Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Mitä te pelkäätte?

Kirjoittanut: Aural (Jäsen)
  • #391
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 07.01.2009 01:11
Monen muun tavoin pelkään läheisten menettämistä. Sukulaisten ja ystävien lisäksi tämä käsittää myös koirani, jonka laskisin parhaimmaksi ystäväkseni. Se on onnistunut jo aiheuttamaan sydämentykytyksiä mm. katoamalla, enkä todellakaan toivo episodin toistuvan, sen verran ahdistavaa sen etsiminen oli.

Lisäksi pelkään ranteita, tarkemmin kylläkin niiden viiltelyä. Ranne sinänsä on vain vähän ahdistava ruumiinosa, jos sitä sivelee sormella sisäsyrjältä tai miettii liikaa niitä näkyviä verisuonia, mutta ranteiden viiltely on – uh-huh, kamalaa. Kerran joutunut sitä livenä todistamaan, minkä muistan vieläkin liian hyvin. Jo pelkät mielikuvat saavat minut voimaan pahoin, Fucking Åmaliakin katsottaessa pelkkä partaterän esiin ottaminen riitti siihen, että minun täytyi katsoa muualle. Eikä se edes riittänyt poistamaan kuvotusta. : / Tästä voi päätellä, etten ole koskaan ranteitani auki viiltänyt.

Syystä tai toisesta pelkään myös lihomista, tosin en liian pakkomielteisesti – huolestumiseen ei liene syytä niin kauan, kuin annan itseni syödä myös jotain epäterveellistä. Tähän osittain liittyy myös raskauden pelko, mikä myös aiheuttaa lähinnä kuvottavia fiboja. Valitettavasti kyllä unet, joissa olen yhtäkkiä huomannut olleeni raskaana, ovat olleet ehdottomasti painajaisia. : / Yrittäisin mielelläni muuttaa suhtautumistani, jotten joskus joltain raskaana olevalta ystävältä pilaisi hänen siunatun tilan euforiaa, mutta... se ei ole helppoa.

Joskus olen pelännyt myös läheisyyttä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen huomannut kammoni helpottaneen, joskin tietynlaiset ihmiset saavat edelleen ahdistuksen nostamaan päätään – enkä tarkoita tällä suoranaista lähentelyä, mistä on varmaan normaalia ahdistua, mutta ennemmin liiallista tuttavallisuutta. Uskon kuitenkin sen vähitellen hellittävän.
Kirjoittanut: hardlove (Jäsen)
  • #392
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 07.01.2009 02:55
eniten kaikista pelkäsin yksin jäämistä ja näin sitten heinäkuussa kävi... yhä ankst
Kirjoittanut: NecrotiC (Jäsen)
  • #393
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 07.01.2009 07:04
En pelkää paljon mitään, mutta joitakin asioita on ja niitä pelkään sitten todellas paljon.
Yksi näistä on jo aika yleiseksi muodostunut pelko läheisten ihmisten menettämisestä. Lasken läheisiksi jotkin sukulaiseni ja aika monet ystävistäni, lemmikkejä minulla ei ole juuri tästä syystä... enään.
Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #394
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 07.01.2009 12:21
Olen jostain kummasta syystä alkanut yllättäen kammoksumaan tulipaloja. En tosiaan osaa sanoa mistä tämä on ilmaantunut, mutta jos alan miettimään asiaa, että alkaisi tulipalo, johon voisin jäädä niin se tunne on todella ahdistava.
Kirjoittanut: BronzeRain (Aktiivi)
  • #395
  • Arvo: Platinagootti+
  • • Muokkasi: BronzeRain
  • Lähetetty: 07.01.2009 14:25
Pelkään tukehtumista ja hukkumista. (Tätä eivät kovin monet tunnu ymmärtävän, nauravat vain kun tyttö korsetissa ja chokerissa sanoo pelkäävänsä tukehtumista. Mutta siis, en pelkää kuristumista, eli choker ei haittaa, ja korsetillahan nyt ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ärsyttää suunnattomasti kun jotkut eivät vain käsitä.) Tuo pelko ilmenee lähinnä siinä että en kovin hyvin siedä olla savuisissa paikoissa tai paikoissa joissa muuten on todella huono ilma. Joskus olen jopa panikoinut keikoilla tms kun porukka ympärillä pistää tupakaksi. Myös kylmässä tai kuumassa ilmassa tuntuu pahalta olla. Ajatuskaan siitä että pitäisin kasvoillani huivia tai maskia tai muuta vastaavaa, alkaa heti ahdistaa.
Rakastan uimista, ja sukeltelen paljon, mutta heti jos veden alla, tai ylipäätään veden läheisyydessä, ajattelen puolella ajatuksellakaan hukkumista, iskee paniikki ja on päästävä pois veden läheltä.

Uusi pelko, tai ei varsinainen pelkokaan, mutta ahdistumisen aihe, on se, että juuri kun totuin ajatukseen siitä että haluan lapsia jonain päivänä, sain kuulla sairastavani reumaa. Nyt sitten pelkään sitä että lapseni voivat periä minulta saman taudin. Ylipäätään tautien tms. periyttäminen ahdistaa, kuten se että minulla on huono näkö. En halua että lapseni joutuisivat kärsimään tuollaisista riesoista.

Pelkään että jonain päivänä huomaisin vieraantuneeni kaikista nykyisin rakkaista ystävistäni. Näin on käynyt ennenkin, ja minua ahdistaa se, etten tiedä miten rakentaisin sen yhteyden takaisin. Tavallaan tämä on myös yksin jäämisen pelkoa, mutta ei pelkästään sitä. Pelkään etten osaa sitoa pysyvää ihmissuhdetta.

Viimeinen onkin sitten lyhyesti ja ytimekkäästi: auktoriteetit. Pelkään/ujostelen automaattisesti kaikkia jotka ovat jotenkin ylemmässä asemassa kuin minä. Minusta on kamalaa soittaa hammaslääkäriin ja varata aikaa, koska jotenkin koen vastaanottoapulaisen olevan korkeammassa asemassa kuin minä. Tämä on aika kiusallista, kun on noin iso kynnys kysyä apua tai hoitaa perus arkisia asioita. Anoppi ja äitikin tuntuvat jonain päivinä kamalan pelottavilta ihmisiltä...

edit: Ai niin, ja vielä yksi tuli jälkikäteen mieleen: pelkään neuloja. Verikokeissa käyminen on hirveää, en pysty rentoutumaan. Olen muutaman kerran pyörtynytkin, mutten onneksi usein. Voi että ottaa päähän kun joudun nyt tämän uuden lääkityksen takia ravaamaan kokeissa alvariinsa.
Myös muut neulat, kuten ompelukoneen neulat ja tavallinen silmäneula kammottavat jos niitä alkaa ajattelemaan. Joskus näin yöllä painajaista jossa ompelin käsin jotain, ja tökkäsin joka välissä neulalla silmääni. Ja ompelukoneen neulat.. no, en työnnä sormiani uhastakaan siihen väliin. Hmm... ja silti opiskelen ompelijaksi...
Kirjoittanut: Aural (Jäsen)
  • #396
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 07.01.2009 20:20
Haha, pari edellistä muistuttikin minua kahdesta muusta asiasta, joita pelkään.

Lainaus: Funereal Soul

Olen jostain kummasta syystä alkanut yllättäen kammoksumaan tulipaloja.

Minustakin ne ovat hyvin ahdistavia, suurelta osin sen takia, että pelkään jossain määrin tulta. Tuli ei ehkä aiheuta kamalaa ahdistusta, mutten mielelläni mene kovin lähelle sitä. En välttämättä osaa fiilistellä nuotion ääressä, enkä mielelläni käsittele tulentekovälineitä. Alkusammutushommat tuskin sujuisivat minulta... Tulitikkujen käyttö ei ole ihan kamalaa, mutta sytkäreitä inhoan. Lapsilukollisten kanssa pelkään erityisesti, että poltan jotain ylimääräistä, kun vihdoin saan sen toimimaan.

Lainaus: BronzeRain

Pelkään tukehtumista ja hukkumista.

Niin minäkin. :| En ymmärrä, kuinka jotkut pitävät hukkumista kauneimpana tapana kuolla. Hrr, se olisi niin... hirveää. Tukehtuminen yhtä lailla, tai vaikka kaasu- tai häkämyrkytys. Tukehtuminen alkoi erityisen paljon ahdistaa pari vuotta sitten, kun kärsin sellaisesta mystisestä tilasta, etten pystynyt kunnolla hengittämään suun kautta. Tällöin en mielelläni esim. yrittänyt puhua, koska kuulostinkin siltä, että olin tukehtumaisillani. Sain toki nenän kautta henkeä, mutta olin tuolloin myös hieman nuhainen. Syy tähän ei koskaan selvinnyt, lääkäri ei keksinyt mitään, mutta antibioottikuuri auttoi. Kuitenkin tuona aikana pelotti käydä nukkumaan, koska uskoin nenäni menevän yöllä liian tukkoon, jotta olisin saanut mistään lävestä henkeä. : /
Kirjoittanut: BlackLotus (Jäsen)
  • Lähetetty: 08.01.2009 20:56

Lainaus: Vampiric_

Yksin jäämistä

Pelkään kaikista eniten jäädä yksin. Nykyään ei enää haittaa jos jää yksin kotiin, mutta esim koulussa en pärjää sitten ollenkaan ellen kulje ystävien mukana. Suurimman osan kuljen katse maassa ja kuuntelen mitä ihmiset puhuu. Jotenkin ei tee mieli katsoa ihmisiä "mitähän ne ajattelee jos tuijotan?" Ja vielä, että minulla on erikoisen hyvä kuulo- ja tuntoaisti... se ei auta siihen mitä kuulenm ihmisten puhuvan tai mitä kuulen päässäni.
Toiseksi pelkään että musta tulee joskus samanlainen ku vanhempani. Silloin jäisin niin loukkuun, tietämättömyyteen, välinpitämättömyyteen, turhuuteen, liikaan viinaan ja rasvaiseen ruokaan kiinni.
Ja myös yksi; pelkään ihmisiä. Pelkään sitä mitä ne ajattelee ja mitä ne sanoo ja pelkään että ne pettää mut. Sekin liittyy siihen yksinjäämisen pelkoon läheisesti.
Kirjoittanut: Morningstar_ (Aktiivi)
  • #398
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 09.01.2009 22:33
Mua pelottaa fyysinen väkivalta, jos joku sekopää tulee kimppuun yhtäkkiä. ja pimeällä yksin ulkona liikkuessa olen erittäin varuillani.
Kirjoittanut: Miitu (Jäsen)
  • #399
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 09.01.2009 22:49
Minulla on aika ristiriitaiset pelot. Vaikka muuten pidänkin esim. taiteessa verestä ja ylipäätään tietyntyyppisestä goresta sekä sanon hämähäkkikuvion olevan kaunis..

Minä kärsin araknofobiasta, eli pelkään hämähäkkejä aivan käsittämättömän paljon. Lutikan koolla ei ole väliä, mutta jos se on kahden metrin päässä minusta alkaa sydänalaa kylmätä. Jos se tulee lähemmäs juoksee tämä tyttö pakoon. Jos itikka on alle metrin päässä, pääsee itku ja pakokauhu iskee. Olinpa kerran työsäoppimassa kaupassa ja hiljaisella hetkellä istahdin portaalle. Hämähäkki juoksi vierestä, pomppasin pystyyn, hoipersin kauemmas ja pillahdin hysteeriseen itkuun. Sitä kauhua ei osaa sanoin selittää, vatuttaa sitten kuulla että hämähäkki pelkää minua enemmän tai jotain vastaavaa.

Toinen pelkoni kohde on hemofobiani kautta verikokeet. Pelkään oman vereni näkemistä, ylipäätään tietoa siitä että nyt minusta otetaan verta ja pelkään lisäksi sitä neulaa. Puudutteet pelottavat minua myös, samaten elän kauhukuvaa missä leikkauksen jälkeen herään ja näen sen tiputusletkun tai vastaavan kädessäni. Saan pelonväreitä jo ajatuksesta, entä sitten kun tulee the real thing? Joudun varmasti pakokauhun valtaan.
Pelkään myös kipua, minulla kun on todella alhainen kipukynnys enkä pysty peloissani itseäni rentouttamaankaan.

Lisäksi pelkään miespuolisia ihmisiä. Aristelen ja olen mieluusti syrjässä jos joukkoon liittyy joku mies. Tosin en ihan kaikkia pelkää, amiksessa tapasin videopuolen poikia yhteisillä tunneilla ja heidän kanssaan oli kyllä hyvin mukavaa jutella. Olen muutenkin hieman ujo, että isot ihmisjoukot eivät ole minua varten.
Kirjoittanut: Unholysacrament (Aktiivi)
  • #400
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 09.01.2009 23:06

Lainaus: Morningstar_

Mua pelottaa fyysinen väkivalta, jos joku sekopää tulee kimppuun yhtäkkiä. ja pimeällä yksin ulkona liikkuessa olen erittäin varuillani.

Itselleni on tuosta kehittynyt vainoharha.

Päässäni jatkuvasti mietin pahinta mahdollista skenaariota, joka voi tapahtua.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 2 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit