Kun olin jotain 4-5 vuotias, kävin usein lähikaupassa yksin ostamassa karkkia tai maitoa yms. mitä nyt kotona tarvittiin. Kerran sitten kaupassa oli joku miesasiakas saanut sairaskohtauksen, ja minä olin mennyt uteliaana katsomaan, mitä oli tapahtunut. Kun olin nähnyt miehen makaavan lattialla henkihievereissä, ja kolme muuta miestä hyöri ympärillä, olin huutanut kovaa "Minä voin hakea äidin! Äiti on melkein lääkäri!". Onneksi kaupan kassaneiti tiesi vähän paremmin, että äitini opiskeli parhaillaan lähihoitajaksi... eli ei todellakaan ollut mikään lääkäri x3
Toinen juttu onkin sitten vähän nolompi mummoni naapurinsetää kohtaan... Olin jotain 3-4v, ja naapurinherra vaimoineen oli tullut mummolaani iltaa istumaan, ja tottakai me saunoimme. Minä olen aina pienenä tykännyt saunoa miesten kanssa (voi johtua siitä, että naiset aina vaan höpötti keskenään, mutta miehet jutteli minunkin kanssa), niinpä minä menin papan ja naapurinvaarin kanssa saunaan. Sieltä ylälauteelta mie sitten oli kurkkinut kun setä oli ollut suihkussa, pikkuisen tirskahdellut. Pappa huomasi sen, ja ilmeisesti aavisti, että kohta on sammakoita tulossa, pesi minut nopeasti, ja tyrkkäsi mummolle pukuhuoneeseen. Siinä sitten saunan jälkeen istuttiin kaikki kahvipöytään, ja mie pöydän päässä tirskahtelin hieman itsekseni. Mummo kysyi sitten: "Mikäs tyttöä naurattaa?" "Hih, minulla on salaisuus." vastasin hihittäen. "No kerroppas meillekin niin mekin saadaa nauraa." Nostin katseeni ja katsoin naapurinsetää pöydän toisessa päässä, osoitin häntä pienellä etusormellani: "Tuolla sedällä on ihan roikku kippeli"
Tässä vaiheessa äitini, joka oli seissyt vieressä kahvipannu kädessä, meni hiljaiseksi, laski kannun, ja juoksi talon taakse nauramaan. (eihän olisi ollut kohteliasta nauraa vieraan edessä). Pappa laski kahvikupin, nousi ja juoksi äidin perään. Naapurinsetä siinä sitten punaisena hämmenteli kahviaan...
Kovin oli muillakin pokassa pitämistä.
Olenpas ollut kamala pikkulapsi xDD
Paljon muutakin yhtä typerää on tullut sanottua..
The pain that you feel, it only can heal by living.
Joskus kahden -kolmen ikävuoden paikkeilla olin kamala Muumi-fani (ihan kuin en olisi enää...), mutta Muumimaailma oli liian kaukana. Aloin siinä pohtia, mitä tekisin, jos muumit tulisivat meille kylään. Kuulemma olisin halunnut mennä muumien kanssa perhepäivähoitopaikkaani, Markuksen (joku tuttu) mökille ja avaruuteen.
Ja toinen yhtä typerä tapahtui siinä ehkä viisi -tai kuusivuotiaana. Leikin siskoni kanssa barbeilla, ja joltain halpisnukelta irtosi siinä tohinassa jalka. Veimme sen äidille "sairaalaan". Korjattuaan nuken, äitimme huomasi lattialla lojuvan päättömän Ken-nuken, ja toki hän kysyi, että pitäisikö Kenkin korjata. Vastaukseni oli jotakuinkin tätä luokkaa:
"Ei se mitään päätä tartte, sehän on miesbarbi!"
...olin sitten älykäs vekara.
Homo Homono Lupus
Goottifoorumi: Yleiset korinat: Hauskoja asioita joita olette pikku kersana sanoneet..?