Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Koulukiusattuja?

Koulukiusattuja?

Kirjoittanut: Venom (Jäsen)
  • #291
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 25.01.2009 09:08
Se todellakin jättää pahoja jälkiä.
Enää en muistele sitä, mutta välillä kuvittelen että kaikki nauravat minulle.
Yksinäisyys minua piinaa yhä, en uskalla puhua tuntemattomille koska pelkään että minua ruvetaan haukkumaan. Kun sitten yritän puhua, kuulostan ihan hysteeriseltä koska pelottaa niin hirveästi
Jo ensimmäisenä koulupäivänä minua haukuttiin läskiksi.
Sitten kun todellakin sairastuin kun mieli ei enää kestänyt, vihasin itseäni ja syytin itseäni, kerran löin peilikuvani murskaksi, rikoin peilin.
Poltin vanhoja lapsuudenkuvia koska vihasin itseäni niin sairaasti.
Kirjoittanut: Pumpkin (Jäsen)
  • #292
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 10.02.2009 16:24
Mä en voi vaan vihata itseäni. Mä oon kanssa kokenu kauheita asioita siskoni ja tuttujen toimesta. Ala asteella en pitänyt itsestäni. Mutta sitten kuudennella- seiskalla rupesin pitämään itsestäni sellaisena kuin olen. Nykyään kukaan ei enää uskalla kiusata tai sanoa mitään pahaa.
Kirjoittanut: Doucat (Nimetön)
  • Lähetetty: 12.02.2009 18:40
itse jouduin kestämään kiusaamista ala-asteella parisen vuotta mutta sain kasvatettua luonnetta ja se sitten loppuikin. Nykyisin olen pyrkinyt puolustamaan ystäviäni eräältä poikaporukalta jolla ei näköjään ole muuta tekemistä kuin pilata toisten elämää.En ymmärrä mistä tämä asia johtuu, miksi kisuata toista ihmistä? Siksikö kun tuntee itsensä niin alhaiseksi että pitää tuhota toisten elämä saadakseen itsetunto kohotettua?Olen itse miettinyt miksi tämä poikaporukka ei ota minua kohteeksi kun satun parhaiten erottumaan koulustamme, vaan he nälvivät ja kiusaavat muita. Itse kunnioitan ihmisiä jotka uskaltavat erottua joukosta eivätkä pelkää toisten mielipiteitä, minusta muiden ihmisten pitäisi itsekkin ymmärtää se.

Jaksamisia kaikille goottifoorumin jäsenille jotka joutuvat kestämään näitä k"sipäitä ketkä eivät tajua kuinka kauniita ihmisiä olette
Kirjoittanut: pimeyden_hehku (Jäsen)
  • #294
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 12.02.2009 21:13
oli taas eilen tosi kivaa ku tarkkikset yritti sytyttää hiuksia palamaan -.- koulukiusaus ei ole kivaa...mutta eihän mulle periaatteessa olisi oikeutta valittaa kun en uskalla siitä kertoa..
Kirjoittanut: kuopassa (Ylläpitäjä)
  • Lähetetty: 12.02.2009 21:36

Lainaus: pimeyden_hehku

oli taas eilen tosi kivaa ku tarkkikset yritti sytyttää hiuksia palamaan -.- k

Hmm. Hmm. Eikö se separien kiusaaminen lopu jos saat sen kiusaamisongelman opettajien tietoon? Ehkä helpointa olisi vain sanoa opettajalle separilan sakin kiusaavan, mutta jos ei tapahdu toivottua reaktiota (eli kiusaamista ei saada lopetettua), voit omatoimisesti ajaa hiuksesi osittain kaljuksi ja vaikka saksia paidan rikki. Sitten voit mennä opettajalle sanomaan hengästyneenä, että kiusaavat vieläkin. Tuon jälkeen kannattaa sanoa (huom., tämä on tärkeää):

Jos te, hyvä OPETTAJAN NIMI, ette pysty puuttumaan tähän kiusaamiseen, eli siihen, että minut on yritetty sytyttää palamaan ja minua on pahoinpidelty niin henkisesti kuin ruumiillisestikin, tulen ilmoittamaan asiasta KAUPUNGIN NIMI poliisiviranomaisille. Tulen myös pitämään huolen siitä, että niin sosiaaliviranomaiset, median edustajat ja vanhempani tulevat tietämään teidän, OPETTAJAN NIMI, tietäneen minuun kohdistuneesta brutaalista väkivallasta.

Sitten jos tuo ei aiheuta toivottua reaktiota, lienee oikeutettua muistuttaa elämän realiteeteista:

Minua on kiusattu paljon ja pitkään. Te ette ole puuttuneet asiaan. Te olette aikuinen, te olette opettaja. Mieleni on vaurioitunut. Olen alle 20-vuotias. Näen painajaisia. Kärsin pelkotiloista. Olen traumatisoitunut loppuelämäkseni. Tästä kannan kaunaa teille, OPETTAJAN NIMI, lopun ikää. Elän vielä noin kuusikymmentä vuotta. On vuosia aikaa maksaa kalavelat takaisin. Hiusten polttamista, pahoinpitelemistä, pelottelua.
Kirjoittanut: Severana (Jäsen)
  • #296
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 12.02.2009 22:26
pimeyden_hehku
Anteeksi, kun taas painostan sua tän asian kanssa...
Olet vaan ihan liian arvokas ihminen kestämään tuollaista piinaa!

Lainaus: pimeyden_hehku

tarkkikset yritti sytyttää hiuksia palamaan

Vietän siis itsekin päiväni tämmöisten murheenkryynien kanssa, olen nimittäin erityisluokalla töissä. Kehottaisin sinua kertomaan asiasta näiden k*sipäiden oman luokan henkilökunnalle. Usko pois, heitä asia kiinnostaa ihan oikeasti. Heillä on myös parhaat keinot vaikuttaa kiusaamiseen ja taatusti koulun järeimmät rankaisukeinot käytössä. Tätä ei varmasti moni tule ajatelleeksi, mutta välitämme aina eteenpäin tiedon oppilaiden väkivaltaisesta käytöksestä. Eivät he niin vähällä pääse, kuin voisi luulla. Taustalla on iso, moniammatillinen yhteistyöryhmä, jonka kynsistä nämä idiootit tuskin koskaan pääsevät lipeämään.
Voimia sinulle!
Kirjoittanut: Bloody Count (Jäsen)
  • #297
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 12.02.2009 22:43
Minun kohdalla kiusaaminen alkoi vasta ammattikoulussa. Jouduin silmätikuksi lähinnä ujouteni takia. Vaihdoin sitten koulua, mutta sama meno jatkui pitkien hiusten ja pukeutumisen takia. Tosin silloin luokalla ja asuntolassa oli jo muutama kaverikin, jotka sitten hekin hylkäsivät minut kun ilmoitin meneväni sivariin. Sivarissa sai olla suht rauhassa. Sivarin jälkeen menin käsi- ja taideteolliseen jossa tulin tosi hyvin toimeen ihmisten kanssa, samanlaisia friikkejä kun olivat. En kuitenkaan pystynyt sitomaan kunnollisia kaverisuhteita, joten illat vietin yksin kämpillä. Tuona aikana puhkesi vakava masennus ja itseinho johon hain apua vasta n.5vuotta myöhemmin. Tuona aikana harkitsin jatkuvasti itsemurhaa ja yritinkin muutamaan otteeseen. Nyt masennusta on hoidettu 2 vuotta ja olen päässyt eroon ainakin enimmästä itsemurhanhimosta, kiitos lääkityksen. Paniikkikohtauksia saan lähes joka yö koska pelkään joutuvani viettämään koko loppuelämäni yksin.
Nykyään minua sitten kiusataan työttömyyteni, aseistakieltäytymisen ja sinkkuuteni takia (sekä tietysti pukeutumisen). En ole oikein depression takia pystynyt kunnon työpaikkaa saamaan, joitain hanttihommia vain. Saati tyttöystävää. Tämän takia saan sitten kuulla olevani pummi, homo ja maanpetturi. Tappouhkauksiakin saa kuulla baarireissuilla.
Viimeksi tänään ihminen jota luulin ystäväksi kävi v*ttuilemaan olemattomasta seuraelämästäni. Erityisen kivuliasta asiasta tekee se että hän on seurustellut 12 vuotta naisen kanssa kehen rakastuin n.15vuotta sitten, ja kuka ei minua koskaan itselleen huolinut. Eikä nuo tunteet ole vieläkään täysin kuihtuneet. Ollan kyllä onneksi todella läheisiä ystäviä. Haluaisin muuttaa pois täältä, mutta ei ole kovin helppo lähteä jos ei tunne mistään ketään, eikä ole rahaa, saati autoa. Työpaikkakin pitäis löytää. Eihän mikään kunta/kaupunki työtöntä halua vastaanottaa. Ja kun kaupassa käyntikin onnistuu ainoastaan lääkkeiden voimalla niin voi olla aika hiljaista että tästä vielä vuosiin mihinkään uskaltaa lähteä. Saa nyt nähdä mitä tässä keksii.

Pyydän anteeksi epäselvää kerrontaa ja kielioppivirheitä, en ole mikään kirjailija.
Kirjoittanut: Severana (Jäsen)
  • #298
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 12.02.2009 22:49
Bloody Count
Voi sun kanssa. Kyllä tekee kipeää lukea, mitä kaikkea olet joutunut kokemaan. Toivottavasti asiat järjestyvät pikkuhiljaa.
Kirjoittanut: Bloody Count (Jäsen)
  • #299
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 12.02.2009 22:58
Severana

Kiitos myötätunnosta. Onneksi on pari lemmikkiä tuomassa edes vähän valoa arkeen, ei tätä elämää muuten jaksais. He eivät arvostele sosiaalisen aseman tai ulkonäön perusteella. Eiköhän täältä suosta vielä nousta. Pakko vain uskoa ja yrittää.
Kirjoittanut: mlrd (Aktiivi)
  • Lähetetty: 12.02.2009 23:10
Jotenkin musta tuntuu jotta lapset ovat kuin koiria. Jokaista kokeillaan ja heikoimmat jäävät kiusatuiksi.
Mutta sieltäkin voi aina nousta ylös. jotkut koettavat nousta väkisin, toiset taas malttavat odottaa oikeaa hetkeä tai sitten sietävät niin pitkälle kuin pystyvät.

jotkut vain tyytyvät tekemään mitä tekevät välittämättä muista, se tosin vaatii kovaa luonnetta tai välinpitämättömyyttä. jompaakumpaa todella tarvitsee jos aikoo jatkuvasta piikittelystä selvitä.
mutta harvempi hyökkää harmittoman kimppuun... sama kuin koirilla sekin.
katsokaapa ensi kerralla ympärillenne koulussa ja miettikää mihin osaan laumaa kukakin kuuluu.
älkääkä kuvitelko olevanne korkeammalla kuin minne kuulutte. jos olet johdossa, älä epäile etteikö joku ota suosituimman paikkaa jos mokaat vähänkään pahemmin.

ihmisenkään kehitys ei ole kaukana villieläimestä, vai onko?
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 17 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!