Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Kaikilla on se oma tila mikä vie pois arjesta... mikä on sinun?

Kirjoittanut: Kuolonenkeli (Nimetön)
  • Lähetetty: 27.07.2012 23:49
Njaa... aina, kun oon paikallani jossain (tai kävellessä ) hakeudun mun omaan päänsisäseen fantasiakertomukseen. Ne on vähän niinkuin elokuvakohtauksia, joissa mä muokkailen joitakin vaikka sarjan tapahtumia mun mieleiseks Se on kivaa, ja suutun jos jokin häiritsee niitä...
Kirjoittanut: Anyxia (Jäsen)
  • Lähetetty: 31.07.2012 01:33
Silloisista lukion teatterikursseista jäi päähän yksi biisi, joka silloin ja nykyäänkin saa mut aivan muihin maailmoihin. Anssi Tikanmäki - Aamu lakeuksilla (kuuluu mm. lapin kulta mainoksen taustalla ) oli tämä kappale, ja aina kun tätä kuuntelen niin vaivun johonki ihme tilaan jonka takaa en kuule mitään mitä ympärillä oikeasti tapahtuu. Ja monesti myös kuuntelen kyseistä kappaletta jos olen hermostuksissa tai muuten käyttäydyn aggressiivisesti. Mieli rauhoittuu ja heti tulee parempi mieli

Tarkennettakoon vielä että vaikka nimi kuulostaa joltain ihme pohjanmaaiskelmähömpötykseltä niin ei sitä ole ja pelkkää musiikkia siis, ei mitään hoilaamista! Siinä viälä linkki niille jotka haluaa kokeilla
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #163
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 31.07.2012 19:06

Lainaus: Kuolonenkeli

hakeudun mun omaan päänsisäseen fantasiakertomukseen. Ne on vähän niinkuin elokuvakohtauksia, joissa mä muokkailen joitakin vaikka sarjan tapahtumia mun mieleiseks

Samaa teen itse. Yleensä sekoitan omia hahmojani sarjojen ja kirjojen maailmoihin. Saatan myös jalostaa eteenpäin kavereiden kanssa pelattuja roolipelejä sun muita.

Vanhimmat hahmoni olen kehittänyt joskus ehkä 12-13-vuotiaana. Suurin osa niistä roikkuu yhä mukana, vaikka ovathan ne tuossa ehtineet matkan varrella vähän muuttuakin. On siellä silti sen verta kliseisiä hahmoja että hiukan välillä itseäkin huvittaa pelata päässään tarinaa siitä maailman noloimmasta ja päähänpotkituimmasta wannabe-Xenasta. Usein hahmoja tulee muokattua sen mukaan mihin maailmaan ne haluaa tunkea. Omia hahmojani olen sotkenut suunnilleen jokaiseen kymmenen pennin teinifantsusarjaan mitä olen koskaan katsonut sekä kaikkiin mahdollisiin scifi-sarjoihin. Osa hahmoistani on seikkaillut sujuvasti myös Ankkalinnassa. Genre ei ole este.

Päänsisäinen tarinankerronta toimii kaikissa muissa tilanteissa paitsi metelissä. Auttaa nukahtamaan ja saatan kotimatkallakin kävellessäni pyöritellä tarinoita päässäni. Mutta mikäli istun bussissa jossa rääkyy liuta pikkulapsia ja takapenkillä on vielä lisäksi huutavia teinejä, niin ei tule kauppoja. Silloin sen oman tilan saa ainoastaan mp3-soittimen pelastuksella.

Musiikki ylipäätään toimii hyvänä apuna kun pitää irtaantua arjesta. Maksan kuukausimaksua Spotifyista ja on kyllä jokaisen pennin arvoinen ohjelma. Ja jos omat aivot ei toimi niin laitan Star Trekin pyörimään taustalle ja keskityn muiden luomiin kertomuksiin.
Kirjoittanut: Embize (Jäsen)
  • Lähetetty: 25.11.2012 16:58
Viime aikoina itseäni on vienyt pois arjesta ja rentouttanut hyvän kirjan lukeminen ja vaikkapa teen juonti samalla. Musiikin kuuntelu on myös tepsinyt. En ole pitkiin aikoihin lukenut mitään, mutta nyt taas innostunut siitä
Kirjoittanut: Capitaine Ina (Jäsen)
  • #165
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 25.11.2012 17:42
Kirjoittaminen. Tavallaan teen sitä kaiken aikaa, vaikken käytännössä kirjoittaisikaan. Punon juonia, rukkaan pieniä yksityiskohtia -purjehdin jonnekin kauas ja omat huoleni tuntuvat merkityksettömältä sen rinnalla, että päähenkilön pitäisi pelastaa maailma tai rakastettunsa. Sitten kun Inspiraatio, Muusa, mikä hyvänsä, saapuu ja olen kynän ja paperin kanssa valmiina, se on kaikki muut nautinnot, ruumiin ja hengen, ylittävä kokemus. Muistuttaa vähän lentämisunia, paitsi että voin itse määrätä kulkuni suunnan. Ja silti sydämeni hakkaa kirjoittaessani jännittävää kohtaa -ihan kuin en tietäisi täsmälleen mitä tapahtuu seuraavaksi!
Kirjoittanut: Nyxeria (Jäsen)
  • Lähetetty: 25.11.2012 21:03
Musiikki, itse soittamalla, tai kuuntelemalla. Sinne pakoon
Kirjoittanut: Abigor (Jäsen)
  • #167
  • Arvo: Mahtigootti
  • • Muokkasi: Abigor
  • Lähetetty: 26.11.2012 00:27
Jaa, näitä on monenlaisia. Yksi on tietysti netti, pelit ym. elektroninen maailma. Mutta sen vastapainoksi varsinkin kesäisin menen luontoon istumaan jonnekin, tässä lähistöllä oli/on loistava paikka istuskella ja katsella maailman menoa kalliolta, mutta sen edusta on nykyään pilattu kerrostaloilla ja muulla asutuksella, aikaisemmin siinä oli kaunis niitty.
Sitten on ainakin yksi vielä, tosin nykyisillä bensanhinnoilla hieman kalliimpi ja harvinaisempi tapa - käyn ajelemassa ympäriinsä. Normaalisti kotikuntaa mutta joskus lähikuntiakin myöten. Varsinkin sateella -vesi tai lumi- jotenkin terapeuttista, ja vesisateella varsinkin kun auton pysäyttää jonnekin ja kuuntelee kun vesi ropisee kattoon.

Ja siis onhan näitä vieläkin lisää, mutta nuo ehkä tavallisimmat. Kirjoittamaan en ole enää vuosiin pystynyt.
Kirjoittanut: DeadlyNightshade (Aktiivi)
  • #168
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 26.11.2012 09:19
Itselläni sellaisia ovat liikunta (kunnon hikijumpassa ei ehdi miettiä liikaa), pelit sekä kirjat. Joskus pelien maailmaan on tullut hukuttua liiaksikin, mikä on aiheuttanut ongelmia - toisaalta taas nykyään, kun asiat ovat paremmin, eivät pelitkään houkuttele niin paljoa vaan pystyy keskittymään myös olennaiseen (esimerkiksi opiskeluun).
Kirjoittanut: momentumi (Jäsen)
  • #169
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 28.11.2012 11:15

Lainaus: Capitaine Ina

Kirjoittaminen. Tavallaan teen sitä kaiken aikaa, vaikken käytännössä kirjoittaisikaan. Punon juonia, rukkaan pieniä yksityiskohtia -purjehdin jonnekin kauas ja omat huoleni tuntuvat merkityksettömältä sen rinnalla, että päähenkilön pitäisi pelastaa maailma tai rakastettunsa. Sitten kun Inspiraatio, Muusa, mikä hyvänsä, saapuu ja olen kynän ja paperin kanssa valmiina, se on kaikki muut nautinnot, ruumiin ja hengen, ylittävä kokemus. Muistuttaa vähän lentämisunia, paitsi että voin itse määrätä kulkuni suunnan. Ja silti sydämeni hakkaa kirjoittaessani jännittävää kohtaa -ihan kuin en tietäisi täsmälleen mitä tapahtuu seuraavaksi!


Sama täällä! Kirjoittaminen on mitä ihaninta pakoa arjesta/todellisuudesta noin ylipäätään. Pystyy helposti hukuttamaan omat huolensa täysin muualle, kun miettii, mitä tarinassa seikkaileville hahmoille tapahtuu seuraavaksi!
Toinen asia on sitten musiikki, lähinnä sen kuunteleminen. Kun bussissakin istuu koulumatkan jälkeen ja hukuttautuu vaan siihen musiikkiin, mitä kuullokkeista tulee, niin ei paljon edes ulkomaailmaa huomaa! Sama sitten kotona kuunnellessa.
Kirjoittanut: MissNebel (Jäsen)
  • #170
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 28.11.2012 17:28
Minulla se on WoWin pelaaminen. Joskus kun oli tosi vaikeaa fyysisten ja niistä seuranneiden henkisten kipujen kanssa, lääkäri jopa suositteli sen pelaamista, koska se tarjosi jotain sosiaalista elmään silloin kun ei vain jaksanut lähteä kotoa ajamaan kavereiden luo kahville. Tällöin keiteltiin jokainen kotonamme kahvit, lyötiin skypet päälle ja pelattiin yhdessä.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 2 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit