Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Koulukiusattuja?

Kirjoittanut: Wucie (Jäsen)
  • #341
  • Arvo: Asiantuntija
  • • Muokkasi: Wucie
  • Lähetetty: 24.10.2009 15:46

Lainaus: Pointblank

En vain oikein ymmärrä, että miksi puhut tuollaissta ihmisistä kavereina?
Sitähän ne ei ole ja tuo henkilö josta puhuit vaikutti hyvinkin kieroutuneelta, ehkä jopa kieroutuneemmalta, kuin minä XD


Kaverina puhuin hänestä siksi, että hän oli silloin kaverini. Todellakin juuri siksi, että olin hänen ystävänsä. Hän ei ollut ulkopuolinen asioihini, kävin hänen luonaan ja hän kävi minun kotonani. Turha kysyä miksi suostuin siihen, en tiedä enää itsekkään.
Kai kuvittelin, että tällaista ystävyyden on oltava. Sitten vain turruin kaikkeen, enkä välittänyt, se oli virhe.

Halusin myös tavallaan suojella häntä, ettei hän saisi rangaistusta, siitä mitä teki.
Kirjoittanut: Kedira (Nimetön)
  • Lähetetty: 27.04.2010 18:57
Elämä on joskus hyvin mielenkiintoista. Sitä luuli että näin aikuisena, kun muutkin 'luokkalaiset' ovat kaikki vähintään yli maagisen 20v, että kaikki yläasteaikaiset maneerit olivat jääneet porukalta taakse. Vaan eipä näemmä olekkaan. o_O Maanantaina aloitin uuden jakson uudessa koulussa ja bongasin jo matkalta pari tuttua samaa kurssia aloittelemaan. Toinen istui käytävän toisella puolella "vastatusten" kanssani - ja kuunteli antaumuksella musiikkia sekä vältteli suurta lahjakkuutta osoittaen katsettani. Kerran koitin suuni avata ja tervehtiä ilman katsekontaktia ja kummasti neitonen käänsi päänsä kohti ikkunaa seuraten ohikiitäviä maisemia. Koululle asemalta kävellessämme samainen neitonen kiirehti 5 askelta edelläni koko matkan ja oli puhuvinaan puhelimeensa aina kun vaikutin lähestyvän häntä liikaa.

Toinen neitonen taas seisoskeli junan eteisessä, vältellen myös katsettani. Oli koittanut ensin tulla vaunuun istumaan (vieressäni sekä edessäni oli vapaata) mutta katseen harhauduttua minuun veti neiti oen kiinni ja seisoskeli sitten useamman pysäkin mieluummin. Myös tämä halusi kävellä kaukana minusta tuon 2km matkan, tosin hän valitsi hiihtää perässäni ja pulputti asemalla tavanneelle kaverilleen miten "se outo gootti-tyyppi sieltä helsingistä on nyt meidän koululla". Niin, eipä tainnut neiti blondi ymmärtää että gooteilla on lepakkomaisen hyvä kuulo

Huippuhetken koin kuitenkin sitten luokassa, jossa kumpikaan heistä ei enää ryhmäytyessämme voineet ummistaa silmiään läsnäololtani molempien todetessa mahdollisimman typerään äänensävyyn "Ai, ootko säkin täällä?" Ei, en ole - olen oppinut astraaliprojektion ja vain henkeni on paikalla ...

Muita yhtä ilahduttavia hetkiä joita olen nyt 2n päivän aikana kokea :
- Pöytien salaperäiset siirtymiset siten, etten mahdu istumaan kenenkään viereen / kulkemaan ryhmien läpi väliajoilla.
- Laukkujen ilmestymiset tuoleille ja näkymättömien olentojen osallistumisen ruokailuun, jos vahingossakaan vilkaisen kurssitovereitani etsiessäni istumapaikkaa ruokalasta.
- Ryhmien täyttymiset olemattomista, mutta mahdollisesti-ehkä-jos sitten-kenties-kuitenkin osallistuvista kurssilaisista, mikäli ilmaisen olevani ryhmää vailla tehtävässä josta opettajat eivät missään tapauksessa tule hyväksymään yksilösuoritusta.

Ja nämä fiksut ihmiset jaksavat korostaa kyllästymiseen saakka, miten he ovat tulevia diakoneja. Hei, niin myös minäkin mutta osaan silti käyttäytyä fiksusti!

PS. Onneksi luokasta löytyi parisen kipaletta ihan 'normaaleja' sosionomeja ilman kirkollista häivääkään hyppysissään, joten aivan yksin en sentään joudu kärvistelemään ryhmätyön äärellä taikka tuntien keskusteluissa.
Kirjoittanut: Natassja (Jäsen)
  • #343
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 27.04.2010 19:53
Kedira: kerrassaan käsittämätöntä ja todella inhottavaa touhua, luulisi tosiaan kuvaamasi käytöksen kuuluvan lähinnä peruskouluun, jos sinnekään! Lapsetkin osaavat käyttäytyä fiksummin. Varsinkin sosiaali- ja terveysalan ammattiopinnoissa tulisi olla jotakin opetusta myös siihen, miten opetellaan olemaan sellaistenkin ihmisten parissa, joiden kanssa itsellä ei ole mitään yhteistä / joista ei pidä / jotka ovat erilaisia tms. ja tajuamaan se myös käytännössä. Opiskelijoille opetetaan kyllä se, miten asiakkaiden kanssa käyttäydytään, mutta ei korosteta sitä miten työelämässä tulisi työntekijänä käyttäytyä. Vai olenko hakoteillä? Kukaan ei halua sellaista tyyppiä työkaverikseen, joka virittelee sosiaalisia ansoja työpaikallaan, ja tätä olisi hyvä korostaa jo opiskeluvaiheessa. Työpaikoilla kuvaamasi käyttäytyminen eli eristäminen on valitettavan yleistä ja siihen puuttuminen yllättävän vaikeaa! Useimmiten ainoa vaihtoehto on vaihtaa duunipaikkaa.
Kirjoittanut: Kedira (Nimetön)
  • Lähetetty: 27.04.2010 20:08

Lainaus: Natassja

Varsinkin sosiaali- ja terveysalan ammattiopinnoissa tulisi olla jotakin opetusta myös siihen, miten opetellaan olemaan sellaistenkin ihmisten parissa, joiden kanssa itsellä ei ole mitään yhteistä / joista ei pidä / jotka ovat erilaisia tms. ja tajuamaan se myös käytännössä. Opiskelijoille opetetaan kyllä se, miten asiakkaiden kanssa käyttäydytään, mutta ei korosteta sitä miten työelämässä tulisi työntekijänä käyttäytyä.


No meillä hoetaan kahta asiaa kuin mantraa tähän liittyen. Elikkä pähkinän kuoressa asia menee koulussamme näin :
* Me olemme sosiaalialan ammattilaisia, meillä ei ole ongelmia / kiusaamista, sillä meidän tehtävämme on auttaa niitä joilla niitä on.
* (Jos sitten päästään kuitenkin siihen, että tällainen ongelma ja kiusaaminen myönnetään) Sosiaalialan ammattilaisen täytyy osata huolehtia siitä, ettei provosoi omalla käytöksellään / pukeutumisellaan / sanomisillaan toisia vaan täytyy koittaa elää mahdollisimman normaalisti ja fiksusti. (Eli pääsääntöisesti siis vieritetään syy sen kiusatun tai ongelman esiintuojan niskoille.)

Näiden lisäksi koulussa silloin kun puhutaan vaikkapa siitä koulukiusaamiseen puuttumisesta yhä edelleen pohditaan enemmän sitä mitä sille kiusatulle annettaisiin ohjeiksi, että tämä voisi kiusaamisensa välttää. Sen lisäksi pohditaan miten sitä kiusaajaa voisi ymmärtää. Hyvin pitkälle samoja asioita pohditaan muiden ongelmien ratkaisussa, miten kohdataan se jonka syy kaikki vaikuttaa olevan huomioimatta sitä, että suurimmassa osassa tapauksia se ensisyypää on toisten toimilla ajettu aiheuttamaan ongelmat. Tai sitten se syntipukki on sellainen hiljainen tai muulla tavalla massastapoikkeava jonka niskoille kaikki ahdetaan ilman, että asioihin etsittäisiin todellisiä ratkaisuja.

Niin, eikä tietenkään saa unohtaa, että nykyään ei ole enää minkäänlaisia ongelmia tai vaikeuksia, on vain haasteita ja mahdollisuuksia !
Kirjoittanut: AlienSexGarden (Jäsen)
  • #345
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 27.04.2010 20:13
Muistan elävästi ensimmäisen päiväni ala-asteella; heti kun isäni oli lähtenyt saatettuaan minut koulun pihalle, ympärilläni alkoivat juosta kaksi tyttöä jotka huusivat törkeyksiä. En ollut silloin edes mitenkään erikoisen näköinen, eivätkä nämä kaksi tyttöä olleet ikinä tavannut minua ennen. Sen päivän jälkeen he eivät ikinä enää puhuneet minulle, joka on mielestäni jotenkin huvittavaa. Muuta merkittävää en ala-asteelta muista, oli yksi tai kaksi kaveria ja muut luokkalaiset eivät huomioineet olemassaoloani.

Muutimme perheeni kanssa ulkomaille kolmannen luokan lopussa, ja neljäs luokka, ensimmäinen amerikkalaisessa koulussani, oli kuin suoraan helvetistä. En silloin osannut vielä puhua englantia melkein yhtään, korkeintaan pari sanaa, joten erotuin helposti joukosta ja olin suurimman osaa ajasta yksin koska en voinut mitenkään kommunikoida luokkalaisteni kanssa. Onneksi opin puhumaan englantia lähes täydellisesti neljännen luokan aikana, ja viidennellä puhuin sitä yhtä hyvin kuin amerikkalaiset luokkatoverini. Tässä vaiheessa olin tyttö josta kaikki olivat neutraalia mieltä; en ollut vihattu tai rakastettu.

Seitsemännellä luokalla aloin pukeutua tummiin vaatteisiin ja kuuntelemaan ah-niin-synkkää musiikkia, mutta olin kuitenkin hyvätuulinen ja positiivinen ihminen, ja vaikka minua ulkoäön perusteella kiusattiinkin, niin olin aina valmis antamaan napakkaa kommenttia kiusaajille. Kahdeksas luokka oli outoa aikaa, koska kiusaus loppui melkein kokonaan sen takia, että olin muka niin pelottavan näköinen että se herätti luokkalaisissani eräänlaista kunnioitusta.

Kahdeksannen luokan jälkeen muutin takaisin Suomeen, ja yhdeksännellä en kokenut mitään erityistä kiusaamista. Jos minusta jotain sanottiin, se liittyi enemmän älykkyyteeni kuin ulkonäkööni.

Lukiossa en ole kokenut lainkaan koulukiusausta. Olen saanut suurimmaksi osaksi positiivista palautetta ulkonäöstäni, ja jos joku on huutanut jotain negatiivista, se on tarkoitettu huumorimielessä. Toivottavasti tämä sama meininki jatkuu seuraavassa opiskelupaikassa.
Kirjoittanut: Sarutor (Nimetön)
  • Lähetetty: 27.04.2010 22:17
=/ Ite ollu 10 vai peräti 11 vuotta kiusattu eli koko ala ja ylä aste. Mutta sen jälkeen kaikki ollu hyvin enkä ois enää vaan ollu ja kuunellu jos jotaki olis ollu. Kerran napsahtiki 8 luokalla en viitti sanoa mitä tyyppi sano mutta seuraavaksi muistan vaan nostaneeni kaverin kurkusta seinälle ja pitäneeni siinä kunnes opettaja tuli siihen ja käski lopettaa no en sielläkään puhuttelussa sanonu mitä tyyppi sano =( ehkä paskinta mitä saanu kuulla ********* ja kiusaamista.

Ja olin tosiaan varmaa aina koulun pisin koko koulu aikani ala ja ylä asteella mutta olin ja kuten olen edelleen olin rauhallinen kauan saa kyllä ärsyttää ennenku viitin edes sanoa mitään asiaan saati että tosiaan teen mitään fyysistä edellee kaduttaa toiki teko =/ vaikka ihan oikeen se sille oli mutta silti.
Kirjoittanut: Roudatar (Aktiivi)
  • #347
  • Arvo: Platinagootti+
  • • Muokkasi: Roudatar
  • Lähetetty: 28.04.2010 08:26

Lainaus: Sarutor

Ite ollu 10 vai peräti 11 vuotta kiusattu eli koko ala ja ylä aste

Mulla on vähän samanlainen tarina. Olin ala asteella ehkä pikkuisen tyhmä, kun joku sanoi tai teki jotain (paitsi tietty niissä tapauksissa jos se meni fyysiseksi) loukkaavaa miä vaan nauroin enkä välittänyt. Kai jotenkin järkeilin että kun eivät saa irti muuta niin lopettavat. Väärässä olin. Yläaste olikin jo toinen meininki. En jaksanut enää nauraa ja koitin vaan olla reagoimatta mutta ei auttanut. En muista olisko ollut kasi vai ysiluokalla kun mulla hirtti kiinni tosissaan yhteen suurimmaksi osaksi miua kiusanneeseen poikaan. Huitaisin tietty (ohi meni. damn it...) ja taisi poika säikähtää kun suurimmaksi osaksi omissa oloissaan viihtyvä tyttö aivan odottamatta lyö. No löysin sitten itseni seuraavana päivanä puhuttelusta jossa sovittiin että pysytään kaukana toisistamme. Vähän jonkun ajan päästä alkoi näviminen taas ja vielä tänä päivänäkään ei ole loppunut vaikka herrakin on jo 19. Joku päivä mulla naksahtaa uudestaan ja sillon ei taatusti ole huti. Onneksi nyt vaan nähdään harvemmin kun ei olla samassa koulussa oltu neljään vuoteen.
Mitähän tästäkin jäi käteen. Masennuksen kautta muodostunut kaksisuuntainen mielialahäiriö (ei diagnosoitu, mutta todennäkoinen) ja ikuinen viha ja kauna tuota poikaa kohtaan. En kadu vihaa enkä huitaisua muutakuin että harmi kun ei osunut.
Kirjoittanut: JM16180 (Jäsen)
  • #348
  • Arvo: Edistynyt
  • • Muokkasi: JM16180
  • Lähetetty: 28.04.2010 09:17
Itsessäni taisi olla pienenä ekaluokkalaisena enemmän munaa kuin koskaan. Kiusattuna koko luokan poikien toimesta puolenvuoden ajan. Opettaja omasi ihanan EVVK-asenteen, kuulemma oma vika kun en ystävystynyt luokan poikien kanssa, tyttöjen kanssa vaan oli paljon hauskempaa. Kiusaaminen loppui siihen kun pudotin pääkiusaajan vertavuotavana maahan oikealla nyrkilläni ja lopulta äitini taisteli sen eteen, että sain vaihtaa koulua toiseen, missä yksi parhaista ystävistäni oli.

Hieno alku peruskoululle, mutta eipä koulunkaan vaihtaminen alkuun lopulta mitään pelastanut. Pienikokoisena ja yleensä pitkätukkaisena nörttinä nyt on aina joutunut kaikkea paskaa kestämään. Itsestäni tuli erittäin sulkeutunut ja hiljainen tämän kaiken jälkeen. Vihaankin vahvasti synnyinkaupunkiani, helvetin idiootit. Olikin aivan mahtavaa muuttaa pois ennen lukion alkua ja päästä uuteen ympäristöön. Lukiosta jäi käteen hyviä ystäviä ja kiusatuksi tuleminen katosi elämästä täysin.

Edit. Hiukan muokkailin ajatusta ja typoja.
Kirjoittanut: Sarutor (Nimetön)
  • #349
  • • Muokkasi: Sarutor
  • Lähetetty: 28.04.2010 16:34
Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopisto josta siis valmistuin Media-assistentiksi (toisen asteen audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto) ei ollut kiusaamista ollenkaan koko 3 vuotta oli hyvää koulu elämää.

Tuossa samalla sitte harrastin kickboxing sitä kautta saiki enemmän luottamista itseensä ja muutenki oppi itsepuolustusta koskaan ei tiiä milloin tilanne tulee että tarvii toivottavasti ei koskaan mutta koskaan ei tiiä milloin ite tai joku muu on vaarassa siis oikeessa sitte vasta teen jotakin muuten kuten sanoin oon rauhallinen ja hermot kunnossa.

Aatellu nytte kerta oulussa asun alottaa Vaparin olis sama tiimi joka kickboxing:issa on ja omat tilat.
Oisin alottanu vuosia sitten mutta raahessa ei ollu =/ ja viittiny alkaa kulkeen 2-3 pv illasta tuntia ouluun ja tunti takasin.
Kirjoittanut: Kedira (Nimetön)
  • Lähetetty: 28.04.2010 18:27

Lainaus: Sarutor

Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopisto josta siis valmistuin Media-assistentiksi (toisen asteen audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto) ei ollut kiusaamista ollenkaan koko 3 vuotta oli hyvää koulu elämää.


Tuokin on suhteellinen käsite. Voisi olla mielenkiintoista kuulla, miten muut luokkalaiset taikka muut samaa koulua eri linjoilla käyneet tuumaisivat. Itse en usko että kiusaamisvapaata koulua taikka työpaikkaa on olemassakaan. Sen, että sinua ei kiusattu ja et ainakaan aktiivisesti muista muihinkohdistuvaa kiusausta olleen, minä kyllä uskon.

Uskon että, jos nyt näiltä mun kurssitovereilta asiaa kysyttäisiin, niin he kieltäisivät kiusaamisen sekä syrjimisen. Ehkä väittäisivät minua eristäytyneeksi. Samoin sanoisi ryhmän ne muutamat joiden kanssa olemme jokseenkin sujut. Ja tiedän, että ne jotka minua ennen koulua, ala-asteella sekä yläasteella ja lukiossa kiusasivat, väittäisivät kirkkain silmin suurin osa ettei mitään sen kaltaista tapahtunut koskaan ikinä minua kohtaan. Tiedän senkin että moni niistä ei-kiusaajista jotka sitä sivusta seurasivat eivät asiaa aina edes noteeranneet, etenkin syrjimistilanteissa ja muissa 'näkymättömissä' tapahtuneissa tilanteissa.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 31 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!