Gootti.net

peruskoulun loppu. Kaikki pakollinen koulutus on ohitse.

tietty muutto tuossa 7 vuotta sitten. kaverit katosi ja pitkä depis-kausi joka nykyisin on kai jo elämäntapa. Elämä on tylsää.

Mun koko elämä on ollut yhtä muutosta. Yritän nyt pinnistellä kovasti pinnalla pysymiseen. Jotkut asiat osaaki olla niin vaikeita...

liian pitkä lista tulisi, jos kaikkea alkasin kertomaan, mutta tuoreimmat ovat varmaankin omaan asuntoon pääseminen, parisuhteen pituus ja hyvyys sekä lemmikit..

No aluks asuin Helsingissä ja nyt niin korvessa kun voi Ja sitten hyvä hieno iso muutos oli kun pääs ysiltä ja porukka hajaantu niin ei tarvinnu enää kestää niitä kaikkia ärsyttäviä ihmisiä, sai uusia tuttuja ja uudet kuviot..

Varmaan tuorein iso muutos oli omaan kotiin ja avoliittoon muuttaminen viime kesän lopulla. Olen aina ollut aika itsenäinen, joten ei kauheasti muuttanut mitään, paitsi että vastuuta asioista on paljon enemmän.

koko elämä on muutoksia täynnä. oon muuttanu aina jonnekki uuteen paikkaan siel sit on tapahtunu kaikenlaista mikä muuttanu elämän kunnes muutan taas uuteen paikkaan jne ei sitä jaksa alkaa selittää mut vois sanoa et isoja muutoksia tapahtuu mulle vähintään kerran puolessa vuodessa

Mullekkin peruskoulun loppuminen ja lukion aloittaminen oli ehkä se ensimmäinen iso muutos... lukio alkoi naapurikunnassa, täysin uudella porukalla ja vihdoin se 7 vuoden koulukiusaamis-piina oli ohi! Sain paljon uusia kavereita, ja aloin pikkuhiljaa ajatella, että ehkä mä en olekaan ihan *********...

Seuraava isommanpuoleinen muutos oli Pieksämäelle muutto opiskelujen perässä, ne kaikki hyvin erilaiset ihmiset hyvin erilaisine (maalais-) taustoineen... ja ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti aloin opiskella! Tähän samaan voi lisätä ton Saksassa asumisen, joka sai haikailemaan vieläkin enemmän pois Suomesta...

Tuossa välissä hautasin kolme läheistäni reilun vuoden sisään, mistä toipuminen jatkuu edelleen.

lukio loppuu nyt kevääl, sit sivaria ja omaa kämppää kesäl. kaipa se jotakin muuttaa ^_^

Örph.. suurimpia..

2004 Sain ekan oikeen ystävän joka on matkassa vieläki, käyny sairaalassa mua tapaamassa vaikka ne rakennukset ahistaa sitä jne. Seurustelee mun serkun kanssa, serkkuki toki on ystävä ollu koko iän mut siis..

2005 yks jätkä ehjäs mun luottamuksen miespuolisia kohtaan ja kaiveli muutamia hukuttamiani tunteitaki esiin. Nyt mua kaduttaa että mä en osaa olla luotettava ja muutenkaan olla oikein niitä kohtaan. Mut pääasiassa kuitenkin oon tyytyväinen.

2006 kävin yksikseni lähes sadan (hieman liioteltua) nettitututun kanssa laivalla, örvelsin mut sekin johtu lähinnä siitä että ahisti ja jännitti se ihmispaljous ja sosiaaliset tilanteet, varsinkin kun leukojen siirrosta oli vasta muutama kk joten puhuminen oli entistä takkuavampaa.
2kk ton jälkeen tehtiin kasvoihin tärkein korjausleikkaus. Takana oli jo muutamia leikkauksia, mut sen tärkeimmän sain vasta 19vuotiaana. Hemmetin hyvä juttu, vaikka voimille tommoset ottaa. Samana vuonna myös läksin ite ekaa kertaa yksin kiertämään suomea. Junalla jotka aiheuttaa ahistusta, tai aiheutti. Liikaa ihmisiä liian pienessä tilassa, mut nykyään mä alan tottumaan siihen että mua ei tuijoteta sen takia että oon huimasi oudon näkönen vaan ne tuijottaa jotain muuta. Tai sitten mä en erota normaalia tuijotusta ilkeestä, kuitenni 19v sitä ns. "Mikä toi on?"-tuijotusta sain kestää.

2006 muutin Joensuusta Ouluun ja 2007 maitojunassa takas. Se anto pohjan sille että kyllä mä selviän, jopa vieraassa kaupungissa ilman että sukulaisia on lähellä. Mut eipä sitä rahallisesti tullu selvittyä ku eräät lafkat nappas mm. ekasta oikeasta palkasta huiman osan ja muutennin rahallisesti hivenen kosahti. Yksinäisyys ja loppuvaiheessa haiskahtavat vuokranantajat myös vaikutti asiaan.

Ainiin, 2005 alotettiin "Keskivaikean tai vaikean lapsuudesta asti olleen masennuksen" hoito. Nyt en syö enää/vielä lääkkeitä koska ne tuli ylös, mutta kallonkutistajaa vielä tartteis. Kunnollista semmosta, edellinen ei sopinu mulle ja viimosimpia niittejä oli se että se ei edes tajunnu että mun kasvoja on korjattu. Ja voin sanoa että se muutos oli iso, muidenki ku mun mielestä.

Nyt tänä vuonna edessä olis hampaiden korjaaminen. Pääsin just viime viikolla eroon hammasraudoista joita olin pitäny suussani 2002 tai 2003 lähtein.

Mut kyl pitää sanoa että 2004-2006 vuosina saadut Ystävät on ne isoimmat ja tärkeimmät jutut, eipä sitä ilman tommosia ois jaksanu käydä läpi mm. leikkauksia tai muita voimille ottavia juttuja.

*liiks*

Mun elämä muuttu täysin,ku Aleksi kuoli. Tuntu,ettei mitään oo jäljellä... Oikeestaan edelleen tuntuu siltä.