Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Minne päätyy kun kuolee?

Kirjoittanut: Black sun child (Jäsen)
  • #281
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 29.08.2010 20:46
Oma ajatus on et kun ihminen kuolee se pannaan arkkuun ja mätänee sit sinne thats it, en usko mihinkään sielu juttuihin. Uskon vain siihen minkä näen omin silmin.
Kirjoittanut: Bullyboys (Jäsen)
  • #282
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 29.08.2010 22:23

Lainaus: Black sun child

Uskon vain siihen minkä näen omin silmin.


Mites, esimerkiksi, ne atomit?
Kirjoittanut: Black sun child (Jäsen)
  • #283
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 30.08.2010 00:49
Jaa a vaikee sanoo
Kirjoittanut: Radioaktivität (Jäsen)
  • #284
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 30.08.2010 12:51
Helvetti, kadotus, taivas, paratiisi, selestinen valtakunta, korotus, nirvana, jälleensyntymä jne. Riippuu tietenkin keneltä kysytään

Kaikkien kanssa olen keskutellut, jotka uskovat pääsevänsä yllämainittuihin paikkoihin kuoleman jälkeen. Vastauksissa tuntuu toistuvan tietty kaava.

Okkultistina ja esoteerikkona tuotakin on tullut mietittyä varsin usein, minne päädymme kuoleman jälkeen. Kerron kun löydän vastauksen. Jos sattuisin vastauksen löytämään, on paljon mahdollista, ettei se tulisi tyydyttämään muita, kuin itseäni.
Kirjoittanut: Bullyboys (Jäsen)
  • #285
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 03.09.2010 12:03

Lainaus: Black sun child

Uskon vain siihen minkä näen omin silmin.

Mites, esimerkiksi, ne atomit?

Lainaus: Black sun child

Jaa a vaikee sanoo


Niin... En lähde ainakaan nyt kiireessä asiaa puimaan sen kummemmin, mutta minusta on oikein tyypillisen ihmiskeskeistä ja narsistista ajatella, että vain se, minkä itse pystyy havainnoimaan olisi totta. Tiede puhuu monista asioista, olkoon nyt vaikka nuo atomit, hypoteesista todeksi siirtyen ja ihmisillä ei ole ongelmia ottaa vastaan tuota tietoa. Mutta kun siirrytään "usko"-sanan puolelle asenteet muuttuvat täysin, vaikka loppujen lopuksi osassa tiedemaailman asioitakin voitaisiin puhua tiedon sijaan ennemmin uskosta. Tieteen perusieisiin kun vieläpä kuuluu itseäänkorjaavuus on minusta välillä älytöntä, kuinka ihmiset jaksavat niin pontevasti asettua joko tieteen tai uskon puolelle.
Kirjoittanut: Black sun child (Jäsen)
  • #286
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 08.09.2010 04:19
Siis tarkotin että nuissa uskonnollisisssa asioissa uskon vaan omiin silmiin eli en usko että meillä on joku sielu joka menee jonnekki kuoleman jälkeen ja että on ollu joku jeesus joka kävelee veden päällä yms jumala on olemassa huuhaa juttuja, omasta mielestäni ne on niitä esson baari pas#a puheita.
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #287
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 08.09.2010 09:05

Lainaus: Black sun child

että on ollu joku jeesus joka kävelee veden päällä

Jeesus on kyllä ollut ihan historiallinen henkilö. Tästä on useita todisteita. Toki siitä voidaan sitten olla useaa mieltä, onko hän kävellyt vetten päällä tai vastaavaa. IMHO on aika kyseenalaista edes tulkita Raamattua (tai minkään uskonnon mitään tekstiä) kirjaimellisesti.

Minusta on aika hassua rajata omaa uskomistaan vain konkreettisiin asioihin. Ja jos sinulle riittää tieteen puolella usko (ethän sinä voi atomeita nähdä, sinä vain uskot mitä kerrotaan) niin miten tämä eroaa siitä, että myös tämän tieteen nykyisin tunnustaman kentän ulkopuolella voisi olla jotain, joka ei ole täysin konkreettista mutta silti siellä?

Siitä huolimatta että henkilökohtaisesti uskon kaiken olevan mitä todennäköisemmin tässä, olen tässäkin asiassa ikuinen agnostikko. Eipä me voida tietää varmaksi. On täysin mahdollista että oma uskoni on pahasti pielessä, mutta nämä on vähän sellaisia asioita jotka on hyvä järkeistää omaan päähänsä jotenkin. Tunnen muutaman pahasta kuolemanpelosta (tämä on siis heillä jo jokapäiväistä elämää vaikeuttava fobia) kärsivän ja useinmiten heitä syö juuri se epätieto. Oman mielenterveyden kannalta saattaa olla (yksilöstä toki riippuen) hyvä järkeistää tällainen asia, mutta ehdottomuus suuntaan tai toiseen on vähän hassua. Ja "uskon vain konkreettisiin asioihin" -ajattelumalli ei ole koskaan uponnut kallooni. Tiede ei kykene kaikkea selittämään vieläkään ja tiede myöntää itsekin olevansa perusluonteeltaan uusiutuva ja itseään korjaava. Ihan jo tästäkin syystä sokea tiedeusko on minusta ihan yhtä hassua kuin mikä tahansa sokea usko. Ja maailmassa on jo aika paljon sellaista mitä emme näe, mutta mikä vaikuttaa meihin. Jos joku saa säteilymyrkytyksen, niin tuskin se vain feikkaa. "Säteilyä ei voi nähdä, ei sua mikään vaivaa, mee kottiis luulotautinen!"
Samalla logiikalla mielestäni emme voi tulkita kaikkea silkaksi huuhaaksi. Erityisesti jos nyt vielä mietitään sitä seikkaa, että universumi on käytännössä rajaton. Ihmismielemme ei kykene edes käsittämään rajattomuuden käsitettä kunnolla. Eiköhän siis ole vielä olemassa selittämättömiä ilmiöitä, jotka tulevaisuudessa voimme osatakin selittää.

Itseäni on jo pitkään kiinnostanut se, minne energia menee. Olen susipaska fysiikassa, mutta olen käsittänyt ettei energia katoa. (Ainakin hämärästi muistan näin joltain kaukauselta fysiikan oppitunnilta, korjatkaa viisaammat jos auon päätäni väärästä.) Ihminen on energiaa, mitä siis tälle energialle tapahtuu kun kuolemme?
Kirjoittanut: ArkkiLuopioX (Nimetön)
  • #288
  • • Muokkasi: ArkkiLuopioX
  • Lähetetty: 08.09.2010 19:04
Saanen tunkea lusikkani tähän soppaan, sillä jostain syystä keskustelusta tuntuu mielestäni loistavan jonkinlainen asioiden epämääräisyys tai sekaannus, jota kovasti haluaisin oikoa, jos vain mahdollista.

Lainaus: Giffirt

Jeesus on kyllä ollut ihan historiallinen henkilö. Tästä on useita todisteita.


Tuosta haluaisin kuulla lisää, sillä muistan, että kun kaverini kanssa joskus vuonna '05 asiaa pohdittiin, niin hakukoneella löytyi ihan tuolta Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitoksen sivuilta maininta juuri tästä asiasta ja siinä todettiin, että tieteellisesti pitävää todistusaineistoa jeesuksesta ei ole. Olin vuonna '04 itse teologisen puolella opiskelemassa ja siellä yleinen tunnelma ja asenne oli se, että jeesus on ihan historiallinen henkilö, mutta johtuen siitä, että teologian laitoksen suuri koko ja suuret määrärahat johtuvat juuri siitä, että tiedekunta kouluttaa pappeja kirkon palvelukseen, niin ei sitä oikein voida ottaa ihan kritiikittömästi. Kirkko kun ei tee mitää papeilla, jotka ovat menettäneet uskonsa liian kriittisen opetuksen johdosta. Jos haluaa lisää tietoa asiasta, niin ehdotan kiinnostuneille lähettämään mailia jonkun teologisen tiedekunnan proffalle ja suoraan kysymään asiaa. Ja olen kyllä valmis myöntämään olleeni väärässä jos joku enemmän asiaa tunteva pystyy asioita todistamaan.

Itse jeesuksen historiallisuudesta olen pohtinut, että ei siitä äijästä ole oikeastaan mitään muuta todistetta, kuin vain noin 50-150v. jeesuksen kuoleman jälkeen ilmeisesti kirjoitetut tarinat. Tuohon aikaan historia oli enemmän tarinan kerrontaa, ei tieteellistä tutkimusta. Voi myös helposti olla niin, että tuona aikana ei henkensä menettämisen uhalla voinut kertoa avoimesti radikaaleja opetuksia, joten keksittiin joku Guru, jonka suulla sitten kerrottiin ajatuksia eteenpäin, koska näin kirjoittajaa ei niin helposti voitu syyttää mistään. Hän vain kirjoitti eteenpäin kuulemiaan muiden opetuksia.

Lainaus: Giffirt

Minusta on aika hassua rajata omaa uskomistaan vain konkreettisiin asioihin. Ja jos sinulle riittää tieteen puolella usko (ethän sinä voi atomeita nähdä, sinä vain uskot mitä kerrotaan) niin miten tämä eroaa siitä, että myös tämän tieteen nykyisin tunnustaman kentän ulkopuolella voisi olla jotain, joka ei ole täysin konkreettista mutta silti siellä?


Tiede ei ole uskoa. Tiede on analyyttistä epäilyä. Tiedettä ovat faktat, joita jokainen voi saada esiin järjestelmällisillä tutkimuksilla, riippumatta tutkijan uskomuksista. Tiede on todisteita asioista, jotka ovat olemassa täysin riippumatta siitä, että uskotaanko niihin vai ei. Atomeita ei ehkä voi kunnolla vielä tällä teknologian tasolla nähdä, mutta niiden olemassaolo voidaa yhä uudestaan ja uudestaan todistaa tutkimuksilla ja kokeilla. Atomiksi kutsutaan tiettyjen fysikaalisten vaikutusten kokonaisuutta.

Kyllä, tieteen kentän ulkopuolella on hyvin todennäköisesti vielä paljon löydettävää, ei sitä varmaan monikaan kiellä. Tieteen ulkopuolisia asioita voidaan vain arvailla, koska siitä ei ole olemassa vielä kiistatonta tieteellistä tutkimustietoa olemassa. Usko ja tieto ovat kaksi eri asiaa.

Lainaus: Giffirt

Tiede ei kykene kaikkea selittämään vieläkään ja tiede myöntää itsekin olevansa perusluonteeltaan uusiutuva ja itseään korjaava. Ihan jo tästäkin syystä sokea tiedeusko on minusta ihan yhtä hassua kuin mikä tahansa sokea usko. Ja maailmassa on jo aika paljon sellaista mitä emme näe, mutta mikä vaikuttaa meihin. Jos joku saa säteilymyrkytyksen, niin tuskin se vain feikkaa. "Säteilyä ei voi nähdä, ei sua mikään vaivaa, mee kottiis luulotautinen!"


Sokea tiedeusko kun on uskoa, ei tiedettä ja sellaisena yhtä kritisoitavissa kuin muutkin uskonnot. Tieteen elinehto on kritiikki, siksi mikään "sokea tiede" ei ole tiedettä, koska tiede rakentuu juuri järjestelmälliselle epäilylle ja tutkimukselle, ei uskolle.

Säteily voidaa sopivilla laitteilla (Geiger-mittari) todentaa. Vielä ei ole onnistuttu kehittämään tutkimusmenetelmää, millä voitaisiin varmistaa tutkimalla, vaaleanpunaisten näkymättömien yksisarvisten olemassaolo, joten ne eivät ainakaan vielä ole tieteen piirissä laajasti hyväksyttyä tietoa.

Lainaus: Giffirt

Samalla logiikalla mielestäni emme voi tulkita kaikkea silkaksi huuhaaksi. Erityisesti jos nyt vielä mietitään sitä seikkaa, että universumi on käytännössä rajaton. Ihmismielemme ei kykene edes käsittämään rajattomuuden käsitettä kunnolla. Eiköhän siis ole vielä olemassa selittämättömiä ilmiöitä, jotka tulevaisuudessa voimme osatakin selittää.


Kyllä, jotkut ihmiset ovat ns. mielipidefanaatikkoja eli haluavat, että heidän näkemyksensä asioista on ainoa ja oikea. Tällaiset ihmiset eivät välttämättä esim. kestä olla väärässä tai tunnustaa ainakaan moista. Aina kannattaa kysyä perusteluita. Itse ainakin annan ihmisten uskoa mihin haluavat, mutta kritisoin uskon vaikutusta elämään. Huonona esimerkkinä on vaikkapa jokin ääriuskonto, joka vaatii kaikkien kannattavan kyseistä uskontoa, riippumatta ihmisoikeuksista.

Lainaus: Giffirt

Itseäni on jo pitkään kiinnostanut se, minne energia menee. Olen susipaska fysiikassa, mutta olen käsittänyt ettei energia katoa. (Ainakin hämärästi muistan näin joltain kaukauselta fysiikan oppitunnilta, korjatkaa viisaammat jos auon päätäni väärästä.) Ihminen on energiaa, mitä siis tälle energialle tapahtuu kun kuolemme?


Ihminen on ainetta, joka palaa takaisin luonnon kiertokulkuun ja vaikkapa puiden rakennusaineeksi seuraavaksi. Se mikä tekee ihmisestä erityisen on ihmisen rakenne. Ilman hyvin monimutkaista rakennetta, ihminen olisi vain kasa elottomia aineita, mistä solumme rakentuvat.

Jos vaikka syöt leivän, se hajoaa ruoansulatuksessa solujen tarvitsemiksi ravinteiksi ja rakennusaineiksi. Jokin lihaksistasi käyttää tämän energian ja tuottaa liikettä, jonka ansiosta kehosi saa liike-energiaa. Energiaa kuluu myös lihaksissa lämmön tuottoon ja säteilet jatkuvasti lämpöä infrapunasäteilynä ympäristöösi. Jos haluat tietää enemmän, niin käy lukemassa wikipedian artikkeli: Energia.

Toivottavasti kukaan nyt ei loukkaantunut jorinoistani, koitin vain selventää asioita.

EDIT: Juttelin asiasta historiaa opiskelevan kaverini kanssa ja tarkennusta tohon jeesus-kysymykseen. Jeesuksen historiallisuutta siis pidetään todennäköisenä, mutta ei siis luonnontieteellisen varmana asiana, kun tieteellisyyden kriteerit keksittiin vasta 1800-luvulla.
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #289
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 08.09.2010 21:28

Lainaus: ArkkiLuopioX

Tuosta haluaisin kuulla lisää

Esimerkiksi Tacitus on kirjoittanut Jeesuksesta. Tämäkään ei toki ole aikalaiskuvaus, mutta Tacitusta pidetään kohtalaisen luotettavana, ainakin moniin muihin verrattuna. Useampikin roomalainen on Jeesuksesta kirjoittanut, löytyy aika yksinkertaisella googlettamisella lisää tietoa. Jeesukseen liitetyistä henkilöistä (esim Pontius Pilatus) on myös jonkin verran todisteita. Tämä ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että Jeesus olisi ollut olemassa, mutta se tukee teoriaa. Erheen vaara on toki aina olemassa, mutta ainakin allekirjoittaneelle Jeesuksen historiallisuudesta puhuttiin jo historian johdantokurssilla yliopistolla. Erimielisyyksiä toki löytyy ja erehtyminen on mahdollista, kuten aina kaikessa. Kaikki historioitsijat eivät ole tästä samaa mieltä, mikä pätee pitkälti kaikkeen, mutta enemmistö historioitsijoista on sen puolella, että Jeesus Nasaretilainen on ollut olemassa. Historia on siitä jännä tiede, että siinä voi olla lähinnä väärässä ja vähän vähemmän väärässä. Asioihin harvemmin riittää vastaukseksi kyllä tai ei. Näin foorumiyhteydessä tulee lähinnä yksinkertaistettua asioita, mutta kyllä. On mahdollista, ettei Jeesusta ollut olemassa. On kuitenkin todennäköisempää, että tällainen henkilö on elänyt.

Lainaus: ArkkiLuopioX

Tiede ei ole uskoa. Tiede on analyyttistä epäilyä.

Tieteessä on mukana empiiriset kokeet ja analyyttisyys, mikä on toki yay ja niin sen kuuluukin mennä, mutta tiede maailmankatsomuksena ei tavallisen pulliaisen näkökulmasta eroa juuri uskosta. Viisaat ihmiset ovat nähneet asian näin ja he kertovat sen minulla ja minä uskon heitä. Todisteita voin toki tonkia, mutta muistuttaisin että uskovalle ihmiselle ei tuota vaikeuksia löytää todisteita omalle uskolleen yhtään sen enempää. Ajattelen asiaa ruohonjuuritasolla. Oli se viisas ihminen sitten tiedemies tai jonkin uskonnon auktoriteetti, lopputulos ei juuri eroa ellei lähde tonkimaan tarkemmin ihan itse. Menee nyt enemmän filosofian kuin historian piiriin.

Lainaus: ArkkiLuopioX

Tieteen ulkopuolisia asioita voidaan vain arvailla, koska siitä ei ole olemassa vielä kiistatonta tieteellistä tutkimustietoa olemassa. Usko ja tieto ovat kaksi eri asiaa.

Ja arvailu on hyvä asia. Suurin osa tieteellisistä läpimurroista on lähtenyt arvailusta ja uskosta. Niin kummallista kuin se onkin, tieteessä on aina mukana uskoa. En väitä että tieto ja usko olisivat sama asia, mutta tiedostan sen että oma tieteelle perustuva maailmankatsomukseni vaatii uskoa sekin. Usko ei aina tarkoita uskoa johonkin korkeampaan voimaan. Uskoa on paljon muutakin. Usko siihen, että pöytä on olemassa ja se koostuu atomeista, ja atomeista minulle kertovat ihmiset ovat oikeassa.

Lainaus: ArkkiLuopioX

Säteily voidaa sopivilla laitteilla (Geiger-mittari) todentaa. Vielä ei ole onnistuttu kehittämään tutkimusmenetelmää, millä voitaisiin varmistaa tutkimalla, vaaleanpunaisten näkymättömien yksisarvisten olemassaolo, joten ne eivät ainakaan vielä ole tieteen piirissä laajasti hyväksyttyä tietoa.

Kukaan tuskin väittää, ettemme voi todistaa tieteellisin metodein säteilyn tai atomien olemassaoloa. Kritisoin tässä lähinnä "en voi nähdä sitä, siispä sitä ei ole olemassa" -ajattelumallia. Tieteeseen kuuluu kritisointi ja kyseenalaistaminen, mutta se toimii niin suuntaan kuin toiseenkin. Kenties kaikkea ei tule tuomita niin jyrkästi mahdottomuudeksi, vain koska emme vielä pysty selittämään asiaa. Edustan itse melkoista skeptisyyttä, mutta epäily ei saa olla ehdoton "ei ikinä koskaan milloinkaan enkä muuten edes aio tutkia". Sulkeutunut "ei voi olla koska en ymmärrä" -ajattelumalli on yhä nykyäänkin esteenä todella monen tiedemiehen edessä. Kaikki hörhöt eivät tietenkään ole oikeassa, mutta pari kertaa on varmaan hävettänyt kun se okapi olikin olemassa. Skeptisyys ei tarkoita sitä, että suljemme pois kaikki meille henkilökohtaisesti vieraalta tuntuvat ajatukset. Emme voi todistaa jumalan olemassaoloa, mutta tarkoittaako se ettei Jumalaa ole olemassa, vai että me emme osaa? Voimmeko todistaa että Jumalaa ei ole?

Lainaus: ArkkiLuopioX

kritisoin uskon vaikutusta elämään

Umm. Tämä hämmentää minua. Uskonnon nimissä on toki tehty ikäviä asioita, mutta minkä nimissä ei olisi? Fundamentalismi on perseestä, oli kyse sitten ääripää ismistä tahi jonkin korkeamman palvonnasta, mutta vihalle löytää aina kanavan. Oli se sitten uskonto, poliittinen ryhmittymä, ismi tahi mikä tahansa. Altis mieli on usein muovattavissa suuntaan tai toiseen. Siinä vaiheessa kun sukelletaan fundamentalismiin tuppaa syyt olemaan jossain paljon syvemmällä kuin siinä uskossa.

Lainaus: ArkkiLuopioX

luonnontieteellisen varmana asiana

Tätä ei valitettavasti voida edes odottaa ja tuskin koskaan saavuttaa, historian luonteen takia. Historia ei ole samalla tapaa mitattavissa ja testattavissa kuin luonnontieteet. Mennyt aika on mennyttä, emmekä voi koskaan saavuttaa sitä sellaisena kuin se on ollut. Historiaa ei edes kannattaa niputtaa samaan läjään tarkasti mitattavien tieteiden kanssa. Se on vähän kuin arvostelisi hampurilaista runoteoksena.
Kirjoittanut: ArkkiLuopioX (Nimetön)
  • Lähetetty: 09.09.2010 00:26
Mukavaa, tässähän on jo melkein jonkinlaista keskustelua asioista.

Lainaus: Giffirt

mutta tiede maailmankatsomuksena ei tavallisen pulliaisen näkökulmasta eroa juuri uskosta. Viisaat ihmiset ovat nähneet asian näin ja he kertovat sen minulla ja minä uskon heitä.

Eikös tämä ole hiukan negatiivinen asenne foorumin lukijoita kohtaan tai yleensä ihmisiä? Vähän kuin todetaan, että älä edes yritä ymmärtää ja ajatella pidemmälle, vaan usko vaan johonkin.

Toisaalta väität aika rohkeasti mielestäni, että tieteellisellä näkemyksellä asioihin ja johonkin uskoon uskomalla ei olisi mitään eroa. Kuulostaa siltä, että tässä asetettaisiin samalle viivalle vaikkapa jokin testattu ja tutkittu lääke ja sitten uskolla parantaminen. En nyt tarkoita lääkefirmojen satunnaisia töppäilyjä ja epäluotettavuutta vaan esim. sitä että rokotuksilla on maailmasta hävitetty kokonaan Isorokko, mikä on ihan hyvä saavutus.

Lainaus: Giffirt

Menee nyt enemmän filosofian kuin historian piiriin.


Eikö tämän ketjun aihe ollut: Minne päätyy kun kuolee?
Joten, filosofia on varmaan ihan tervetullutta.

Lainaus: Giffirt

mutta tiedostan sen että oma tieteelle perustuva maailmankatsomukseni vaatii uskoa sekin.


Hmmm.. voisimme tietysti keskustella siitä, että mitä usko on. Tarvitaanko uskoa "tieteellisenä faktana" tekemään sirpaleisesta maailmankuvasta yhtenäistä, turvallisuuden tunteena pitämään maailmaa koossa, maailmankatsomuksena, tapana luokitella aistien kautta välittyvää dataa, tapaa määritellä omat ajatukset, sen myöntämistä; että ei voi tietää kaikkea tai jotain muuta. Itse olen varmaan painottanut tuota ensimmäistä ajatusta, eli sitä että uskolla ei kannata korvata tieteellistä tietoa asioissa, joista on saatavissa tieteellistä tietoa, koska se tieto palvelee luotettavammin kuin uskoon pohjautuva luulo tai arvailu.

Lainaus: Giffirt

Usko ei aina tarkoita uskoa johonkin korkeampaan voimaan. Uskoa on paljon muutakin. Usko siihen, että pöytä on olemassa ja se koostuu atomeista, ja atomeista minulle kertovat ihmiset ovat oikeassa.


Niin...voisin itsekin luokitella vain kylmästi kaikki aistimukset ja ajatukset uskoksi, en vain näe selkeää hyötyä moisesta. Aina voidaan filosofisesti väittää, että mitään ei voida oikeasti tietää, mutta palveleeko se jollain tavalla hyvin ajatteluprosesseja, jos kyseinen oletus dominoi? Eikö se hiukan kaiva maata tieteellisen tiedonhankinnan jalkojen alta. Toki, jos ihminen sen uskon tarvitsee, niin hän maalaa sillä niin paljon ajatuksiaan kuin haluaa ja tarvitsee. Aiemmin sanoit, että sinusta on aika hassua rajata uskoa. Eikö se pikemminkin ole hassua laajentaa uskoa kaikkeen ilman syytä, jos siitä ei ole erityisen huomattavaa hyötyä. Jotkut tietysti tarvitsevat, mutta miksi suositella kaikille yleisesti.

Lainaus: Giffirt

Kritisoin tässä lähinnä "en voi nähdä sitä, siispä sitä ei ole olemassa" -ajattelumallia.

No siinä tapauksessa . Itse vain olen kuullut tuota käytettävän ikään kuin lyhenteenä sille, että ei usko ennen kuin saa kunnon luotettavia todisteita asiasta. Mutta ihan blondeja voi toki kritisoida.

Lainaus: Giffirt

Kenties kaikkea ei tule tuomita niin jyrkästi mahdottomuudeksi, vain koska emme vielä pysty selittämään asiaa.


Sanoisin, että osa ihmisistä on tosiaan mielipidefanaatikkoja, kuten aiemmin mainitsin. Näkisin tuossa asenteessa kuitenkin tietyn järjen jyväsen, sillä joskus asioita ei vain ole varaa jäädä odottamaan, josko uutta tietoa tulisi, vaan asia joudutaan päättämään suhteellisen nopeasti. Tälläisissä tilanteissa toki voi hyvinkin olla kannattavaa karsia jäljelle vain varmin vaihtoehto. Tälläisessä tilanteessa luottaisin tieteelliseen tietoon eniten ja vasta jos sitä ei ole tai se antaa mahdottoman lopputuloksen, kannatan siirtymistä uskon puolelle.

Lainaus: Giffirt

"ei ikinä koskaan milloinkaan enkä muuten edes aio tutkia".

Ihana kommentti eipä tuohon ole paljon lisättävää.

Lainaus: Giffirt

Emme voi todistaa jumalan olemassaoloa, mutta tarkoittaako se ettei Jumalaa ole olemassa, vai että me emme osaa? Voimmeko todistaa että Jumalaa ei ole?


Tämä palaa siihen ydinkysymykseen, että tarvitsemmeko me jumalaa? Jos emme, niin sitten ei asian suhteen tarvitse stressata. Jos jumala jossain tutkimuksissa löytyy, niin sitten löytyy. Toisaalta, jos tarvitsemme jumalaa johonkin, niin mikä tämä asia olisi? Ja, erityisesti, voisiko tämän asian korvata jotenkin helpommin jollain jo tieteellisesti olemassaolevaksi todistetulla asialla? Tätähän tutkimalla voitaisiin helposti selvittää, että onko meillä jotain tieteelle vielä tuntemattomia tarpeita, kutsutaan niitä sitten vaikka yliluonnollisiksi tarpeiksi. Tarvitseeko meidän todistaa, että jumalaa ei ole? Eikö tarve olisi pikemminkin auttaa niitä, joilla on näitä erityisiä tarpeita.

Lainaus: Giffirt

Umm. Tämä hämmentää minua. Uskonnon nimissä on toki tehty ikäviä asioita, mutta minkä nimissä ei olisi?


Pahoittelen että en tarkentanut tarpeeksi. Tarkoitin sitä, että vaikkapa ääriuskonto sanoo, että ei käytetä rahaa ollenkaan terveydenhuoltoon ja on paljon ylevämpää lahjoittaa ne kaikki rahat kehitysapuun ja kyllä usko parantaa kaikki vaivat. Tämä on sitä haitallista tieteellisen tiedon korvaamista uskonnollisella tiedolla, joka palvelee huonosti ihmisiä, verrattuna tieteellisesti tutkittuun tietoon. Jos ei tiedetä yhtään, mitä tehdä, niin sitten hyväksyn uskonnolliset ajatukset toki samalle viivalle, mutta en näe niissä etua jos on tarjolla tieteellista tietoa vaihtoehtona.

Lainaus: Giffirt

Historia ei ole samalla tapaa mitattavissa ja testattavissa kuin luonnontieteet.

Taidamme olla asiassa samaa mieltä.

Ja kiitos Giffirt keskustelusta
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!
Järjestä treffit