Gootti.net

Ekaks varmaa menisin puhelimmen äärel ja soittasin kaikil kavereil, et ny se on menoa ny sitä kuollaa. Sitte tekisin varmöö kaikkenlaisii juttui mitä oon aina halunnu tehä mut en oo tehny. Ja varmaa miettisin kaikkea mikä sil hetkel saapuu mielee. Näin se varmaa menis siihe ast et olisin the dead.

Mut en haluton tarkemmin ajatella.

Ja siitä se riemu ratkeis kun olis laskuvarjo hyppäämässä ilman varjoa tms, ja joku soittaisikin sulle: "Et olekaan sairas, on tapahtunut virhe. Elät vielä pitkään!"

Sillon vois kyrsiä hieman

Lainaus: Devilsbride

Pistäisin mankan soittamaan Edu Kettusen Retki Meren Rantaan

Sanonpa tässä välissä ennen kuin kirjoitan oman entryni jossain vaiheessa, että tämä on ehkä Edun parhaita biisejä.

Isä jäi puuksi meren rantaan
Meren raivopäisen rantaan
Isä jähmettyi ja juuttui
Ja pian tuuleksi muuttui

Jaa-a.

Alkujärkytyksestä toivuttuani olisin luultavasti lähinnä surullinen. Kaikki loppuisi ennenkuin mikään ehti todella alkaakaan. Aika surkeaa, kun en kerta enää ole kakaraiässä, mutta silti totta. Seuraavaksi tarvitsin tunnin tai pari kootakseni ja selkeyttääkseni ajatukseni. Siinä sivussa hörppisin about litran teetä ja pureskelisin kynsiäni hermostuneena. Musiikkia olisi pakko saada kuunnella jossain vaiheessa. Jotain tyyliin Dargaard / Black tape for a blue girl. Saattaisin jopa siivota. En perusteellisesti, mutta edes pahimman sotkun. Niin, meinaan viedä roskat mukanani. Vähänkö siistiä!

Lähettäisin veljilleni ja vanhemmilleni, sekä kolmelle muulle ihmiselle viestin. En sanoisi, että nyt on henki menossa. Ennemmin kerron, kuinka paljon heitä arvostan ja rakastan. Ehkä mukaan voisi liittää jonkun hienon mietelauseen. Jos vastausviestejä tulee, saatan lukea ne, mutta tuskin vastaan. Seuraavana vuorossa lisää musiikkia. Samaa sorttia kuin aiemminkin.

Pukisin päälleni farkut ja t-paidan. Ei mitään hienoa. Sitten lähtisin ulos. Metsään. Kävelisin vain jonnekin. En nyt mihinkään ihan tuntemattomaan korpeen, koska haluan tietää sijaintini. Mutta ainakin niin, ettei ihan välittömässä läheisyydessä ole ihmisiä ja asutusta. En halua kuunnella liikenteen melua. Luonnon ääniä minun korvilleni, kiitos. Samoilisin hiljalleen ympäriinsä ja miettisin asioita. Oliko elämässäni tai yleensä missään mitään järkeä, olinko kenellekään minkään arvoinen.

Viimeiset pari tuntia haluaisin olla pienen lammen rannassa auringonlaskua katsellen. Tai ehkä pienen puron partaalla. Oman käden kautta en suostu lähtemään. Alkoholiin en koskisi. Enkä muihinkaan aineisiin. Minulla on kanttia ottaa noutaja vastaan tämmöisenä kuin olen.

Lyhyesti sanottuna: kuolisin samalla tavalla kuin elin. Huomaamattomasti.

Ehkä en ole aivan terve O_-_0

Tai sitten olisi hienoa tapella oikein kunnolla ja saada turpaansa kovaa

Varmaan hyvästelisin kaikki ystävät ja tutut, tekisin kaikkea tyhmää ja valittelisin loppuajan kuinka huono lapsuus oli...

En tiedä.

Kavereita ei ole joten se siitä, en voisi oikeastaan tehdä mitään.

Varmaan alussa ottaisin asian vitsinä, sen jälkeen lamaantuisin. Sitten tulisi pelko ja huoli lähimmäisistä, kuinka he ottavat asian ja jatkavat eteenpäin.

On niin vaikea sanoa, mitä ajatuksia todella päässä liikkuisi, mikäli aikaa olisi niin vähän. Varmasti kuitenkin olisin tämän ajan läheisteni kanssa, mutta aikani käydessä viimeisiään tahtoisin kuolla omassa rauhassa, itse itseni seurana.

Mitä väliä sillä on, mitä tekee jos kuolee joka tapauksessa? Jos kuoleman jälkeen ei ole mitään niin asiat jotka teet itsellesi ovat turhia, tekisin jotain tuttujeni kanssa ja kirjoittaisin joitakin juttuja muille jne...

En tiedä... Varmaan olisin tietokoneella sen 24 h.
Tai sitten lähtisin vaan jonnekkin kavereiden kanssa vaikkapa Linnanmäelle tai johki huvipuistoon.