Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Lapsia?

Kirjoittanut: Elvira (Aktiivi)
  • #261
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 25.03.2011 09:18
Olen jo yli kolmenkymmenen ja nyt vasta olen alkanut miettiä mahdollista lasten saamista.. Koko ikäni olen ajatellut, etten halua lapsia. Harkitsin jopa sterilisaatiota, mutta onneksi en hankkinut sitä.

En ole pitänyt itseäni ns. äitityyppinä, enkä valmiina ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Pelkään myös synnytystä aivan kuollakseni, edelleen. Lisäksi olen ajatellut, että maailmassa on jo liikaakin lapsia ja ihmisiä, eikä mun tarvitse enää lisääntyä. Adoptiota olen harkinnut silloin tällöin, kun lapsikuume on iskenyt väliaikaisesti.. Olen myös miettinyt, että mitä järkeä on synnyttää uusia, pieniä ihmisen alkuja pallolle, jota ei ehkä ole olemassa, kun se lapsi olisi aikuisuuden kynnyksellä. Rahallista tilannettani en ole koskaan ajatellut, koska ei lasta kasvateta rahalla vaan rakkaudella. Mutta syitä lapsettomuuteen on siis riittänyt.

Nyt on mieli muuttunut. Vuoden ajan olen jo miettinyt, että oishan se oma lapsi ihan kiva.. Saattaa johtua osaksi siitä, että nyt minulla viimeinkin on mies, jonka pystyn kuvittelemaan rakastavana isänä ja aviomiehenä. Osaksi voi johtua siitä, että biologinen kelloni tikittelee hurjaa vauhtia ja laittaa mun pääni sekaisin.. Osaan jopa kuvitella itseni äidiksi. Aika näyttää tuleeko musta koskaan äitiä kenellekään.
Kirjoittanut: Roudatar (Aktiivi)
  • #262
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 25.03.2011 13:52

Lainaus: Giffirt

Olen samanikäinen kuin sinä. Kaverit lisääntyvät ympärillä ja puhuvat lisääntymisestä ja harkitsevat lisääntymistä tai ovat jo paksuna ja arght. Kaipa se hurahtaminen on vain ajan kysymys, mutta vielä toistaiseksi ne ovat yhä niitä puistattavia, pelottavia olentoja joiden kanssa on mahdotonta kommunikoida ja jotka pitävät kamalaa meteliä ihan koko ajan.

Näimpä. Miä tulen hyvin lasten kanssa toimeen vaikka välillä tuntuukin, että menee hermot niiden kanssa. Mutta en todellakaan voi kuvitella hankkivani/saavani lapsia. Kun sitä ajattelee, niin olen tullut siihen tulokseen, että olisin aivan käsittämättömän huono äiti.
Se elättäminen ei niinkään pelota, ja kai sitä sitten ihan mielellään auttaa aikuistakin lasta rahallisesti jos siinä tilanteessa ikinä tulen olemaan. Tuntuu luonnonvastaiselta ajatus itsestä äitinä.
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #263
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 25.03.2011 15:52

Lainaus: Elvira

Rahallista tilannettani en ole koskaan ajatellut, koska ei lasta kasvateta rahalla vaan rakkaudella.

...Kai sinä tiedät että se lapsi tarvitsee myös ruokaa, vaatteita, katon päänsä päälle ja sitä rataa? Ja nuo asiat ikävä kyllä maksavat. Omasta mielestäni nimenomaan pitää ajatella rahallista tilannetta kun on hankkimassa lapsia. Vähintäänkin suosittelisin juttelemaan köyhien lapsiperheiden kanssa siitä, millaista on kasvattaa lapsi nollabudjetilla. Ei ole helppoa sen enempää aikuiselle kuin lapsellekaan. Sossun rahoilla ei vielä stressitöntä elämää eletä. Puhumattakaan siitä, onko muutenkaan oikein hankkia lapsi sillä ajatusmallilla, että "kyllä se sossu maksaa".

Pakko myöntää, että itse pidän vastuuttomana hankkia lasta, jos ei ole rahallisesti kykenevä huolehtimaan siitä, että lapsi saa tarvittavat asiat. Enkä nyt puhu siitä että pitää olla uusimmat Hello Kitty -koulureput, mopo ja miljoona Barbieta. Kun ihan oikeasti lääkärikulut, vaatekulut, ruokakulut, asumiskulut ja muut maksavat hunajaa ja mansikoita. Lapsi myös aistii sen kun vanhemmilla on stressi siitä miten saadaan ruokaa pöytään ja pärjätään päivästä toiseen. Ne ovat yllättävän nokkelia otuksia, joilta ei jää hädät ja huolet huomaamatta.

Lainaus: Roudatar

Kun sitä ajattelee, niin olen tullut siihen tulokseen, että olisin aivan käsittämättömän huono äiti.

Uh, komppaan. Pelottaa ajatus siitä ettei jaksa tai että mokaan ja penska nyt vain kasvaa tavalla tai toisella kieroon ja joutuu sadaksi vuodeksi terapiaan, koska olen mokannut jossain kohtaa. Enkä nyt meinaa että heittäisin sen lapsen seinään tai jotain. Kun miettii omaa kaveripiiriä, joista osa yhä muistelee kauhulla sitä miten hyvää tarkoittavat vanhemmat ovat vieneet lapsen tarhaan tai jotain, mutta jostain syystä pennulle kokemus on ollut ihan kamala.

Lisäksi tosiaan pelkään ajatusta synnytyksestä ja raskaudesta niin paljon, että jos joskus henkisesti olen valmis äidiksi, niin adoptio saattaa olla ainut mahdollisuus. Adoptio nyt on muutenkin mielestäni parempi ratkaisu, mutta luonnollisesti sitäkään ei tehdä ennen kuin ollaan 120% varmoja, että ollaan valmiita niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin.
Kirjoittanut: Myria (Aktiivi)
  • #264
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 25.03.2011 16:37

Lainaus: Giffirt

Kun ihan oikeasti lääkärikulut, vaatekulut, ruokakulut, asumiskulut ja muut maksavat hunajaa ja mansikoita.

Iltalehti: Lapsi maksaa 105600 euroa

Olen vasta 19 ja asun porukoiden luona, joten lapset eivät tosiaan ole (onneksi) ajankohtaista pohdittavaa vielä pitkään aikaan. Tällä hetkellä ajatus musta äitinä on absurdi, en osaa kuvitella itseäni perheen elättäjänä ja jonkun huoltajana. Raskaus ja synnytys kuulostavat suunnilleen maailman karmivimmilta kokemuksilta, mikä ei lisää mitään vauvakuumetta. En ole ikinä tavannut suloista lasta tai ajatellut, että niissä olisi mitään ihanaa.

Lainaus: Giffirt

Lisäksi tosiaan pelkään ajatusta synnytyksestä ja raskaudesta niin paljon, että jos joskus henkisesti olen valmis äidiksi, niin adoptio saattaa olla ainut mahdollisuus.

Adoptiossa mua epäilyttää se, mistä aineksista se pentu on tehty.. Entä jos sen nuppi on mennyt sekaisin narkkariäidin takia jo pienenä tai muuta vastaavaa? En tunne ketään adoptoitua, niin en tiedä, millaista se olisi lapselle. Missä vaiheessa voisi kertoa, että äiti ei olekaan äiti..
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #265
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 25.03.2011 17:36

Lainaus: Myria

Adoptiossa mua epäilyttää se, mistä aineksista se pentu on tehty.. Entä jos sen nuppi on mennyt sekaisin narkkariäidin takia jo pienenä tai muuta vastaavaa?

Lailliset ja vastuulliset adoptiotoimistot kyllä antavat selvityksen lapsen sairauksista ja muista, mutta totta hitossa adoptio on varmasti lapselle vaikea kokemus ja vaikuttaa myös silloin kun lapsi on niin nuori ettei adoptiota itse muista. Ja piileviä sairauksia toki voi olla, mutta ihan yhtälailla se oma biologinen pentu voi sairastua johonkin aivan ennalta arvaamattomaan.

Itse tunnen tasan yhden adoptoidun, mutta hän ei juurikaan puhu kokemuksistaan. Ihan täysipäiseltä ihmiseltä tuo tosin vaikuttaa, tiedä sitten mitä muuta pinnan alla mahdollisesti kuohuu.

En nyt ole mikään ekspertti kun adoptio on lähinnä sellainen jota on ajatellut, mutta joka ei ole vielä ajankohtainen joten ihan liikaa juttuja en ole selvitellyt. Mutta maalaisjärki sanoo, että varmaan adoptiosta kannattaa puhua lapselle ihan alusta asti. Saatan olla ihan väärässä, mutta kuvittelisi että lapsen on helpompi hyväksyä asia kun se on ollut aina läsnä, kuin että jos nyt 15-vuotiaana teinikriisipesäkkeelle pamautetaan tuollainen uutinen. Jos joku on adoptoitu/adoptoinut/tietää muuten asiasta enemmän, niin olisi kyllä kiinnostavaa kuulla erilaisia kokemuksia. Ei ole tosiaan ajankohtainen aihe itselle, mutta ehkä sitten tulevaisuudessa kun on olevinaan aikuinen ja lisääntymistä on syytä miettiä uudelleen.
Kirjoittanut: Myria (Aktiivi)
  • #266
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 25.03.2011 17:50

Lainaus: Giffirt

Lailliset ja vastuulliset adoptiotoimistot kyllä antavat selvityksen lapsen sairauksista ja muista, mutta totta hitossa adoptio on varmasti lapselle vaikea kokemus ja vaikuttaa myös silloin kun lapsi on niin nuori ettei adoptiota itse muista. Ja piileviä sairauksia toki voi olla, mutta ihan yhtälailla se oma biologinen pentu voi sairastua johonkin aivan ennalta arvaamattomaan.

Totta kai itsekin voi periyttää niitä sairauksia, mutta tarkoitinkin juuri noita huumejuttuja. En ole perehtynyt asiaan kovin paljoa, mutta käsitykseni mukaan huumeiden käyttö jättää jälkiä lapseen. En tiedä, miten sellaiset sitten näkyvät pikkuvauvasta päälle päin.

Lainaus: Giffirt

Saatan olla ihan väärässä, mutta kuvittelisi että lapsen on helpompi hyväksyä asia kun se on ollut aina läsnä, kuin että jos nyt 15-vuotiaana teinikriisipesäkkeelle pamautetaan tuollainen uutinen.

Tiedän (mutta en tunne tarkemmin) tapauksesta, joka ei edelleenkään tiedä olevansa adoptoitu. Käsittääkseni tyyppi on vähintään mun ikäinen, luultavasti vanhempi. Perhe, lähisuku, kaikki muut tietävät (mm. minä, joka siis en ole mitään sukua tai edes tavannut ketään heistä). Tämä tuntuu jotenkin väärältä. En usko näiden asioiden pysyvän salassa, ja jos joku pamauttaa sen hyyyvin ikävässä tilanteessa, kuvittelisin perhesuhteiden ja kaiken muunkin olevan aika hataralla pohjalla.
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #267
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 25.03.2011 18:11

Lainaus: Myria

Totta kai itsekin voi periyttää niitä sairauksia, mutta tarkoitinkin juuri noita huumejuttuja. En ole perehtynyt asiaan kovin paljoa, mutta käsitykseni mukaan huumeiden käyttö jättää jälkiä lapseen. En tiedä, miten sellaiset sitten näkyvät pikkuvauvasta päälle päin.

Joo, siis sellainen saattaa aiheuttaa vaikka mitä. Käsittääkseni yleensä on aika hyvin tiedossa että onko äiti käyttänyt huumeita raskausaikana, mutta varmastikaan ei aina voi olla varmuutta. Uskoisin, että erityisesti vakavammat vammat näkyvät kyllä jo aika pienestä lapsesta. Tässä nyt jotain tietoa siitä yleisimmästä ongelmasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Fetaalialkoholisyndro oma

Voihan se olla, että kaikki kehitysvammat ja muut eivät ns. huumelapsesta näy ulospäin. Ja toisaalta monet huumeiden aiheuttamista kehitysvammoista ovat sellaisia joita voi syntyä myös ilman huumeita. Pakko silti myöntää, että en usko olisinko itsekään valmis huolehtimaan kehitysvammaisesta lapsesta. Lähipiirissäni on useita perheitä joissa on kehitysvammaisia lapsia, esimerkiksi serkkuni pojalla on downin syndrooma, ja vaikka se ei automaattisesti tarkoitakaan yhtään sen huonompaa elämää, niin on se ollut hemmetin iso ja raskas juttu serkulleni ja hänen perheelleen. Oikein herttainen pieni poika, mutta vaatii vanhemmiltaan paljon enemmän huomiota, aikaa ja erikoisjärjestelyjä kuin terve lapsi vaatisi.

Myönnän että biologisessa lisääntymisessä hiukan pelottaa myös se, että itselläni on kaksi perinnöllistä sairautta. Ihan hyvin voi adoptiolapsellakin olla vaikka mitä perinnöllisiä sairauksia, mutta luulen että kokisin hieman syyllisyyttä siitä, että meikäläisen geenien takia lapsi elää lääkkeiden ja kipujen kanssa. En tiedä onko tuossa logiikkaa kenenkään muun päässä, mutta jotenkin se tuntuisi omalta vialta, vaikka välttämättä sairauteni eivät edes periytyisi sille muksulle.

Lainaus: Myria

Tämä tuntuu jotenkin väärältä.

Ainakin meikäläisen korviin tuo kuulostaa todella todella väärältä. Adoptiosta kuuleminen ei varmaan koskaan ole kauhean helppoa, saati jos sen saa kuulla kun koko muu maailma jo tietää.
Kirjoittanut: Elvira (Aktiivi)
  • #268
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 27.03.2011 10:57

Lainaus: Giffirt

.Kai sinä tiedät että se lapsi tarvitsee myös ruokaa, vaatteita, katon päänsä päälle ja sitä rataa?

No juu en.. Tottakai tiedän. Tarkoitinkin sitä, että mun palkkani ei koskaan tule olemaan niin hyvä, että voisin kustantaa lapsilleni ylellisyyksiä tai paljoa ylimääräistä. Tiedän millaista on elää köyhässä perheessä vähillä rahoilla, mutta se ei ole koskaan ainakaan meidän perheessä haitannut. Ainakaan lapset eivät kuvittele saavansa kaikkea heti ja nyt.
Kirjoittanut: Orthoxina (Jäsen)
  • #269
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 30.03.2011 07:47
Täällä yksi ns. 'köyhän lapsuuden' viettänyt ihminen ilmoittautuu. Itse elänyt työttömyyden ja tiukan rahatilanteen vaivaaman lapsuuden. Ei jättänyt niinkään suuria traumoja, se nyt vaan on ollut aina niin ettei rahaa ole ollut niin etteikö sitä olisi tarvinnut pohtia. Se lähinnä teki vain sen, että sitä rahaa arvostaa tänä päivänä niin, ettei ota mitään itsestäänselvyytenä ja osaa käyttää rahansa viisaasti ja säästeliäästi (olen äärimmäisen pihi mitä tulee rahan käyttämiseen itseeni - mieluummin käytän sen johonkin yhteiseen hankintaan tai tyttäreeni).

Täällä perheen malli on sellainen oikein perinteinen, että mies käy töissä ja nainen hoitaa lapsen (tulevaisuudessa lapset, jos hyvin käy). Itse olen fyysisesti ja henkisesti tällä hetkellä kyvytön työelämään, joten onneksi mieheni palkka riittää elämiseen... Toivon tietenkin, että tästä kuntoudun tarpeeksi vaikka sitten sinne kaupan kassalle . Lasten kanssa taloudellisesti pärjäämisessä auttaa paljon, jos osaa itse tehdä käsillään edes vähän. Valmistuu halvalla kaikki pehmoleluista lähtien aina kestovaippoihin tai vaatteisiin, myös kokkaustaidot ovat ihan jees, meinaan purkkiruoka se vasta maksaakin!

Silti, vaikka tuo raha merkkaakin kyllä se rakkaus mielestäni enemmän merkitsee. Meinaan se taloudellinen vastuu ei ole läheskään niin painava kantaa kuin se henkinen. Voisin sanoa, että terveemmin se lapsi kasvaa saadessaan paljon rakkautta ja huolenpitoa kuin taloudellisesti helpon elämän . Näin ainakin minä.

Ja hoi! Hyvä ystäväni on adoptoitu Afrikasta. Ihonväri tietenkin taannut sen että ns. 'aina' tiennyt olevansa adoptoitu. Äärimmäisen huumorintajuinen, iloinen ja tasapainoinen ihminen, eikä adoptio tunnu olevan missään kohtaa kipeä paikka. Ja huhhuh, miten rasistista läppää osaa tuo ihminen heittää . Ainakaan puheistaan päätellen ei käy ilmi, että olisi adoptiostaan kärsinyt, päinvastoin.

...Itse olen jokseenkin aina tiennyt haluavani ja saavani lapsia (jos niitä siis suodaan, itsestäänselvyys se ei ole). Silti onneksi on se 9 kuukauden valmistumisaika, voin sanoa että todennäköisemmin raskausaikana osaa paremmin valmistautua siihen vanhemmuuteen kuin adoptiossa sen lapsen saamisen odotuksen ollessa konkreettisempaa... En sitten tiedä miten miehille se asia on .
Kirjoittanut: -rikkumaton- (Jäsen)
  • #270
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 16.05.2011 18:22

Lainaus: Giffirt

Kaverit lisääntyvät ympärillä ja puhuvat lisääntymisestä ja harkitsevat lisääntymistä


No jo on lisääntymistä kerrakseen xD. Onneksi en itse ole vielä tuon ikäinen, että olisi noin.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 8 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit