Gootti.net

Niin, ei kriitikon tarvitse osata kirjoittaa/laulaa/maalata hyvin että hän voi olla asiantunteva.

Tottahan se on, ei se elokuva kriitikkokkaan niitä välttämättä osaa tehdä, ja harvoin osaa . Olen vain utelias ja tiedonhaluinen luonne.

Minä myös, minä myös!
Seuraavat runot ovat epäilyttävän teiniangstisia 14 vuotiaan lapsen kynästä:

Barbie

Hiuslakkaa menee kurkkuun
pistelee siellä ja muistuttaa ajasta
jolloin meikit olivat aina kohdallaan
vaatteet ylpeinä kannoin
olin kaikkien pikku prinsessa

Meikit pitkin pöytää
vaatteet jossain
kukaan ei sano
rakastan
vaan ulkokuoreni unohtui ulos
sateeseen

Kokoan rippeet
meikkaan ehjäksi
sumutan hiuslakan suojaksi
korkokengät nostavat sen korkeammalle
minkä minä rakennan

ulkona kukaan ei taas huomaa
että sisälläni ei ole meikkiä.

--------------------------------------------------------------------------

Kohtaaminen

Jos se riittäis
voisinko olla
tyttö joka ei juokse karkuun
ei, ei juokse karkuun
Vaan kääntyy vasten pystypäin
sanoo joo, joo se on vain näin
miksen voisi olla,
voisi olla
vahvempi.

Jos se vaan oliskin niin
et saisin naamarini valita
En olis tällainen,
väärinymmärretty enkeli?
Oisin paljon enemmän
mut eikö joskus
vähemmän ole?

Jos se riittäis
voisinko olla
tyttö joka ei juokse karkuun
ei, ei juokse karkuun
Vaan kääntyy vasten pystypäin
sanoo joo, joo se on vain näin
miksen voisi olla,
voisi olla
vahvempi.

Mut koska elämä on se miksi sen
tekee
jotkut kääntyy pois ja itkee
Mä aion vastata nyt niin kuin se on
Jos ei elämäänsä kunnioita,
on sille arvoton.

-------------------------------------------------- -------------------------

*Nimetön*

Olen ilman veli
ja minulle ei riitä
happea

Olen valon lapsi
ja elän ikuisessa
pimeydessä

Olen veden sisar
ja en pääse
pinnalle

Olen maan äiti
ja en pysy
pystyssä

--------------------------------------------------------------------------

Ystäväni

Voisitko edes valehdella?
Näyttelisit edes että välität,
pienet teot,
etkö näe miten minä rakastan?
Tiedätkö millainen on tuskani,
kun turhaan annan itsestäni?

Minä elän, tunnen, kärsin ja olen kuollut.
Jos edes valehtelisit, niin näyttäisit välittäväsi
enemmän kuin nyt,
nyt kun et annan minulle mitään.

Yksi hymy, mutta sen voit antaa kelle tahansa.
Tiedän että et osaa valita,
oletko saanut liikaa?
Liikaa hyvää, niin ettei huonompi enää kelpaa?

Minä katselen taas sinua,
pidän silmällä ja vahdin.
En tiedä miksi, vaikka tiedänkin jo selkeän
vastauksen:
Minä olen pieni korvikkeesi.

Minulla ei ole ketään
ja sinä leikit sillä.

---------------------------------------------------------------------------

Muuttunut

Oletko tuntenut
kuinka jää polttaa,
silloin kun tuuli
on kadonnut ainiaaksi
ja vesi,
vesi on kuivaa?

Minä olen hengittänyt ilmaa
missä ei ole happea
kun vereni muuttuu mustaksi
ja silmillään ei näe.

Kaikki on muuttunut
Sinä et ole enää sinä
ja minäkin
vain varjo vanhasta

Muistot ovat edelleen
kuin tuuli, ja viileä vesi
ja jääkin ikiaikaista

Mutta muistot
ovat kadonneet
Sinä olet sinä
ja minä
varjo.

---------------------------------------------------------------------------

Siipeni

Ei siivistä ole mihinkään ilman tuulta,
olit tuuleni
ei siivet jaksa ilman kantajaa
sinä olit kantajani

Kun en jaksanut olla
puhalsit ilmaa
Hitaasti kohosin
sinä vierelläni
Ja olin taas hetken ilmassa

Mutta

Nyt raahaudun maata pitkin
Siipeni katkesivat
Roikkuvat nyt avuttomina
vierelläni
-------------------------------------------------- -------------------------

Hups, tulipas taas postaus. :X Nooh, toivottavasti teidän aristokraattiset silmänne eivät sokaistu tästä skeidasta

Ehkä mäkin uskaltaudun pilaamaan teidän silmät.
Näitä ei kyllä ymmärrä kukaan, eikä tarvitsekaan.
-----

Kuinka sekavaa voikaan olla
Ajatukset kadonneet pimeään

Miten voikaan kaiken sekoittaa
Toisiinsa ja kadottaa

Ei kukaan koskaan tule ymmärtämään
En minä pysty selittämään
Kuinka sanat raastaa sisimpää

Kun lauseet johtaa yksinäisyyteen
Yksinäisyys siirtyy sydämeen

Pelko muuttuu jääksi
Jää suojaa tunteeni

Kuinka koskaan voisin kertoa
Kaikkea mitä mietin
Kaipauksella

Ei jää sula pakkasella

-------------------

Tiimalasin hiekka valuen alas
Aika kääntää se uudestaan
Kääntää se viimeisen kerran

Käytetään kaikki jäljellä olevat hetket

Pidetään toisistamme kiinni
Yritetään nauttia yhdessä olosta
Kun vielä voidaan

Kuitenkin tiedetään,
että kohta se ilmoittaa
Viimeisten hetkien olevan käsillä

Odotetaan ja pelätään

Sitten se ivallisesti kertoo kuinka
Aikamme on ohi

Ja kävelemme viimeistä kertaa siltaa
joka hajoaa meidän jälkeemme

-----------------------

Odotin yötä, nukkumaan menoa
Tahdoin nähdä taas unta, unta sinusta, meistä
Toivoin vaipuvani uneen nopeasti
Kuitenkin pyörin hereillä ikuisuuden,
kunnes viimein silmäni painuivat kiinni

Siinä heti näin sut, valkoisissa vaatteissa,
et hymyillyt
Olit ivallinen
Virnistit ja käännyit pois
Kävelit luotani, kauas
Tahdoin huutaa perääsi, käskeä pysähtymään
Odottamaan
Mutta en voinut. En voinut liikkua
Vasta kun olit kadonnut sumuun,
pystyin kaatuman polvilleni,
itkemään

Ja kun nostin katseeni
Olit edessäni
Nauroit julmasti,
verisissä vaatteissa
kävelit suohon
Valkoisten hevosten juostessa kuolemaan

Aamulla heräsin
ja olit kadonnut

Olet julma.

---------

Älä puhu mulle unelmista,
en tiedä mitä ne on.
Älä puhu mulle sun suuria sanoja,
en kuitenkaan ymmärrä niiden merkitystä.

Kai mä olin vaan heikko,
uskoin ja petyin.
Niin normaalia,
hetkellistä epäonnistumista elämässä.

Huomenna kaikki on paremmin,
luulin niin ikuisuus sitten.
Mutta ehkä sitä huomista
ei sittenkään ole vielä tullut.
Tai jos nukuin sen yli ja nyt pitää sopia
uusi aika?

Kun täälläkin noita kirjoittajia on, niin varmaan muitakin kiinnostaisi... URL
Eihän nuo runokilpailuja ole, mutta kuitenkin kirjoittamiseen liittyen...

Lainaus: Felicia

Your eyes say:
Love me without feelings

It's easier that way

oih, tykkäsin..ja ehkä syystä.. ehkä joku päivä itekin kirjotan tänne jotain

myös tuulentyttären runo oli todella koskettava, ja todellinen..jollain tapaa.. : )

haluatko
haluatko
todella tietää
kuinka monta kertaa
itken itseni uneen?
oikeasti,
sinähän et välitä,
korvat kuuntelevat
ja silmät seuraavat,
mutta ei älyä,
ei muistoa
edes pienimmästä sanasta,
minkä olen sinulle vuodattanut.
Haluatko
todella kuunnella
kun huudan vihaani
oikeasti,
sinähän et kuuntele.
tukit korvasi sanoilla
joita en ole sanonut.
Haluatko
todella nähdä
kun lievitän tuskaani
oikeasti,
sinähän et näe
peität silmäsi
vaaleanpunaisilla unelmilla,
jonne käteni eivät ylety
ja silti,
väität välittäväsi.

Tuo on joku vanha minkä onnistuin kaivelemaan laatikoista.

Jospas sitä nyt itsekin sitten.


Talvirukkaset
Sanoja tapailla koetan tovin
Kun aulassa seisomme kaksin
Numeron valitset mykkänä kovin
Ja tilaat sen viimeisen taksin

Nuo eilisen taivaan tähdet
Kuin valot vieraissa ikkunoissa
Otat rukkaset mukaan kun lähdet
Vaan pian kättesi lämpö on poissa


Sunnuntai
Limittäin, vierekkäin sikin sokin
Keskellä tyynyjen saarta
Hiljaa, herkin sokerisormin
Piirrän huultesi kaarta

Taas kiireetön, uninen sunnuntai
(Mehän olemme raukea tupla)
Sisällään suloista turhuutta tyhjää
Kuin kirjava saippuakupla


Makuuvaunu
Täältä joskus täytyy matkata pois
Minne kukaan ei halua ehtiä

Ja missä kaikki lepäävät
Niin kaunis varjo kasvoillaan.


Yöperho
Kammoni kuolemaa kohtaan on
kuin yöperho katonrajassa

Vaikka sammutan valot
se rapisten iskeytyy tapettiin

Ja pelkään sen pyyhkivän uinuvaa poskeani
suudellen silmäluomiani niin,
etten herää.


Tuutulaulu
Nuku, sa kohtuni kitkerä marja

Ei syyttää voi syntymätöntä
Isäs sun kolmesti kieltää
Ja kiroaa uudestaan
Ei elätä elämätöntä
Mutta uinuos, uinuos vaan

Synnistä siinnyt ja syntisen laps'

Ei elo emääsi kukkasin koristellut
Ja kovaa on kamara maan
Ei pehmeät tuulet sua tuudittanut
Mutta uinuos, uinuos vaan


Heikoilla jäillä
Avannot vartovat lumien alla
Vaikka kepeä askel on kulkijalla
Niin tiedän – jää ei taatusti kanna
Käymätön, valkea anteeks' ei anna

Jos en ennättäis' talvisen järven yli
Ja nielis' mun hyhmäinen, hyytävä syli
Niin aavalle keväällä, rakkaani souda
Ja sulasta poloinen ruumiini nouda


Koitto
Jos sinä aamuna olisin tiennyt
Ettei päiväni nousisi lain
Oisin sarastuksessa palanein silmin
Aurinkoa katsonut vain

En halunnut satuttaa

"Ajattelin ilman mua sun parempi ois.
Joten koitin luotasi lähteä pois.

En halunnut sinua satuttaa
sanoit etten vois,
koska olet jo aivan rikki.

Se sai silmäni kyyneliin.
Otin sinut syliin.
Sinä olit hyvä ihminen, mutta miksi vain minä näin sen.

jos vain sinut oisin saanut pitää omanain.
En halunnut satuttaa.

haluaisin vain sinut pelastaa.
Tuskaasi lievittää.
jää särkyi jo jalkojeni alla.
Taas pelastit mut puhumalla.

Minä ehkä särkisin sinun sydämen.
Vaikka vain halusin korjata sen.
Halusin sinun olevan onnellinen..

En tuntenut sinua,ja luottanut en.
Mutta minä rakastin sinua,tiesin sen.
Tiesin että sinut oli rikkonut se mies eilisen.

Kumpikin särjettyjä oltiin,
nyt vielä toisemme särjettiin.
Jaksettu enää tätä me ei,
viimeisenkin voiman tuska pois vei.

Lähdettiin yhdessä jäälle kävelemään,
käsi kädessä astelemaan.
Oli kaunein,kylmin ja jäisin yö,
tähtikirkas taivas,ja täysikuu.

Jää särkyi jalkojemme alla
vesi oli,pistävän jäistä ja pimeää.
Kun yhdessä uitiiin tuonelaan.

En vain halunnut satuttaa...
Vaan sinua rakastaa..

>