Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Masennus ja mielialalääkkeet

Kirjoittanut: Venom (Jäsen)
  • #101
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 23.06.2009 14:33
Abilify ja seroquel tasamaan mieltäni.
Onhan nämä kuluneet 3 vuotta sairashistoriaani olleet hyvin synkkiä.
Mutta nykyään voin todella hyvin verrattuna siihen missä kunnossa joskus olin.
Kirjoittanut: Roudatar (Aktiivi)
  • #102
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 01.06.2010 14:53

Lainaus: Heetteri

En todellakaan pidä maanis-depressiivisyyttä "siistinä" ja "erikoisena" juttuna, lähinnä se on häiritsevää.

Kitinät, natinat ja vinkunat ketjusta lainaus.
Tuo on ihan totta. Se vaan rassaa ja silloinkin kun on oikeen hyvä olla ja tuntuu että ei ole mikään pielessä, niin tietää, että se depressio on tulossa takuuvarmasti. Ja yleensä se depressiivinen kausi alottaa alamäkensä jyrkästi. Eli ei kiva. Kun se alamäki on alimmillaan, olen miäkin monesti meinannut hypätä junan alle kun se olo on niin hirveä. Siinä tilanteessa ei hirveesti lohduta se, että no olipa eilen taas hyvä olo.
Kirjoittanut: DeadlyNightshade (Aktiivi)
  • #103
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 01.06.2010 15:13
Maanis-depressiivisyys ja depressio ovat molemmat ärsyttäviä ja inhottavia sairauksia. En ole toista kokenut, mutta depressio on ollut niin paha, että välillä tajuan, etten ole viikkoihin puhunut kenenkään muun kuin avokin kanssa ja sänky tuntuu parhaalta paikalta. Pakko vain laittaa itsensä liikkumaan ja tekemään asioita, vaikka ei millään jaksaisi. :/ Ei kai se mitenkään muutenkaan parane.
Kirjoittanut: Necroerotica (Jäsen)
  • #104
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: Necroerotica
  • Lähetetty: 01.06.2010 23:07
Lopetin masennuslääkkeiden syömisen reilu vuosi sitten, koska niistä ei ollut tarpeeksi hyötyä. En jaksa olla kirjoilla mielenvikainen, koska vainoharhainen mieleni sanoo että se voi vaikuttaa työnsaamiseen.

Kamalin lääkekokemus tuli Ketipinorista, mitä lääkäri määräsi minulle vaikkei minulla koskaan ole ollut psykoosia. Tuli hullu olo, en tiennyt olenko hereillä vai nukunko, sydän hakkasi koko ajan, en voinut nukkua, näin valveunia, pelotti että jos olo jää pysyvästi sellaiseksi. Onneksi kuitenkin tokenin kokonaan parissa viikossa.

Ihan hyvä näin on olla ilman lääkkeitä.
Kirjoittanut: ForgottenOne (Jäsen)
  • #105
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 02.06.2010 01:08
Kovin turvallinen olo tuli, kun huomasi että löytyy täältä muitakin masentuneita. Aiheeseen >
Itse söin melkein vuoden masennuslääkkeitä, milloin mitäkin. Lopulta totesin ettei koko hommasta ole p**kan vertaa hyötyä ja kieltäydyin enää vaihtamasta lääkkeitä uusiin. Lääkäri senkun sano siihen asti joka kerta, että "kokeillaas tällästä jos auttas".
Pahinta mitä huomasin lääkkeistä tulleen oli sairaalloiset painajaiset, joita oli tosiaan lähes joka yö. Enkä todellakaan tarkoita normaaleja painajaisia vaan en saanut niiden takia nukuttua kovinkaan usein. Tuntui että kaikki schaisse, mikä oli lähtenyt päiväsaikaan mielestä lääkkeillä, tuli yöllä entistä pahempana unissa. Usein heräili keskellä yötä itkien yms...Toisekseen lääkkeiden lopettaminen oli aikas vaikeaa, tuli jumalattomia päänsärkykohtauksia pitkin päivää.
Mutta en siis tarkoita etteivätkö mielialalääkkeet joillekin sopisi ja olisi avuksi, älköö väärin ymmärtäkö. Itselle ei vain apua ollut, mutta tähän asti sitä on taisteltu ilmankin. Ja sama taistelu jatkuu.
Kirjoittanut: Swiine (Jäsen)
  • Lähetetty: 14.07.2010 16:10
Mulla alko masennus joskus kutos-seiska luokkien aikana, ja kävin terkkarilla ja psykologilla ainaki puol vuotta. Lääkitys alotettiin vasta kun menin kasille... Mut sitä kerkes ola vaan vajaa kuukauden ajan samal pienel annoksel, ku musta vaan tuntu ettei auta mihinkään, ja halusin et annosta nostettais. Mut kun siihen liitty viel kaiken maailman ahdistusta, misantropiaa ja itsetuhosuutta, nii lääkäri yllättäen kysy että haluisinko mennä sairaalaan (kyseessä kellokoski). Ja sinne sit menin, ku kyseinen lääkäri sano et siel saatais mulle nopeemmin lisää lääkettä. Olin siellä 4,5 kk ja lääkkeitä nostettiin ainaki kolme kertaa. Ja kyllhän se autto. Nyt oon käyny musiikkiterapias vuoden ajan, välil on ollu huonoi hetkii (yksinäisyyden takii, siit kaikki alkoki) mut täl hetkel mul on tosi avoin ja hyvä olo. Ja lääkitys oli mulla kaiken kaikkiaan noin 1,5 vuotta.
Kirjoittanut: Ferrum (Jäsen)
  • Lähetetty: 14.07.2010 22:06

Lainaus: Swiine

Lääkitys alotettiin vasta kun menin kasille... Mut sitä kerkes ola vaan vajaa kuukauden ajan samal pienel annoksel, ku musta vaan tuntu ettei auta mihinkään, ja halusin et annosta nostettais.


Minulla on myös ollut masennus, maaninen depressio. Nähdessäni taudin kuvauksen kaikki täsmäsi, ja tiesin mikä minua oli niin pitkään vaivannut. Sairastin sitä ehkä 3-4 vuotta, ja kun tulin siihen pisteeseen että olisi täytynyt hakea apua, aloin seurustelemaan mieheni kanssa. Hänen rakkautensa, ymmärryksensä ja pitkäjänteisyytensä kannustamana saimme nujerrettua taudin Tämän vuoksi uskon että läheisten tuki, tai vähintäänkin vertaistuki/terapia on tehokkain keino, kun halutaan parantua masennuksesta. On hyvin tärkeää, että on edes yksi ihminen, johon voi luottaa täydellisesti.

Tämä on ollut tähänastisen elämäni paras vuosi - on jotenkin niin ihanaa kun osaa viimein nauttia elämästä eikä asiat tunnu niin raskailta. Pienet vastoinkäymiset eivät enää kaadakaan minua. Ylenpalttinen optimistisuus on ollut miljoona kertaa parempi tapa kuin pessimismi. Voisin vaikka valloittaa maailman!

Tsemppiä kaikille jotka potevat masennusta, u can do it!
Kirjoittanut: Kedira (Nimetön)
  • Lähetetty: 14.07.2010 22:36

Lainaus: Ferrum

Minulla on myös ollut masennus, maaninen depressio.


Tähän olisi kiva saada hiukkasen selvennystä. Käsittääkseni maanisuus ja depressio ovat täysin toistensa vastakohtia ja lisäksi depressiosta puhutaan vasta kun masennus on asettunut niin pysyväksi olotilaksi ja kokonaisvaltaiseksi, että se vaatii todella pitkää hoitoa ennenkö ihminen pääsee edes sängystä ylös ja vaikkapa suihkuun saakka ... (En halua olla ilkeä, mutta vakavissa asioissa lukisin mieluusti asiatarkkaa tekstiä oikeilla nimityksillään, eikä mahdollisesti pahastikkin harhaan johtavia vihjailuja.)
Kirjoittanut: Ferrum (Jäsen)
  • Lähetetty: 15.07.2010 00:33

Lainaus: Kedira

En halua olla ilkeä, mutta vakavissa asioissa lukisin mieluusti asiatarkkaa tekstiä oikeilla nimityksillään, eikä mahdollisesti pahastikkin harhaan johtavia vihjailuja.


Maaninen depressio ei ole mikään harhaan johtava vihjailu, vaan oikea nimitys masennussairauksiin luokitellulle mielialahäiriölle..

Tarkennan asiaa hieman. Eli siis sanatarkastihan maaninen depressio on mielialahäiriö, johon kuuluu 3 erilaista vaihetta; maaninen jakso, masennusjakso ja depressiivinen vaihe. Maanisessa vaiheeessa ilmenee esim. epätavallista innostuneisuutta ja liioiteltua voiman tunnetta. Masennusjaksossa mieliala laskee, toimintakyky heikkenee vähitellen, ruokahalu vähenee jne. Depressiivisessä vaiheessa voimattomuutta, keskittymisvaikeuksia ja kuoleman ajatuksia jne. Hankalimpia ja ahdistavimpia vaiheita on ne missä ilmenee sekä manian että depression oireita, samanaikaisesti tai useaan kertaan saman päivän aikana vaihdellen esim. maailmanvalloitusfiiliksestä itsetuhoisiin ajatuksiin.

Masennuksiahan on siis erilaisia, ja tämä maaninen depressio on yksi niistä. Muita on esim. raskauden jälkeinen masennus ja melankolinen masennus.

Pahoitteluni, jos joku muukin on tulkinnut postaukseni jotenkin "epäasiallisena" tai turhana. Tämä keskustelu käsittelee asiaa, joka on minulle läheinen koska kuulun myös niihin ihmisiin joka on kokenut masennuksen. Siksi halusin kertoa oman tarinani teille ja ottaa osaa tähän keskusteluun koska tästä en ole monelle ihmiselle puhunut.
Kirjoittanut: Kedira (Nimetön)
  • Lähetetty: 15.07.2010 22:07

Lainaus: Ferrum

Maaninen depressio ei ole mikään harhaan johtava vihjailu, vaan oikea nimitys masennussairauksiin luokitellulle mielialahäiriölle..

Tarkennan asiaa hieman. Eli siis sanatarkastihan maaninen depressio on mielialahäiriö, johon kuuluu 3 erilaista vaihetta; maaninen jakso, masennusjakso ja depressiivinen vaihe.


Eli kyseessä lienee maanis-depressiivisyys, toiselta nimitykseltään nykyisin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Takerruin tähän siksi, että maanisuus on yliaktiivisuutta jolloin elämän realiteetit eivät aina pysy hallussa ja depressiivisyys taasen vakavaa kyvyttömyyttä ottaa osaa ja nauttia elämästä. En olettanut postaustasi epäasialliseksi vaan ainoastaan näiden termien menneen sekaisin. Etenkin kun kyseinen mielialahäiriö ei ole ohimenevää laatua eikä siihen ole parannuskeinoa, on vain keinoja hillitä manian ja depression vaikeimpia vaiheita. terapiakin lähinnä tähtää näiden tunnistamiseen ja siihen, että elämä sujuisi suunnilleen näiden keskiössä ilman pahoja nousuja taikka laskuja mielialassa.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit