Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Elämämme kumppanit ja rakastuminen

Elämämme kumppanit ja rakastuminen

Kirjoittanut: Vampira80 (Jäsen)
  • Lähetetty: 23.02.2008 18:16
Veronica

Syvin osanottoni ja lämmin halaus!
Kirjoittanut: pikkumyy (Nimetön)
  • Lähetetty: 01.03.2008 16:15

Lainaus: MissLaura

Teille eronneille niin kyllä se elämä jatkuu, tosin hitaasti....

Aivan liian hitaasti tällä hetkellä.. Eilen katkesi noin 10 kuukauden mittainen suhde. Vaikka tapahtuikin yhteisymmäryksessä, ei se silti koskaan helppoa ole.
Kirjoittanut: Rania (Jäsen)
  • #283
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 14.02.2009 18:04

Lainaus: Rania

Ja joo, myös mulla "on sutinaa" 10 vuotta itteäni vanhemman miehen kanssa, myöskin tässä tapauksessa mie olen se henkisesti vanhempi ja hän henkisesti nuorempi osapuoli, joten ehkä jutut sitte natsaa yhteen nimenomaan siitä syystä.


Eh, ja nykyään sitä sitten asutaankin jo yhdessä ja ollaan kihloissa... Siis missä välissä tämä kaikki oikein tapahtui? O_o Kysyn vaan...! ;-P
Kirjoittanut: Severana (Jäsen)
  • #284
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 14.02.2009 18:31

Lainaus: Rania

mulla "on sutinaa" 10 vuotta itteäni vanhemman miehen kanssa

Mulla ja miehelläni on ikäeroa vielä muutama vuosi enemmän, eikä se ole koskaan haitannut kumpaakaan. Yhdessä on sentään jo oltu 13,5 vuotta, olin 18 v. kun aloimme seurustelemaan.

Mukava kuulla, että teillä menee hyvin!
Kirjoittanut: SeKukaVaaniiSängynAlla (Jäsen)
  • #285
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 14.02.2009 18:52

Lainaus: M Chaosbreather

Ex kun ei osoittanut juuri minkäänlaista kiinnostusta/hellyyttä muuta kuin konettansa kohtaan. Niin nyt on opeteltava se, että nykyinen mieheni tarvitsee joskus sitä, vaikka ei myönnä. Nurkassaan murisee sitten pitkän ihmettelyni ja uteluni jälkeen. Sitten kun saa irti mikä on vaivannu "no ku et oo huomannu" On sopivasti äijää ja karuutta mutta silti sitä hellyyttä.


Tämä oli jotenkin ylitsepääsemättömän hellyyttävää! Minäkin haluan tuollaisen miekkosen
Kirjoittanut: Jezebel (Jäsen)
  • #286
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 15.02.2009 02:44
Netissä tulla kolahti ilmoitus vastaan johon oli pakko laittaa vastausta. Meillä molemmilla oli silloin netissä eräällä sivustolla profiilit seuranhaku-mielessä ja sieltä se mies löytyikin. Kuukauden verran vaihdeltiin meiliä ja soiteltiin hillittömän pitkiä puheluita. Pikkuista ennen joulua nähtiin sitten ekaa kertaa livenä ja siitä se lähti.
Vuosi on yhdessä oltu ja hyvin on mennyt. Mitään ruusuilla tanssimista ei allekirjoittaneen terveydentilan ja yleisen huonon tuurin takia ole ollut, mutta ollaan vaan tultu läheisemmiksi.

Rakas ja tärkeä ihminen sieltä bittiavaruudesta löytyi, jonka kanssa haluan jakaa elämäni. Tuohon mieheen (joka on ihan Elvis Presleyn näköinen, by the way) rakastun yhä uudelleen ja joka päivä on onnea täysi hänen kanssaan.
Kirjoittanut: momo (Nimetön)
  • Lähetetty: 23.02.2009 09:56
Mukava lueskella ihmisten tarinoita En hirveän kauan foorumilla ole vielä ollut, mutta kontribuuttaan omat (ei niin)kauniit&rohkeat-kuvioni tänne

Lukiossa seurustelin ensimmäisen kerran kunnolla, mutta mies oli nisti ja vanhempi kuin minä. Puoli vuotta meni ihan kaasuissa ja nyrkkisäkkiä leikkiessä. Tajusin onneksi jossain vaiheessa, että EI NÄIN.

Olin tämän suhteen jäljiltä aika heikolla jäällä, joten aloin seurustelemaan tosi tyhmästi ihmisen kanssa, joka vain osoitti kiinnostuksena hetkenä jona en ollut ihan järjissäni. Siitä seurasi 2,5 vuotta sontaa. Aluksi oli ihan mukavaa, mutta pikku hiljaa osoittautui, että tämä jätkä oli täysi nahjus eikä rakkautta ollut mukana missää vaiheessa,, vain hirveä vastuuntunne(aivan kuin toisen kanssa olisi pakko olla). Vaikka olin tosi huonovointinen suhteessa niin en tajunnut, että voin jättää toisen. Yritin viimeiseen asti auttaa häntä hoitamaan asiansa kuntoon (ei edes jaksanut mennä yo-kirjoituksiin). Lopulta päätin, että nyt en jaksa. Siitä seurasi vuosisadan surkein dumppaus-yritys. Koska elimme etäsuhteessa päätin, että minun on paras matkustaa ilmoittamaan päätöksestäni kasvotusten. Jätkä sai kuitenkin kuulla suunnitemastani ja mm. piilotteli sängyn alla kun pimpotin ovea.... pisti kämppiksensä valehtelmaan, että ei ole kotona. Tämä siis kun olimme molemmat yli 20v....X_X Lopulta kyllästyin ajojahtiin ja kirjoitin kirjeen jossa selitin asiat. Naurattaa vieläkin, että oikeasti olen dumpannut ihmisen kirjeellä, mutta tässä tilanteessa toinen osapuoli oli niin raukkamainen, että ei ollut muuta vaihtoehtoa. En ole nähnyt tai kuullut hänestä mitään tämän jälkeen - ja hiton hyvä niin!

Lopullisen kumppanini olen tuntenut lukiosta asti. Hän oli sellainen, jota tuijottelin aina, mutta kumpikin oli aina varattu. Lopulta kun tajusin hankkiutua eroon tuosta exästä, josta vaahtosin yllä, koitti sopiva hetki. Puhuimme paljon mesessä ja lähettelimme tekstareita. Minä opiskelen lapissa, mutta käyn tapaamassa perhettäni turussa n. kerran kuussa...joten tästäkin oli kehkeytymässä etäsuhde. Juttelimme kuukauden ennen kuin kumpikaan edes uskalsi vihjaista kiinnostuksesta....tosin ehkä olisi pitänyt tajuta jotain, kun puhuimme n. 9h päivässä...ja laihduin 10kg kun mahassa lenteli perhoset yötä päivää Tapasimme vihdoin livenä(olimme tavanneet useita kertoja aiemminkin, mutta emme koskaan näissä merkeissä) ja suhde alkoi samantien. Vuoden jouduimme elämään etäsuhteessa, mutta nyt hän on tullut perässäni lappiin ja asumme yhdessä ja meillä on yhteinen koira. Menimme kihloihin 06 kesällä...hahaha assembly-tapahtumassa... eli aika hikisiä nörttejä ollaan Häät ovat suunnitelmissa kunhan ensin valmistumme opistoistamme ja lapsistakin on usein keskusteltu. Kaksi kertaa olemme 3 vuoden aika riidelleet jostain geneerisestä, mutta kumpikin tietää, että elämästä ei enää tule mitään ilman toista

Puolisoni on aikalailla sellainen rock-gamer-dude, jota on vaikea määritellä. Kuuntelee mm. soilworkkia, in flamesia ja sellaista, joten erilaisia olemme, mutta kumpikin antaa toisen olla sellainen kuin on. Joskus pikkasen tuntuu, että joku tuijottaa kun olemme yhdessä jossain, mutta meillä on ulkoisen olemuksen sijaan tosi paljon muita yhdistäviä tekijöitä. Ehkä suurin asia on se, että puhumme päivittäin toisillemme paljon - ongelmista puhutaan ja asiat selvitetään. Tämän suhde on opettanut, että puoliso voi myös olla paras ystävä!!
Kirjoittanut: Pumpkin (Jäsen)
  • #288
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 24.02.2009 16:59
Veronicalle lämmin halaus ja jaksamisia!

En itse ole ikinä seurustellut mutta nyt olen vähän kaipaillut toista ihmistä vierelleen.
Kirjoittanut: poison (Organisaattori)
  • #289
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 24.02.2009 17:20

Lainaus: Pumpkin

Veronicalle lämmin halaus ja jaksamisia!

Tuo Veronican viestihän on jo vuoden vanha. Hän ei ole ollut foorumilla aktiivinen enää pitkiin aikoihin
Kirjoittanut: Pumpkin (Jäsen)
  • #290
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 24.02.2009 17:26
poison
Ei vai Oho en katsonut tarpeeksi tarkasti X) Nojoo, mutta silti.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 9 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!