Gootti.net

Anteeksipyyntö ja -anto

Kirjoittanut: Mary Death (Jäsen)
  • Lähetetty: 24.01.2010 11:57
Kokeilin hakua ja kun ei tärpännyt niin....

Miten helppoa/vaikeaa on pyytää ja antaa anteeksi? Tulevatko sanat kevyesti ja usein suusta, vai tarttuvatko kurkkuun? Jos ei pysty sanomaan päin kasvoja, millä muulla tavalla voi pahoitella? Mietin vain yhtenä päivänä, että jos ihminen näyttää "pelottavalta", jotkut luulevat ettei siltä voi/kannata pyytää anteeksi kun hän on niin kylmän ja tylyn oloinen (mikä ei ole totta), eikä antaisi armoa eikä kuuntelisi selityksiä. Voisitko pyytää anteeksi yleisen sovun ja ilmapiirin takia, vaikka et olisi syypää mihinkään?
Itse olen huono pyytämään anteeksi, ainakin heti ja suoraan. Marinoin itseäni jonkin aikaa katumuksessa kun olen (taas kerran) avannut sanaisen arkkuni ja satuttanut turhaan, kiitos ukilta perityn temperamentin, kuumentunut tilanteen mukana.
Riippuen ihmisestä, saatan "tönäistä" käsivartta ja sanoa: soriii.... Eniten lähettelen tekstareita tai soitan, helpompaa itselle sillä tavalla. Pidän sitä kuitenkin tärkeänä, että kun mokaan niin osoitan sen myös, hyvittelen.
Anteeksianto taas..... se on kokonaan toinen juttu. Pikku riidat ja kömmähdykset unohdan samantien, sitä sattuu ja tapahtuu varsinkin kun on paha päivä ja paskamaisella tuulella. Mutta harkittu vääryys ja tahallaan satuttaminen....turha anella. Varsinkin jos näen ettei se paska oikeasti kadu mitään, kunhan tavan takia pyytää. Saatan harvinaisesti leppyä viimeistään 10 vuoden sisällä, mutta tarpeeksi kova kolaus ei unohdu ikinä.
Mites muilla?
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 24.01.2010 12:21
Tämä on oikeasti aika hyvä ja validi aihe. Anteeksipyytäminen on hiton vaikeata joskus, mutta olen opetellut nielemään ylpeyteni ja pyytämään anteeksi kun tunnen että siihen on aihetta. Olen niin perusylpeä ihminen, että on vaatinut vuosien nöyrtymisharjoituksia ja ihan vain puhdasta sisua että tähänkin pisteeseen on päästy, että aiheellinen anteeksipyyntö tuntuu jopa vapauttavalta ja positiiviselta kokemukselta.

Anteeksiantaminen...olen sitä tyyppiä joka tulistuu nopeasti ja raivokkaasti, valmiina lähtemään sotaan ja käymään kimppuun jos itseä tai rakkaita on loukattu tai kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Tästä huolimatta olen hirvittävän anteeksiantavainen, jos toinen osoittaa katumusta tai halua paikata/korvata aiheuttamaansa vahinkoa. Mikäli näin ei käy, saatan kantaa kaunaa vuosikausia - en aktiivisesti, mutta vähintään henkilön nähdessäni. Leppyminen tapahtuu salamannopeasti kun siihen annetaan aihetta, ja sen jälkeen keskustelen mielelläni syistä jotka johtivat mahdolliseen väärinkäsitykseen, riitaan tai siihen että sanottiin asioita joita ei tarkoitettu.
Kirjoittanut: Drakan (Jäsen)
  • Lähetetty: 24.01.2010 12:40
Minusta anteeksipyyntö on tärkeä asia, ja on hyvä jos osaa virheen ym. tehtyään pyytää anteeksi, riipuu niin asiasta. Anteeksi pitää antaakin, mutta on asioita mitä voi antaa anteeksi muttei unohtaa. joskus on vain nieltävä ylpeytensä ja pyytää/antaa anteeksi
Kirjoittanut: neo_shaman (Aktiivi)
  • #4
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 24.01.2010 13:38
Minä pyydän anteeksi päivittäin kohteliaisuusetiketin mukaan, mutta muuten olen aika huono pyytämään anteeksi. Päästän sammakoita suustani varsin useasti ja paukauttelen töykeästi päin naamaa, mutta koen sen olevan vain osa luonnettani ja minun perusoikeuteni Ehkä olen liian ylpeä pyytämään anteeksi, tai sitten en vain koe sille olevan tarvetta.
Rajat toki kaikessa.

Anteeksianto on minulle vaikeaa. Olen sitä tyyppiä joka suuttuu harvoin, mutta kun suutun on täysi helvetti irti Jos minua on loukattu syvästi, niin syvästi että siitä suutun, en anna anteeksi nopeasti - en välttämättä edes vuosien päästä. Vihoittelen vieläkin tutulleni joka loukkasi minua yli kuusi vuotta sitten - ja tällä aikavälillä olemme nähneet ohimennen ehkä kerran tai kaksi. Vanhojen märehtiminen on turhaa, mutta se on paha tapani.
Kaikista vaikeinta minulle on kuitenkin antaa anteeksi itselleni.
Kirjoittanut: Dragonfly (Jäsen)
  • #5
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 24.01.2010 17:07

Lainaus: neo_shaman

Minä pyydän anteeksi päivittäin kohteliaisuusetiketin mukaan


Minä myös. Muutenkin olen hirveän herkkä jostain syystä pyytämään anteeksi. Sanomisiani harvemmin kylläkin, koska en ikinä sano mitään sellaista mitä en tarkoita. Tästä on seurannut muutamia ongelmia, mutta en jaksa ruveta joka asiaa anteeksipyynnöillä hyvittelemään, etenkin jos en itse ole tehnyt väärin.

Osaan myös antaa anteeksi ja en jaksa pitää vihaa yllä pitkään. Olen enemmänkin pettyvää tyyppiä, joka kyllä anteeksi antaa, mutta luottaminen anteeksipyytäjää kohtaan voi olla sellaisen jälkeen hakusessa. Itseasiassa, lyöminen on helpompi antaa anteeksi, kuin henkinen loukkaus...
Kirjoittanut: BronzeRain (Aktiivi)
  • #6
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 25.01.2010 14:11
Hyvä aihe!
Pienissä asioissa kyllä pyydän herkästi anteeksi, mutta se nyt sitten taas tuntuu omasta mielestä usein vähän teennäiseltä... Hnnng!
Isommissa taas... olen ylpeä, ja yleensä suostun pyytämään anteeksi vasta kun riidan toinen osapuoli on pyytänyt ensin. Todella raivostuttavaa, mutta en vielä ole kypsynyt oikein siihen pisteeseen että saisin syljettyä sanat suustani oma-aloitteisesti.
Yleensä vieläpä niin, että mitä kauemmin minun annetaan vatvoa raivoani, sitä kauemmin minun kestää tulla vastaan sovinnonteossa. Inhoan tätä piirrettä itsessäni, koska tiedän loukkaavani sillä läheisiäni.
Hyvin, hyvin harvoin myönnän itselleni loukanneeni toista ennen kuin ehdin pakottamaan hänet anelemaan anteeksiantoa. Sitten kyllä yleensä saan melko äkkiä kakaistua anteeksipyynnön ulos. Harmi vain, että tätä on sattunut ihan liian harvoin, ja vain silloin kun olen yksin ollut syypää.

Anteeksi antaminen... En anna helposti anteeksi jos minua loukataan. Päätän kyllä riidan usein sitten kun toinen on pyytänyt anteeksi, ja itse pyydän anteeksi, mutta jään vatvomaan asiaa omaan päähäni vielä sen jälkeen. Usein käytän vanhoja riitoja ja toisen sanomisia lyömäaseina joskus tulevaisuudessa. Inhottavaa, mutta aina huomaan alentuvani näihin. Erityisesti miesten kanssa riidellessä olen huomannut tämän epäreiluksi ja julmaksikin ominaisuudeksi, koska ainakin tähän mennessä on sattunut vain hyvin stereotypisiä asetelmia (minulla pitkä muisti kaikista menneistä riidoista ja loukkauksista, hänellä hädin tuskin muistikuva mistä riita alkoi).
Mielestäni kuitenkin anteeksi antaminen on yhtä kuin unohtaminen, en vielä ole oppinut unohtamaan. :|
Kyllä minä lepynkin, jos toinen ihan oikeasti hyvittää tekonsa, mutta, tiettykään en itse ole valmis hyvittelemään samalla lailla, ylpeyttäni. Hävettää myöntää, mutta exäni joutui joskus suunnilleen kirjaimellisesti konttaamaan edessäni ja anomaan anteeksiantoa, ennen kuin suostuin mihinkään. Voi luoja, olen kamala.

Olen siis aika painajaismainen riitakumppani, äitiini tullut. Paitsi että kannan kaunaa pitkään, minulla myös on aika räiskyvä temperamentti, eli tulistun kohtalaisen helposti. Ihmettelen, miten nykyinen poikaystävä on onnistunut jo monta kuukautta pitää sen verran matalaa profiilia ettei ole vielä saanut minua lietsottua aivan sokeaan raivoon. Aplodit hänelle siitä.

En tiedä millä saisin itseäni nöyrtymään, kun tähän päivään mennessä en ole onnistunut.
Kirjoittanut: Kedira (Nimetön)
  • Lähetetty: 25.01.2010 15:37
Mitä on anteeksi antaminen? Mitä on anteeksi pyytäminen?

Olen törmännyt ihmisiin, joille nämä ovat jotain sellaista, jonka taakse pääsee pakoon omia virheitään joutumatta sen kummemmin pohtimaan, mitä on tullut tehtyä / sanottua saatikka, että koettaisi välttää samoja virheitä myöhemmin. Anteeksi pyytämisestä on tehty automaattinen tapa, jolla voi lopettaa riidan kuin riidan ja kerätä "pisteet kotiin". Samalla tavalla anteeksi antoa on käytetty keinona painaa toista alas ja kohottaa itseä ylös, "kyllä minä olen parempi kuin sinä, koska minä osaan antaa anteeksi vaikka loukkasitkin minua". Anteeksi antamiseen liitetään myös unohtaminen, aivan liian kevyesti mielestäni. On asioita, rikoksia minua vastaan, joita en voi unohtaa ja on ihmisiä, joille en voi antaa lukemattomia uusia mahdollisuuksia.

Minulle anteeksi antaminen on sitä, että en jankuta samasta asiasta uudelleen ja uudelleen, enkä vaadi toista tilille tai hyvistystä asiasta (ilman 100% hyvää syytä, joka sitten olisikin kokonaan toisen pitkän postauksen arvoinen asia). Minä en kuitenkaan unohda - olen ikuisesti varuillani kyseisen henkilön seurassa tilanteissa, jossa hän voisi uusia "rikoksensa". Mikäli kyseessä on pienehkö asia, joka on saattanut syntyä ymmärtämättömyydestä tai tietämättömyydestä, voi toinen käytöksellään saada varautuneisuuteni laskemaan ... mutta vasta pitkän ajan kuluttua. Jos kyseessä on suuri loukkaus koko ihmisyyttäni, persoonaani, elämääni kohtaan, en laske puolustustani koskaan enää. ("Fool me once, shame on you - fool me twice, shame on me.")

Anteeksi pyytäminen sen sijaan tulee itseltäni luonnostaan. Liiankin luonnostaan, sillä olen huomannut sovun saamiseksi pyyteleväni anteeksi niitäkin tekoja sekä sanoja, jotka eivät ole omiani. Ja minä todella tarkoitan sitä, anteeksi pyyntöä. Ajatus siitä, että olen loukannut toista tai vahingoittanut toista on jotain niin alkukantaisen kauhistuttavaa, että en vain kestä sitä. Ja pyrin kaikkeni siihen (liikaakin), että toisilla olisi miellyttävä olla kanssani.

Niin - ja jos loukkaat lastani, en unohda sitä koskaan enkä anna sitä koskaan anteeksi, vaan vannon kostoa ja hion sen viimeistä piirtoä täydelliseksi!!!
Kirjoittanut: SirMarylee (Aktiivi)
  • Lähetetty: 25.01.2010 19:48

Lainaus: Kedira

Liiankin luonnostaan, sillä olen huomannut sovun saamiseksi pyyteleväni anteeksi niitäkin tekoja sekä sanoja, jotka eivät ole omiani.

sama täällä. Minulle ei tuo riitely jotenkin sovi, olen henkisesti sen verta heikossa hapessa varmaankin. Olen sovussa jopa niiden ihmisten kanssa, joita vihaan tässä maailmassa ehkä eniten ja vain sen takia, että pyysin anteeksi heiltä.
Anteeksi antaminenkin on kyllä helppoa joskus, riippuen teoista ja siitä, että jos toinen alkaa kauheasti selitellä miksi teki niin ja näin... Selittely tekee totuudestakin valheen kuuloisen ja sitä en voi antaa anteeksi, ettei toinen voi vain kertoa suoraan totuutta, kuten asiat ovat.
Olen helppo leppymään pinnalta katsottuna, mutta sisällä kuohuu yleensä senkin jälkeen vielä, koska mielestäni asioita ei ole usein puhuttu loppuun asti tai selvitetty kunnolla. On niin vaikea antaa anteeksi jotakin, josta ei edes tiedä kaikkea!

Tuntuu muutenkin, että tässä maailmassa on vaikea saada ihmisiltä anteeksipyyntöä ulos edes siinä vaiheessa, jos tämä törmää sinuun tai muuta. Mikä siinä sanassa on niin vaikeaa? Ennen minä menin niin, etten kumarrellut ketään tai mitään, mutta nyt kun teen toisin huomaan, ettei se sana olekaan myrkkyä ja saattaa pelastaa jonkun päivää edes vähän : )
Kirjoittanut: Kitiara (Jäsen)
  • #9
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 25.01.2010 19:56
Mun on vaikee pyytää anteeksi, mut ku ekat sanat tulee suusta nii niitä saakin sitte kuunnella hyvän tovin. Nuorempana pyytelin jatkuvasti anteeksi kaikilta, nyt oon sellasessa pisteessä et jos joku toinen tönäisee mua, mä en ole se anteekspyytäjä.

Anteeks antaminen.. Yleensä annan aika helposti ja nopeasti, mut on tapauksia joissa on menny pari kuukautta ja yhden ihmisen kanssa ei olla puhuttu kuuteen vuoteen pienen eripuran takia. Kumpikaan ei halua olla se, joka pyytää anteeksi eikä varmaa tarkkaan edes muisteta, miksi vihoitellaan..
Kirjoittanut: Polyunsaturated Doll Blood (Aktiivi)
  • #10
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 25.01.2010 20:42
On asioita, jotka saavat minut kyllä antamaan anteeksi mutta en ikinä unohda. Kylmennän välini helposti kavereihinkin jos loukkaavat minua jollain tavalla. Ja norsut kun vaan ei unohda...
Pyydän anteeksi todella nopeasti. Usein pyydän anteeksi avokiltani ennen kuin hän edes huomaa että olen alkanut käymään kierroksilla. Päästelen usein typeryyksiä suustani ennen kuin ehdin edes miettimään mitä tuli sanottua, joten vastareaktiona tulee nopeasti pyydettyä anteeksi.
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit