Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Lemmikit

Kirjoittanut: Roudatar (Aktiivi)
  • #331
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 10.10.2010 03:09

Lainaus: Funereal Soul

Vanhus Koiramme nukkui tänään pois..

Osanotto myös täältä. Ja kovasti voimia vaan siihen asti, kunnes suru helpottaa.

Tuli myös mulla pieni tippa linssiin tämän johdosta. Tulee vaan aina mieleen se tilanne sitten, kun omalle karvapallolle tulee aika mennä, ja varsinkin kun nyt viime kesänä naapurustosta kuoli 2 täysikasvuista, hyvissä voimissa olevaa kissaa, toinen piekkariluotiin ja toinen auton alle. Melkein päivittäin kummittelee päässä kauhukuva, jossa Nefi on liiskana jossain tiellä. Hyvä että uskallan ulos päästää. En tiedä miten sitä osais jatkaa omaa elämäänsä jos sille kävis jotain...
Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #332
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 10.10.2010 08:54

Lainaus: Roudatar

Osanotto myös täältä. Ja kovasti voimia vaan siihen asti, kunnes suru helpottaa.

Kiitos..
Asiaa hiukka helpottaa se, että kotona on vielä kaksi muuta jäljellä. Aamulla en millään halunnut nousta enää sängynpohjalta, mutta pakkohan se oli.. Ei voi jäädä "suremaan liikaa" kun on kaksi muuta, jotka tarvitsevat huomiota, liikuntaa ja treeniä..
Ei se silti tätä tuskaa helpota.
Kirjoittanut: SuZiC (Jäsen)
  • #333
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 10.10.2010 09:19
Osanotto myös täältä Funeral Soulille. Tiedän kokemuksesta, että mikään oikein tuollaisessa tilanteessa piristä tai paranna mieltä. Perheenjäsenen menettäminen on pahinta mitä voi käydä. Itselle olen vastaavassa tilanteessa vaan koittanut hokea, että oman rakkaan lemmikin hyvinvointi on kaikkein tärkeintä, ja siihen liittyy myös rakastavan omistajan vastuu siitä, että kun toiselle ei ole enää hyvä olla, niin on oltava epäitsekäs ja huolehdittava siitä, ettei toinen kärsi. Voimia sinulle!
Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #334
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 11.10.2010 14:44

Lainaus: SuZiC

Voimia sinulle!

Kiitos. Ja onneksi meillä on silti tosiaan mahdollisuus auttaa se rakaslemmikki viimeiselle matkalle, ilman, että sen tarvitsee loppuun saakka kärsiä kipujen kanssa ja huonossa kunnossa niinkuin monen ihmisen täällä.
Ja niin kauhealta, kuin se kuulostaakin niin mulle on paljon helpompaa haudata ihminen, kuin se oma Rakas lemmikki.. Tosin koiriani en hautaa, vaan jokainen tuhkataan ja ne tulee aina takaisin kotiin.
Kirjoittanut: Roudatar (Aktiivi)
  • #335
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 27.04.2011 11:04
(lainaus kitinäketjusta)

Lainaus: Giffirt

(Tuo ääliö ei tajua olevansa lihansyöjä, se haluaisi elää pelkillä raksuilla joten märkäruuan syöttäminen on aina vähän tahtojen taistelu ja aina puolet pilaantuu kuppiin.)

Meillä vähän sama juttu. Mulla on tapana antaa sille päivällä märkäruokaa ja sitten illalla antaa kuivamuonakuppi yöksi, niin tuo nirppanokka on monesti tehnyt niin, että käy juomassa vaan vettä ja odottaa iltaa, kun annan kuivamuonan ja syö vasta sitten. Pakkohan se on sitten antaa kuivamuona takasin, kun ei neidille maistu muu. Onneks etenkin hirven (myös possun) sydän maistuu ja jauheliha uppoaa kans (raaka kala olis kans herkkua, vaan kun on ilmeisesti allerginen). Ratkaisu: ostetaan jauhelihaa ja sydäntä, palotellaan ja annoksina pakkaseen. Sieltä sitten pussi kerrallaan sulamaan ja sen jälkeen syö kuivamuonaa loppupäivän. Nyt oon kokeillu, josko neiti jaksaisi syödä vähän isompia annoksia kun on kuitenkin jo suurin piirtein täysikasvunen, niin hyvin on maistunut. Toki sitten menee vähemmän kuivamuonaa, mutta eipä tuo haittaa.
Kirjoittanut: Natassja (Jäsen)
  • #336
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 27.04.2011 12:47
Jatkan tänne tuota kitinöiden lemmikkikeskustelua. Karttunen painaa 5,8 kg, minusta se maha ei näytä roikkuvan kun se seisoskelee. Juostessa se kyllä heiluu hieman puolelta toiselle, joten laihduttaminen on paikallaan. Voi parkaa. Luin jostain kissalehdestä tms. että kissaa ei oikein voi laihduttaa tavallisella ruualla, kun sen annoskokoja ei saisi pienentää siitä normaalisyömisestä. Aion hankkia sen keittiövaa'an jotta saan tarkasti mitoitettua ruokamäärät, kun annan tuoreruokaa. Valmiissa kissanruuassa olisi kyllä kaikki vitamiinit tms., mutta jos toisen päivän annoksista antaisi märkäruokaa ja toisen tuoreruokaa. Raksuja annan vielä vähemmän kuin aikaisemmin.

Pahinta on se jatkuva ruuan kyttääminen. Karttunen menee usein jääkaapin viereen makaamaan ja katsoo minua vetoavasti. Voin kertoa, että se osaa halutessaan näyttää todella söpöltä ja nälkäiseltä. Yritän keksiä sille tekemistä, puuhaillaan kaikenlaista yhdessä. Olen pakotettu jatkuvasti hääräämään kodinaskareiden parissa, koska Karttunen tykkää siihen osallistua. Silloin pysyy ruoka poissa mielestä. Jos pidän vähänkin taukoa läppärin ääressä niin se lampsii jääkaapille päivystämään. Ja arvatkaa, missä se kissa nyt on...
Kirjoittanut: Vampiric_ (Jäsen)
  • Lähetetty: 27.04.2011 17:22
Minulle saapui kotiin oma lemmikkini pitkänä perjantaina Kisuliini tietenkin.
Hyvin on kotiutunut, ei kuseksi nurkkiin eikä tuhoa tapetteja. Oon niin onnellinen, nyt kun ei tarvi elää yksin kämpässä ja myöskin kun minä olen kissoihin tottunut koko elämäni niin ei oo ollu yhtään kivaa elää ilman. Jippii
Kirjoittanut: Ayuku (Jäsen)
  • #338
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 27.04.2011 17:27
Miulla on kaksi kissaa, tyttö ja poika. Lisko tai käärmes olisi myös kiva, mutta nykyinen kämppä on sen verta pieni, että voin vain haaveilla.
Tyttömme on oikea prinsessa, hitusen nirso ruokansa kanssa ja ei pidä turhasta lääppimisestä, mutta kollimme on ehkä ihmisrakkain kissa mitä olen ikinä nähnyt. Jokainen vieras pitää puskea ja nuuskia sekä syli testata. Vierasta ei jätetä rauhaan hetkeksikään. Kollin lempipaikka on sylini aina kun istun tietokoneella Kolli pitäisi vaan kohta leikkauttaa, kaveri on keksinyt olevansa poika. Kissani ovat parhaat ystäväni ja osa pientä perhettämme, enkä luopuisi niistä mistään hinnasta.
Kirjoittanut: groomeri (Aktiivi)
  • #339
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 27.04.2011 18:39
Meille tulee kaksi valkopolvitarantellaa viikonloppuna ja tänään käymme katsomassa kärmeksiä Kauhea terraeläin kuume taas vallannut minut ja tuon paremman puoliskon. Vielä ei olla varmoja otetaanko kunkkuboa vai perus viljakäärme. Kunkku kullallani on ollut aiemminkin, joten hän varmasti osaa sitä hoitaa, mutta minulle kärmes olisi ensimmäinen, joten viljis olisi helpompi. Noh, katsoo nyt kummalle lajille menetän sydämeni
Ja ennestään meillä on edelleen pikku-Mona, sekarotuinen sakemanni.
Kirjoittanut: Piiskansiima (Jäsen)
  • Lähetetty: 27.04.2011 20:03

Lainaus: Natassja

Karttunen painaa 5,8 kg


Minkä rotuinen katti on kyseessä? Tuntuvatko kylkiluut karvan läpi, näkyvätkö lihakset ja onko kissa ylhäältä päin katsottuna tiimalasin vai legopalikan mallinen? En nyt siis ole tosiaan mikään ekspertti, mutta ainakin meidän kattien tapauksessa eläinlääkärin painontarkkailuvimma johtuu osin ihan puhtaasti siitä, ettei hän oikein ymmärrä miten maatiaiskissa voi olla isokokoinen (siis oikeasti, ell toteaa joka kerta että "hui miten isoja kissoja"... huokaus.), minun mielestäni taas säkäkorkeudeltaan iso kissa saa painaakin enemmän, onhan siinä nyt järjellä ajateltuna enemmän rakennuspalikoita kuin pienessä.

No joo, kaiken kaikkiaan yritän ehkä vain tässä sanoa, että ota rennosti asian kanssa.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit