Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Mitä on aikuisuus?

Mitä on aikuisuus?

Kirjoittanut: Elvira (Aktiivi)
  • #1
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 17.10.2008 14:03
Elikkä, olen tässä vanhetessani miettinyt, että milloin ihminen on aikuinen. Onko se jokin tietty ikä, mielentila vai mikä?
Olen itse yli kolmekymppinen, enkä tunne itseäni aikuiseksi. Nuorenpana ajattelin, että 28-vuotias on aikuinen. (Älkää kysykö, mistä keksin tuon iän... En tiedä.) Sitten iski itselle paniikki, kun olin 28 ja ihan kakara edelleen. Mikään ei ole muuttunut, vaikka olenkin vanhentunut. Mitä nyt pientä rauhoittumista on tapahtunut...
Jotkut tuttavani ovat sitä mieltä, että pitää olla lapsia, työ ja oma asunto, jos haluaa olla aikuinen. Itse en ole samaa mieltä.

Laittakaa siis kaikki mielipiteitänne ja ajatuksianne aikuisuudesta, ihan kaikenlaisia. On ihan mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä te olette.
Kirjoittanut: Piiskansiima (Jäsen)
  • Lähetetty: 17.10.2008 14:09
Aikuisuus on sitä, kun osaa ottaa vastuuta itsestään, omista tekosistaan ja niiden vaikutuksesta muihin. Mielestäni aikuisuutta eivät mittaa mitkään tietyt ulkoiset asiat, kuten vaikkapa asunto(laina) tai lasten lukumäärä, vaan se on enemmänkin se pieni henkinen juttu.

Eli käytännössä esimerkiksi: mitä väliä jos et tiedä mikä sinusta tulee isona kunhan kykenet maksamaan laskut.
Kirjoittanut: Chrystalis (Inkvisiittori)
  • #3
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 17.10.2008 14:13
Aikuisuus ? Mitä se on ? Mielestäni sen voi esittää mielentilana.. Toiset saattaisivat toki väittää vastaan, mutta mielipiteitähän on yhtä paljon kuin ihmeisiäkin, nee ?

Aikuisuus on mielentila mitä on hankala määritellä. Toisilla se ilmenee kohtalaisen nuorena ja toisilla vasta kolmen-neljänkymmenen jälkeen. Useimmiten aikuisuuteen kuuluu oman arvon tiedostaminen, joko lasten tai muun vastuun kautta. Tässäkin kohtaa moni saattaa älähtää, but thats my opinion.

Sitä tietää mitä tehdä ja hyväksyy tulevan. Toisaalta voisi sanoa että ihminen on aikuinen kun hän tiedostaa kuolevansa ja hyväksyy sen. Poikkeuksena toki kuolemanhakuiset ihmiset, jotka harvemmin elävät 25-ikävuotta pidempään.

Aikuisuus kaikenkaikkiaan tuo mukanaan helvetisti vastuuta nyky-yhteiskunnassa, eritoten pienten lasten vanhemmille.. Tosin moni 'aikuinen' sysää helposti vastuun lapsestaan yhteiskunnalle joten tässä tapauksessa ei mielestäni voi puhua aikuisuudesta.

Ja nyt mä lopetan kirjoittamisen koska en itsekään pysy kärryillä mitä kirjoittelen.. Pistetään väsymyksen piikkiin.
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 17.10.2008 14:24
Olen vaihtelevasti mielestäni nainen, välillä tyttö. Osaan kantaa vastuuta, en enää juokse vanhempien hoiviin kun maailma esittää haasteita; ikää on 26. Lisäksi aikuisuus on sitä että on tasapainossa itsensä kanssa. Näin ainakin minun mielestäni.

Kasvoin aikuiseksi, mutta säilytin lapsenmielisyyden.
Kirjoittanut: Elvira (Aktiivi)
  • #5
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 17.10.2008 14:30

Lainaus: Chrystalis

Sitä tietää mitä tehdä ja hyväksyy tulevan.

Samoille linjoille olen myöskin päätynyt... Sitä on vaikea selittää, mutta kyse on varmaankin jonkinlaisesta elämän hyväksymisestä.

Yhteiskunta luo mielestäni paineita olla tietynlainen aikuinen, jolla on ne lapset, työ ja asuntolaina. Eikä niissä ole mitään pahaa, jos niistä tykkää ja ne itselleen haluaa. Kaikkia ei vain saisi arvostella niiden pohjalta, ja sitä ilmenee valitettavasti liiankin usein.
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 17.10.2008 14:35

Lainaus: Elvira

Kaikkia ei vain saisi arvostella niiden pohjalta, ja sitä ilmenee valitettavasti liiankin usein.


Tietyissä piireissä joissa "keski-ikäisiä arvoja" eli juurikin noita em. statussymboleita ja peruselämän "edellytyksiä" ei niinkään pidetä hyvinä, kritiikki osuukin juuri niihin jotka perheen ja perinteisen parisuhteen haluavat. Toimii se siis toiseenkin suuntaan.
Kirjoittanut: Natassja (Jäsen)
  • #7
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 17.10.2008 16:14
Kiinnostava aihe. Mulle aikuisuus tarkoittaa sitä, että otan omista tekemisistäni ja valinnoistani vastuun ja kannan vastuun myös niistä, jotka ovat minusta riippuvaisia (kuten lapset, joita mulla ei ole). Vapaus ja vastuu, samanaikaisesti. Luulenpa että pääsääntöisesti olen aikuinen, mutta joitakin taantumuksen hetkiä tulee mutta toivottavasti olen ne useimmiten tunnistanut ja voinut tehdä parannuksia. Lapsenmielinen pitää olla, mielikuvitusta ei saa kadottaa ja itselleen pitää osata nauraa!

Lainaus: Heetteri

Lisäksi aikuisuus on sitä että on tasapainossa itsensä kanssa.
Tämän allekirjoitan täysin. Hyväksyä itsessään hyvät ja huonot puolet, nähdä itsensä kokonaisuutena. Tuntea omia rajojaan.

Aina ei tiedä mitä pitäisi tehdä, tulee vaikeita tilanteita, mutta aikuinen pystyy miettimään useiden vaihtoehtojen syy-seuraussuhteita ja tekemään niiden pohjalta päätöksiä, eikä pidä omia halujaan aina etusijalla.

En pidä aikuisuutta ikään sidottuna määritelmänä koska se on enemmän psyykkinen kokemus. Juridiset määritelmät on sitten erikseen. Moni teini-ikäinen tai nuorempikin voi olla huomattavasti aikuisempi kuin keski-ikäinen, jotkut joutuu aikuistumaan liian varhain ja toiset taas ei aikuistu koskaan koska syyttelevät muita eivätkä osaa itse tarttua ongelmiinsa ja elämäänsä.

Ulkoisilla tekijöillä ei ole mitään merkitystä, mutta kai ne perinteiset lapsi/työ/oma asunto tms. kertoo elämän vakiintumisesta. Luulenpa että sekin on pitkälti biologiaa, jossain vaiheessa jos olosuhteet on suotuisat, alkaa tulla haaveita hankkia lapsi ja haluaisi rakentaa pesää. Mun biologinen kello on vielä torkkuajastimella, joskus se on hiljaisella piipittävä, lempeä digitaalikellon herätys ja toisinaan 15 min välein lyövä Turun Tuomiokirkon kellon kohtalokas kumina. Silti yhteiskunta on niin monimutkainen, että luulisin vakiintumiselle olevan muunkinlaisia ilmenemismuotoja. Ehkä aikuisuus on rohkeutta elää ja kyseenalaistaa, ymmärtää erilaisia vaihtoehtoja ja kokea ne mahdollisuuksina eikä uhkina.
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 17.10.2008 16:15

Lainaus: Natassja

Tämän allekirjoitan täysin. Hyväksyä itsessään hyvät ja huonot puolet, nähdä itsensä kokonaisuutena. Tuntea omia rajojaan.


Tuntea omia rajojaan, mutta myös uskaltaa tarvittaessa rikkoa niitä. Minusta aikuisuuteen kuuluu tietynlainen Zenmäinen rohkeus. Tai ainakin minulla siihen kuuluu tämä piirre, ja se tuntuu hiton hyvältä.
Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #9
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 17.10.2008 22:29
Aikuisuus? Ainakin itselleni se merkkaa mm. sitä, että otetaan vastuu omista teoista ja elämästä. Pidetään huolta asioista, eikä olla hälläväliä asenteella liikkeellä asioiden suhteen. Aikuisuus pitää omalla tapaa sisällään myös kompromisseja. Pitää ottaa myös muut ja jos on se toinen opsapuoli mukana elämässä niin sekin huomioon, eikä ajaa vaan omaa etuaan ja mielihalujaan. Aikuisena sitä vaan pitää selvitä omillaan ja selvitä ongelmistaan itse.
"Liikaa" vastuuta.. Olisi kivaa vaan olla nuori ja huolettomampi. Nyt 26 v. Ja silti omalla tapaa ikuinen lapsi.
Kirjoittanut: Vampira80 (Jäsen)
  • Lähetetty: 17.10.2008 23:25
Eräs vanha opettajani sanoi, että aikuisuus tulee vasta kun on kolmekymmentä ja ollut 10 vuotta työelämässä.
Ehkä tuo ikä pitääkin paikkansa, mutta ei työ tee ihmisestä aikuista.
Jos tekis niin 15 vanhana olis aikuinen kun ehkä kesätöissä.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 15 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!