Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Miten vanhempanne suhtautuvat "erilaisuuteenne"?

Kirjoittanut: Orthoxina (Jäsen)
  • #201
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 14.07.2009 12:57
Öö. (Paras tapa aloittaa viesti ja vielä olettaa, että joku lukee sen -.-')

Mun vanhemmat pyörittelevät päätään ja taivastelevat, mutta silti ovat tajuttoman ylpeitä siitä että tytär on tällainen hörhö Pisteet siitä heille, varsinkin isälle joka on ihan tajuttoman konservatiivinen ja ennakkoluuloinen (rasistinen ja homofobinen kuuluvat myös häntä kuvaaviin termeihin). Anna olla jos erehdyn paikalliseen samaan aikaan isäukon kanssa kun on platform-solkisaappaat, pvc-pitsi-tylliminari ja pvc-soljin koristeltu korsetti päällä! Luulisi että sellainen henkilö kuin tuo oma isäukko pysyttelisi kaukana ettei kukaan vain älyäisi meitä yhdistää siitäkin huolimatta että kaikki tietää mun olevan hänen tyttärensä... Mutta tämäpä kietasee heti mun kainaloonsa ja alkaa esittelemään ylpeänä että kattokaa mun tyttöä ja minkä näkönen se on Tekee sen vielä muka-paheksuvasti vaikka siitä näkee kuinka se puhkuu ylpeyttä
Ja kyllä, se on äärettömän rasittavaa :'DD Siksi välttelenkin paikallista kun isi on siellä.

Äiti nyt välillä pyörittelee silmiään mutta pitää minut mieluummin tällaisena kuin jos lakkaisin pukeutumasta kuten haluan. Yhden talven tuossa välissä kuljin neutraalinvärisissä, ylisuurissa baggyhousuissa ja villapaidoissa ja eikös se äiti pyytänyt että alkaisin taas pukeutumaan niin kuin aiemmin, kun näytän niin aneemiselta ilman normaaleja virityksiäni...

Mut on se isäukko mua mustalaiseksikin haukkunut ulkonäöltäni, johtuen loimusamettihameesta ja -paidasta. (Joo, hame tekikin sen vaikutelman ja nyt muunnan sen mekoksi. On meinaan ahdistava päällä kun vyötärö ei tyksi siitä kuminauhakiristyksestä.)

Muuten ei ole tullut läheisiltä kritiikkiä. Jopa ah-niin-perinteiset appiukkoni ja anoppini pitävät tyylistäni. Appiukko hankki minulle vanhojentanssipuvun nähtyään sen työmatkalla näyteikkunassa (kas, se oli Morticia ja nyt on ihana vaatekerta koristanut pari vuotta minua ja vaatekaappiani) eli taidan sitten elää ihan omituisten ihmisten keskellä. Kai minä olen se 'soft spot' koska kyllä kaikkea muuta vähänkin poikkeavaa katsotaan nenänvartta pitkin

Ja nyt on omakin pukeutuminen kiitos kesän ja kuukausia kestämään tulevan korsetittomuuden sekä vyötäröttömyyden takia hieman iisimpää. Katsoo sitten mitä vanhempi veljeni sanoo (gootit on sen mielestä ranteitaan vinguttavia turhasta kitisijöitä ja metalli syypää nuorten itsemurhiin - ja tiedän, ettei niillä ole yhteyttä, metallilla ja gooteilla ja itsemurhilla millään keskenään, mutta selitä se sille -.-). Tai nuorempi, mutta pääsenpä sen seuraan herjaamaan itseäni

Ja taustatiedoksi, näen veljiäni pari kertaa vuodessa ja viimeksi nähty viime kesänä jolloin pukeutuminen oli vielä lähempänä punkkia ja cyberiä kuin tätä nykyistä...

Ja noita vaiheita löytyy täältäkin, mutta kaikki tehneet tietään tähän (synkkä estetiikka ollut läsnä pikkupennusta mutta ei ole koskaan ollut aikaa saatika rahaa alkaa goottiskeneä sen suuremmin tutkimaan musiikillisesti tai toteuttamaan ulkonäössään. Anyone else here, joka on odottanut kuin kuuta nousevaa sitä aikaa et on iso ja on rahaa käytettävissä? )

Lainaus: Severana

WTF??? Olen siis ikäloppu 32 -vuotiaana, kiitos vaan.

Jos mulle käy näin, niin ihan pottuillessani sitten puetutan tuon ikäisenä öhm... 12-vuotiaan tyttäreni tai poikani, kumpi nyt onkaan, siihen malliin että loppuu kitinät
Kirjoittanut: Severana (Jäsen)
  • #202
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: Severana
  • Lähetetty: 14.07.2009 14:49

Lainaus: Orthoxina

Jos mulle käy näin, niin ihan pottuillessani sitten puetutan tuon ikäisenä öhm... 12-vuotiaan tyttäreni tai poikani, kumpi nyt onkaan, siihen malliin että loppuu kitinät

Ei huolta, mammaseni. Tulin juuri kaupasta tyttöni (12 v.) kanssa ja kas, mitä hänellä oli päällään ihmisten ilmoilla;
- musta tylliminihame
- musta bändipaita (t-paita)
- puna-mustaraidallinen kissankorvahuppari
- puna-musta-vihreä/skottiruudulliset koristossut
- mustat caprileggingsit, joissa pitsiä
- iso, musta olkalaukku, joka on itse tuunattu: on pinssejä, patchejä ja kaikenlaista muuta sotkua.
Ja mikä olennaisinta, nyrpeä olemus noin ylipäätään!
Eli meillä ei enää hävetä äidin tyyliä, vaan tytöstä on kovaa vauhtia tulossa itsestäänkin kojootti tai joku alternativehenkinen otus joka tapauksessa. Which is nice!
Kirjoittanut: Neophyte (Jäsen)
  • Lähetetty: 14.07.2009 15:03
Kirjoittelenpa sitten tänne ensimmäistä kertaa. : )

Pukeutumiseni alkoi muuttua synkemmäksi vuosi pari sitten. Sukulaisilta alkoi se tyypillinen valitus "miksi aina mustaa?" Vaikka pukeutumiseni ei sen ihmeemmin massasta eronnut.
Kun itsetuntoni alkoi kasvaa, mikä oli hyvin alhaalla jokin aika sitten, uskaltauduin pukeutumaan juuri sillä tavalla miten tahdoin. Se oli hyvin vapauttavaa.

Vanhempani eivät sen suuremmin välitä pukeutumisestani. Äitini on jopa iloinen, kun olen alkanut pukeutua naisellisemmin verrattuna löysä paita-farkut-maiharit-lookiin.

Hiukset olivat aluksi kova pala. Äitini ei oikein innostunut rastoista, mutta nyt kun ne ovat olleet päässäni, hän ei enää pysty kuulema kuvittelemaan minua ilman niitä.
Isä ei ole sanonut kantaansa vaatteisiini, mutta tuntuu että hän on ylpeä kun uskallan pukeutua juuri niinkuin tahdon.

Ja onhan se aina mukava kuulla jos joku sanoo että näytät kauniilta.
Kirjoittanut: Deliverance (Jäsen)
  • #204
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 15.07.2009 09:00
Minun vanhemmat tykkäsi vastustaa pukeutumistani aika kauan itseasiassa. Isä nyt ei ole mitään ikinä sanonut, mutta kyllähän siitä tietää ettei tykkää. Varsinkin kun joskus 16 vuotiaana alkoi vaihtamaan vaatteita mustempaan päin ja osti morticiasta jonkun hameen niin huhhuh että ne mietti että mitäköhän tämä on. Pikkuhiljaa he taisivat tottua siihen. Varsinkin kun sisko oli aika hyvin puhumassa heitä ympäri.

Eivät he enää kovin välitä. Itseasiassa äitikin kerran mainitsi Kuopiossa että häntä ärsyttää että ihmiset vilkuilevat minua, koska olen oikeasti vain tosi komea verrattuna _noihin muihin_. Se oli aika hassua oikeastaan kun hän vielä osoitti jotain sellaisia idiootinnäköisiä fruittareita, että katsos noita tarkoitin.

Kengistä he eivät kyllä vieläkään pidä. Platformit on vähän paha heille. Joskus verkkopaita oli sillee big no, mutta onneksi ollut aika vapaa kasvatus minulla toisaalta. Siis tällee luonteenpiirteisiin liittyvien asioiden ja vastaavien juttujen osalta. On saanut olla millainen haluaa. Aika iloinen toisaalta olen tähän vanhempieni meininkiin, että vaikka eivät tykkäisi niin sanovat, mutta eivät ala mitään pitkää selostusta suoltamaan.
Kirjoittanut: Signum (Jäsen)
  • #205
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 15.07.2009 20:39
Olen jo senverran ikääntynyt ettei porukoiden suhtautumisella, suuntaan tai toiseen ole juurikaan merkitystä. Mutta itseasiassa äitini tuntuu joskus olevan jopa innoissaan uusiutuvista vaatekappaleista ja välillä häpeän sitä, kun hän hehkuttaa tuttavilleen minun olevan gootti ja käyvän Morticiassa säännöllisesti. Kieltämättä vuosiensaatossa hän on ottanut vaikutteita ko. kulttuurista itseensä, pienimuotoisesti. Isäni ei ole kommentoinut pukeutumistani, makuani tai ylipäätään ajatusmaailmaani juuri mitenkään. Enemmänkin kommentointia saan työpaikalta, tosin sekin on suvaitsevaa ja huumoripohjaista.
Kirjoittanut: Mustasurma (Jäsen)
  • #206
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 15.07.2009 22:57
Minulle ei siitä pahemmin kommentoida kotona ainakaan (vaikka tekstiä tulee sitten enemmän vierailta), kun olen muutenkin tällainen vapaan kasvatuksen tulos - mikä kyllä näkyy. Äidiltä olen saanut lähinnä tosi hyvin tukea - henkistä kuin rahallistakin - ja hän ilmeisesti haluaa, että saan toteuttaa itseäni mahdollisimman vapaasti ja auttaa mielellään siinä. Isä nyt ei oikein ota kantaa mihinkään, mutta eipä se paljoa tuota vastaan näytä olevan - mitä nyt välillä ihmettelee suuria platformeja kengissä, mutta siihen se sitten jääkin.
Olen oikein tyytyväinen porukoitten suhtautumiseen, eivätkä muut sukulaisetkaan näytä kovinkaan pahakseen panevan. Pari utelevaa kysymystä saattaa tulla toisinaan, mutta mikäs siinä, kunhan ne pysyvät ystävällismielisinä ja mulkoilu jätetään vähemmälle, kuten nyt on käynytkin.
Kirjoittanut: yurei (Jäsen)
  • #207
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 16.07.2009 09:33
Ketju näytti mielenkiintoisesti suuntautuneen alun aiheesta "riidat kotona" (aivan, myönnän laiskuuteni ja sen etten lukenut kuin ensimmäisen sivun jolta hyppäsin tänne loppupäähän) siihen, miten vanhemmat suhtautuvat itsekunkin enempään tai vähempään goottiuteen.
Noista riidoista mainitsen vain sen verran, että meillä ei vanhemmat riitele... Ainakaan ole lasten kuullen riidelleet. Mutta lapset sitten vanhempien kanssa sitäkin enemmän, isännän kanssa tulee vähän väliä jotain huutoa.
Pahimpia tunteita mitä olen kokenut, on se, kun isä suuttuu kunnolla, ja tokasee nii-in pettyneellä äänensävyllä "jos olisit poika, ni löisin niin lujaa että et kentästä vähään aikaan nousis." ... On tämäkin tullut muutamaan otteeseen kuultua, ja itseä ei siinä tilanteessa kylläkään (ainakaan omasta puolesta) pelottanut, vaan lähinnä nousi uhma ja ärisin takaisin että anna mennä jos mieles tekee, mitäpä väliä sukupuolella. Aivan, termi "kerjätä verta nenästään" konkreettisena?
Enemmänkin pelkään pikkuveljieni puolesta, mutta saas nähdä mitä aika näyttää. Jos alkaa veekuille ilmaantua kummia mustelmia ja vastaavia ni taitaa poijat aika äkkiä lähteä pois kotoa, vaikka sitten siukun luokse asumaan jos ei muuten.
Ja sitten siirtykäämme tähän "erilaisuuteen", eli goottiuteen... Vaikka en itse, ainakaan vielä, pukeudu mitenkään erityisemmän goottimaisesti(johtuen kustannuksellisista syistä ;_, niin kuitenkin vaatetuksen päävärinä on musta, mistä taas vanhoillinen isipappa ei laisinkaan tykkää.. Näyttää kuulemma möröltä, ja se musiikki, voi herrahelevetti sitä musiikkia, semmonen musiikkihan manipuloi ihmistä koulusurmiin ja itsemurhiin ja kaikkeen muuhunkin pahaan. "Jos jättäisit meikkaamatta ja pukeutuisit normaaleihin vaatteisiin olisit paljon nätimpi" ei ole kovin mukavaa kuultavaa, ei varsinkaan ollut silloin joskus yläasteaikoina, kun tuli ensimmäinen goottivaihe päälle... Äiti taas suhtautuu allekirjoittaneen kuuttiuteen nk. ymmärtävän lempeästi, jos sitä tämä meikäläisen tyyli inhottaa jotenkin kummemmin, niin eipä se sitä näytä, kai odottelee että olisi ohimenevää.. Tuskinpa vain Lupautuihan tuo jopa auttamaan sen vyötärökorsettiprojektinkin kanssa
Kirjoittanut: Pastelli (Jäsen)
  • #208
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 19.07.2009 18:59
"Etköhän sä ole jo vähän liian vanha tuollaiseen?" on yleensä isän kommentti. Vanha? Nuori ehkä, mutta koskaan ei voi olla liian vanha "tällaiseen". Äitikään ei kehtaa esittäytyä meikäläisen seurassa jos näytän siltä miltä näytän. Toisaalta olen ihan sujut sen kanssa ja jos emakon kanssa tuppaan vaikka kiinalaiseen menemään, laittaudun ihan mieluusti tylsänormiksi koska äitihän se ne ruoat maksaa.

Kouluun ja kaupungille vanhemmat antavat mun mennä ihan miten vain jos eivät itse joudu esittäytymään kanssani. Musta niiden suhtautuminen on ihan ok, kuitenkin äidin tilikorttia hyväksikäyttäen mä olen ainakin puolet pienestä vaatevaliostani haalinut, joten kiitollisuus pistää tässä tapauksessa nöyräksi ;D
Meidän perheessä tämä pukeutumissota on aika lievä, aikanaan oli aika kovat riidat kun halusin roritaan pukeutua, nyt kun tyyli on vähän pliisumpi, vanhemmat nielevät sen helpommin.
Mäkään en jaksa hirveästi kapinoida kun suht. mukavat vanhemmat omistan, niin tälleen perussopuisasti ainakin toistaiseksi elellään ;DD
Kirjoittanut: Detteri (Jäsen)
  • Lähetetty: 22.07.2009 15:27

Lainaus: Pastelli

Äitikään ei kehtaa esittäytyä meikäläisen seurassa jos näytän siltä miltä näytän.


Minulla sama.Jos ollaan vaikka kaupunkiin lähdössä, äiti sanoo, että laita nyt ihan tavalliset vaatteet, tai muuten et pääse mukaan Kouluun saan päälle mitä haluan, siihen ei vanhemmat puutu.Pitäisi kuitenkin olla kiitollinen siitä, että äiti on kustantanut suurimman osan vaatteistani.Tiedän kyllä, että äiti toivoisi minun pukeutuvan normaalisti.Joskus hän kyllä heittelee ikäviä kommentteja tyyliin "Sinulla olisi kyllä ystäviä, jos pukeutuisit normaalisti ja et ottaisi aina kaikkea itseesi" ja että "Tarvitseeko aina esittää erilaista?" Nuo osaavat kyllä satuttaa pahastikkin, mutta koitan sanoa aina vastaan, että "Erilaiset ihmiset ovat rikkaus!Vai olisiko sinusta hyvä, että kaikilla ihmisillä olisi samat ja farkut vihreä huppari?" Isä taas, no hän ei sano mitään, mutta jos minulla ei nyt ole niitä kaikken kuutimpia vaatteita, hän kyllä kehuu, että "Nyt olet kyllä tosi kaunis!" Saattaa kyllä tuo vanhempien nyrpeä suhtautuminen erilaisuuteeni johtua siitä, että he ajattelevat tämän olevan vain murrosiän kapinavaihe ja menevän ohi vuodessa tai parissa.Sitten kun kasvan ja aikuistun, ehkä he oppivat ymmärtämään minua paremmin ja tajuavat, että ei se mikään vaihe ollutkaan.Suku taas tuntuu ymmärtävän aika hyvin, sillä ei ole sieltä suunnalta tullut kommenttia suuntaan tai toiseen.
Kirjoittanut: SuitcaseBaby (Jäsen)
  • #210
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 22.07.2009 16:35
Pienenpieni sukuni on tottunut, että olen taiteilijahörhö ja näytän milloin miltäkin.
Isä on aina ollut ylpeä, siitä mitä teen ja miltä näytän.
Välillä se oikeen rehvastelee kun on muka erikoinen tytär.
Joskus vajaa 15 vuotta sitten, kun olin 13 isä sanoi kerran: " Ihmiset luulee, että oot joku saatananpalvoja kun kuljet tommosissa vaatteissa." Mutta se on ainoa kerta. Ehkä joku sen asiakas oli sille siitä maininnut...
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 3 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit