Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Mitä on aikuisuus?

Mitä on aikuisuus?

Kirjoittanut: MetalMama (Jäsen)
  • Lähetetty: 17.10.2008 23:30
Luulin joskus että aikuisuus on jotain joka tulee vääjäämättä, kun tulee ikää ja ne lapset... Nyt on vähän ikää (38) ja kaksi lasta mutten oikeastaan silti tunne itseäni "aikuiseksi".

Tässä on moni puhunut paljon vastuusta ja sen ottamisesta. Joo, se vaihe tulee kai joskus parikymppisenä kun ihminen itsenäistyy ja muuttaa omilleen. Mutta minulle se ei merkitse "aikuisuutta".. En tosin osaa sanoa mitä se "aikuisuus" sitten olisi. Jo lapsena opitaan vastuuta eri asioista, se kuuluu kasvamiseen, ja sitten tulee se vaihe kun pitää ihan oikeasti ottaa vastuu kaikesta tekemisestään. Siihen on olemassa juridinen ikä, mutta onko lopulta kukaan 18-vuotiaan täysin valmis ottamaan vastuun kaikesta tekemisestään? Jokainen on riippuvainen ympäristöstään, muista ihmisistä ja sukulaisistaan, joten "vastuu" ei ole ihan yksiselitteinen juttu. Kun puhutaan vastuusta usein kuvitellaan että elämää pystyisi jotenkin täysin hallitsemaan kun on "aikuinen". Totuus on ettei kukaan pysty 100 % :sti hallitsemaan elämäänsä. Jos ylipäätään mitään.

Sain ekan lapsen 34-vuotiaana. Silloin vasta tunsin itseni niin "epäaikuiseksi" kuin vain olla voi. Tajusin yhtäkkiä olevani tietämätön ja kokematon nynny, joka ei osaa mitään kunnolla. Sen lisäksi että lapsi muutti näkökulmia maailmaan, se sai tietoiseksi siitä miten mitätön ja osaamaton minä olen, ja erehtyväinen. Ei heti ensimmäiseksi tullut mieleeni kutsua itseäni "aikuiseksi" siinä vaiheessa. Sitten tuli toinen muksu, ja hämmennys muuttui rutiiniksi jota kestetään edelleen joka päivä. Lapset kehittyvät ja kasvavat ja kyseenalaistavat vanhemman osaamisen koko ajan. Kaikki on uutta, myös minulle, ja tunnen itseni koko ajan ikäistäni nuoremmaksi kun kompastelen tässä äitiydessä.

Se hyvä puoli siinä on etten taida kasvaa aikuiseksi ennen kuin lapset ovat täysi-ikäisiä, eli joskus viisvitosena tai sitten pysyn aina tällaisena keskenkasvuisena, ja vietän hauskat eläkepäivät.
Kirjoittanut: Piiskansiima (Jäsen)
  • Lähetetty: 17.10.2008 23:53

Lainaus: MetalMama

Kun puhutaan vastuusta usein kuvitellaan että elämää pystyisi jotenkin täysin hallitsemaan kun on "aikuinen". Totuus on ettei kukaan pysty 100 % :sti hallitsemaan elämäänsä.


Minä kyllä käsitän vastuun aivan eri tavalla. Ei se tarkoita elämän sataprosenttista hallitsemista, eikä sitä että olisi jotenkin riippumaton kaikista muista. Päinvastoin, se on enemmänkin elämästä selviämistä. Vaikka eipä täältä kukaan ole hengissä lähtenyt.
Kirjoittanut: MetalMama (Jäsen)
  • Lähetetty: 18.10.2008 00:04

Lainaus: Piiskansiima

Minä kyllä käsitän vastuun aivan eri tavalla. Ei se tarkoita elämän sataprosenttista hallitsemista, eikä sitä että olisi jotenkin riippumaton kaikista muista.


No en minäkään ihan sitä tarkoittanut, ilmaisuni on välillä vain vähän epäselvä Tarkoitin että vaikka vastuussa on omasta elämästään, ei voi olla täysin vastuussa kaikesta mitä omassa elämässä tapahtuu, eli että osa siitäkin miten oma elämä menee eteenpäin on myös muiden ihmisten vastuulla.. En osaa sitä nyt tämän tarkemmin selittää, mutta toivottavasti ymmärsit.. Siis kaikki on vuorovaikutusta.

Ymmärrän kyllä mitä muut tarkoittavat vastuulla tässä tapauksessa. Minulla vain on näköjään tapana ylianalysoida kaikki käsitteet.. Ääh, minä olen vain tällainen..
Kirjoittanut: Sanctus Sanctorum (Biomechanoid)
  • #14
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 18.10.2008 11:42

Lainaus: Funereal Soul

Aikuisuus? Ainakin itselleni se merkkaa mm. sitä, että otetaan vastuu omista teoista ja elämästä. Pidetään huolta asioista, eikä olla hälläväliä asenteella liikkeellä asioiden suhteen. Aikuisuus pitää omalla tapaa sisällään myös kompromisseja. Pitää ottaa myös muut ja jos on se toinen opsapuoli mukana elämässä niin sekin huomioon, eikä ajaa vaan omaa etuaan ja mielihalujaan. Aikuisena sitä vaan pitää selvitä omillaan ja selvitä ongelmistaan itse.


Todella hyvin kiteytetty mielestäni.

Aikuisia on muuten monenlaisia ja liian monet heistä ovat ns. pelkkiä aikuisia, näiltä lapsenmielisyys on kadonnut kokonaan eli ollaan vain totaalisen asiallisia ja korrekteja "unohtaen" myös huumori. Minun mielestäni tällaiset ihmiset ovat menettäneet jotain todella kallisarvoista. Kasvaessaan aikuisiksi he kadottavat joko tahallaan tai tiedostamattaan kaiken sen lapsenmielisyyden joka antaisi niin paljon sosiaaliseen kanssakäymiseen. En nyt tarkoita lapsellisuutta joka on aikuisessa vähintäänkin ärsyttävä piirre, vaan sitä pientä poikaa tai tyttöä jonka pitäisi asua meissä jokaisessa.

Siteeraan tähän vielä erästä tuntemaani henkilöä joka mielestäni toi hienosti esille erään seikan mikä on niin hienoa lapsuudessa ja lapsissa.

"Raskaan hektisen työpäivän jälkeen on hienoa päästä nappulamme kanssa hiekkalaatikolle tekemään hiekkakakkuja. Mikään ei ole niin totaalisen rentouttavaa kuin tämä yksinkertainen ja turha toimitus, kasata pikkulapiolla kosteaa hiekkaa pieneen ämpäriin, kumota se ylösalaisin ja iloita saavutuksestaan kun nostaa ämpärin onnistuneen hiekkakakun päältä. Kumpa kaikki muukin tässä maailmassa olisi niin mukavaa ja viatonta."
Kirjoittanut: Desternia (Jäsen)
  • #15
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 18.10.2008 14:47
Pienenä naperona ala-asteella 23-vuotias sijaisope oli niin vanha ja oppinut. Omista vanhemmista oli se mielipide et aikuiset tietää aina kaikesta kaiken ja osaa ratkaista koulutehtävät ja ommella yms. nyt sitten itse melkein 23vuotiaana tajuaa ettei sitä osaakaan melkein mitään vieläkään.

Aikuisuus on pelottava asia. pitäisi osata kaikkea, tietää jo elämästä. hankkia vakituinen työ, hankkia virkapuku, mies, asuntolaina.. ei vielä, en mie ainakaan ole valmis!
Kirjoittanut: Elvira (Aktiivi)
  • #16
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 19.10.2008 15:37
Se on se lapsenmielisyys, mikä tosiaan monilta jää vanhetessa unholaan. Surullista. Onneksi tunnen monia keski-ikäisiä ihmisiä, jotka ovat lapsenmielisyytensä säilyttäneet ja se lohduttaa. Ei tarvitse itse yrittää olla niin vakava aikuinen, kun huomaa muidenkin osaavan nauttia pikkujutuista ja suhtautuvan elämään pilke silmäkulmassa. Aikuisenkin tarvisi osata pitää välillä hauskaa.
Kirjoittanut: Berzerker (Aktiivi)
  • #17
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 19.10.2008 16:12
Aikuisuus on sitä että katsotaan nuorempiaan alaspäin...
Kirjoittanut: BlackWolver (NeppaGootti)
  • Lähetetty: 19.10.2008 16:59
Voisin lainata Azopia tässä kohtaa...
"Aikuinen on se, joka tietää mitä on olla lapsi."
Kirjoittanut: Astrella (Jäsen)
  • #19
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 29.10.2008 02:01
Sitten huomaa olevansa olevansa aikuinen kun alkaa ymmärtämään vanhempiaan ja pitämään heitäkin "vain" ihmisinä eikä minään puoljumalina tai tuomion pasuunoina.
Ja sitten klassisesti silloin kun alkaa fyysisesti näyttämään äidiltään ja narisee samoja sanontoja kuin mummu aikoinaan.
Kirjoittanut: MetalMama (Jäsen)
  • Lähetetty: 29.10.2008 21:52

Lainaus: Astrella

Sitten huomaa olevansa olevansa aikuinen kun alkaa ymmärtämään vanhempiaan

Toi on muuten aika hyvä määritelmä Mulla taisi tapahtua jotain tuon kaltaista kun sain ekan lapsen. Sanovat että kun on saanut omia lapsia niin sen jälkeen antaa omille vanhemmilleen anteeksi. Kaikessa lyhykäisyydessään se kertoo melkein koko totuuden...
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 3 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!