Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Koulukiusattuja?

Kirjoittanut: TheSecret (Aktiivi)
  • #71
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 05.02.2007 12:18

Lainaus: Heyni

Opettajat ei ala-asteella tehny mitään ku en edes pyytäny,


Meillä ei opettajat tehnyt mitään, vaikka kerran toisella luokalla ala-asteella ihan itkien juoksin opettajan luo. Sillon asuttiin vielä Vantaalla, ja koulu oli vähän suurempi. Opettaja ei jostain kumman syystä uskonut minua, ja sanoi jotain että "joo, täytyy puhua niille" mutta kas vain, jotenkin se sitten unohtui.
Kirjoittanut: Night Cat (Jäsen)
  • #72
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 06.02.2007 14:12
No mua ei olla oikein koskaa kiusattu koulussa, mutta enemmänkin koulun ulkopuolella... Se on niiin masentavaa/ärsyttävää... :/
Kirjoittanut: LaLithium (Jäsen)
  • #73
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 06.02.2007 14:29
Minua kiusattiin yläasteella vuoden. Sitten kiusaajat taisi kyllästyä kun ei huomasi, ettei se mitään auttanut. Silti kyllä jäi henkiset arvet siitä.
Kirjoittanut: TheSecret (Aktiivi)
  • #74
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 06.02.2007 19:17

Lainaus: LaLithium

Silti kyllä jäi henkiset arvet siitä.

Kiusaaminen on kyllä jotain tosi kamalaa, siitä tuntuu aina jäävän jonkinlaiset arvet. Ja ne henkiset arvet ovat kaikkein pahimmat, ne kun ei niin helposti paranekkaan. :/ Pieniaikainenkin kiusaaminen siihen voi johtaa, saatikka sitten jos on kauemmin joutunut kestämään
Kirjoittanut: Aditu (Aktiivi)
  • #75
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 13.02.2007 18:03
Minua kiusattiin ihan ensimmäisestä luokasta lähtien yläasteelle kasin puoliväliin. Muutimme äidin kanssa muutaman vuoden välein ja koulu vaihtui sen takia pariin otteeseen. Olin aina se luokan pienin ja hennoin tyttö jolla ei ollu kavereita, mikä kai sitten innosti kiusaajia, jotka olivat sekä tyttöjä että poikia. Häirintä oli lähinnä sanallista ja sitä harrastettiin mm. puhelimitse ei vain koulussa. Monta kertaa jäin koulusta pois huonoilla tekosyillä ja aloin pelätä kännykän soittoääntä. Kerran pari tyttöä joutui puhutteluun kun äitini soitti rehtorille, mutta ei se loppupeleissä muuttanut mitään.

Itsetunto ja -luottamus menivät vuosien saatossa täysin nollille ja yläasteen puolivälissä olin hyvin arka ja ujo ihminen, enkä osannut ottaa kontaktia oikein keneenkään. Paikkakunnan ja koulun vaihdoksen myötä sain sitten ensimmäiset oikeat ystäväni, Velvet Greyn, hänen isosiskonsa ja nykyisen parhaan ystävättäreni ja hänen siskonsa. Tämän jälkeen kiusaaminen loppui kuin seinään. Tutuistuin lopun yläasteen aikana muihinkin mahtaviin ihmisiin, jotka kulkevat yhä matkassa.

Lukiossa olin hieman yksinäinen, koska muutin toiselle paikkakunnalle ja ystäväni jäivät toisiin kouluihin, vaikka yhteyttä pidettiinkin silti. Lukiossa tutuistuin kuitenkin muutamiin loistaviin tyyppeihin, joista tuli hyviä ystäviä. Kiusaus oli myös historiaa, jossei lasketa exäni järjestämään valtavaa erodraamaa, josta ei sen enempää.

Pikkuhiljaa itsetunto on kohentunut ja nykyään luotan taas itseeni ja uskallan avata suutani vieraammassakin seurassa. Nykyään osaisin varmasti antaa takaisin jos joku yrittäisi kiusata, mutta onneksi ihmiset alkavat olla sen verran aikuisia, että sitä tuskin tapahtuu.

Tietenkin minulla on aina rakkaat ystäväni, elämäni tukipilarit ja rakas avopuolisoni, ettei tarvitse enää olla yksin ja yrittää selvitä elämän suruista ja murheista itsekseen.
Kirjoittanut: raavittu (Aktiivi)
  • #76
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 14.02.2007 08:22
Olen ollut koko peruskoulu+ekan luokan amiksesta kiusattu.
Olin isompi, kuin muut ja pukeuduin erillä tavalla kuin muut, kuuntelin erilaista musiikkia kuin muut ja minua kiinnosti erilaiset asiat, kuin muita tuon ikäisiä.
Sitten kaikki muuttui ja minusta tuli suosittu,kun yksi suosittu tyttö tutustui minuun ja "erilaiseen maailmaani".
Yläasteelle mentäessä sitten olinkin yksin. Silloin minua kiusattiin, koska minulla oli aina hame päällä ja kun pidin mustia vaatteita.
Amiksen ykkösellä en sopeutunut porukkaan ja minut jätettiin tarkoituksella yksin. Lopetin sitten sen ja pidin välivuoden..
Kiusaamisesta on jäänyt traumat, esimerkiksi,jos joku nauraa, niin oletan heti,että he/se nauraa minulle. Aina kun olen lyhyessä hameessa, tunnen oloni ahdistuneeksi, joten en niitä pidä juuri koskaan.
Ehkä sitä joskus olisi sinut itsensä kanssa, mutta siihen saattaa mennä aika kauan...
Kirjoittanut: amy (Jäsen)
  • #77
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 14.02.2007 16:16
Ei mua olla koskaan erityisemmin kiusattu, ala-asteella joku kyseli et "onko kivaa olla gootti", sellaisella ivallisella äänensävyllä, mutta siihen se on jäänyt. Mutta (naurakaa vaan) nyt kun olen seiskalla, ei mulle olla päin naamaa mitään sanottu, mutta kuulin kaverilta, että pari tyyppiä oli haukkunut minua ja ruusu-hiuspinniäni (sellaista mustaa kangasruusua, jonka olin liimannut pinniin) Runosmäen Ruusuksi. (Joka puolestaan on _hieman_ ehkä sekaisin oleva kummallisesti pukeutuva ja maikkaava täti)

Tulipa taas selvää tekstiä
Kirjoittanut: predatoress (Jäsen)
  • #78
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 14.02.2007 22:23

Lainaus: raavittu

Kiusaamisesta on jäänyt traumat, esimerkiksi,jos joku nauraa, niin oletan heti,että he/se nauraa minulle.


Tuo on muuten ihan totta. Nykyään en anna muiden ihmisten vaikuttaa omaan mielenrauhaan, siinäpähän nauravat jos nauravat.
Kirjoittanut: Heyni (Jäsen)
  • #79
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 14.02.2007 23:09
Jep, nauraminen on täälläki sellanen että oletan sen automaattisesti johtuvan musta. Kuten myös muutenki vainoharhailen samantyylisissä tilanteissa, nyt oon jo peräti lopettanu sen rasittavan "v*ttuiletko sä?"- ja "kiusaatko sä mua?"-kyselemisen joka käänteessä.

Mulle on vain kerran soitettu kännykkään iltamyöhällä, enkä hitto vieläkään tiiä kuka oli niin tampio että luovutti mun numeron jätkille kun sen kuitenki ties vaan ehkä kolme tai neljä likkaa mut näköjään se sit levis vähä muillekki \o/
Kirjoittanut: FilthyMannequin (Aktiivi)
  • #80
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 15.02.2007 14:07
Mua kiusattiin ala-asteella, vaikka ite en siitä mitään muista. Äiti vaa on jotain puhunu siitä. Kuulemma olin joskus paljon rohkeempi ja uskalsin enemmän mennä juttelemaan tuntemattomillekki mut se kiusaaminen sit vaikutti muhun sillee et musta tuli ujompi ja hiljanen, vähän sellanen syrjäänvetäytyvä. En mä ala-asteella semmone vielä niinkään ollu mut yläasteella olin aina yksin koulussa eka vuojen mut sit yhet mun kaverit tuli samaan kouluun ja niiden kanssa sit olin aina välkät, vaikka tunnit jouduinki yksin olemaan. Kyllä mua yläasteellaki kiusattiin mut ei suoraan sanottu mitään, vaan ne puhu musta silleen toisilleen pahaa. Oli yläasteella semmonenki juttu ku jotku seiskat ja jotku kasit aina mulle ja mun kavereille örisi ja huuteli jotain: "hevariiiiiiiitt..!" Mut en mä tiiä oliko se mitää kiusaamista. ;D
Nyt oon lukiossa eikä mua oo yhtään kiusattu, mut yleensä joudun aina yksin olemaa koulus. Oli mulla kaveri luokalla, mut se sit alko olemaan toisien tyyppien kanssa. Olin mäki siinä porukassa ennen mut ne sit 'heitti' mut pois niistä niiden porukoista.
Joo tää kyl nyt alkaa menee vähä OT:ksi.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 19 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!