Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Lapsia?

Kirjoittanut: BlackWidow (Jäsen)
  • Lähetetty: 14.05.2010 20:50

Lainaus: Faery

Ja sitten vielä onnittelut BlackWidowlle!

Kiitoksia paljon!
Kirjoittanut: anaf505 (Jäsen)
  • #242
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 23.05.2010 20:35
Moi
Minulla on poika kahden kuukauden ja puoli. Kaksi vuotta sitten halua lapsia oli pelottavin asia maailmassa ja tumma. Olen työskennellyt kuusi erilaista lasta täällä Suomessa ja pidin siitä, mutta hyvin hyvin erilainen ... On uskomaton kokemus ja makea. Monet sanovat, että häiritsee tai lopettaa vapautta, mutta ei aivan. Ilmeisesti vain rajoitetun ajan, mutta sitten kaikki palaa normaaliksi.
Kirjoittanut: mlrd (Aktiivi)
  • Lähetetty: 14.06.2010 22:45
En tiennyt jotta tuo huitominen alkaa noin aikaisin. Sehän perkule vetää travoltaa sen minkä kerkeää jo alta 10-senttisenä. Ja rapsuttelee kai muniaan, tai mitä siihen nyt sitten kasvaakaan. Isäänsä on tullut.
Kirjoittanut: Damianos (Jäsen)
  • Lähetetty: 15.06.2010 13:55
Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu.
Onhan sitä välillä mukava ajatella jos tulevaisuudessa joskus olisi oma lapsi,
joka jonakin päivänä vielä tekisi asioita joilla se saisi oman isä-ukkonsa ylpeäksi, heh heh.
Siihen rooliin en vain ole valmis vielä moneen moneen vuoteen...
Kirjoittanut: Dragonfly (Jäsen)
  • #245
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 15.06.2010 16:56
Ylensä oletetaan, tai ainakin siltä minusta tuntuu, että naispuoliset haluavat jälkikasvua. Itse tunnen jo tässä iässä (21v) olevani varsinainen hylkiö, sillä asia ei ole käynyt mielessänikään! En vain osaa ajatella itseäni äitinä, toisen elättäjänä ja tukena yli 20vuoden ajan... minusta kyseessä on kamala velkavankeus

Monet kyllä ovat sanoneet, että kun se oikea osuu kohdalle ym. mutta saas nähdä.. epäilen...
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #246
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 15.06.2010 23:32
Juuri nyt sanon, että en halua lapsia. Mutta kuka tietää mikä on tilanne viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Vannomaan en mene siis. Mutta erityisemmin en lapsista pidä. Ne on ihan ok kun ne on hiljaa ja kiltisti. Ja jotkin yksilöt ovat poikkeuksellisen sööttejä ja hyväksyttäviä. Mutta en osaa käsitellä lapsia, en tiedä miten kummassa ne toimivat ja ne ovat minusta hiukan ahdistavia. Ongelmana tuossa on se, että lapset pitävät minusta. Vähän väliä tulee pygmit juttelemaan kaupungilla, bussissa ja muissa paikoissa joissa nyt saattaa perheellisiin törmätä. Menen yleensä ihan lukkoon ja yritän vain sitten lässyttää jotain aivotonta, kun se tuntuu olevan laajalti hyväksytty rituaali pikkulasten seurassa.

Okei, kerran sain syyttää vain itseäni. Olin tulossa kaverin kanssa koulun pikkujouluista ja meillä oli molemmilla tonttulakit päässä. Samassa bussissa oleva n. 4-5-vuotias tyttö tuijotti meitä ensin pari sekuntia silmät suurina ja sitten se sanaakaan sanomatta tuli ja kiipesi syliini. Lapsen äiti vähän pahoitteli, mutta se oli niin söpö pentu että sillä kertaa jopa oli kiva tapaus. Kyseltiin sitten tytöltä onko se ollut kiltti ja mitä se on toivonut joululahjaksi. Oli vissiin pikkuneidin mielestä aika siistiä törmätä paikallisbussissa peräti kahteen tonttuun. (Itse olin aika normi, mutta kaverilla oli pitkä musta tyllihame ja kunnon sotamaalaukset naamassa ja pitkät mustat kynnet. Ei kyllä silti vaikuttanut vähentävän yhtään tonttujen lumoa.)

Omien lasten hankkimisesta vielä sen verran, että eniten kiinnostaisi adoptio. En ole maailman lapsirakkain vielä ainakaan, mutta kaipa se biologinen kello minutkin kiinni saa vielä joskus. Ongelmana on vain se, että pelkään sekä itse raskausaikaa ja synnytystä todella paljon. En tiedä pystyisinkö ylittämään sen pelon. Lisäksi sairastan kahta erittäin perinnöllistä sairautta. Tuntuisi keljulta katsoa kun oma lapsi saa köydä läpi samat kipuhelvetit. Eihän se adoptio toki poista mahdollisuutta että lapsi sairastuu johonkin, mutta ehkä se ei silloin tuntuisi siltä, että on tavallaan oma vikani että pentu on fyysisesti sairas, kun sillä on minun geenini. (Tiedän ettei tuo ole kauhean rationaalista, mutta bear with me.) Adoptio on kuitenkin ihan tajuttoman hankala operaatio ja kuulemma lupaa myönnetään karsaasti jos on biologisesti mahdollisia saada omia lapsia. Kaipa noita asioita pitäisi kaivella vähän lisää tulevaisuuden varalle. Ja toki myös eettinen tausta mukana. Maailmassa on paljon kodittomia lapsia ja liikaa ihmisiä. Kaiken loogisuuden nimissä siis kaikkien kannalta parasta on tarjota rakastava koti sitä kaipaavalle.
Kirjoittanut: Necroerotica (Jäsen)
  • #247
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 22.06.2010 06:48
Olen varmaan vastannut tähän, mutta vastaan uudestaan. Pidän kyllä lapsista, mutta en halua omia. En anna kenellekään sitä iloa että biologisesta lapsesta tulisi vammainen, ruma tms. joka tavallaan todistaisi miten huono olen.
Kirjoittanut: BronzeRain (Aktiivi)
  • #248
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 22.06.2010 17:54

Lainaus: Necroerotica

En anna kenellekään sitä iloa että biologisesta lapsesta tulisi vammainen, ruma tms. joka tavallaan todistaisi miten huono olen.

Onpa outo ilmaisu. En usko että kukaan siitä mitään iloa ja tyydytystä saisi, säälin tunteita korkeintaan, ja eihän se kenenkään vika ole, eikä johdu äidin huonoudesta, jos lapsi sattuu syntymään kehitysvammaisena. Sattuman oikkua, joka voisi sattua ihan kuinka täydelliselle ihmiselle hyvänsä. Huono vanhempi olisit vasta sitten jos et rakastaisi omaa lastasi hänen vammansa takia.
Ei asia sitten tietenkin jos ei muuten vain halua hankkia lapsia. Tuo minusta oli vain outo syy/ilmaisu.
Kirjoittanut: Necroerotica (Jäsen)
  • #249
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 22.06.2010 18:01
Siis minusta tuntuu siltä että ihmiset ovat onnessaan kun epäonnistun.

EI minulla ole mitään vammaisia vastaan, mutta lapselle se olisi sääli, että parempi jäädä kokonaan syntymättä kun maailma on niin julma.
Kirjoittanut: BronzeRain (Aktiivi)
  • #250
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 22.06.2010 18:07

Lainaus: Necroerotica

Siis minusta tuntuu siltä että ihmiset ovat onnessaan kun epäonnistun.

Tarkoitinkin että eihän vammaisen lapsen saaminen ole mikään henkilökohtainen epäonnistuminen, vaan pelkästään onneton sattuma, jos edes sitä. Usein tuntuu että monen lievästi vammaisen lapsen vanhemmilla on käynyt parempi onnenkantamoinen kuin ns. normaalin lapsen saaneilla, he osaavat arvostaa lastaan ihan eritasolla, ja usein kehitysvammainen lapsi on erityinen positiivisessa(kin) mielessä.
Mjoo, mutta, mielipiteesi ja tunteesi on tietty sinun omasi. Eräs 6v. downtyttö ja on hurmannut minut niin että taitaa vaikuttaa aika vahvasti mielipiteisiini tällä hetkellä. Hän on aivan mahtava persoona.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 8 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit