Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Avioliitto, painajainen...?

Avioliitto, painajainen...?

Kirjoittanut: Mary Death (Jäsen)
  • Lähetetty: 20.01.2010 20:35
Mitenkähän lienee, olenko ainut joka ajattelee näin? Että ei edes haulikko takaraivolla saisi kulkemaan alttarikäytävää pitkin, ei sormusta vasempaan nimettömään eikä maistraattiin saisi raahaamallakaan. Ei niin että noita kosioita olisi ollut pilvin pimein (paitsi yksi naapuri, mutta se vain tykkää kiusoitella), mutta silti on kammo ajatus että mitä tekisin jos kumppani yht'äkkiä laskeutuisi polvilleen ja tyrkyttäisi pientä samettista rasiaa....juoksisin epäilemättä. Ja jotta olisi oikein helppo paketti, lapset ovat ehdoton ei, näin on ja pysyy. Raivostuttaa miten ihmiset lässyttävät että "kyllä se mieli vielä muuttuu kun oikean henkilön tapaa ja ikä karttuu...". Ehkäpä niin käy joillekkin, mutta ei pitäisi yleistää, tämä on minun vakaumukseni ja piste. Mielipiteitä, anyone?
Ihan vain lisäselvennykseksi, ei ole mitään sitoutumiskammoa tms., enkä naura niille jotka uskaltavat ottaa "hypyn tuntemattomaan" rakkaimman kanssa, parhaimmat onnentoivotukset vaan. Voisin hyvin luvata ikuista uskollisuutta ja sitoutumista yhteiseen tulevaisuuteen, mutta ilman virallisia papereita ja kirkon/valtion virkailijoita.
En vain halua naimisiin, millään tavalla. En isoa hulabaloota kirkossa (mikä ei muutenkaan onnistuisi kun en kuulu kirkkoon), en pikapyrähdystä maistraatissa, en riehakasta vegas-viikonloppua elviksen, draculan, alienin tai minkään muunkaan "papin" edessä. Kaikelle mikä alkaa sanoilla "kulta, tulisitko minun vaim....." ja loppuu "voitte suudella morsianta" haluan jättää väliin. Ollaan vaan yhdessä, otetaan lainat ja talot ja mitä lie nyt tarvitaan, mutta siinä se, finito.
Kirjoittanut: Natassja (Jäsen)
  • #2
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 20.01.2010 21:17

Lainaus: Mary Death

Että ei edes haulikko takaraivolla saisi kulkemaan alttarikäytävää pitkin, ei sormusta vasempaan nimettömään eikä maistraattiin saisi raahaamallakaan.

Jos ei pidä rituaaleista, niin varmaan avioliitto voi olla eleenä kauheaa. Minusta se on kuitenkin vaan rituaali ja sen ohella juridinen sitoumus (veroasiat, perintöasiat, huoltajuusasiat...). Monia niistä juridisista sitoumuksista voi hoitaa toisinkin ilman avioliittoa, soittaa vain juristille ja erinäisiin virastoihin ja laittaa hommat pyröimään. Itse sitoutuminen tapahtuu omassa päässä ja jonkinlainen yhteinen päätös yhdessä olemisesta tarvitaan, joten olkoon siitä eleenä vaikka se avioituminen. Yhteinen asuntolaina on nykyajan avioliittoa, se vasta sitookin...tuleehan siihen se pankinjohtajan aamen?

Minä haluaisin naimisiin. Ennen en halunnut, mutta nykyisin se on minusta kaunis ajatus. Kyynikosta on puhjennut romantikko. Ooh. "Rakas, karataanko Las Vegasiin, mennään naimisiin elvisten todistaessa." Hmmm...huolestuttavaa, miten elokuvat vaikuttavat aivotoimintaani.
Kirjoittanut: Piiskansiima (Jäsen)
  • Lähetetty: 20.01.2010 22:10

Lainaus: Natassja

"Rakas, karataanko Las Vegasiin, mennään naimisiin elvisten todistaessa."


Mitä, tuohan olisi vallan hauskaa! Joskin Suomen lakien mukaan tuo ei kyllä olisi sinällään ihan virallinen liitto mutta kuitenkin, aina parempi kuin peruskermakakkuhäät.

Aloitusviestistä jäi vähän epäselväksi, onko kammon kohteena avioliitto vai siihen liittyvät perinteiset kihlaus- ja häämenot. Avioliitolla on nimittäin melkoisesti muitakin ulottuvuuksia kuin mekon ja kakun hommaaminen, esimerkiksi jos siippa potkaisee tyhjää ja yhteistä omaisuutta on kertynyt, niin ilman testamenttihässäköitä avoliitossa saattaa jäädä yllättävästi puille paljaille.

Sinänsä en näe avioliitossa mitään pahaa kun muistaa että siitä naimisiin päätymisen ympäröivästä krumeluurista voi tehdä hyvin pitkälti itsensä näköisen. Itse liittohan on sitten muuten ihan samanlaista yhdessäoloa kuin aiemminkin (ellei ole vielä nykypäivänäkin niin pahvi että elo alkaa vasta aamenen jälkeen..!) ja tärkein asia on varmaan se raksi eri ruutuun virallisissa papereissa.
Kirjoittanut: P-M (Jäsen)
  • Lähetetty: 20.01.2010 22:34

Lainaus: Natassja

Hmmm...huolestuttavaa, miten elokuvat vaikuttavat aivotoimintaani.

Luin ensin, että aviotoimintaani.

Ja aiheeseen, välillä olen ollut kovastikin avioliiton kannalla ja välillä olen ollut sitä mieltä etten ikinä mene naimisiin. Silti olen 14-vuotiaasta asti tiennyt suunilleen millaisen hääpuvun haluan, mikäli päätyisin joskus menemään naimisiin. Ei onneksi ristiriitaista, se on kuitenkin niin kaukainen juttu vielä että katsellaan kuinka käy.
Kirjoittanut: TaruinenAave (Jäsen)
  • Lähetetty: 20.01.2010 22:57
Minä haluan naimisiin. Syynä on nimenomaan se juridinen puoli, minua ei oikein huvita ajatus siitä, että jos toinen kuolla kupsahtaa, joudunkin yhtäkkiä ulos yhteisestä kämpästä tms. jos ei ole testamenttia tai sitten maksaa kaikkein korkeimman veroluokan mukaan, jos testamentti löytyy. Tästä nyt hyvänä esimerkkinä toimii kirjailija Stieg Larsson-vainaa... Varsinkin, jos on yhteisiä lapsia, niin avioituminen on mielestäni tärkeää. Sinänsä sen yhdessä elämisen, romantiikan jne. takia ainakaan minun ei tarvitsisi mennä naimisiin.

Mitään kermakakkuhäitä en kyllä todellakaan haluaisi, häiden pitää olla avioituvan pariskunnan näköiset! Olemme esim. miettineet oman mieheni kanssa, että jos tie nyt oikein avioon vie, niin teetämme vieraita varten suklaiset pyhät birmat hääkarkeiksi (meillä siis on oma birma ja se on kummankin lempirotu). Eikä minun hääpukuni kuulu olla valkoinen, sehän symboloi neitsyyttä ja viattomuutta, mitä taas minä en edusta. Tästä nyt voisi pölistä rivitolkulla, mutta säästän lukijoita.
Kirjoittanut: Felicia (Virallinen sarjistaiteilija)
  • #6
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 21.01.2010 11:44
Mulle aika sama, koska ei se sormuksen pitäminen ja parin lakipaperin allekirjoittaminen muuta suhdetta yhtään miksikään. Juhlat voi pitää jos huvittaa, ja millaiset, sen voi tietysti päättää itse. Eikä mahdollinen erokaan haittaa, kun kumpikin tekee avioehdon.
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 21.01.2010 12:07
Jengi on jotenkin niin hysteerisiä avioliiton ja yksiavioisuuden vastustajia "erikoisissa" alakulttuureissa että huvittaa. Kyllä avioliittoon saa suhtautua vähän romanttisemminkin kuin juridiikalla, kätevyydellä ja pöntön kuurauksella. "Jalat maassa ja pää pilvissä" - realiteetit muistaen mutta rakkautta ja kumppanuutta vaalien. Itse en ole naimisissa enkä tiedä tuleeko näin tapahtumaankaan, mutta aika näyttää.

Pelkät erot ja avioehdot mielessä on aika pyllystä lähteä rakentamaan yhteistä elämää ja tulevaisuutta, imho. Vakuutuksen ottaminen ei korvaa ennaltaehkäisyä ja oireiden hoitoa sairauksissakaan.
Kirjoittanut: Funereal Soul (Inkvisiittori)
  • #8
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 21.01.2010 12:22
Avioliito..? Ainakin se aikoinaan omassa mielessäni on ollut painajainen, jos sen niin voi ilmaista. Olen aikanaan ollut niin varma, etten koskaan halua naimisiin. En vieläkään kyllä näe mitään pakottavaa syytä siihen. Avoliitossa asun ja kihlattuna olen ollut useamman vuoden, mutta naimisiin menosta ei ole kyllä vielä tietoakaan. Ainakin vielä se on itselleni sellainen peikko. Tai itseasiassa se kaikki rumba ja rahanmeno ja turhuus, mikä siihen suurine väkijoukkoineen liittyy. Taidan itseasiassa kammota niitä, enkä niinkään itse avioliittoa. Ilman sitä kaikkea rumbaa ja pakollisia toimenpiteitä se voisi olla helpompaa astua siihen. Mutta sitten se itse avioliitossa oleminen toisen ihmisen kanssa niin eipä se muuttuisi varmaan miksikään nykyisestä tilanteesta, luulisin.
Kirjoittanut: Positiivinenpakana (Jäsen)
  • #9
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 21.01.2010 13:44
Avioliitto ei minulle ole painajainen, olen ollut viisi vuotta naimisissa ihmisen kanssa jota rakastan. Päätös oli yhteinen, kumpikaan ei oikeastaan kosinut. Syy? No suhteen "virallistaminen", lakiasiat, rituaali... Häät eivät olleet päälimmäisenä mielessä, kun päätös tehtiin, ne olivat jotenkin semmoinen sivuseikka. Maistraatissa kävimme, pukeuduimme hienosti ja pidimme pienet juhlat, ei sen kummempaa.

Itse avioliitto taas... No naimisiinmenosta on ollut ainakin se hyöty, että olemme nyt yhdessä jotenkin... kiinteämmin?.. Luulen, että jos emme olisi naimisissa, olisimme saattaneet erota, vaikeita aikoja on ollut, mutta ne olemme yhdessä kahlanneet läpi, koska lupasimme niin toisillemme. Jos olisimme vaikeina aikoina olleet vain avoliitossa, ero olisi ollut helppo ratkaisu, pakopääsy tilanteesta, mutta onneksi näin ei ollut ja olemme nyt onnellisempia yhdessä kuin ennen avioliittoa.
Kirjoittanut: BronzeRain (Aktiivi)
  • #10
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 21.01.2010 15:02
Poden pientä sitoutumiskammoa, joten mikä tahansa pidempi suhde vakavalla pohjalla hirvittää aina. Toisaalta olen toivoton romantikko, ja rakastan häitä. Siis muiden ihmisten. On kivaa ajatella että jotain tuon suuntaista haluan omiin häihini jos joskus menen naimisiin. Poikaystäville on ollut kova pala niellä tuo "jos menen naimisiin", mutta ovat päässeet yli kun ovat käsittäneet ettei siinä ole mitään henkilökohtaista.
Uskon, että kunhan "villeistä nuoruusvuosista" (LOL) pääsen, vakiinnun kyllä jonkun kanssa. Avioliitto tulee jos on tullakseen, luultavasti tulee ellei susiparien oikeuksiin tule muutoksia siihen mennessä. Nyt jos poikaystävä ottaisi ja kosisi, vastaisin kohteliaasti ei (ja hautoisin itsekseni paniikkia). En ole valmis, enkä halua naimisiin vielä. Siis vielä. Ainakaan.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 50 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!