Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Suuret muutokset

Kirjoittanut: Cherise (Jäsen)
  • #31
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 16.10.2007 10:59
Varmaan isoin muutos tähän asti oli muutto Tampereelta Kuopioon vuosi sitten. Muutossa on sekä hyviä että huonoja puolia, kuten se, että kaikki kaverit jäi tampereelle, kuten myös rakas harrastus. Mutta toisaalta Tmpereella ei ole sellaista koulua, missä olen ja josta pidän tosi paljon. Kaipaan kuitenkin kotiin joka päivä ja aion muuttaa takasin kun valmistun. Olen huomannut olevani lievästi masentunut, ei oikein huvittaisi käydä ulkona ja raadan vain koulun eteen...
Kirjoittanut: Evelyn (Aktiivi)
  • #32
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 17.10.2007 21:08
Itse en tätä tietenkään muista, mutta mut on leikattu kolme kertaa kun olin alle 1-vuotias vauva, huonot suhteet, muutto kunnan perämettiltä keskustaan ja kullan kans seurustelu

Keväällä on sitten edessä kirjoitukset.. 8D
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 16.06.2009 13:29
Necroaction!

Suuria muutoksia tapahtuu valtavia määriä elämän aikana. Sellaiseksi voi luokitella jokaisen päättyneen ihmissuhteen josta on oppinut jotakin, muuton uuteen kämppään, bändinvaihdokset, opiskelut ja työpaikat. Sitä on jopa mielenkiintoista tarkastella ja pohtia miten asiat ovat kuljettaneet tiettyihin suuntiin.
Kirjoittanut: SinofSatan (Nimetön)
  • Lähetetty: 17.06.2009 16:23
Suurimpia muutoksia,hmm.. Varmaan pienenä,kun mutsi ja isä eros ja mutsin miesystävä muutti meille sitten heti.
Ja toisena se,että pääsen karkuun mutsilta isälle asumaan.
Kirjoittanut: Jezebel (Jäsen)
  • #35
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 17.06.2009 23:45
Mahtuu niitä.
Ero. Raskas ja piinaava ajanjakso elämässä. Hullua miten yksi ihminen voi polkea toisen täysin maanrakoon ja tappaa tämän henkisesti. Vei leijonanosan muistista ja äkkiä olin unohtanut yhtä sun toista.

Mummu nukkui pois veljen lakkiaisten aikaan. Se haava on ikuinen.

Kummilasten syntymät on olleet isoja juttuja.

Siinä muutama.
Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 05.06.2011 01:35
Kun rupean miettimään, aika paljon suuria muutoksia elämääni on mahtunut:

- Ala-asteen jälkeen tuli muutto ihan toiselle paikkakunnalle, ystäväpiiri vaihtui.
-Yläasteella piti vaihtaa koulua kiusaamisen takia, ystäväpiiri vaihtui.
-Parin vuoden sisään molemmat isoäitini kuolivat, vaari kuoli kun olin ihan pikkulapsi.
-16-vuotiaana muutin ihan yksikseni pieneltä paikkakunnalta Helsinkiin lukioon, asuin solukämpässä ja ystäväpiiri vaihtui taas. Opin kertaheitolla vastuullisemmaksi, ja nostin myös lukioaikana arvosanojani valtavasti, vaikkeivat vanhemmat olleet vahtimassa, kävinkö koulussa ja teinkö läksyt. Opin huolehtimaan itsestäni ja raha-asioistani suhteellisen nuorella iällä.
-Liityin gootti.nettiin, ystäväpiiri vaihtui taas rajusti uusien tuttavuuksien myötä.
-Pitkäaikainen seurustelusuhteeni päättyi, ja sitä seurasi muutama huono ja lyhyt parisuhde.
-Tammikuussa 2009 astuin vapaaehtoisena varusmiespalvelukseen, ja palvelin Karjalan prikaatissa 362 vrk.
-Minulle erittäin rakas pappani kuoli paria kuukautta ennen palvelukseenastumistani, ja se oli minulle erittäin kova pala. Olen edelleen ylpeä papastani ja siitä millainen hän oli, ja siitä, että hän oli sotaveteraani, mutta hän ei ikinä nähnyt minua palveluspuvussa, tai päässyt vaihtamaan armeijakuulumisia kanssani. Itseasiassa tämän kirjoittaminen sai minut taas itkemään.
-Intti loppui, uusi aika alkoi kera valtavan kokemusmäärän ja uusien tuttavuuksien.
-Molemmat isosiskoni saivat lapsia, minusta tuli täti.
- 2010 muutin Helsingistä Joutsenoon opiskelemaan. Olin asunut omassa vuokra-asunnossani 2 vuotta, silloin muutin opiston asuntolaan 8 neliön huoneeseen. Opin paljon uutta ja sain ihania ystäviä ja tuttavia. Samalla ikävöin kovasti eritoten gootti.netin kautta tutuksi tulleita ystäviä.
-Koulu Joutsenossa loppui, ja muutin poikaystäväni luo Tampereelle. Ikävä vanhoja ystäviä on edelleen. En myöskään tunne vielä ketään Tampereelta.

Jotenkin silti tuntuu, että olen ihan vellihousu, enkä uskalla tehdä todella isoja muutoksia, sillä olen ns. kiinni mm. vanhemmissani, siskoissani ja miehekkeessäni. Olen asunut 6 vuotta poissa kotoa, mutta olen silti kyläillyt vanhempieni luona vähintään kerran kuukaudessa. Pikkusiskoni taas lähti au pairiksi Englantiin, ja syksyllä muuttaa yksinään Lontooseen, kun sai koulupaikan sieltä. Itsekin haluaisin muuttaa ulkomaille, mutta en uskalla kuin haaveilla, koska ikävöisin ihmisiä niin paljon. Tiedän kyllä, että rakastaisin esim. Skotlantia, ja varmasti tutustuisi taas uusiin ihmisiin, mutta eipä sitä silti uskalla. :/
Kirjoittanut: FilthyVictorian (Aktiivi)
  • #37
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • • Muokkasi: FilthyVictorian
  • Lähetetty: 05.06.2011 12:29

Lainaus: Iiriva

En myöskään tunne vielä ketään Tampereelta.


Off/
Hehee sitte tulet Treen miitteihin
Kirjoittanut: Dragonfly (Jäsen)
  • #38
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 05.06.2011 14:39
"Lähiaikojen" muutoksia:

-Muutin 18-vuotiaana pois kotoa. Kärsin jo tuolloin lievästä masennuksesta. Ystäväni kissa oli saanut pentuja ja menin niitä sitten silittelemään. Yksi kisu tuli ja nukahti jalkapöytäni päälle ja kiinnyin siihen. Viikkoa myöhemmin hain kisulin kotiin ja Viivi siitä tuli.
- Seurustelin ääliön kanssa ja siinä suhteessa sitten syystä tai toisesta tuli roikuttua 1½ vuotta väkivallasta huolimatta.
-Kun meillä meni poikki, tuntui kuin elämäni olisi lähtenyt uuteen nousuun. Tapasin uuden pojan jota tapailinkin vuoden. Olin onnellinen. Sitten paljastuikin, että hänellä oli toinen. Ihan yks kaks huomasinkin olevani nalli kalliolla.
-Viivi rupesi sairastelemaan, mutta saatiin aina lääkkeillä kuntoon.
-Muutettiin nykyisen poikakaverin kanssa yhteen tämän vuoden helmikuussa. Asunnon jakaminen tosissaan toisen kanssa oli ja on edelleen uutta.
-Viivillä todettiin FIP ja tästä syystä jouduttiin lopettamaan huhtikuussa. Edelleen on ikävä.

Nämä asiat ovat muokanneet minusta jotenkin helpommin lannistuvamman yksilön, itsevarmuus on kulut jonnekkin matkan varrella. Lisäksi tuntuu, että en ole yhtä sanavalmis kuin ennen...
Uusia muutoksia odotellessa...
Kirjoittanut: rumanaama (Jäsen)
  • #39
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 05.06.2011 14:54
Parin vuoden opiskelu miesvaltaisella alalla teki ihmeitä. Muutuin siellä tosi paljon, uskallan sanoa mielipiteeni tarvittaessa paremmin kuin ennen, en ole kokoajan semmonen tärisevä ja tutiseva pölliäinen kuten aikasemmin, ehkä myös itseluottamus parani vähäsen. Hyvähän se ei vieläkään ole, mutta suunta ylöspäin, ainaki välillä.
Työpaikka, jonka myötä olen uskaltanut hakea työtä muualtakin, sillä en tee sitä työtä, johon kouluni kävin. Se on sellainen ala, jota pitäis saaha tehä, muuten menee "tatsinki" pikkuhiljaa, vaan niin kai se on joka alalla.
Mutta kynnys mennä suoraan kysymään töitä, on madaltunut älyttömästi. Ei se ole kamalaa ollenkaan, oikeastaan enempikin mielenkiintoista ja haastavaa, voittaa ittensä ja mennä vaan.
Myös erään läheisen ystävän äidin kuolema vastikään on vaikuttanut edellämainittuihin seikkoihin.
Pyrin nauttimaan joka päivästä, niistä ikävistäkin jollakin tapaa, ja elämään päivän kerrallaan. Katotaan mitä elämä tuo tullessaan.
Niin, ja vanhempien ero on vaikuttanut tieten kans omalta osaltaan vähän kaikkeen. Tässäpä tätä...tylsäääää tiedän.
Kirjoittanut: Tyhjäpää (Jäsen)
  • Lähetetty: 06.06.2011 12:52
Suuria muutoksia mahtuu varmasti jokaisen pieneen ihmiselämään valtaisa määrä. Itseäni rupesi oikein hirvittämään kun mietin että mitä kaikkia muutoksia on joutunut rämpimään läpi nuoresta iästä huolimatta. Mutta uskon että kaikki muutokset, niin hyvät kuin huonommatkin tekevät ihmisestä vahvemman ja juuri sellaisia kun he ovat. Mutta ennen kun menee kamalaksi löpinäksi, tässä näitä oman elämäni vähän isompia muutoksia:
- Vanhempani erosivat kun olin ensimmäisellä luokalla. Silloin se tuntui pienen tytön elämässä kamalimmalta asialta mitä voi tapahtua, mutta myöhemmin olen todennut että ehkä niin oli parempi. Oma elämäni on ollut huomattavasti helpompaa kun olen elänyt kahdestaan äitini kanssa.
- Siitä noin vuosi myöhemmin, muutimme Lahteen tuolta pikkuisesta Heinolasta. Ensimmäiset kuukaudet oli etenkin äidilleni silkkaa tuskaa kun itkin joka ilta vanhojen kavereiden perään, harkitsimme jopa muuttoa takaisin.
- Sopeuduin kuitenkin lopulta hyvin uuteen kaupunkiin. Viidennen luokan jälkeen vaihdoin koulua, mikä on ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Sain upeita kavereita, ei ole hetkeäkään tuntunut siltä ettei kuuluisi joukkoon.
- Kaksi vuotta myöhemmin paras ystäväni muutti Lappeenrantaan. Tuon jälkeen luulin pitkään jääväni yksin, mutta turhaksi osoittautui sekin pelko.
- Samoihin aikoihin äitini sairastui vakavasti. Hänellä todettiin munuaisen vajaatoiminta, jonka mukana tuli monia muita oireita ja sairauksia. Siitä eteenpäin minä olin se joka teki kotona kaikki kotityöt, laittoi ruokaa, huolehti kaupassakäymisestä.. Asiat kääntyivät päälaelleen kun lapsi joutuikin huolehtimaan äidistään. Vuosien mittaa äidin olotila paheni, mutta purtiin yhdessä hammasta ja kaikki saatiin aina käännettyä parhain päin.
- Jossain tässä välissä aloin seurustella nykyisen poikaystäväni kanssa. Hän on parantanut elämäni laatua huomattavasti, enkä voi edes sanoin kuvailla kiitollisuuttani siitä tuen määrästä mitä olen saanut.
- Tärkein isovanhemmistani kuoli syksyllä 2009. Se oli kova paikka, myös silläkin tavalla että isäni muuttui tuon jälkeen aivan eri ihmiseksi.
- Siitä alle vuosi myöhemmin, eli lähes vuosi sitten kesällä tapahtui kuitenkin jotain mitä ei olisi pitänyt käydä. Äitini kuoli äkillisesti sairaalassa. Nuorelle ihmiselle jolle äiti oli ollut aina ykkönen, se merkitsi kokonaisen maailman romahtamista. (kamala kun itkettää vieläkin..)
- Tämän seurauksena isäni muutti luokseni ja jouduimme molemmat totuttelemaan yhteiseloon aivan uudelleen. Voin vain kiittää onneani että olimme jo aikaisemmin olleet suht hyvissä väleissä.
- Nyt syksyllä olen taas lähdössä uuteen kouluun, saa nähdä mitä siitäkin tulee.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!