Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Runopalsta "avattu"

Runopalsta "avattu"

Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 18.04.2009 02:23
Time will come

The hour is late. Too late for me to meet my mate.
Sun set down, taking the light with it. She is dressed in a red gown, it reflects the rays from it.

Cries echo from my head. Without her I feel so dead.
I squeeze my hand into a fist. The feelings won't leave. I have crossed her off my list. And still the memories cleave.

Time will come when I heal. When I can open my eyes again.
Then I can be one with my self and the world. Maybe it will ease my pain.

But no matter where I go or what I do, many things stay the same inside and outside.
Therefore future unknown scares me less than you. I make my own path, and be alive.
Kirjoittanut: Dark Soul (Jäsen)
  • #432
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 04.05.2009 17:48
Jääkylmät pisarat

Sähköinen sieluni,
huutaa pelastusta.
Se itkee lohduttomana,
kun viimeiset voimani
ovat loppuneet.
Kuulen sateessa,
kun jääkylmät pisarat nuolevat kasvoja.
Itken kaikki itkuni pois.
Kyllä vielä tulee aika,
jolloin saan hengittää.
Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 19.06.2009 20:23
Slices of dice

Tunnen olevani elossa. Tunnen putoavani.
Tunnen ruohon jalkojeni alla. Ja kadotuksen takanani.
Mitään ei ole enää. Kaikki mennyt on jätetty.
Kukaan ei katsele perään. Tunteet ja sydän kylmetty.

Silti sydän lyö, ja tietä tekee elolle.
Kädet eivät vapise, eikä jalat antaudu pelolle.
Saan antaa kaiken kaikille anteeksi, ja niin saan myös itsekin.
Olen saanut siitä niin tarpeeksi, että voin tehdä saman uudelleenkin.

Ja viipaleena lautasellani on vain muisto, jonka ahmaisen.
Posliini vinkuu, mutta vien sen silti, kun kädelläni sitä kahmaisen.
Se on katkeran suloinen, vähän niin kuin se toinen.
Ja kun kaikki on syöty, nousen ylös. Elää jälleen voinen...
Kirjoittanut: Wednesday (Jäsen)
  • Lähetetty: 20.06.2009 00:44
Kun kaksi enkeliä kohtaa
niin ikuisuus hämärtyy,
Ja siinä hetkessä
he vanhenevat sata vuotta.

Kun kaksi enkeliä suutelee
niin tajunta pimentyy,
Ja valtameret
niinkuin ihmisten kaupungit
muuttuvat tomuksi.

Kun kaksi enkeliä eroaa
niin elämä pysähtyy,
He ovat harmaita ja vanhoja,
siipensä pudonneet,
enkelit langenneet.
Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 26.06.2009 23:09
Säde joka ei sammu

Se paistaa halki elämän ja kuoleman
Se sytyttää minut uudestaan ja uudestaan
Tiedän sen tulen sisälläni palavan
Ja sen avulla voi nauttia ihan kaikesta kahdestaan

Lyö aina rintaani, muttei koskaan läpi
Saa muut seuramaan perässäni rakkautta
Vaikka olisi sata tarjolla, minulle riittää yksikin käsi
Ja sen saadessani en tarvitsisi mitään muuta

Silti aina olen yksin polkuani tallaamassa
Vielä etsin parempaa puoliskoani vierelle
Kaikkeen olen valmis, ei tarvitse mitäänpitää salassa
Teen tulen ja tuon ruokaa lämpimälle liedelle

Ja sananen vielä ken ikinä näitä runoja lukee, ja ajattelee
Saa arvostella vapaasti, kestän ruusut ja risut
Kunhan ei tunteet liikaa vaikuta, ja sen vuoksi pilalle menee
Tässä maailmassa on vain miehet ja misut
Kirjoittanut: Neophyte (Jäsen)
  • Lähetetty: 05.08.2009 19:56
...Ja niin maa huutaa kun tuhannet naulat lyödään...

Olet jotain ainutlaatuista
Näet unta kun olet valveilla
Rakastat silloin kun et näytä sitä
Lauseesi porautuu niin syvälle
Romahdan joka kerta katsoessani silmiisi

Olet liian kaukana
Sävelet eivät tavoita
Ne eivät kuulu
Ne eivät kosketa

Ei tuuli täällä kasvoilleni paiskaa
Ei täällä aurinko koskaan edessäni laske
Kävelen pitkin vehreitä polkuja
Toivoisin sinut vierelleni

Sinun kanssasi voisin elää auringon ensi kertaa laskiessa
Voisin ihailla kuinka tuuli maasta puita riuhtoo
Kuinka sade itkisi puolestamme meidän onneamme
Kastuva maa vielä kantaisi meitä

Lupaa että palaat vielä, että kertomasi oli totta
Ilman hopeaa ja kultaa pystyisimme elämään
Olisimme yhdessä kohtalon uhotessa voimillaan
Koski pauhaa vaikka kaikki muu loppuisi

Aika päättää pitää minut elossa
Vehreillä poluilla en enää tallaa
Kaikki koskettamani kuihtuu
Kuin juuri ilman vettä kuolee, kaikki ympärilläni katoaa

Olet jotain ainutlaatuista
Näet unta kun olet valveilla
Rakastat silloin kun et näytä sitä
Lauseesi porautuu niin syvälle
Romahdan joka kerta katsoessani silmiisi

Kallio on liukas kävellä
Antaako se petetyn kulkea, vai syökseekö hyisiin murheen vesiin
Hukunko kuolleiden ajatusten aaltoihin
Riittävätkö tunteesi minut täältä nostamaan

En enää näe mitään.

Aukaisen silmäni
Lepäät hiljaa vierelläni
Nukkuessasi suutelen sinua
Uniset kasvosi hymyilevät

Aurinko laskee ensimmäistä kertaa
Yö saapuu kerrankin elämääni
Juoksen ulos ja katson kuinka tuuli repii puita
Kuinka sadekin itkee ja kastelee maan

Olet jotain ainutlaatuista
Näet unta kun olet valveilla
Rakastat silloin kun et näytä sitä
Lauseesi porautuu niin syvälle
Romahdan joka kerta katsoessani silmiisi

...Tietääkö kukaan enää mitä me teimme?

-------------------------------------------------- -----------------------

Olisi mukava saada jonkinlaista kritiikkiä. : )
Kirjoittanut: gothicknight (Jäsen)
  • Lähetetty: 06.08.2009 23:48

Lainaus: Neophyte

Olisi mukava saada jonkinlaista kritiikkiä. : )


Saamanne pitää. Pidin eritoten pitkästä runostasi "Ja niin maa huutaa kun tuhannet naulat lyödään" sen verran, että se inspiroitti vasta runon Toivottavasti pidät siitä...

Olen helvetissä, mutta silti kävelen pilvissä

Ruoska iskee, vereslihalla jo selkäni on
Helvetin hurtat repivät raajojani, veri valuu ja silti nauran
Vaahtoaa pedon suu, käsi nousee, ja sivaltaa
Käteni ei enää nouse, mutta ei väliä, sinä pääset pois

Sata vuotta ja sitten tauko. Kelloa ei tulessa ole
Menetin kaiken vuoksesi. Silti aina vaan hymyilen
Luut paistavat läpi, liha roikkuu, ja putoaa
Kahleet katoavat, se on ohi, ja näen kasvosi

Maan päällä mikään ei muutu. Siitä en suutu
Taivaissa olet sinä, alla maan minä
Rikki revitty ja murskattu on ruumis.
Ja silti kyynel tulee pelkästä kuopasta

Sen yhden vuodatan sinulle kerran sadassa vuodessa
Muuta en voi antaa, kiirastuli vie voimani
Kädet kiinni kivessä katselen kasvojasi mielessäni
Kuinka olit eloisa ja tanssit kultaniityllä

Yksin kärsin, sata vuotta kerralla
Se on hinta väärästä tuomiosta langetetusta
Vaikka kidutetaan ja poltetaan tulilla helvetin
Kävelen pilvissä siivillä enkelin
Kirjoittanut: Neophyte (Jäsen)
  • Lähetetty: 07.08.2009 21:51
Kivan raju teksti. : D Mukavaa jos runoni inspiroitti :----)
Kirjoittanut: neo_shaman (Aktiivi)
  • #439
  • Arvo: Mahtigootti++
    • • Muokkasi: neo_shaman
  • Lähetetty: 07.08.2009 23:09
Kaipa sitten minäkin. En ole mikään Milton, ja seuraava tekele syntyi marraskuussa 08 luettuani liikaa Arthur Rimbaudia.

Betonimetsän Druidi
I
Se syöksyy sinua kohti pysäyttämättömänä virtauksena
virtana kuin tulva
Ikuisena, iättömänä voimana se on jatkunut aina, ja tulee jatkumaan aina
Anna elämän paiskoa hiuksesi vasten taivasta

Nuoruus on huumaa
levottomuutta ja vapautta
käsissäni on rahaa
ja se raha on kuumaa
Yhtä kuumaa kuin tyttöni joka seisoo kanssani rankkasateessa
ja höyryää kun pisarat kiehuvat hänen ihollaan...
Salama taivaalla!
joka onkin vain katulamppu
on kuin henkeni nyt – palan kuin bensa!

II
Sinä tyhmä! sinä hengetön!

Minulla on tarpeeksi rohkeutta näyttää tekemäni virheet
Kuule kun puhun, sillä puhun todesta
sillä minulla on tarpeeksi arpia kannettavani jotta voin sen sanoa
kerran olen minäkin ollut kuin sinä
muistathan kai sen?

Voi, niitä aikoja
en tule kaipaamaan hetkenäkään loppuelämästäni
olimme vielä kuin...
... heikot idealistit.
jotka mietimme liian jaloja ja mahtavia ymmärrettäväksi
miten paljon tästä kaikesta on tervettä ymmärtää?
Ymmärrys avartaa kivun
ja Sinä luet sanakirjaa saadaksesi tuskaasi uusia ulottuvuuksia
Minun ei tarvitse kuin päätäni kääntää
niin maailma itkee verta
tavoilla joita et voi edes kuvitella

kerran olen minäkin ollut kuin sinä – älä seuraa minua
Katso näitä maanpäällisiä jäännöksiäni ja kavahda
aikoinaan niin kaunis korteni on palanut karrelle
Onko sinulla sama polte tuhoutua

Sinä tyhmä! sinä hengetön!

Etkö näe
eloa verhon takana?

En minä hyppäisi ystävieni perässä alas sillalta! En toki;
vaan minä meidät sillalle johtaisin, ja alas yllyttäisin
näyttäisin itse mallia, kuin betonimetsän druidi
ensimmäisenä pohjassa makaisin, seuraavan vuosisadan lapsien aarre
...ruosteessa


Kaikkien näiden vuosien jälkeen huomaan että se olinkin vain minä,
minä joka murhasin.

meidät kaikki.

III
Paratiisini on täynnä ganjaa ja taikaa
Makaan keskellä vehreyttä ja katselen taivasta
– pilviä...
Pilvessä kasvoni, pääni pilvissä
pääni pilvessä

Puristan ruohoa ja repäisen juuret maasta
levätkööt korret kämmenelläni lopun elämää

Puutarhassani keskellä minua
kerrankin
rauhaton sieluni uinuu
saarnaaja on vaiennut.


ja se on jatkunut aina, ja tulee jatkumaan aina
Me tulemme aina olemaan nuoria
Kirjoittanut: Gootihullu (Jäsen)
  • #440
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 25.08.2009 21:31
Olen jossain, en tiedä missä.
Painottomassa ajattomasa, leijun,
mutta kuitenkaan en tunne olevani ilmassa.

Näen jonkin. Se olet sinä, kosketan sinua
käteni ei mene sinusta läpi.
Kosketan sinua, mutta en pysty
tuntemaan sinua. Menet pois ja minä
jään huutamaan jälkeesi.

Kauanko olen siinä, en tiedä,
mutta pitkän ajan kuluttua
tunnen laskeutuvani ja olen taas
maan pinnalla, mutten tutun maan.

Näen sinut taas edessäni ja tällä kertaa tunnen sinut,
tällä kertaa hymyilet minulle, nostat minut syliisi
ja viet minut kohti uutta, parempaa elämää.


Tiedän en ole mikää kovin hyvä runoilia, mutta tuo tuli mieleeni, kun luin kaikkien muiden upeita runoja.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 42 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!