Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Mitä on aikuisuus?

Mitä on aikuisuus?

Kirjoittanut: Natassja (Jäsen)
  • #61
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 21.07.2009 16:10

Lainaus: Graveyard poet

lakkaa syyttämästä muita ihmisiä tai olosuhteita tai ympäristöään siitä että oma elämä on mitä on. Eli että ottaa vastuun omasta elämästään sellaisena kuin se on.

Hyvin sanottu. Olen samaa mieltä. Tällainen vastuunotto on kuitenkin yllättävän vaikeaa! Lieneekö syynä suomalaisten hyvinvointivaltio -lähtöinen ajattelu (...ja vasemmistolaisuus?), mutta yksilön vastuuta ei juurikaan korosteta. Helposti kuulee iäkkäidenkin ihmisten syyttävän "yhteiskuntaa" omista olosuhteistaan tms. Joskus on vaan helpompaa jäädä marisemaan, kuin oikeasti pyrkiä muuttamaan omaa ajattelutapaansa ja elämäänsä.
Kirjoittanut: SyllaBoreal (Jäsen)
  • #62
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 21.07.2009 16:11
Minusta ei varmaan tule aikuista ikinä... Luonteeni on välillä erittäin lapsellinen kun suutun tai päätän ottaa yhteen sisaruksieni kanssa
Aikuisuus on ehkä osaltaan sitä että osaa ottaa itsestään vastuun eikä ole riippuvainen vanhemmistaan. Tässä suhteessa ajateltuna olisin siis aikuinen
Vanhempani eivät osta minulle ruokiani tai maksa laskujani tai rättejäni.(Niinkuin joillekin tuntemilleni ääliöille) En myöskään pyydä heiltä koskaan rahaa. Minua hävettäisi olla koko ajan ruinaamassa rahaa joltakulta...
Varmaan myös aikuisuuteen kuuluu se vastuun ottaminen myös toisista kun aletaan perhettä perustamaan.
Kirjoittanut: rumanaama (Jäsen)
  • #63
  • Arvo: Asiantuntija
    • • Muokkasi: rumanaama
  • Lähetetty: 07.08.2009 18:19
Tähän sopii mielestäni hyvin siteeraus Kauko Röyhkän kappaleesta:" Mieluummin lapsi kuin Aikuinen". Toivon voivani viedä elämäni läpi niin, että tietty lapsenmielisyys säilyisi aina. "Liian" aikuiset ovat aika... mitenkähän tuon nyt sanois...väsyttäviä. Sekavaa on, tiedän. Sori.
Niin, jäi vastaamatta itte kysymykseen eli kai se aikuisuus on sitä, että ottaa vastuun omista tekemisistään ja seisoo sanojensa takana.
Kirjoittanut: Sharida (Jäsen)
  • #64
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 10.10.2009 02:53
Miellän välillä aikuisuuden aikana, jolloin kaikken "hauskuuden" on korvannut velvollisuudet ja työnteko. Kuvaani siitä millaista on olla aikuinen on vahvasti värittänyt vanhempieni työkeskeinen asennoituminen ja heidän ratkaisunsa. Isäni ja äitini ovat kummatkin hyvin ahkeria ihmisiä, jotka ovat raataneet itsensä burn-outin partaalle, äitini sai jopa aikoinaan unilääkkeitä pystyäkseen öisin jotenkin kuten nukkumaan kaiken hässäkän keskellä. Nyt kun katson vanhinta veljeäni huomaan miten hän on menossa samaa tietä, pitkää päivää työmaalla (koulutukseltaan insinööri) ja hirveästi vastuuta hartioillaan. Minulle itselleni tulee vääjäämättä sellainen olo, että aikuisuus on pelkkää kärsimystä ja raatamista, kaiken elämässä on korvannut työ, työ ja työ. Mutta eihän sen tietenkään tarvitse olla näin.

Koen kuitenkin itse olevani aikuinen, vaikka en täytäkkään yllä määrittelemiäni raameja. Miksikö? Sen lisäksi, että olen yhteiskunnan silmissä aikuinen (yli 18-vuotias) asun myös omassa asunnossani avomiehen kanssa, maksan veroja siinä missä muutkin ja osaan huolehtia itsestäni. Pystyn kantamaan vastuun teoistani ja tekemään elämääni koskevia päätöksiä, vaikka en tuolla työelämässä yritäkään itseäni tappaa, kuten monilla on nykypäivänä tapana. Johtopäätöksenä voisin todeta, että pidän itseäni aikuisena, koska tiedän kuka olen ja mihin menossa sekä kannan vastuun elämästäni.
Kirjoittanut: Sardo (Jäsen)
  • Lähetetty: 12.10.2009 21:21
Itse koen olevani aikuinen. Tämä ei tarkoita sitä, että olisi ns. vanha. Nuoruus, aikuisuus ja vanhuus ovat käsitteitä joita ei voi tiukasti rajata. Minusta yksi aikuisuuden merkki on se, että pääsee laillisesti sinne minne aikuisetkin pääsee ja saa tehdä kaikkia asioita mitä aikuisetkin saa. Eli ei ole enää kenekään holhottavana ja ottaa itse vastuuta elämästään.

Henkisesti kaikista ei tule aikoisia koskaan. Niin hyvässä kuin pahassakin. Minä EN halua olla koskaan täysin aikuinen mikäli sillä tarkoitetaan sitä, että pitäisi asettua johonkin "aikuisen" rooliin. Haluan kehittyä henkisesti, mutta säilyttää viriilin ja mielikuvitusrikkaan mielen.
Kirjoittanut: mlrd (Aktiivi)
  • Lähetetty: 13.10.2009 00:49
Huomaa että on asioita jotka on tehtävä vaikkei kukaan ole vahtimassa että ne tehdään.
Ja se, että tulee sellaistakin pakollista tekemistä mitä kukaan ei ole opettanut ja siltikin ne on tehtävä...
Erityisesti se vaihe, jossa huomaa ettei ole ketään auttamassa niissä hommissa jotka on tehtävä.

Niinkuin joku tuolla ylempänä sanoiokin, elämä otetaan vastaan sellaisena kuin se on. Enää ei yritetä itse tehdä maailmaa, vaan eletään sen mukaan mitä maailma tarjoaa ja yritetään vaikuttaa siihen siinä missä voidaan.
Kirjoittanut: Felicia (Virallinen sarjistaiteilija)
  • #67
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 16.10.2009 23:53
Aikuisuus tuo minulle mieleen sen, että on riippumaton muista, ainakin nyt näiden käytännön ja raha-asioiden kannalta. Että joko opiskelee, tekee töitä tai kumpaakin, eikä vain makaa muiden elätettävänä. Minulle aikuisuus ainakin valkeni, kun muutin omaan kämppään ja aloin maksaa itse oman vuokrani itse tienaamillani rahoilla (+ opintotuella/asumislisällä, mutta hei, minä myös opiskelen).

Tarkoittaahan aikuisuus myös sitä, että on emotionaalisesti kypsä, eli käyttäytyy kuin aikuinen ihmissuhteissa ja erilaisissa tilanteissa. Ei esim. hajoa ensimmäisen vastoinkäymisen tullen, vaan joko hakee apua tai selviytyy yksin, kunhan jatkaa eteenpäin.
Kirjoittanut: Mary Death (Jäsen)
  • Lähetetty: 24.01.2010 01:22
Joskus ajattelin, että aikuisuus on sitä että kun näkee painajaista, ei voi mennä itkemään äidille, pitää selviytyä itsekseen. Ajatella järkevästi että se oli vaan unta ja lopettaa kohkaaminen...hölö hölö ja huomenna lisää. Pienenä pelkäsin, että kun kasvan tietyn ikäiseksi (yli 25v.) olen aikuinen ja on pakko mennä toimistoon töihin ja pukeutua jakkupukuun (mallina 80-luvun superolkatoppaukset, vähemmästäkin näkee niitä painajaisia!). Nyt rauhoittunut ajattelemasta koko asiaa, olen välillä vakava "aikuinen" ja maksan kiltisti laskuja ennen eräpäivää ja viikkaan pyykit kaappiin, välillä taas puhallan pillillä kuplia kahviin ja yritän saada ison purkkapallon räjähtämään kasvoilleni
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 3 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!