Gootti.net

Heetteri: Esimerkkirunosi oli niin koskettava, että itkin. :< (Kuulosti ihan minun kirjoittamaltani BTW.) TAITEILIJAN ANGSTI YHYY EN OSAA KIRJOITTAA BYHYY KAIKKI VAAN HAUKKUU NYYHNYYH

Elegia: Tykkäsin runostasi, eikä tuo ollut lainkaan Heetterin esimerkin kaltainen. Kaipaisin kuitenkin hieman vahvempaa ilmaisua, nyt tuntuu, että olet mennyt siitä, missä aita on matalin. Sanot asiat suoraan. Itse pidän enemmän kiertelevästä ja sellaisesta runoudesta, jossa merkityksiä saa hieman etsiä sanojen takaa.

SirMarylee: Runosi ovat mielenkiintoisia, ja niistä löytyy paljon sellaisia asioita, jotka eivät avaudu ensilukemalla. Hyvä. Kuitenkin rivitys voisi olla erilainen: Runo, joka on pätkitty noin lyhyiksi säkeiksi, on raskasta lukea ja ajatus tuntuu poukkoilevan hieman liikaa. Myös runon idea tuntuu hieman pomppivan, koska ajatukset eivät liity toisiinsa niin saumattomasti kuin voisivat.

Jayne Dahmer: Sinunkin runosi oli melko valmiiksipureksittua kamaa. Kaipaisin siihen lisää omaperäisiä ideoita, kielikuvia ja ennen kaikkea tulkinnanvaraa. Nyt runosi vain on, eikä ideassa ole mitään sellaista, mitä lukijan tarvitsisi itse miettiä. Tuntuu, että olet myös käyttänyt ne sanat, jotka ensimmäiseksi mieleen tulevat. Esimerkiksi "Mikään ei kestä ikuisesti", "Mutta älä pelkää, / Olen kanssassi viimeiseen hetkeen" ja "Ikuisuuden merestä / Minua muistathan" ovat melko vanhoja ja käytettyjä sanontoja.

BlackLotus: Ensimmäisestä runostasi pidin. Se ei ollut hirveän omaperäistä tai mielikuvituksellista tekstiä, mutta et työntänyt runon juonta lukijan naamalle valmiiksi pureksittuna, vaan olit jättänyt jotain mietinnänvaraakin. Olet välttänyt pahimmat kliseet hyvin.
Toinen runosi taas oli todella kliseinen. "Yksinäinen susi", "Näky kaunis kun tuska rannetta viiltää" ja "Vain kipua jäljellä enää on" kuuluvat siihen vaiheeseen, kun tekee mieli kirjoittaa oma angsti paperille. Tällaisia ei kuitenkaan kannata laittaa näytille, sillä tämä ei tarjoa lukijalle oikeastaan paljon mitään.

Toivon että joku jaksaa lukea ja vastaillakin Sitä odotellessa.

jään puutarha

kuinka kaunis on kalpean kuun varjo.
kuinka kaunis onkaan sydäntalven pakkanen.
hiljaa leijuvat hiutaleet kuin varjo jostakin, kuin kaukainen muisto muistuttaen minua kuinka se kerran peitti alleen sen minkä halla syksyllä turmeli.
turmeltunut mieli ja syvän hiljaisuuden tuoksu heijastuvat särkyneen jäänuken pirstaleisilta kasvoilta, niiltä kasvoilta jotka kerran kuuluivat toiselle.
se halla joka tuhosi kaiken, se lumi joka peitti kaiken sen ja jää jonka sinetti on ikuinen.
sen pienen ihmisen särjetyt kasvot, sen saastuneen sydämen viimeinen sykäys.
vaan kukaan ei rohkene lumen ja jään armoille, luokse viuhuvan tuulen ja jäätävän pakkasen. sinne yksin on rikkinäinen jääveistos määrätty.
ilman toivoa kevään saapumisesta, ikiroudan karuille kentille ilman ainuttakaan auringonsädettä sydäntalven ikuisessa puutarhassa.

darkAngel: On mukavaa, että runossasi on tulkinnanvaraa. Olisi kuitenkin mukavaa, jos viitsisit tarkistaa oikeinkirjoituksen. Jos laitat runoon pisteen, sen jälkeen tulee iso alkukirjain, jos sinulla ei ole syytä jättää alkukirjaimia pieniksi. Runossasi on monia hyvin kliseisiä kohtia. "särkyneen jäänuken pirstaleisilta kasvoilta" saattaa kuulostaa aloittelevan kirjoittajan mielestä hienolta, mutta kun runoutta lukee ja tuottaa enemmän, huomaa, että se on todella kuluneesti sanottu. Samaa linjaa jatkaa "pienen ihmisen särjetyt kasvot", "saastuneen sydämen viimeinen sykäys", "rikkinäinen jääveistos", "sydäntalven ikuisessa puutarhassa". Jää, rikkinäisyys ja särkyneisyys ovat kliseisiä asioita, jos niitä ei osaa yhdistää oikein. Harjoittelemalla taidot kuitenkin karttuvat.

Kohmerutto
************

Juoksuhaudan takana olen kissapeto,
sitä lähempänä vain siivetön hiekka
ja kuin verellä maalattu kotkantaivainen,
rauhaton

Kun nopeuteni ei enää riitä,
olen vain poukkoileva ja
kun viisisataa henkäystä on turhan vähän
en uskalla puhaltaa sanoja pois nakertamasta

vaan ne iskevät kätensä päälleni,
kielivät:
tauti haistaa minut jo kaukaa

Entinen ystävä

Minä niin luulin sen olevan ikuista
kestävää ja kaunista.
Hyvä ystävä olit ja aina sait minut nauramaan
vaan silti sinä minut menit pettämään
omaan yksinäisyyteeni vajoamaan.
Kukaan ei minua edes nostaa viitsinyt
katsovat vain naureskellen itkuista tyttöä
niin kovin riutunutta.

Lasin läpi

Katsoin sinua lasin läpi. Huomasin sinun olevan onnellinen.
Hiljalleen tippuvat kyyneleet pyyhkäisin hihaani.
Halusin olla kanssasi onnellinen, mutta en kykene siihen enää.
Katsoin sinua lasin läpi. Istuit nurmikolla soittaen kitaraa, soittaen meidän säveliämme.
Nyt huomasin jotain muuta. Sinä itkit.
Halusin juosta halaamaan sinua, mutta en kykene siihen enää.
Katsoin sinua lasin läpi.. Vielä viimeisen kerran.

Teoreettisen nimen arvojakauma

Elämänsiirtymä lupauksesta tekoon
ei ole oranssinpunaisia sadeaaltoja
tai märkälaskeumaa,
jolle ominaiset ruttopuheet kielivät vain toisaalla

En puhu taivastuhkaa - heille keisarinvalta ja teenlehtien sakkakierre
kertoo omiaan puhuttelemisesta ja pokkuroinnista
eikä riitä,
että ollaan tuulipaperia
että ollaan matkaviipymiä
että ollaan nimellisen ilmiasullisia

se, että vyörytään laavaa vain,
kun mekaaninen, korskuva ratsumme on vakio

DeadlyNightshade

Tuo oli aika hauskaa sanoilla leikittelyä, mutta itse idea ei aukea. Anna runoissasi jonkinlainen avain lukijalle; palvelet kuitenkin viime kädessä nimenomaan heitä itsesi lisäksi, kun kirjoitat. Nyt runosta saa vain "täytyy tehdä vaikeaselkoista ja taiteellista hinnalla millä hyvänsä" -vaikutelman, mikä on sääli, koska sinulla selvästi on kynä (tai näppis) hyvin hallussa. Ja se on harvinaista tällä palstalla.

Kiitos, Heetteri. Taisin tälläkin kertaa innostua hieman liikaa kaikista sanoista jotka pyörivät päässäni, joten runosta tuli ihan älyttömän vaikeatulkintainen. Kuitenkin lopusta yritin tehdä selkeämmän, mutta harmi, jos sekään ei auennut.

Enpä ole minäkään kummoinen runon tulkitsija, mutta pitänee vain lukea runoja enemmän.

Mutta tuosta DeadlyNightShaden runosta pidin kovasti. Ehkä siksi, että se ei heti auennut ja tuskin vieläkään on auki.

Lainaus: DeadlyNightshade

Elämänsiirtymä lupauksesta tekoon
ei ole oranssinpunaisia sadeaaltoja
tai märkälaskeumaa,
jolle ominaiset ruttopuheet kielivät vain toisaalla

Tästä mieleeni tulee se miten ihmiset lupaavat kaikenlaista ja ennenkaikkea itselleen. Huomenna asiat tulevat olemaan toisin, huomenna tulee tuo oranssinpunainen sadeaalto. Mutta lupauksesta ei siirrytä tekoihin, sade on samaa ja mieli on edelleen yhtä ankea kuin se oli eilen. Ruttopuheet rinnastaisin pahojenkielien lauluun, pskan puhumiseen. Kuten sanottu tämä ei ole ihan vielä auennut minulle.

Lainaus: DeadlyNightshade

En puhu taivastuhkaa - heille keisarinvalta ja teenlehtien sakkakierre
kertoo omiaan puhuttelemisesta ja pokkuroinnista
eikä riitä,
että ollaan tuulipaperia
että ollaan matkaviipymiä
että ollaan nimellisen ilmiasullisia

Onko ihmisen olo sen takia ankea, antaako ihminen tyhjiä lupauksia sen takia, että pitää pokkoruida elämässään suuntaan jos toiseenkin, ei voi olla oma itsensä, vaan yhteiskunta vaatii sopivaa käytöstä. Vaaditaan aina vain enemmän, mikään ei riitä.

Lainaus: DeadlyNightshade

se, että vyörytään laavaa vain,
kun mekaaninen, korskuva ratsumme on vakio

Tässä on minun mielestäni hyvin selkeästi se, että ihminen menee muiden mukana kuin lammas laumassa tai siis vyöryy suurena massana mitään ajettelematta ja kaiken tieltään tuhoten. Tässä tilanteessa olemme jo auttamattomasti jäljessä, muiden mukana on vain pakko mennä, emme haluemmekä uskalla muuttaa mekaanista, kosrkuvaa ratsuamme vapaaseen pudotukseen ja vapauteen. Ehkä tuhostakin kuitenkin löytyy uusi elämä, sillä laavahan on hedelmällistä maata.

Kuten Heetterikin jo edellä sanoi, runo on hyvin vaikea tulkintainen. Tämä oli mitä minä sain siitä irti.

Paljon, paljon kiitoksia, Nocturne. Ihanaa että sait tuosta noinkin paljon irti. ;> En ajatellut runoa aivan noin, mutta jokaisella on omat tulkintansa - kaikki ne ovat samanarvoisia. Kiitoskiitoskiitos.

Lainaus: DeadlyNightshade

En ajatellut runoa aivan noin, mutta jokaisella on omat tulkintansa - kaikki ne ovat samanarvoisia.

Siksi runous onkin niin hauskaa.