arvo: Platinagootti

Kuvia 10 kpl!

Lähetetty: 21.02.2007 06:03

Aave l�hestyi kolmikkoa matalalla lent�en. Andre tunnisti sen heti.
"Joutsen, yst�v�iseni! Miksi palasit nyt? Sin�h�n olet vapaa menem��n minne haluat?" Andre ihmetteli mutta vaikutti ilahtuneelta.
"Ei, Andre. Koska sin� vapautit minut, olen sinulle ikuisesti sieluni velkaa. Niimp� p��tin tulla auttamaan teit� teht�v�ss�nne." Joutsen vastasi laskeutuen kevyesti heud�n eteens�. Se oli l�hes l�pin�kyv�, valkea joutsenen hahmo, mutta s�teili aaveille tyypillist� hehkua.
"Mit�? Ett�k� moinen kuollut harakka voisi auttaa meit�?!" Ciervo alkoi nauraa valitustensa keskelt�.
"Ole vaiti! Kumpa olisitkin kolauttanut p��si etk� selk�rankaasi niin pit�isit typer�n suusi kiinni!" Andre vihastui ja kertoi Ciervolle joutsenen tarinan. Siltik��n he eiv�t k�sitt�neet, mit� linnun aave voisi heid�n hyv�kseen tehd�.
"Ensiksikin, minua ei tarvitse kutsua joutseneksi, onhan minulla nimikin. Olen Swanetteh. Ja toisekseen, kyll� min� voin auttaa teit�. Se on t�m�nhetkisen "el�m�ni" tarkoitus, ja sen lis�ksi min� kykenen siihen." Swanetteh selitti nopeasti, ja jatkoi sitten:
"Katsokaas, herra Vampyyrit, Lordi Calcaroksen n�k� on kovin heikko, se ei n�e aaveita. Ja min� osaan hyvin tien suoraan Rampalaaksoon, ja kunhan tuo minua haukkuva verenimij� on saatu kuntoon, opastan teid�t Calcaroksen luo."
Kolmikko, etenkin Andre oli aivan ihmeiss��n, ja pakotti Ciervoa perumaan sanansa "kuolleesta harakasta" Swanettehille.
"Noniin mestarini ja h�nen yst�v�t, nousen siivilleni, tulkaa te per�ss�. Seuratkaa vain minua. Jos poikkeatte tielt�, joudutte mit� kamalimpiin paikkoihin" Swanetteh lausui ja kohotti valkeankuultavat siipens� l�hte�kseen lentoon. Silloin Andre sanoi:
"Kuules Swanetteh. Olemme eritt�in kiitollisia avustasi, ja otamme sen mielell�mme vastaan, mutta yhden asian saat luvan unohtaa ja heti!"
"Kyll� mestarini, mik� se asia on?" Swanetteh kysyi.
"Juuri tuo asia. �l� en�� ikin� kutsu minua mestariksesi, vaan yst�v�ksesi" Andre vastasi. Swanettehin lasittuneesta silm�st� putosi kyynel, ja h�n vastasi Andrelle:
"Kyll� mestar.. �h, anteeksi yst�v�ni." Lintu ja Vampyyri tuijottivat toisiaan hetken, kunnes Ciervon karjahdus rikkoi hiljaisuuden:
"No johan moinen hempeily saa loppua! Meill� on t�it� teht�v�n�. Vetistelk�� ja halalilkaa sitten kun kaikki t�m� uurastus on ohitse!"
Niin nousi siivilleen tuo kaunis joutsenen haamu, Swanetteh, ja l�hti lent�m��n kohti Rampalaaksoa. Kolmikko l�hti r�mpim��n per�ss�. Calderas ja Ciervo valittivat koko ajan n�l�st�, mutta Andre k�ski heit� olemaan ruikuttamatta, vaikka h�nenkin vatsansa kurni. Siin� samassa ison puun takaa astui esiin k��pi�, joka pel�styi tulijoita niin, ett� alkoi huutaa ja pomppia polulla hullunkurisesti.
"Pistet��n tuo otus poskeemme" Ciervo kuiskasi Andrelle, mutta Andre alkoi nauraa, ja siin� samassa k��pi�kin alkoi nauraa ja he tuijottivat toisiaan kuin vanhat yst�v�t.
"Andre! Mit� ihmett� teet n�ill� seuduilla? Siit� huolimatta mukava tavata pitk�st� aikaa." k��pi� puhutteli Andreta.
"Minimus! Kuinka kauan siit� onkaan? 300 vuotta? Kun viimeksi tapasimme ja tarjosit mit� ruhtinaallisimman aterian!" Andre hihkui.
"No nyt p��stiin asiaan" Ciervo mutisi kuullessaan sanan ateria.
"Olemme Valtiattaren asioilla. Kerron siit� my�hemmin. Ensin meid�n on viet�v� t�m� herra t�ss� Rampalaaksoon hoidettavaksi" Andre sanoi osoittaen Ciervoa.
"Kamalaa! Rampalaaksoon?! Ensin joudutte kulkemaan Kalmanpuron vartta pitkin Kyttyr�vuorelle, ja sitten viel� ylitt�m��n sen!" Minimus kauhisteli.
"Tied�mme sen kyll�. Kalmanpuro k�tkee virtoihinsa monia vaaroja. Sen syviss� vesiss� el�� vaarallisia vesihirvi�it� ja puro laskee Seireenienmereen, joka tunnetusti on t�ynn� niit� laulullaan kuolemaan viekoittelevia seireeneit�." Andre vastasi. "Vesihirvi�iden p��asiallista ravintoa ovat merenneidot, mutta kyll� nekin voivat yll�tt�� jos ei ole varovainen2 Andre jatkoi.
"Niin, ja jos selvi�tte Kalmanpurolta merelle ja pystytte vastustamaan Seireenien kutsuja, on kiivett�v� Kyttyr�vuoren ylitse, joka kuhisee kaikenlaisia otuksia" Minimus lis�si.
"Mutta luulempa, ett� reittimme on hieman toisenlainen. Saimme nimitt�in oppaaksemme joutsenen aaveen, Swanetten, katso, h�n odottaa tuolla ylh��ll�!" Andre osoitti valtavan puun latvaan.
"T�m�p�s mielenkiintoista! Jospa kertoisitte kaiken v�h�n tarkemmin ja muitakin Kuolleiden kartanon kuulumisia ruokap�yd�n ��ress� t��ll� k��pi�kyl�ss�?" Minimus ehdotti. Kolmikkoa ja joutsenta ei tarvinnut kahta kertaa k�ske�.
He l�htiv�t hitaasti k�velem��n pikkuruisen Minimuksen per�ss� kohti pieni� k��pi�iden tupia, joista valot kodikkaina loistivat.
"Vaimoni Lillimus taikoo herrasv�elle sellaisen aterian, ett� p�rj��tte sill� koko taipaleenne ajan" Minimus myh�ili tyytyv�isen�.
Pian istuttiin pienen pienen p�yd�n ymp�rill�. Joutsenelle ei ollut tarjolla mit��n, koska aaveet eiv�t sy�, mutta n�ille kolmelle vampyyrille oli notkuva p�yt� t�ynn� eri otusten tuoretta verta eri padoissa. Minimuksen perhe oli hauskaa seuraa, ja Ciervonkin kipu alkoi hellitt��. Pitk�st� aikaa kolmikko tunsi hyv�n olon tunteen, ja sen, ett� t�m� ateria oli ansaittu.

Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)

#37

Arvo: Platinagootti

Kuvia 10 kpl!

Lähetetty: 21.02.2007 18:02

Aterian j�lkeen nelikko kiitti Minimusta perheineen, ja l�hti jatkamaan taivaltaan Rampalaaksoon Swanettehin opastuksella. Seireenienmeren ohi he p��sisiv�t joutsenen mukaan eri tiet�, mutta Kalmanpuron vartta oli matkattava. Ja pian he saapuivatkin tuolle mustalle, solisevalle purolle, joka k�tki syvyyksiins� ties mit� kamaluuksia.

Kirjoittanut: Sharwynn (Nimetön) #38

Lähetetty: 21.02.2007 22:29

Ciervo nielaisi kuuluvasti.
"Kuulkaa, siis ett� meid�n ihan totta pit�� kulkea t��lt�. Eik� todellakaan ole muuta reitti�? Minua ei oikein huvittaisi loukata tai per�ti menett�� en�� yht��n ruumiinosaani t�ll� reissulla.."
"Sulje suusi ja ole mies. Me p�rj��mme kyll�" Andre sanoi mutta h�nenkin katseens� p�lyili rantaa kuin odottaen jonkin pian pomppaavan esiin ja hy�kk��v�n heid�n kimppuunsa.
"Tulkaa. Min� suojelen teit� mink� voin ja pystyn. Olen sen teille velkaa" Swanetteh lausui lempe�sti hieman surumielinen katse kauniissa silmiss��n.
Kalmapuro solisi pahaenteisen jylh�sti matkalaisten korviin, tai ei, ehk� "solista" on v��r� sana kuvaamaan puroa. Kalmapuro on kuollut, siell� liikahtelee vain kuolleita vesikasveja, kuolleita kaloja tai mit� niist� on j�ljell�, sek� viel� jotain todella kuollutta ja pahaa. Calderas nyrpisti hieman nen��ns� puron lemulle ja totesi hiljaa:
"Min� en nyt lainkaan pid� t�st� pahaenteisest�, odottavasta ilmapiirist�. Tuossa purossa on jotain todella kamalaa."
Swanetteh l�hti l�hemm�s puroa ja muut seurasivat varovaisesti per�ss�, Calderas viimeisinp�n�, yh� mutisten itsekseen synkki� aatoksiaan.

Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)

#39

Arvo: Platinagootti

Kuvia 10 kpl!

Lähetetty: 22.02.2007 01:56

Swanettehin p��stess� puron reunalle, mustasta, �ljym�isest� liejusta sy�ksyi muinainen vesik��rme lintua kohti, ja iski ter�v�t hampaansa Swanettehin kaulaan. K��rme kuitenkin vajosi sihisten takaisin puroon, sill� aavetta ei voi satuttaa, saati sitten sy�d�!
"Nyt min� alan ymm�rt�� miksi tuon lent�v�n kummituksen ottaminen matkaamme kannatti,ajattelitte taatusti samaa kuin min�; se saa kulkea edelt� ja toimia sy�ttin� kaikille hirvi�ille, etteiv�t ne iske meihin!" Ciervo naureskeli kaikkitiet�v�, ovela katse silmiss��n.
Siin� samssa h�n sai Andrelta nyrkin naamaansa.
"Pit��k� sinun olla noin julma?! Tied�n kyll�, ett� olet sieluton vampyyri jolla ei tunteita ole, mutta rajansa kaikella. Swanetteh on yst�v�ni, ja auttaa meit�, mutta ei todellakaan tuolla tavalla kuin sinun tyhm�ss� itsekk��ss� p��ss�si liikkuu! H�n toimii oppaana, ei sy�ttin�!" Andre karjui Ciervolle, joka vastasi pilkallisesti:
"Mik�s itse sitten olet? minua parempi vampyyrik�? Hah!"
"Kyll�. Olen sinua parempi vampyyri, sill� minulla on sielu. sain sen takaisin sata vuotta sitten kun katkaisin Suuren Pantheranus jumalan p��n miekallani. Pantheranus oli hallinnut Tigeriaan laaksoa ja sen kissoja vuosituhannet. Kun Katkaisin Pantheranuksen p��n, kissat vapautuivat kirouksestaan ja laakson nykyinen hallitsija, hyv� sellainen, Leopardus nimelt��n, sai k�siins� vanhan loitsun, joka palautti sieluni." Andre kertoi.
"�h! Kuinka monta kertaa tuo typer�, vanha tarina viel� on kuultava?! Sankariksiko itse�si luulet kun joskus aikoja sitten vapautit muutaman pitk�h�nn�n kirouksestaan?" Ciervo sylki suusta herjojaan.
"Hmm... ehk� se sunnitelma siit� sy�ttin� toimimisesta hirvi�it� varten siltikin toimisi" Andre pohdiskeli muka vakavasti.
"Tulithan j�rkiisi! "Herra Sankari". T�st� l�htien tuo siivek�s toimii sy�ttin� pedoille" Ciervo vastasi ja ivaili samalla Andrelle.
"K�sitit v��rin, yst�v�iseni. Sy�ttin� ei k�ytet� Swanettea, vaan SINUA! Mik� houkutteleekaan paremmin n�lk�isi� saalistajia kuin invalidisoitunut vampyyri!" Andre p��sti suustaan ja sai muut hiljaiseksi.
"Kai tuo oli vitsi, etkai todella aio k�ytt�� yht� meist� jonain demonimagneettina?" Calderas ihmetteli.
Andre vain katsoi heit� kaikkia vuorotellen silmiin ja virnisti.

Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)

#40

Arvo: Platinagootti+

Kuvia 9 kpl!

Lähetetty: 23.02.2007 19:05

Ciervo nousi itsekseen kirouksia mutisten pystyyn, miten taisi. Miehen selk� oli pahasti notkollaan ja muutama nikana tunki ulos kalpean ja ohuen nahkan l�pi, mutta vampyyri ei antanut sen h�irit�. Ei nyt.
"Sin� saastainen lepakonpenikka, katkaisit toisen kulmahampaani!" Ciervo s�hisi huomatessaan sen vasta nyt ja sulki hampaankappaleen nyrkkiins�.
"Ansaitsit sen", Andre totesi ja loi hell�n katseen kuultavaan joutseneen. Ciervon silm�t taas suorastaan sylkiv�t salamia.
"Odotahan vaan, toisen vampyyrin hampaita ei rankaisematta..."
"Riitt��, riitt��!" Calderas riensi v�liin.
"Emme ole t��ll� tappelemassa, meill� on entist� t�rke�mpi teht�v� ja matkamme on t�ynn� toinen toisiaan, jopa meille vampyyreille vaarallisia otuksia! Seireenit ovat niin kaukana, ett� heist� ei pit�isi olla meille vaaraa, mutta muitakin on. Vesipetoja ei pid� unohtaman, saati sitten Suurmets�n noitaa!"
Andre tuhahti kuuluvasti ja pudisteli p��t��n, Swanetteh katsoi Calderasiin mit��nsanomattomin silmin. Ciervo imeskeli �rtyneen� verest�v�� huultaan.
"Niin, sit� noitaa", Calderas jatkoi ja loi tarkan katseensa ymp�rist��n, tuulen heilauttaessa mustia hiuksia.
"Ettek� ole kuulleet h�nest� kaikkea, mit� pit�isi? H�n on kuvankaunis: hipi� on kuin kuu ja hiukset kuin tulta, silm�ns� vehre�t kuin ruusunlehdet. Monia miehi� h�n on ansoihinsa houkutellut, niin kuolevaisia kuin kuolemattomia, sill� jokaiselle h�n kyll� keksii k�ytt��. Jos ei ainesosiksi keitoksiinsa, niin kyll� hetkellinen petiseurakin kelpaa; tappava isku seuraa sen j�lkeen. H�nen katseensa on kuulemma lumoava, se saa miehen kuin miehen seuraamaan h�nt� mets�n syvyyksiin." Calderas nielaisi.
"Enp� tahtoisi tiet��, mit� niin mahtava noita saisi aikaan vampyyrinverell�!"

Sivu 4/6:
Edellinen
1
2
3
4
5
6
Seuraava

Tämä aihe on suljettu. Et voi lähettää tähän aiheeseen vastausta. Aihe on todennäköisimmin suljettu siksi, että siinä käsiteltävä asia on puitu perinpohjaisesti ja ns. kaluttu loppuun, tai sitten aihe ei ole enää ajankohtainen (jos viestiketjussa on käsitelty esimerkiksi festivaalia tai konserttia), tai sitten samasta aiheesta on ollut keskustelua jo aikaisemmin. Goottifoorumilla on myös tapana sulkea sellaiset viestiketjut, jotka sisältävät sata (100) sivua, ja avata uusi viestiketju samasta aiheesta toisaalla. Voit halutessasi kysyä foorumin valvojilta tai ylläpidolta syytä tämän viestiketjun sulkemisen syistä.

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Jatkokertomus.

Samanlaisia aiheita