Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Millaisen kumppanin kanssa olette / haluaisitte olla?

Kirjoittanut: Mystral (Jäsen)
  • Lähetetty: 17.06.2010 12:18
Minä en usko rakkauteen enkä parisuhteisiin. Ne vain satuttavat ja toinen paljastuu AINA psykopaatiksi enemmin tai myöhemmin. Kyllä, olen kyyninen ja pessimistinen, eikä sellaista miestä olekaan, johon minä rakastuisin. Todennäköisempää on löytää vesiputous Saharasta, kuin löytää mies johon minä rakastuisin aidosti. Vaatimukseni ovat nykyään myös hyvin korkealla, joten turha edes haaveilla että ketään löytyisi:
- Ei väkivaltainen, alkoholisti, psykopaatti, narsisti, narkkari, sekopää, rikollinen jne. (Exäni ovat aina olleet yhtä tai useampaa näistä).
- Rakastaa minua ehdoitta, aidosti ja vilpittömästi.
- Hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen eikä vaadi sen enempää
- Erittäin romanttinen, mahdollisimman siirappinen ja imelä.
- Antaa paljon huomiota ja haluaa myös vastaanottaa sitä.
- Haluaa sitoutua. Ei sitoutumiskammoisia enää, kiitos.
- Tykkää lapsista ja eläimistä. Haluaa perustaa perheen.
- "Ei petä, eikä jätä, eikä ole muutenkaan mätä"
- Kuuntelee samantyylistä musiikkia ja lähtee kanssani keikoille ja bileisiin ilman hirveää suostuttelua.
- Ennakkoluuloton ja spontaani elämänasenne.
- Ihan ok:n näköinen, tyylikäs, goottihenkinen, pitkähiuksinen..
- Rehellinen ja luotettava.
- Fiksu ja omistaa edes jonkinlaisen yleissivistyksen.
- Opiskelee tai on töissä. En siedä lusmuja.
- Kasvissyönti suuri plussa, mutta ei pakollinen asia.
- Pitää läheisyydestä ja seksistä, haluaa molempia usein
- Ei tuomitse tai arvostele minua sairauteni takia, vaan pyrkii näkemään kokonaisuuden.
- Samanlaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet.
- Ei juokse baarissa joka viikonloppu, vaan viihtyy myös kotona kaksistaan.
- Hän saa minut nauramaan.
- Ja se yksi tärkeimmistä: olen hänen kanssaan aidosti onnellinen.
jne. jne. jne.

Mulla tulisi oikeasti romaani näistä. Olen hyvin vaativa persoona, mutta siitä voin syyttää lukuisia pettymyksiä parisuhteiden saralla. Ja tämäkään ei ole deitti-ilmoitus, mutta jos tuollainen löytyy niin sen saa tuoda mun oven taakse Pidän hyvää huolta.
Kirjoittanut: Natassja (Jäsen)
  • #342
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: Natassja
  • Lähetetty: 17.06.2010 12:51
Mystral: Minusta se ei ole korkea vaatimus, vaan minimivaatimus, että kumppani ei saa olla väkivaltainen/alkoholisti/narkkari/rikollinen. Sellaiset inhottavat ali-ihmiset olen heivannut ovestani ulos laakista. Sitoutumiskammoisen kanssa ei parisuhdetta edes saa aikaiseksi, vaan jotain muuta kivaa. Minut herätti miettimään listaltasi siihen liittyen kohta "olen hänen kanssaan aidosti onnellinen". Itsellänikin on ollut vaikeuksia sitoutua suhteeseen, vaikka olen kokenut vuosia kestäneitä parisuhteita, mutta olen silti jättänyt antamatta itsestäni jotain oleellista. Olen ollut onnellinen, mutten sillä pelottomalla tavalla jota rakkaus kai on. Että uskaltaa myös olla haavoittuva, kävi suhteen kanssa miten kävi. Loputtomiin ei itseään voi rakkaudelta suojella, jollei niin halua valita. Olen nykyisessä suhteessani yrittänyt tosissani ja toivon, että olisin vähän viisastunut ja vahvistunut aiemmista. Minulta on vaatinut paljon myöntää tunteitani. Kaiken kaikkiaan, minusta sinun listasi ei ollut ollenkaan mahdoton, vaan pitkälti realistinen.
Kirjoittanut: Positiivinenpakana (Jäsen)
  • #343
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 17.06.2010 13:44
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yhdeksän vuotta, joista viimeiset viisi olemme olleet naimisissa. Alussa suhde oli rakkauden huumaa, mutta vuosien saatossa suhteemme on muuttunut kummpanuudeksi, ongelmia on ja niitä tulee varmasti yhä vastaan, mutta se on normaalia aina jos laitetaan kaksi ihmistä asumaan ja elämään yhdessä. Olen oppinut paljon suhteista yhdessäolomme aikana ja olenhan itsekkin kasvanut ja muuttunut paljon ihmisenä, olemme kasvaneet yhteen, oppineet hyväksymään toistemme virheet. Olen myös hyväksynyt, ettei pitkä parisuhde ole romanttista ja kaunista eloa, "ja he elivät elämänsä loppuun asti onnellisina..." juttua, vaan kahden ihmisen jakamaa arkea.

Mieheni on monella tapaa kovin erilainen kuin minä, siinä missä minä olen sosiaalinen menijä, on mieheni toisinaan erakkoluonne. Kun minun pitää tehdä ja mennä, hän on taiteellinen pohtija. Olen hyväksynyt sen, ettei meillä ole minkäänlaista velvollisuutta viettää vaikkapa juhlapyhiä yhdessä, koska kummankin intressit ovat erit, voimme olla erillään toisistamme, eikä se haittaa, arkihan on se jonka haluamme yhdessä kokea. Tasapainoitamme sopivasti toisiamme, en voisi kuvitella itseäni kaltaiseni ihmisen kanssa, se ei vain tulisi toimimaan. Samankaltaisuuksiakin meistä toki löytyy paljon, synkempi musiikki ja elokuvat yhdistävät.

Näin pitkn ajan jälkeen on vaikea edes kuvitella itseään jonkun toisen kanssa pitkässä suhteessa, olemme kasvaneet yhteen. Ongelmia tulee, ja on tullut, varmasti, mutta suhteemme on vahva ja sen "säännöt" ovat ajan saatossa muuttuneet niin, ettei jokainen pieni asia ole maailmanloppu. Olen myös hyväksynyt, ettei ole olemassa sellaista kuin täydelllinen parisuhde.
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #344
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: Giffirt
  • Lähetetty: 17.06.2010 16:09
Seurustelen. Suhde on vasta aluillaan, mutta olemme tunteneet toisemme jo monta vuotta. Seurustelua nyt ollut vasta kolmisen kuukautta.

Vähän tommonen hippi se on, mikä on kyllä ihan positiivinenkin piirre. On eroja ja on yhtäläisyyksiä.
Toinen puolisko on urheilullinen, ulospäinsuuntautuneempi kuin minä, käsityöihminen ja muutenkin käytännönläheisempi. Minä olen sitten se osapuoli, joka on ehkä kirjaviisas, mutta ei osaa korjata mitään rikkimenevää tai kykene organisoimaan käytännön asioita kauhean fiksusti. Eikä todellakaan ole urheilullinen.

Ei tuo kamalasti taida välittää raskaammasta musiikista. Kyllähän se toisinaan sitäkin kuuntelee, mutta minä olen joka huudattaa metallia ja industrialia ja tuo kyselee, että voiskos jotain bähemmän synkkää pistää seuraavaksi soimaan. Toisaalta jos noissa on eroja niin arvomaailma muuten on sitten aika samanlainen. Molemmat tämmösiä ekohippipasifisteja ja muutenkin käsitykset moraalikysymyksistä ja muista ovat hyvinkin samansuuntaiset.

En osaisi ikinä tehdä listaa siitä, millaisen kumppanin haluan. Ihmiset on siitä jänniä, että positiiviset piirteet saattavat hyvinkin voittaa ne negatiiviset. Tai toisin päin. Jossain ihmisessä spontaanius voi esimerkiksi olla sietämätön ominaisuus, toisessa täysin toivottu. Tutustun ennemmin ihmiseen yksilönä kuin kuljen lunttilista kädessä ja karsin automaattisesti pois ne, jotka eivät täytä kaikkia kriteerejä. Onhan niitä ehdottomiakin juttuja. Esimerkiksi väkivaltaisuus ja päihteiden väärinkäyttö. Siihen rumbaan en halua lähteä.

Kaikki riippuu kuitenkin pidemmän päälle siitä, natsaako kemiat vaiko ei, kasvetaanko yhteen vai erilleen ja monesta monesta muusta asiasta. En ole koskaan uskonut siihen, että maailmassa olisi vain yksi ja oikea kullekin. Maailmassa on paljon mahtavia ihmisiä. Tällä hetkellä uskon napanneeni haaviini yhden sellaisen, mutta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja vie mennessään.
Kirjoittanut: MetalMama (Jäsen)
  • Lähetetty: 17.06.2010 23:30
Tää on hivenen aiheen vierestä, mutta tuntuu tarpeelliselta purkaa...

Minulla kävi niin joskus kauan sitten, että rakastuin ja annoin kai liikaakin itsestäni - ja samalla varmaan melkein tukahdutin toisen ihmisen. Taisi olla epätoivoinen yritys saada toinen tuntemaan samoin, sillä näin jälkiviisaana voin todeta että silloinen kumppani ei todellakaan antanut itsestään mitään, vaan piti minua epävarmuudessa, mikä tietysti aiheutti ripustautumista. Eräiden eroamisten ja yhteen palaamisten jälkeen lopulta päätin etten anna hänen enää kuluttaa minua. Sitä "rässiä" ehti kuitenkin kestää useamman vuoden

Varhaisaikuisuus (vai miksi sitä sanoisi) meni mellastaessa kun en osannut sitoutua ja rakastua saatuani henkisesti niin rankasti siipeen. Osasyy oli huonoissa kokemuksissa, mutta vielä enemmän syytä oli omassa huonossa itsetunnossani. En vaan osannut enää kuvitella olevani kenenkään arvoinen, joten päätin vain hyödyntää muita kuten tunsin itseni hyödynnetyksi.

Exäni onki minut kuivemmille vesille melkoisesta itsetuhoisesta kierteestä, mistä olen hänelle aina kiitollinen, mutta ikävä kyllä se oli todennäköisesti ainoa asia mikä lopulta piti meitä yhdessä.

Nykyiseni, josta olenkin jo varmaan aiemmin ketjussa kirjoittanut, on se tyyni ja itsevarma mutta samalla ihmisiä arvostava ja rakastava ihminen, jota tunnen etsineeni koko ikäni. Mutta jos olisimme tavanneet "liian aikaisin", en olisi vielä kyennyt hyvään suhteeseen hänen kanssaan. Hän on kertonut samoin. Tarvitsimme molemmat tilaa ja aikaa ennen kuin kykenimme toimivaan suhteeseen, ja satuimme löytämään toisemme juuri oikeaan aikaan.
Kirjoittanut: Layil (Jäsen)
  • Lähetetty: 18.06.2010 11:15
Joitakin kuukausia ollaan tässä seurusteltu. Kihloihinkin menttin tuossa. Joidenkin mielestä tai aika monenkin mielestä luultavasti liian aikaisin, mutta naimisiin menemistä kyllä odotetaan sitten useampi vuosi

Miehellä on pitkä tukka mistä pidän erityisen paljon, hän on luotettava ja pitää läheisyydestä. Täysin samanlaista musiikkia me ei kuunnella, mutta avoimin mielin lähtee kuitenkin clubeille mukaan. Herra on "ex"gootti. Nykyään enemmän näyttää rokkarilta.

Tällä hetkellä vielä kaukosuhde, mutta asia on onneksi muuttumassa alle kuukauden päästä Myöhemmin sitten tarkoitus muuttaa yhteen.

Kovin onnellinen olen. Nyt tuo kaukosuhde on vaan ruvennut tuntumaan kauhean raskaalta, mutta ei tarvitse enää sitä onneksi kauaa kestää.

Jos jotain miinuspuolia mainitsen niin ehkä se on se alkoholinkäyttö. Eiköhän sekin sitten vähenny, kun keksitään viikonlopuille muuta tekemistä
Kirjoittanut: Necroerotica (Jäsen)
  • #347
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: Necroerotica
  • Lähetetty: 18.06.2010 14:07
MUn mielestä melkein kaikki ukot ovat idiootteja runkkareita (meinaan että itse on läski tursake alkoholisti ja silti vaaditaan mallimittaista naista itselleen)...no olenpa silti omani löytänyt, paremman kuin olisin ansainnut.

Olen ruma nainen eikä mulla ole oikeutta vaatia paljon mitään.
Kirjoittanut: Wanderer (Jäsen)
  • Lähetetty: 18.06.2010 17:19
Olen törmännyt yhä useammin ihmisiin, joilla ei ole mielessäkään pidempää juttua kanssani, joten riittää lähes tulkoon, että mies josta pidän, pitäisi minusta. Viime aikoina olen myös nostanut rimaa. En jaksa enää katsella ihmisiä, jotka eivät jaksa kiinnostaa.

En seurustele tällä hetkellä ja jos ikinä enää oikeasti ihastuisin/rakastuisin (hyvin vähän todennäköistä) tahdon vahvoja mielipiteitä omaavan kumppanin. Kukaan ei enää väittele kanssa tai pohdi pieniäsuuria kysymyksiä ja yhä useampi ei edes mieti kun vastaa minulle jo "olen samaa mieltä". Täh? Missä pitkät perustelut ja selitykset? Harmillista. Olen kaiken lisäksi itse outo, äkkipikainen ja äärimmäisen ärsyttävä, joten pitkääpinnaa kysytään enkä minä halua olla aina se, joka muistaa soittaa yms. Ulkonäköseikkoihin olen kiinnittänyt vain huomiota että kaveri voisi olla pidempi vaikka pitäisin korkokenkiä. Pieni vaatimus ottaen huomioon kuinka lähellä maata kuljen. Aika ainahan se kadulla kulkeva synkkä ja goth-henkisyyttä ylläpitävä kiinnittää enemmän huomiota, mutta luonne se lopulta paljastaa, millainen ihminen on.

Ihmistä, jonka kanssa jakaa elämää puolin ja toisin, ei kyllä löydy kovin läheltä. Maailma on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä, mutta missä he piileksivät?
Kirjoittanut: Jenaldo (Jäsen)
  • #349
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 18.06.2010 21:54
Viimeisen suhteeni jälkeen olen hieman alkanut miettimään että voisi ehkä asettaa edes jonkinlaisia ''vaatimuksia'' kumppanilleen. On nimittäin tullut koettua muutama niitä väkivaltaisia suhteita joissa ei kyllä näin jälkeenpäin ole mtn järkeä koskaan ollutkaan. En koe enää että minun tarvitsee katsella veitsien kanssa riehumista tai turhanpäiväistä angstia joten tällä hetkellä haluaisin seurustella kumppanin kanssa jolla on mahd paljon samoja mieltymyksiä kuin minulla ja joka ymmärtää ettei kaikki ole aina yhtä onnellista satua.
Kirjoittanut: ArkkiLuopioX (Nimetön)
  • Lähetetty: 30.06.2010 14:08
Koska olen jo 28 vuotta onnistunut muumioitumaan, niin jorisen omia ajatuksiani tänne, saa toki suhtautua kriittisesti.

Olen kaveripiirissä ollut huomaavinani että jos haluaa mahdollisimman mutkattoman ja toimivan perheen, niin silloin kannattaa olla varsin erillaiset puolisot. Ilmeisesti silloin ei tukahduta, vaan pikemminkin virkistää toista ja törmäyskohtia on vähemmän persoonissa.

Toisaalta, jos haluaa löytää sen sielunkumppanin, niin silloin pitää rakastaa itsessä lähes kaikkea, koska toisessa tulee esiin tai heijastuu helposti ne omat virheet ja epäkohdat. Täytyy ehkä nähdä enemmän vaivaa suhteen eteen tällä sulautumistalla, kuin nivoutumistavalla?

- Itse eniten suhteessa arvostaa luottamusta. Suhde ei toimi ilman luottamusta.
- Toinen oleellinen piirre on eräänlainen aikuismainen tyyneys, se että ei halveksi toisia ihmisiä vain omaa ylimielisyyttään.
- Se että osaa olla vahva ilman, että sitä voimaa tarvitsisi käyttää toisia vastaan(niin fyysisesti kuin psyykkisestikin).
- Halu antaa ensivaikutelmasta riippumatta ihmisille mahdollisuuden todistaa olevansa sitä mitä he haluavat olla.
- Ei veuhkaa massana ja laumana, vaan on siirtänyt kilpailuviettinsä suunnan toisten vastustamisesta itsensä kanssa kilpailuun.
- Osaa antaa itselle ja toiselle tarpeeksi aikaa kasvaa yhteen. Se että ei vaadi rakkautta, vaan antaa sille mahdollisuuden kasvaa ja muotoutua omalla nopeudellaan, koska pakotetuista tunteista tulee vain sairaaksi.
- Sen tajuaminen, että kykenee antamaan tunteitaan ja välittämistä ilman pelkoa, koska tajuaa, että ei itse voi antaa enemmän, vaan toisen täytyy myös osata ottaa vastaan mitä antaa ja antaminen ja välittäminen ei koskaan mene hukkaan, sillä itse on aina kuitenkin ollut aito tunteidensa kanssa ja se on suurin asia mihin itse on oikeasti mahdollista vaikuttaa.
- Ymmärtää sen, että ihmisiä on niin monenlaisia, että ei välttämättä koskaan tule kohtaamaan sitä oikeaa, joten antaa mahdollisuuden ihmisille, jotka haluavat jakaa nämä hetket ja olla edes hetken aikaa onnellisia elämässään.
-Ymmärtää, että ihmiset voivat rakastaa aidosti ja täysin, mutta silti hiukan eri tavoilla ja siksi antaa toiselle mahdollisuus ilmaista rakkauttaa omalla tavallaan.
- Tuntea itseään edes hiukan, että tietää, mitä oikein on toiselle antamassa.

Hmm.. toivottavasti sanoin jotain järkevää tai hyödyllistä...
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 2 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit