Avioliitto, painajainen...?

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Avioliitto, painajainen...?

Avioliitto, painajainen...?

Sivu 5/8:
Edellinen
1
2
3
4
5
6
7
8
Seuraava

Kirjoittanut: darkAngel (Aktiivi)

#41

Arvo: Platinagootti+

Lähetetty: 28.01.2010 00:41

Lainaus: groomeri

Mik� sit� sormusta est�� kantamasta kaulaketjussa?

ei mik��n. se on sitten toinen vaihtoehto, mutta mi� henkil�kohtasesti haluan mielummin riipuksen kuin ett� riiputan sormusta ketjussa. ellei se ole sit joku perint�sormus.

Lainaus: BronzeRain

Minun puolestani my�s ei tatuoiduille sormuksille. Tuntuu mauttomalta ja liioitellulta.

samoin. ja jotenkin en tykk�� sellaisista tatuoinneista jotka kiert�� piikkilangan tavoin jonkun ruumiinosan yms. mutta sitten se, ett� jos tekee jonkun toisenlaisen tatskan. esim. korvan taakse tatuoitaisiin sormukset/syd�n/yms. joissa lukee h��parin nimi niin sellaisen olisin halukas ottamaan.

Lainaus: Piiskansiima

oma lukunsahan on sitten tietenkin se tosiasia ett� ne tatskat ovat usein pysyv�mpi� kuin liitto...

niimp�

vaikka onhan niit� helpohkoja tatuoinnin poistokeinojakin alkanut ilmaantua. ja voihan siihen tatuointiin eron tultua korjata uuden kumppanin nimi tai sutata p��lle ja uutta tatskaa kehiin

Kirjoittanut: Polyunsaturated Doll Blood (Aktiivi)

#42

Arvo: Mahtigootti+

Lähetetty: 03.02.2010 19:43

Ty�kaveri ja h�nen avokkinsa p��ttiv�t menn� naimisiin. Nyt on sitten sormuksen valinta vaihe k�ynniss�. Ongelma heill� on materiaali. Ovat sellaisia "puun halailija hippej�" ett� kulta vaan yksinkertaisesti ei passaa heid�n tyyliins� tai muutenkaan ollenkaan. Ensimm�inen mit� keksiv�t oli titaani, ainakin kest�isi, mutta matsku on sellainen ett� onnettomuuden sattuessa sormi on leikattava pois, sill� titaania kun ei hajoita mik��n.
Eli palasivat aloitusruutuun, miettim��n uutta materiaalia.
Enivei, kaikessa t�ss� sormuspohdinnassaan ty�kaverini her�tti minussa k�yt�nn�llisen avioitujan.
Juu, min�kin haluan mietti� my�s sormusta ihan oikeasti. En min�k��n halua mit��n perus kultarinkulaa. Kaikki pit�� mietti� suhteen ja oman persoonan kannalta (ainakin mun mielest�) eik� silleen ett� "voi vitsi kun t�� olis kiva". Usein esimerkiksi erilaisista h��puku-unelmista minut palauttaa maan pinnalle yksinkertainen ajatus "Haluanko m� siis OIKEASTI viett�� loppu el�m�ni juuri avomieheni kanssa?".
Kumpi t�rke�mp�� h��t vai avioliitto?

Kirjoittanut: FilthyVictorian (Aktiivi)

#43

Arvo: Mahtigootti1500

Lähetetty: 10.02.2010 16:56

Lainaus: Cata

Eilen sain tiet��, ett� serkkuni (vuosmallia -93) on mennyt tytt�yst�v�ns� kanssa kihloihin vuoden seurustelun j�lkeen.

Yst�v�ni yl�-astelainen oli my�s, meni kihloihin alle vuoden seurustelun j�lkeen. Olo oli ep�uskoinen, sill� tuon ik�isen� kihloihin? Ei yleens� kest�. En usko n�ihin teinirakkaus tarinoihin olenkaan, varsinkaan kun kaverini hehkutti "rakastumistaan" kuukauden seurustelun j�lkeen. J�lkeen p�in he sitten erosivat( melkein heti kihlautumisen j�lkeen) ja suhteessa oli ollut jos jonkinmoista v�kivaltaa molemmilta puolilta.

Kirjoittanut: Kedira (Nimetön) #44

Lähetetty: 10.02.2010 17:20

Onkohan t�st� kihlauksesta ja avioitumisesta tullut suhteen uusi vauva? Eli sit� menn��n kihloihin tai naimisiin viimeisen� yrityksen� pelastaa jo tuhoon tuomittu suhde? No, ainakin se olisi lapsiyst�v�llisempaa kuin tuo lapsi-paran hankkiminen suhdelaastariksi ... Liian usein vain olen kuunnellut tuttavapiiriss�ni n�it� "No me oltiin siin� pisteess�, ett� joko me erotaan tai menn��n naimisiin, ni me aateltiin sitten menn� naimisiin."

Eik� avioitumisen pit�isi olla se viimeinen sinetti jo valmiiksi t�ydelliselle suhteelle, se hetki jolloin kaksi julistavat toisilleen ett� "t�ss� ollaan me". Ja tietenkin niille, jotka (kuten min�

) uskovat Jumalaan, se Taivaan Is�n siunauksen sek� varjeluksen pyyt�minen suhteelle. Hetki, jolloin 'haluamisesta' muuttuu 'tahtomista' sillioinkin kun tunteet heitt�v�t eri suuntiin ja silm�t alkavat vilkuilla muihin suuntiin. Merkki kumppanille, jotta 't�ss� min� olen, halusit tai et, mit� tahansa el�m� tiellemme heitt��'.

Kirjoittanut: Orthoxina (Jäsen)

#45

Arvo: Asiantuntija

Lähetetty: 19.02.2010 00:55

Kedira tuossa yll� ilmaisikin kiitett�v�n kauniisti, miten min�kin n�en avioliiton. Eli tahtomisena pysy� yhdess�, heitti el�m� mit� kapuloita tahansa rattaisiin...

Itse kuulun n�ihin ilmeisesti ��rimm�isen harvoihin, jotka kihlautuivat teinin�, pysyiv�t yhdess� vuosia, meniv�t naimisiin ja niinpoisp�in (omassa tapauksessani jatkuu sanoin: saivat lapsen ja ovat edelleenkin onnellisia ja rakastuneita toisiinsa). Kaikista hauskinta t�ss� tietenkin on, ett� kihlauduimme kun min� olin vasta 15 (t�ytt�m�ss� 16 kuukauden p��st�) ja yhdeks�nnell� luokalla, mieheni lukion kolmannella ja seurustelua takana aiheen noustessa pintaan kuukausi, virallisella kihlautumishetkell� 1,5 kk. Ja ennen seurustelun alkamista olimme tunteneet toisemme vajaan viikon. H�m... Eip� olisi suhteen onnistumisen todenn�k�isyys hirve�sti pienempi olla.

Luulen kyll�, ett� se oli tuo varhainen sitoutuminen mik� on meid�t t�nne saakka tuonut. Molemmat olivat alusta l�htien sit� mielt� ett� t�ll� kokoonpanolla menn��n loppuun saakka, eik� ajatusmaailmaan kuulunut seurustelu vain ajankuluksi. En n�hnyt mit��n mielt� seurustella ellen olisi voinut edes kuvitella el�v�ni saman ihmisen kanssa loppuun saakka (tuli se ennen kuolemaa tai ei... Toivotaan ettei). Naiivia, sinisilm�ist� ja ah, niin huimap�ist�! En siltik��n suosittele kenellek��n. Ei meinaan todenn�k�isesti k�y yht� hyv� tuuri. Sen j�lkeen k�ytiin muutama identiteettikriisi, terveydellinen kriisi (sek� fyysinen ett� psyykkinen) k�sitt�en vuosien kipuhelvetin ja sen vaikutukset persoonaan, sek� lopulta viimeinen, ratkaiseva parisuhdekriisi l�pi.

Naimisiinmenon aika oli nuoresta i�st� johtuen vuosia auki, enk� sitten i�n vihdoin ollessa kunnollinen miettinyt h�iden j�rjest�mist� sen kummemmin koska ei ollut jaksamusta eik� rahaa. Lopulta tuli hell� shotgunwedding-tilanne, kun esikoinen ilmoitti toivotusti tulostaan ja min�h�n olen kuitenkin edes sen verran semi-vanhanaikainen, ett� halusin olla aviossa ennen lapsen syntym��. Plussana se, ett� isyydentunnustamisen kanssa ei tarvitse alkaa taajomaan...

Naimisiin mentiin siis lopulta kun olin 19 ja raskaus puoliv�liss�. Maistraattiin �itiemme ja siskoni sek� h�nen esikoisensa kanssa, sen j�lkeen kiinalaiseen sy�m��n ja me kahdestaan viikonlopuksi hotellin sviittiin kylpyl�n viereen (:. Takana vajaat nelj� ja puoli vuotta seurustelua johon mahtuu enemm�n huonoja kuin hyvi� aikoja... Kasvatuksella kai osansa sanottavana, kun avioliiton malli jonka olen oppinut on se, ett� irti ei p��stet� vaikka se olisikin kaikille osapuolille parempi ratkaisu...

Ja FilthyVictorian; en usko min�k��n n�ihin teinirakkaustarinoihin

. Siksi voinkin vain pudistella p��t� omalle el�m�lleni, olen nimitt�in ��rimm�isen pessimistinen odotuksiltani n�iden nuorien rakkaustarinoiden suhteen... Ja siit� huolimatta vaikka olen itsekin edelleen nuori (20) en ep�ile hetke�k��n etteik� t�m� kest�isi.

Huono kai sit� olisi avioon marssia, jossei tulevaisuuteen uskoisi. Meni minultakin useampi vuosi, ennen kuin lopulta uskalsin luottaa siihen... El�m�ll� kun on tapana viskoa kakkakikkareita niskaan kuin lumilinko.

Tuli taas ylipitk� viesti, mutta syyt�n edelleen y�sy�tt�jen sy�v�n aivomassaani ja heikent�v�n itsesensuuria. K�rsik�� siit�

. (Sormusasiaan viel� sen verran, ett� meill� on ihan kesken��n erilaiset sormukset, miehen kiilt�v� yksinkertainen volframisormus, minun koristeellinen hopeinen filigraanisormus peridootein... Joka killuu kaulassa ketjussa niin kauan ett� saan raskauskilot karistettua ja sormuksen mahtumaan -.-'...)

Kirjoittanut: Mina (Jäsen)

#46

Arvo: Mahtigootti

Lähetetty: 05.03.2010 17:58

Mielenkiintoisia n�kemyksi� t��ll�

Itse olen kihloissa, ukolle ei ole sormusta viel� l�ytynyt, koska h�nt� ei n�emm� sormuskauppaan saa kirveenk��n kanssa, minulle teetettiin hyvinkin yksinkertainen sormus hopeasta jossa on keskell� upotettuna yksi sininen safiiri. Kaunis

Naimisiin en halua, koska koen sen jotenkin liian peruuttamattomana, kihloihinkin menin vain sen takia, koska miehekkeeni asiaa niin syd�mest��n pyysi, enk� hennonut sanoa ei. Ei sill�, ettenk� miehekett�ni rakastaisi, mutta en vain koe ett� suhde tarvitsee mit��n sormuksia, tai muitakaan sitoumuksia ollakseen toimiva. Mielell�ni kyll� muiden h�ihin osallistuisin, muttakun.. Kukkaan l�hipiirist� ole naimisiin menossa, yhyy

Kirjoittanut: raato (Jäsen)

#47

Arvo: Asiantuntija

Lähetetty: 05.03.2010 22:14

Suhtaudun itse niin negatiivisesti liittoihin, ett� en usko menev�ni koskaan naimisiin/kihloihin. Kihlat ovat mielest�ni lupaus avioliitosta ja avioliittoon en halua. En ole koskaan kuulunut mihink��n uskontoon, joten h��t eiv�t tule kyseeseen. Mielest�ni maistraatissa naimisiin meno on huono korvike, joten avoliitto on itselleni se ainoa vaihtoehto. Lis�ksi en ole yht��n sitoutuvaa tyyppi� (vaikka seurustelenkin t�ll� hetkell�), enk� usko jaksavani samaa ihmist� l�hell�ni loppuel�m��. Eli naimisiin meno minulle t�ysin turhaa.

Vanhempani ovat t�ysin minun vastakohta, eli heid�n takia n�kemykseni ei ole ainakaan syntynyt. �iti tapasi ensimm�isen kerran is�ni ollessaan 16-vuotias. Vasta n. 20-vuotiaana he alkoivat seurustelemaan, naimisissa ovat olleet nyt 25 vuotta. Lis�ksi he eiv�t ollenkaan riitele, eiv�t edes tapaa sukulaisia tai kavereita, koska viihtyv�t vain kahdestaan.

Kirjoittanut: SnowWhite- (Jäsen)

#48

Arvo: Asiantuntija

• Muokkasi: SnowWhite-

Lähetetty: 26.03.2010 23:03

Itse olen ollut my�s aika varovainen, ainakin avioliiton solmimisen suhteen. Avioliitto tarkoittaa minulle juridisten asioiden lis�ksi my�s sit� kumppanuuttaa, yhdess� asioiden jakamista ja toisen tukemista. Ennen en oikein osannut edes sit� kuvitella, mutta ehk� tuo maagisen kolmenkympin i�n l�hestyminen vaikuttaa, kun nyt olen h�ss��m�ss� niiden OMIEN h�iden j�rjestelyjen kanssa ja h��p�iv� on 29.5.

Mit�� kermakakkuh�it� meille ei kyll� tule (tai varmaan h��kakussa on sit� kermaa, hehe). On mukavaa kun voi j�rjest�� ihan omann�k�isens� h��t, tosiaan mink��n valtakunnan uskontokuntaan ei tarvitse kuulua, ett� naimisiin voi menn�. Huoh..Vaikka stressi� v�lill� repiikin, niin on t�� j�rjestely oikeasti ihan mukavaa.

Raato kirjoitti: "Mielest�ni maistraatissa naimisiin meno on huono korvike."
Tuohon t�ytyy kyl t�ydent��, ett� ei sit� maistraatissa ole pakko menn� naimisiin, vaikka kirkkoh�it� ei tulisikaan. Ei minua ja miest�k��n maistraatissa vihit�, vaan h��juhlapaikalla. Se maksaa tosin enemm�n, mutta jotenkin tunnelmallisempaa. Ahh..Taidan olla kuitenkin aika romantikko.

Kirjoittanut: Dineara (Nimetön) #49

Lähetetty: 27.03.2010 12:27

H��t. Pelkk� ajatuskin nostaa niskavillat pystyyn... T�h�n varmasti hyvin ymm�rrett�v�n� syyn� ymp�rist�n vaikutus; vanhempani ovat eronneet ja �itini teki uuden ei-niin-mainion miesvalinnan, joten vaikkeiv�t koskaan naimisiin p��tyneetk��n, niin ero on taas edess�. Kavereiden keskuudessa teinikihlat ovat liian yleist� ja liian typer�� naurattaakseen en��. T�m�n lis�ksi omaan viel� jonkun verran sitoutumiskammoa, kun ihmisiin en muutenkaan ihan helposti luota

Itselleni h��t siis ovat ehdoton ei ainakin t�ll� hetkell�. Varsinkin semmoiset valkoiset kirkkoh��t t�rkeenkokoisella kermakakulla ja kultasormuksella. JOS nyt joskus sattuisin hairahtumaan, niin keltainen kulta ei tulisi sormuksessa kyseeseenk��n

...till death do us party. Yhdess� voi olla ihan muutenkin, avioliitto itsess��n jotenkin vaan tuntuu liian... lopulliselta ja sitovalta. Kaikki pisteet toki niille, jotka k�sitt�m�tt�mist� teinikihloista vanhuusvuosiin pysyv�t yhdess�, ja muillekin, jotka oikeasti ovat sen onnen l�yt�neet, tavalla tai toisella

Nyky��n tietty avioero taitaa melkein olla jo enemm�n se s��nt�, kuin poikkeus, mutta en m� sit� pahana asiana n�e, ihmiset muuttuvat koko ajan, ja n�in ollen erilleen kasvu on t�ysin mahdollista.

Kirjoittanut: aNightingale (Jäsen)

#50

Arvo: Edistynyt

Lähetetty: 27.03.2010 19:55

Itse lukeudun niihin, jotka rakastavat h�it�, olivat ne mink�laiset tahansa. Kunhan ne pidet��n rakkaudesta. H��seremonia n��s on niin kaunis ja ihana ja ihanammaksi se muuttuu jos se on oikeasti h�ystetty rakkaudella.
Olenpahan my�s kavereiden h�it� jo suunnitellut, mit� kukkia heid�n pit�isi hankkia ja mink�lainen puku... vaikkeivat edes seurustelisi.

Voi olla ett� intohimoni johtuu itsest�ni, siit� etten ikin� mene naimisiin. Se on mahdotonta ja sen takia koko suku on silm�t py�rein�.
Johtuu kammostani miespuolisia henkil�it� kohtaan; en voisi ikin� kuvitella seurustelevani saati sitten muuttavani yhteen, kihlautuvani, menev�ni naimisiin... Ajatuskin kauhistuttaa.
(Ei niin, ett�k� arvostaisin naispuolisia enemm�n, minulla vain on hirvitt�v� kammo.)
Harmittaa kyll� sill� lapsia olisi ihana saada aikuisena ja h��t tosiaan olisivat ihanat ja varmasti itseni n�k�iset... (Vieraat kyll� k�rsisiv�t sill� h�iss�ni ei olisi tarjolla lainkaan alkoholia.

)

Sivu 5/8:
Edellinen
1
2
3
4
5
6
7
8
Seuraava

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Avioliitto, painajainen...?

Samanlaisia aiheita