Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Paineet/odotukset elämässä

Paineet/odotukset elämässä

Kirjoittanut: Morningstar_ (Aktiivi)
  • #31
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 17.06.2009 01:07
Nyt topikkina mulla: mistä vitusta löydän itelleni kymppiluokan joka ei ole täynnä häiriintyneitä teinejä... pää hajoaa skidisti sillä sain tietää ettei mulla ole mitään asiaa yhteenkään hakemaani kouluun... sanoisinko että voi ny saatana!
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 17.06.2009 10:59

Lainaus: Morningstar_

Nyt topikkina mulla: mistä vitusta löydän itelleni kymppiluokan joka ei ole täynnä häiriintyneitä teinejä...


Menet minne pääset, ja puret hammasta vuoden verran. Niin ne muutkin tekee, mutta sulla on se etu että voit purkaa ketutustasi tänne.
Kirjoittanut: Equilibrium (Jäsen)
  • #33
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 17.06.2009 11:17
Jees.
Vieläkun jaksaa vähän paperisotaa. Vieläkun saisi hankittua itselleen tyydyttävän elinympäristön. Toivottavasti jaksan vielä vähän. Sitten katkaistaan sukuun melkein kaikki yhteydet ja ollaan rauhassa. Alan luultavasti dokamaan viikollakin. Ja kukan lisäksi voisi alkaa popsimaan sieniä tajuntaa laajentaakseen. Työttömänä loppuelämä. Valtio elettää, veronmaksat onnekkaat. Mä alan ihan oikeesti hyväksyy mun tulevaisuuden. Aluksi oli jotain hienoja suunnitelmia, mutta ei maailma toimi niin. Nyt on aika helpottunut olo. Pitää vaan hyväksyä asiat. Vieläkun jaksais vähän..
Kirjoittanut: SinofSatan (Nimetön)
  • Lähetetty: 17.06.2009 15:58
Noo kuten aikasimmistakin ketjuista on tullu varmaan suurimmalle osalle selväksi että yritän mutsin odotuksia täytellä.. Että kelpaisin,ettei minua tarvitsisi hävetä ja että jos se joskus minua rakastaisi. kyllähän se ahdistaa..
Kirjoittanut: FilthyVictorian (Aktiivi)
  • #35
  • Arvo: Mahtigootti1500
    • • Muokkasi: FilthyVictorian
  • Lähetetty: 17.06.2009 16:27

Lainaus: Morningstar_

Nyt topikkina mulla: mistä vitusta löydän itelleni kymppiluokan joka ei ole täynnä häiriintyneitä teinejä... pää hajoaa skidisti sillä sain tietää ettei mulla ole mitään asiaa yhteenkään hakemaani kouluun... sanoisinko että voi ny saatana!


Paineita... en päässyt mihinkään opiskelemaan..näyttää siltä, että välivuosi tulee ja vauhdilla. Kymppiluokalle en mene.
Kirjoittanut: Lady Elena (Nimetön)
  • Lähetetty: 21.06.2009 22:12
Mulla on paineita opiskelemaan pääsyssä. En nimittäin päässyt tänä vuonna opiskelemaan ja ärsyttää kovasti kun välivuosia tulee lisää. Asiaa tietysti pahentaa se, että alunperin lukion jälkeen hain kahteen paikkaan ja en päässyt siihen ensisijaiseen paikkaan vaan siihen b-vaihtoehtoon. No, en tiennyt mitä muutakaan tehdä kuin ottaa se huonompi opiskelupaikka vastaan. Ja nyt tässä sitä ollaan pari vuotta myöhemmin. Kyseisen alan opinnot keskeyttäneenä.
Ärsyttää se seikka, että välivuosia vain tulee lisää vaikka olisin ollut juuri "sitä" tyyppiä, joka jatkaa opiskeluja lukion jälkeen. En edes halunnut välivuosia. Oh well, ensi vuonna yritän uudestaan. Paineet tässä kasvaa joka vuosi... Tuntuu etten ole päässyt lukion jälkeen oikein elämässä eteenpäin. Vaikka henkisesti olenkin kehittynyt, mutta silti. Ahdistaa.
Pelottaa se kuinka monta vuotta tässä joutuu vielä odottelemaan opiskelupaikkaa. Mutta ainakin tällä kertaa tiedän, että on olemassa vain yksi paikka, jonka voin ottaa vastaan. Mutta odottelu on tuskallista. Täytyy taas ensi syksy viettää jossain turhaakin turhemmassa työharjoittelussa. Aikaa kuluu hukkaan.
Minulla ei ainakaan vanhempien tai sukulaisten odotukset paina. Aivan sama mitä odottavat. Eivät edes tiedä minne olen pyrkimässä.
Kirjoittanut: SyllaBoreal (Jäsen)
  • #37
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 21.06.2009 23:29
Minulla on paineita saada työpaikka En haluaisi olla millään Kelan tuilla jotka ei kovin kummoiset kuukaudessa ole. Olen velkaa miehelleni vielä ihan sievoisen summan. Ahdistaa kun olen ottanut useampaan paikkaan yhteyttä/pistänyt hakemusta. Silti mistään ei kehdata edes vastata mitä on päätetty. Olen kieltämättä vähän pissed off.
Kirjoittanut: momo (Nimetön)
  • Lähetetty: 06.07.2009 10:44
Ehkä olen vähän sairas, kun oloni paranee kun luen, että muillakin on ihan samanlaisia ongelmia elämässään. Luin jostain, että ihminen siirtyy elämässään kriisistä toiseen - aina kun on yksi hoidettu niin seuraava alkaa. Ehkä pitäis vain osata sulkea aivoista se osa, joka koko ajan analysoi ja murehtii tulevia ja menneitä. Nykyään oon kokeillut sellaista kikkaa, että teen joka viikolle omat TO DO-listat ja sitten kun kaikki on listattu ja mietitty valmiiksi niin en enää vaivaa päätäni sillä jutulla uudestaan ja uudestaan. Ei se tietenkään fixaa sellaisia ongelmia joille ei voi oikeasti tehdä mitään, mutta ainakin sellaset jutut, jotka voi korjata ihan vaan tekemällä hoituu pois listalta.

Tällä hetkellä ehkä suurin murhe on opisto. Tulee vastenmielinen olo, kun näenkin koko paikan. Asun yliopiston vieressä ja pystyn näkemään sen koko ajan parvekkeeltani, joten ongelma on aika nihkeä. Mulla on lähinnä gradu enää jäljellä ja en joudu usein käymään opistolla, mutta aina kun sinne pitää mennä niin olo on jo edeltävänä päivänä aika hanurista. Pari muutakin tyyppiä mainitsi vastaavasta iljetyksestä omaa työpaikkaa tai opinahjoa kohtaan. Onko ehdotuksia miten siitä tunteesta pääsisi eroon?
Kirjoittanut: Natassja (Jäsen)
  • #39
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 06.07.2009 13:56

Lainaus: momo

Mulla on lähinnä gradu enää jäljellä ja en joudu usein käymään opistolla, mutta aina kun sinne pitää mennä niin olo on jo edeltävänä päivänä aika hanurista. Pari muutakin tyyppiä mainitsi vastaavasta iljetyksestä omaa työpaikkaa tai opinahjoa kohtaan. Onko ehdotuksia miten siitä tunteesta pääsisi eroon?

Hmmm. Taitaa se keskeneräisyys painaa sinua. Välivaihe. Paikalleen jämähtänyt olo? Mulla oli ainakin sellainen, kun opintotuet loppui aikoinaan, gradumateriaali kuumotti pöydän reunalla ja töissä piti käydä gradun teon ohella henkensä pitimiksi. Tee realistinen ja konkreettinen suunnitelma gradun loppuun saattamiseksi ja tee koko hässäkkä alta pois nopeasti. Kirjoitin graduni empiirisen osuuden viikossa yötä päivää kirjoittamalla, otin sitä varten viikon paussin töistä.

Toivottavasti aihe on sinulle kiinnostava, muuten se on yhtä tuskaa. Käy graduohjaajan juttusilla jos kirjottaminen tai ajatukset on jämähtäneet. Kannattaa konsultoida jotain toistakin proffaa, niin saa uusia ajatuksia ja toisenlaista näkökulmaa omaan väsäämiseen. Eikä sillä gradun arvosanalla ole hittojenkaan merkitystä, jollei lähde tutkimusuralle.

Näitä kuvaamiasi vastenmielisiä tunteita vastaan minulla on auttanut aina se, että laitan hösseliksi parin päivän itsesäälissä ja ahdistuksessa kieriskeltyäni. Työpaikan suhteen en saanut olosuhteita muutettua työsuojelun ja esimiesten kautta, joten vaihdoin työpaikkaa ja kaupunkiakin. Radikaalit ratkaisut toimii.
Kirjoittanut: rumanaama (Jäsen)
  • #40
  • Arvo: Asiantuntija
    • • Muokkasi: rumanaama
  • Lähetetty: 08.07.2009 17:30
Paineita elämän suhteen olen eniten luonu ite itelleni. Jännitän etukäteen lähes kaikkea uutta, mutta kun alkaa tekemään ja toimimaan, jännityskin häviää. Tiä, onko muilla näin?
Nykyiseen opiskelupaikkaani pääsin eka hakemalla, hain varmaan oikeaan aikaan, sillä heti seuraavaan kurssiin meidän jälkeen naisten pääseminen vaikeutui todella paljon.
Tykkään alasta, mutta koulu kestää vain 14 kk, ja kesäloman jälkeen pitäis alkaa kattomaan harjottelupaikkaa. No mihin ne ottaa, kun joka paikasta laitetaan muutenkin porukkaa pois? Niin ja vielä pitäis selvittää 4 näyttökoetta.
Mietityttää myös, että onko minusta tälle alalle, johon nyt opiskelen? Tuo koulu tuntuu niin lyhyeltä kun pitäis siinä ajassa tehä miljoona asiaa, eikä kerkeä tekemään puoliakaan niistä.
Onkohan tarkotettu, että minä saisin joskus kokoaika työn? Oon paiskinu monenlaisia hommia, joista kaikista olen kyllä tykänny, mutta ne ovat olleet aina määräaikaisia, joten työkkäri on tullu elämän varrella liiankin tutuksi. Se paikka jos mikä ahistaa jo ajatuksenakin. Yäk!
Alkaa tätä ikää jo olemaan sen verran, että tuo nk. vakityö olis aika kova sana. Sen kautta kun vasta (valitettavasti), voi alkaa toteuttamaan suurta haavetta: haluan sen oman pienen mökin sinne mehtän laitaan (naurakaa pois), että pääsen omaan rauhaan puolisoni kans. On rasittavaa asua toisten nurkissa. Jos jollakulla on sama tilanne, tietää mitä tarkotan. Ei siitä sen enempää.
(lopputeksti meni mielestäni pois aiheesta, joten poistin sen).
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 10 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!