Gootti.net

Koulukiusattuja?

Kirjoittanut: BluhtEngl (Jäsen)
  • #381
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 24.12.2012 19:08
Kiustattu sekä kiusaaja. enimäkseen kiustattu joka on vaikeuttanut sosialisoitumista. Kiusaajana ala-asteella oikeestaan sen takia että halus näyttää että on mussakin sitä jotain tai että sais edes jotain suosiota jostain mutta enimmäkseen tuli vaan paskaa niskaan mikä on sinänsä hyvä puoli niin loppu se homma lyhyeen.
Kirjoittanut: Sad Angel (Jäsen)
  • #382
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 25.12.2012 11:38

Lainaus: ShadowPiratess

Tämä voi kuulostaa vähän tyhmältä neuvolta - viitaten siihen mitä sanoit - mutta itsetuntoa pitäisi kyllä korjata. Ainakin omassa tapauksessa kiusaajien mielenkiinto minua kohtaan katosi, kun osoitin, etten välitä heidän irvailuistaan, vaikka joskus kyllä pistin nasevaa kommenttia paluupostissa. Verbaalinen säilä on usein tuollaisille idiooteille liikaa. Osoita olevasi heidän typerän "leikkinsä" yläpuolella. You can do it.

hyvä neuvo- ja sitä aion noudattaakin. Minä kun satun tietämään olevani älykkäämpi ja parempi ihminen kuin kiusaajistani kukaan. Oikeastaan nyt itseäni tsempattuani kiusaaminen on melkeinpä nostanut itsetuntoani. Minä kun näet lauon nasevia vastauksia ja idiooteilta menee jauhot suihin, hahahaa.
Sitäpaitsi kiusaaminen on vahvistanut suhdettani ystäviini. He kun jaksavat kannustaa ja puolustaa. Yhden: "älä piittaa niistä, sä olet kaunis sano ne mitä vaan"- lausahduksen ansiosta jaksan monta päivää hymy huulilla, lensi mitä tahansa paskaa niskaan.
Kirjoittanut: black cat (Nimetön)
  • #383
  • • Muokkasi: black cat
  • Lähetetty: 19.05.2013 15:05
Ite olen ollut kiusattu 3 luokasta lähtien, ja olen vieläkin. Olen ollut jo ekaluokasta lähtien yksin, mikä johtui siitä, että tulin vuoden aikaisemmin kouluun, enkä tuntenut koulussa ketään, toisin kuin muut, joilla oli jo lauma kavereita samalla luokalla. Kolmosella alkoi varsinainen kiusaaminen. Kolme poikaa alkoivat kiusata minua, koska olin yksin helppo "saalis". Kiusaaminen ei loppunut, vaikka aluksi kerroin siitä aina opettajalle, mutta se milloin luottamukseni opettajiin katkesi oli se, kun opettajani sanoi minulle päin naamaa ettei voi asialle mitään. Silloin aloin tehdä itse asialle jotain, sen sijaan että kuuntelisin sitä "älä välitä" potaskaa joka ei hyödyttänyt mitään. Kiusaajia tuli sitten ajan myötä lisää. Kuudennella luokalla toinen ystäväni oli mennyt yläasteelle ja toisesta tuli lissu ja alkoi muiden mukana kiusata minua. Vaihdoin koulua. Uudessa koulussa kiusaaminen alkoi siitä, että olin tullut vähän vainoharhaiseksi kiusaamisvuosien jäljiltä, ja vaikutin siitä syystä hullulta. Joten siitä tuli sittten 97% luokasta vs minä ja siinä sitä ollaan nyt.
Kirjoittanut: von Berg (Jäsen)
  • Lähetetty: 29.05.2013 15:36
Yep. Melkein 9 vuotta eli koko peruskoulun ajan. Enimmäkseen henkisesti mutta verissä päin myös. Kavereita oli korkeintaan pari-kolme, joiden kanssa välituntisin jutella. Vasta 8. luokan jälkeen rupes hieman rauhottumaan ku tuli kasvupyrähdys ja aloin "goottiutumaan". Olin yhdessä vaiheessa alipainoinekin ja siksi helppo kohde. Väkivaltaan en itse ikinä turvautunut puolustustarkoituksissa, vasta 9. luokalla paloi viimeisen kerran kiinni ja havahduin kun hakkasin kiusaajan päätä pöytään. Se loppui sen jälkeen. Oon kuitenkin onnellinen että kaiken sen kiusaajaporukka vs. yksinäinen -asetelman häirinnänkin alla sain koulun käytyä keskivertoisesti läpi, ja nyt onnellisena ylioppilaana odottelen insinööriopintojen alkua. Ois kyllä ihan hauska joskus nähdä näitä kiusaajia näin aikuisempana. Anteeksi monellekaan pystyisi koskaan antamaan.
Kirjoittanut: Korinabambi (Jäsen)
  • #385
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 04.12.2013 12:24
Jokainen jota kiusataan tai jota on joskus kiusattu voisi minun mielestäni olla ylpeä siitä, että on pärjännyt ja kestänyt kaiken sen kipeän, mitä kiusaaminen saa aikaan. Lisäksi kiusatut on sinänsä ihan spessuja ihmisinä, koska mieluummin sitä itse kävelee sen peruskouluhelvetin läpi kuin tekee jonkun muun elämästä helvettiä. On helpompi elää itsensä kanssa kun tietää, että vika pääsääntöisesti oli muiden kapeakatseisuudessa ja tyhmyydessä, eikä itsessä.

Minua kiusattiin koko peruskoulu. Aluksi sen takia, että olen aina ollut tosi kiltti ja samalla herkkä, enkä ole osannut sitä tytöille tyypillistä esittämistä ja nokkimisjärjestystä. Myöhemmin siksi, että meikkasin ja pukeuduin ihan erilailla kuin muut. Silmätikuksi joutuminen on yllättävän helppoa, mutta pysyimpähän poissa sosiaalisen paineen aiheuttamista päihdekokeiluista liian nuorena ja vältyin varmasti monelta muulta ikävältä asialta. Masennuksenhan tuo kiusaaminen poiki ja samalla hirveät syömisongelmat, mutta tällä hetkellä kun kalenteri on täynnä koulua, ystävät soittelevat ja haluavat nähdä viikottain ja olen parisuhteessa aivan upean tyypin kanssa, en usko, että vika oli minussa. Lisäksi, kun selailen välillä kiusaajieni fb-sivuja, hykertelen itsekseni, kuinka paljon silloiset kaunotardiivat ovat levinneet, rupsahtaneet, tai alkoholisoituneet ja minä itse saan jatkuvasti ulkonäkööni liittyviä kehuja, välillä ihan tuntemattomiltakin. c: Oma pärjääminen ja se tunne että olen onnistunut elämässäni, vaikka se kovasti koitettiinkin estää, on paras lääke itsetunnolle.
Kirjoittanut: Roudatar (Aktiivi)
  • #386
  • Arvo: Platinagootti+
  • • Muokkasi: Roudatar
  • Lähetetty: 04.12.2013 13:44
Harmi kun ei tällä foorumilla voi tykätä tai peukuttaa toisten kirjoituksia, koska Korinabambi; naulan kantaan! Itse olin kans koko peruskoulun koulukiusattu (kuten varmaan oon kertonut tässä ketjussa aikasemmin) eikä se kiusaaminen rajoittunut kouluun, vaan koulun ulkopuolellakin sain samaa kohtelua, jos satuin kiusaajiani näkemään. Yksi syy miksi en kamalasti käynyt missään vaan vietin aikaani melkein poikkeuksetta kotona, ja tästä syystä ei miuakaan jaksanut päihteet kiinnostaa kun vasta täysikäisyyden kynnyksellä.

Lainaus: Korinabambi

Jokainen jota kiusataan tai jota on joskus kiusattu voisi minun mielestäni olla ylpeä siitä, että on pärjännyt ja kestänyt kaiken sen kipeän

Samaa mieltä. Ja vaikka en sitä sillä lailla mainostakkaan, niin olen ylpeä siitä, kuinka vahva miusta on tullu kiusaamisen seurauksena. Tosin itsetunto-ongelmia on jatkuvasti vieläkin, mutta silti päivä päivältä vähemmän.
Kirjoittanut: Rebell4ever (Jäsen)
  • #387
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 08.01.2014 19:35
Terve vaan ensimmäinen viestini esittäytymiseni jälkeen foorumille ja anteeksi kirjoitus virheeni

Olen elänyt 11. vuotta koulu kiusauksen kohteena. Kuisaamisen muoto oli henkiselle puolelle mutta sitäkin rankempi kokemus. Minut jätettiin aina yksin ja joukkue peleihin valittiin vain kun oli pakko. Olin myös fyysisien ominaisuuksieni takia heikompi kuin muut, erään sairaiden takia. Sai juosta ja pilkan kohteena olemista riittävästi. Myös ainoana lapsena eläminen ei ollut helppoa, kuulema sain aina kaiken ja olen hemmoteltu.

Kyllähän tuo on jättänyt oman jälkensä minuun itsetunto ongelmia ja vaikea luottaa ihmisiin.
Nykyään olen yksin edelleen ja harhailen ympäri eurooppaa vailla sen kummempaa syytä.
Jospa minäkin kuuluisin johonkin.
Kirjoittanut: Magnolia (Jäsen)
  • #388
  • Arvo: Mahtigootti
  • • Muokkasi: Magnolia
  • Lähetetty: 09.01.2014 15:10
Ihminen on ensimmäiseksi ja viimeiseksi maailmassa yksin, auttamattomasti toisista erillinen olento. Yksinäisyys on fakta, jonka voi koettaa painaa mielestään tekemällä jotain mielekästä. Sosiaalinen kanssakäyminen voi saada ihmisen hetkeksi tuntemaan yhteisöllisyyttä eli ajattelemaan me-muodossa, mutta tilanteen loputtua hän on jälleen itsensä kanssa.

Eli kosminen laki - ei vetovoima.
Kirjoittanut: Mortictoc (Jäsen)
  • #389
  • Arvo: Edistynyt
  • • Muokkasi: Mortictoc
  • Lähetetty: 18.01.2014 16:46
Minua alettiin kiusata häiritsevässä määrin 5. luokalla, mutta lievempää kiusaamista esiintyi alakoulun alusta lähtien. Yläasteella jäin kokonaan yksin ja kiusaaminenkin rankkeni täydeksi piinaksi. Kiusaamiseen sisältyi syrjimistä, ja vaikka minua ei lukioon siirryttyäni enää suoranaisesti kiusattukaan, syrjimisen ja juoruilun ihmisissä aikaansaamat vaikutukset näkyvät vielä tänäkin päivänä siinä, että useimmat paikalliset ikäluokkani edustajat tuntevat jonkun jolta ovat minusta jotakin p*skaa kuulleet ja suhtautuvat minuun huomattavan viileästi/varautuneesti/torjuvasti.
Kirjoittanut: Wolfie (Jäsen)
  • #390
  • Arvo: Edistynyt
  • • Muokkasi: Wolfie
  • Lähetetty: 21.01.2014 13:19
Olen seitsemännellä luokalla ja minua on kiusattu alakoulusta asti. Kun sitten sitä goottiutta alkoi minussa ilmetä niin kiusaaminen paheni. Sellainen iso poikaporukka haukkuu saatanapalvojaksi.. Äitinikään ei kovasti pidä tyylistä, vaikka koetan tehdä siitä lolitamaisemman ikäni takia. Pitääkö minun nyt luopua tyylistäni tämän takia? P.S: En ole wannabe, olen piirtäjä, avaramielinen, ja koen henkisesti kuuluvani tähän skeneen. :'<
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit