Gootti.net

Se kuuluisa teinikapinointi...

Kirjoittanut: Rowena (Jäsen)
  • #31
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 08.07.2009 00:18
Tällaista tällä kertaa.
Itse olen melko lailla aina tuntenut itseni osaksi sitä sopuisaa kansanryhmää, jolla ei ole ollut juurikaan tarvetta kapinoida vanhempia tai kovasti muutakaan vastaavaa auktoriteettia vastaan. Olihan sellainenkin vaihe, jo joskus 11-12 vuoden iässä suunnilleen, jolloin niitä ovia tuli paiskottua ja riitaa tuli monestakin asiasta, mutta en osaa sitä jotenkin käsittää varsinaiseksi kapinoinniksi - se oli lähinnä jotakin murrosikään kuuluvaa peruskettuilua. Tyylin muuttamista (joka alkoi siinä noin 15 iässä) en missään vaiheessa vähääkään ajatellut kapinointina, ja siinä mielessä olen erittäin tyytyväinen vanhempiini, etteivät hekään uskoakseni sitä kapinointina nähneet. Tietenkään kaikesta ei ole voinut olla vanhempien kanssa samaa mieltä, mikä mielestäni taas on osa varsin tervettä ja asiaan kuuluvaa itsenäistymistä, mutta sikäli kuin kapinointi nyt lasketaan ikään kuin vastustamiseksi vastustamisen itsensä takia, niin ainakaan omasta mielestäni en sellaista ikinä juurikaan harrastanut. Mulla on ala-asteelta lähtien ollut tosi hyvä ja tiivis ystäväporukka, ja tähän ikään mennessä (kun kaikki tässä nyt vuoden mittaan ovat tulleet/tulevat täysi-ikäisiksi) olemme käsittääkseni kokemukseni perusteella toimineet jopa ihan poikkeuksellisen "kapinattomasti": kukaan ei polta, kaikki juovat kohtuullisesti tai eivät ollenkaan ja vain yksi meistä on ikinä elämänsä aikana seurustellut (ja hänkin vasta vähän aikaa sitten aloitti). Näiden kavereiden kesken meillä onkin sitten aina tapana naureskella, että kyllä saisivat vanhempanne olla alvariinsa kiittelemässä meitä siitä, kuinka helppoja tapauksia me ollaan aina oltu. Tietysti tuttavapiirissä on sitten niitäkin, jotka aikoinaan kapinoivat rajustikin, ja minusta se on sitten heidän asiansa eikä minulla henk.koht. mitään sitä vastaan ole; itselleni nyt vaan sattui riittämään sellainen hyvin lievä muoto. Mutta noin yleisesti, "kukin tyylillään" pätee mielestäni varsin hyvin tässäkin asiassa. : )
Kirjoittanut: yurei (Jäsen)
  • #32
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 10.07.2009 14:01
Itse en ole edes varma siitä, olenko yksinkertaisesti ollut hankala murkkuikäinen (ja olen edelleen hankalahko, ja teinikin jos ajatellaan käsitteellä että 11-19-vuotiaat ovat kaikki teinejä iältään) vai onko kaikki ollut tätä "teinikapinaa".
Riitoja vanhempien, tai lähinnä isännän, äiteen kanssa ei tule koskaan riideltyä, kanssa on ollut enemmän kuin tarpeeksi, eikä niistä vieläkään ole päästy puusta pitkään. Isä sattuu olemaan kohtalaisen vanhoillinen, eikä hyväksy isoa osaa meikäläisen periaatteista, päätöksistä eikä oikeastaan yhtään mitään osiota musiikki- tai vaatemausta, saatika värimaailmasta.. Ja nämä riidathan juontuvat siitä, että kummallakin on erittäin räiskyvä temperamentti sitenkin että puolustetaan omaa mielipidettä henkeen ja vereen, itsepäisyyttä löytyy vaikka muille jakaa (joskin meikäläiseltä voidaan laskea löytyvän niin isännän kuin emännän itsepäisyys..) eikä kumpikaan _koskaan_ kiittele tai pyydä anteeksi.. Välit isään ovat ajoittain todella huonot, eikä päätöksiä tule kauheasti toteltua kun pitää saada pitää oma päänsä..
Ensikokeilu alkoholin suhteen taisi olla ala-asteella, ja taisinpa olla ensimmäisen kerran humalassakin joskus ala- ja yläasteen vaihteessa, tupakoinninkin aloitin seiskalla. Vaikka vanhemmat eivät kumpaakaan piirrettä hyväksy, teen silti aika paljoltikin oman mieleni mukaan molempien suhteen.. Kaikenlaisesta ilkeydenteosta on aina seurannut jonkinlainen rangaistus, yleensä se, että "lieka" lyhenee (eli ei nyt täysin kotiarestia, mutta eipä sitä ole oikein mihinkään päässyt).. Ainakin jos on jäänyt kiinni.
Mahdollisesti iso osa näistäkin pahuuksista mitä on tullut harrastettua, on tehty vain ja ainoastaan siksi, että siinä on ollut se kielletyn teon jännitys mukana, ja kokeillaan tosiaan niitä omia rajoja.. Kuitenkaan mitään pahempaa ei ole koskaan sattunut, onneksi..
Iän kertyessä sitä alkaa tajuta, kuinka tyhmiä päätöksiä on joskus tehnyt, mutta myöhäistähän se ainakaan katua on. Eipä niille enää mitään voi..
Meillä kotona ei ole oikeastaan koskaan pidetty yllä sellaista vapaan mielipiteen keskustelua, yleensä asiat menevät siten että se mitä isä sanoo on laki ja sen jälkeen tulee Suomen laki.. Eikä tämä nyt ainakaan omasta mielestäni ole kovin hyvä asia, varsinkaan kun kotona on yksi uhmaikäinen (5-vuotias) poika, yksi kohta pahimmassa murkkuiässään oleva (12-vuotias) poika, ja minä, 17-vuotias, aina huolta ja riitaa aiheuttava vanhin tytär.. Tietysti ymmärrän senkin, että eivät vanhemmat ilkeyttään (KAI! ) kiellä tekemästä joitakin asioita, vaan siksi että haluavat suojella, mutta eipä tarvisi pumpuliin yrittää kääriä, sillä pettymyksiä tulee elämässä, kaikille.
Eniten isännän vanhoillisuudessa ärsyttää kuitenkin se, että johtuen yhdestä exästä (jolla oli pitkät mustat hiukset ja joka lopulta osoittautui kusipääksi ), isäntä ei hyväksy nykyistä miehekettä johtuen juuri siitä, että herralla sattuu olemaan mustat ja puolipitkät hiukset, herralla sattuu olemaan huulikoru ja herra sattuu kuuntelemaan raskasta musiikkia.. Koska "meille ei enää pitkätukkia tule, ne on kaikki kusipäitä ja kyräilee alta kulmien, ja sehän näyttääki ihan möröltä ku on pitkät hiukset ja se NENÄRENGAS (ja kuinkahan monesti olen maininnut että kyseessä on huulikoru) ja semmonen musiikkiki, sehän manipuloi ihmistä kaikenmaaliman koulusurmiin ja saatananpalvontaa ja mörkökuvia on kans jokapaikassa *napnapnap*".. Kyllä, olen katkera, ja kyllä, valitan aiheesta. Anteeksi pienoinen offtopic, vai oliko edes?
Yurei kiittää ja kumartaa, tämmönen romaani tälläkertaa.
Kirjoittanut: Kitiara (Jäsen)
  • #33
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 20.09.2009 09:37

Lainaus: yurei

herralla sattuu olemaan mustat ja puolipitkät hiukset, herralla sattuu olemaan huulikoru ja herra sattuu kuuntelemaan raskasta musiikkia.. Koska "meille ei enää pitkätukkia tule, ne on kaikki kusipäitä ja kyräilee alta kulmien, ja sehän näyttääki ihan möröltä ku on pitkät hiukset ja se NENÄRENGAS (ja kuinkahan monesti olen maininnut että kyseessä on huulikoru) ja semmonen musiikkiki, sehän manipuloi ihmistä kaikenmaaliman koulusurmiin ja saatananpalvontaa ja mörkökuvia on kans jokapaikassa

Toihan menee melkeinpä tyhmyyden puolelle
Kirjoittanut: yurei (Jäsen)
  • #34
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 21.09.2009 09:18

Lainaus: Kitiara

Toihan menee melkeinpä tyhmyyden puolelle


Niinhän se meni...
Kirjoittanut: Kitiara (Jäsen)
  • #35
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 21.09.2009 21:06

Lainaus: yurei

Niinhän se meni...

on se kyl ilkeetä, ei kaikki oo samanlaisii
Kirjoittanut: Perkele (Jäsen)
  • #36
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 27.09.2009 12:10
17 v ja kapina menos! Tai no jos tapaisitte miun vanhemmat ni ymmärtäisitte kyl: 2 kk päästä täytän 18 eikä ne osta mulle edes yhtä siideriä!

Kotona oon iha kiltti tyttö mut opiskelija-kämpäs laitan kuvia nettii, kiroilen aika lailla, luen mustaa huumoria sisältäviä kirjoja, kuuntelen Marilyn Mansonia jne.

Hevimestaan haluun mennä heti seuraavana viikonloppuna ku täytän 18...

ja tästä tulee tietenki kommenttii et "vitun wannabe-pahis/wnb-gootti" mut mie en sano itteeni gootiks vaikka goottisivustolla oonki. Goottikulttuuri on vaa nii kaunista ja kiehtoo
Kirjoittanut: Cata (Aktiivi)
  • #37
  • Arvo: Mahtigootti++
  • • Muokkasi: Cata
  • Lähetetty: 27.09.2009 13:21

Lainaus: Perkele

Kotona oon iha kiltti tyttö mut opiskelija-kämpäs laitan kuvia nettii, kiroilen aika lailla, luen mustaa huumoria sisältäviä kirjoja, kuuntelen Marilyn Mansonia jne.


täh, sitäkö se kapinointi on? Lähes jokainen nuori Suomessa on irc-galleriassa ja yhä useampi myös Facebookissa, ja kukapa pentu ei oppisi kiroilua j0 tarhaiässä. Ja Marilyn Mansonin kuuntelu mitään kapinaa ole vaan valtavirtaa. Hevimestassa käy porukkaa lähinnän vedellä laimennetun halvan kaljan perässä.

Kuka osaisi osuvasti kertoa, mitä se kapinointi oikeasti on?
Kirjoittanut: MetalMama (Jäsen)
  • Lähetetty: 27.09.2009 19:17

Lainaus: Perkele

17 v ja kapina menos! Tai no jos tapaisitte miun vanhemmat ni ymmärtäisitte kyl: 2 kk päästä täytän 18 eikä ne osta mulle edes yhtä siideriä!

Toivottavasti toi oli vitsi Ja vissiin olikin, otti vaan jotenkin silmään... Mulla on nyt 4- ja 5-vuotiaat lapset ja aika todennäköistä on et ne saa maistaa ensimmäiset alkoholinsa kotona. Omilta vanhemmilta en sellaista osannu edes vaatia, ihmisillä kun on omat periaatteensa, ja kaiken lisäks alkoholin välittäminen alaikäselle on laitonta..

Lainaus: Cata

Kuka osaisi osuvasti kertoa, mitä se kapinointi oikeasti on?

Mä alan kallistua sille kannalle että se mitä tekee ei ole oleellista, vaan se että alkaa ottaa etäisyyttä vanhempiin ja muodostaa omat mielipiteet. Aika paljon on oppimista "kantapään kautta", mut se kuuluu asiaan jos siitä selviää läpi niin oppii arvostamaan omia virheitäänkin, ne kehittävät.
Kirjoittanut: Sharida (Jäsen)
  • #39
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 01.10.2009 17:56
Kyllähän täälläkin kapinoitiin ja paiskottiin ovia, mutta aika kesyä minun touhuni oli verrattuna monien muiden kuvioihin, jotka ryyppäsivät ja rällästivät pitkin kyliä jo yläasteella. Minun tapauksessani viinan juominen sai heti alkuunsa stopin 13-vuotiaana, kun veli löysi jonkun pullon kaappini pohjalta ja päätti kertoa suoraan vanhemmilleni. Huutoa seurasi ja seuraavan kerran uskalsin juoda vasta 15-vuotiaana, silloinkin muutaman siiderin. Tupakkaakin tietty tuli maisteltua, mutta polttamaan rupesin vasta täysi-ikäisenä. Minun kapinointi rajottuikin pitkälti pukeutumiseen ja käytökseeni. Paljon tuli kyllä uhkailtua milloin milläkin, mutta tekoja oli sitten vähemmän Kyllä sitä varmaan alitajuisesti vähän pelkäsi ja kunnioitti vanhempiaan ettei ihan mahdottomaksi uskaltanut heittäytyä.

Pahimmassa vaiheessa olin yksi riiviö, jonka kurissa pitäminen oli kyllä työn ja tuskan takana. Pahimpaan koetukseen välit vanhempien kanssa joutuivat n. 16-vuotiaana, kun rupesin seurustelemaan nykyisen avokkini kanssa, ja välillä sitä unohtui toisen luo koko päiväksi eikä paljon tultu vastailtua puhelimeen. Monet kerrat mies kuskasi minut kello kahdentoista paremman puolella kotipihaan, vaikka seuraavana päivänä saattoi olla koulua. Lopulta vanhempien oli vain pakko myöntyä siihen, että rakastuneita hölmöjähän nuo ovat eikä niitä mikään mahti maailmassa pidä erossa toisistaan. Tämän lisäksi vanhempani olivat muutenkin melko kontrolloivia, kotiintuloajat minulla oli vielä 17-vuotiaanakin ja kaikki haaveet festareista sekä bileistä saatoin heti unohtaa. Voipi johtua osittain tuostakin, että muutin melko pikaiseen 18-vuotta täytettyäni pois tehovalvonnan alta omaan pirttiini vanhempien vastusteluista huolimatta. Kovasti he uskottelivat, että palaan häntä kopien välissä ilman rahaa parin kuukauden päästä, mutta minulla sen sijaan makaa tilillä hyvin säästöjä ja ikinä ei ole tarvinnut köyhäillä tai katsella tilin olevan nollilla. Paremmin siis pyyhkii, kun monilla vanhemmilla ihmisillä.
Kirjoittanut: Drakan (Jäsen)
  • Lähetetty: 22.01.2010 16:09
Tottakai olin oman tyylin talaaja teiniä se oli 80-luvun loppua ja pitihän sitä kapinoida OLen teinistä asti ollut hevari ja cootilaisuus kiinostanut, tottakai äiteys muuttaa ja laitaa arvot eriksi mutta cootilaisuus/ hevi musiikki on yhä mun juttuni, lapseni varsinkin pian 15 tavis tyttöni ei ymmärrä mun pukeutumista kun lähden jonnekin ja muutenkin omalla lailla kapino omaa nuoruuttan jossa äiti on aina väärässä eikä ymmärrä keskimäinen tytär on saman henkinen ja se on ison muutoksen edessä kun murrosikä alkaa ja oma tyyli alkoi löytyyn (coottityyli) hän onniksi ymmärtää jotenkin minua. Mutta Teineyteen kuuluu kapinointi niin on ollut omalla kohdalla ja nyt työjeni kohdalla.
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit