Gootti.net

Mitä goottius merkitsee sinulle?

Kirjoittanut: Ratpick (Jäsen)
  • Lähetetty: 02.03.2011 00:42
Nyt syvällistä metakeskustelua tulille, koska en vastaavanlaista keskustelua löytänyt.

Tätä foorumia pitkään seuranneena olen huomannut, että tämänkin foorumin sisällä on hyvin suuria eroja ihmisten välillä, ei pelkästään tyylin ja musiikin vaan myös ajatusmaailmankin saralla. Jos tämän foorumin perusteella rupeaisi luomaan jonkinlaista kuvaa siitä, mistä goottiudesta on kyse, syntyisi aivan uskomattoman sekamelskainen hirvitys jossa ei ole mitään järkeä.

Ihan vaan keskustelun herättämisen vuoksi haluaisinkin ihmisten jakavan omia mielipiteitään ja tuntemuksiaan siitä mitä goottius teille merkitsee. Onko se 1800-luvun goottilaisen kirjallisuuden romantisointia? Onko se halvan kaljan juomista Mustan Paraatin tahtiin hiukset takkuun tupeerattuna? Onko se sitä, että kokee syvää paatosta siitä, ettei enää mahdu parhaisiin mustiin housuihinsa?

Itselleni goottiudessa on kyse tyylistä ja musiikista ja kaikki noiden asioiden ulkopuolella on mielestäni täysin irrallista. En näe goottiudessa mitään filosofista puolta ja yhteys goottilaiseen kirjallisuuteen on täysin irrallinen. Mitä musiikkiin tulee, miellän gootiksi tai gootahtavaksi hyvin laajan kirjon musiikkia, johon kuuluu sekä 70/80-luvun vaihteiden punk-pohjaisen goottisaundin että suuri kirjo artisteja ja esiintyjiä joilla ei varsinaisen goottiskenen kanssa ole mitään tekemistä. Omaan kuvaan goottiudestani ei kuulu suurin osa nykyisestä skenen sisältä tulevasta "goottimusiikista," koska mielestäni nykygoottimusiikissa ollaan menty niin kauas juurilta, ettei sillä ole enää mitään tekemistä tuon itselleni merkittävimmän goottisaundin kanssa. Tästä syystä miellän jotkut indieartisit, mm. Zola Jesuksen ja The Soft Moonin, mielummin gootiksi, kuin jotkut nykyartistit jotka itseään gootiksi kutsuvat, koska heidän saundillaan on enemmän yhteistä 80-luvun saundin kanssa kuin suurimman osan nykygoottiartistien.

Näin ranskalaisin viivoin, goottius on minulle:
-Mustia vaatteita, spittareita, maihareita, pillifarkkuja
-80-luvun goottisoundia
-Edellisen soundin uudelleenlämmittelyä ja kehittämistä eri suunnista ja lähtökohdista
-Okkultteja symbooleja koristeina irroitettuina alkuperäisistä merkityksistään
-Ei turhaa filosofista pohdintaa ja paatosta elämästä ja kuolemasta
-PUNAVIINIÄ JA HYVÄÄ SEKSIÄ!!!

MUOKKAUS: Viestiin lisätty kuva, että saatte paremman kuvan mielestäni parhaasta "goottityylistä":

Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 02.03.2011 07:23
"Goottius" on minulle pelkkä pukeutumistyyli, ei oikeastaan mitään muuta. Laajennettuna se on esteettinen mieltymys, mutta ei sisällä mitään ideaaleja. En ole uuspakana, kuuntelen rajallisesti goottiuskottavaa musiikkia (lähinnä tosin EBM:ää ja industrialia), en tunge goottityyliä joka.helvetin.osaan.elämästäni.24/7. Se ei tee minusta erikoista, ihmeellistä individualistia, pseudoälykköä tai kalmankalpeaa hedonistia joka viettää kaiket yöt katsellen vanhoja kauhuelokuvia, lukien Poen runoutta kynttilänvalossa tai ravaten kuuttipippaloissa istuakseen nurkassa tylsistyneenä hokien "feikit" tai "korporaatiolampaat".

(Olen btw aika tyytyväinen ettet käyttänyt sanaa "gootismi", koska tämä ei ole ismi.)
Kirjoittanut: VariSami (Jäsen)
  • #3
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 02.03.2011 13:22
Mitäpä todellakin? Ainakaan en onneksi kuulu "fanaatikkoihin", joita on hieman tuotu esille. Onko sellaisia ihmisiä aivan oikeasti edes olemassa, vai ovatko he vain tässäkin yhteisössä sisäistetyn, ulkopuolisten kuvan skenestä luoman stereotypian haamu? Minulle se, mitä kenties voisi kutsua "minun goottiudekseni" ei oikeastaan ole kuin tapa suosia tietynlaisia vaatteita. Toisin sanoen "olen gootti", koska saan kivoja vaatteita "goottikaupasta". Kamalaa, millaista heittomerkkien raiskaamista, mutta tarkoitus on painottaa hieman näiden ilmauksien ironiaa ja sitä, miten ne ovat vain helppo tapa yksinkertaistaa asiaa eli eivät sisällä täysin samaa merkitystä kuin normaalisti.
Sanottakoon tosin, että vaatemakuni on luultavasti kuitenkin heijastumaa jonkinlaisesta laajemmasta esteettisestä näkemyksestä. Toisin sanoen ei ole täysin irrallista, että pidän mustasta ja selvästi valtavirran mieltymyksistä poikkeavasta. Tämä voi mennä nyt hieman sen pelätyn kornigoottiuden puolelle (mikä on erittäin ironista, koska harvemmin ainakaan näytän siltä), mutta mielestäni kauneus on löydettävissä myös traagisesta ja pimeästä. Se ei ole kenties kaunista samalla tapaa kuin aamuaurinko tai hymyilevä lapsi. Kenties tällainen "synkkä kauneus" piileekin juuri siinä, miten sen kautta heijastettuna tällaiset asiat saavat merkityksensä. Kuitenkaan ne eivät ole mielestäni toistensa antiteesejä. Kenties kyse onkin kauniin ja ruman synteesistä, joka yhtä kaikki on jollakin tapaa kaunis? En itse asiassa ole kovin tarkkaan perehtynyt edes omiin ajatuksiini siitä, mikä tarkkaan ottaen tekee tummasta kaunista - se vain tuntuu siltä.
Kirjoittanut: Sennay (Nimetön)
  • Lähetetty: 02.03.2011 13:23
Samoilla linjoilla olen Heetterin kanssa, "goottius on minulle pukeutumistyyli, esteettinen mieltymä. Olen ateisti, mutta koska avokkini tahtoo naimisiin kirkossa, en ole (vielä) eronnut kirkosta. Pidän mustasta väristä ja upeista goottivaatteista ja nuorempanakin, pienen paikkakunnan lapsena, oli varsin hienoa, kun isossa kaupungeissa käydessä näki jonkun gootin, jolla oli kaikenlaisia hienoja vaatteita/asusteita päällä. Musiikkimakuni on täysin laidasta laitaan, joten senkään puolesta en voi sanoa olevani gootti.
Keskustelin tänään luokkakavereideni kanssa siitä, kun minua nykyään tuijotetaan koulussa aika paljon (koulullani ei ole muita gootteja kuin minä ja eräs opettaja), ja opettajani sitten kommentoi asiaa: " Jos tahtoo erottua massasta, on kestettävä se, että joku tuijottaa erilaisuuden nähdessään." Aloin sitten miettiä, että haluanko vain erottua massasta vai pukeudunko ja meikkaan goottityyliin, koska se on minulle luontevaa, pidän sitä omana tyylinäni ja olen siten vain oma itseni. Tiedä häntä, minä puen päälleni sitä, mikä tuntuu hyvältä ja miellyttää omaa silmää, enkä ole ikinä mennyt virran mukana. Sori, jos meni osittain off-topic'iksi.
Kirjoittanut: The Trap-door lover (Jäsen)
  • #5
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 03.03.2011 02:11
Saanen huudella mielipiteeni täältä hieman sivummalta vaikken gootti olekaan (jonkinlainen piilo wannabe kenties?), minun näkemykseni goottiudesta painottuu visuaalisuuteen ja ulkoasuun, pidän kaikesta synkästä ja rappeutuneesta, goottiromantiikasta niin kirjallisuudessa kuin elävässä elämässäkin.
Kuten sanottu tyylikäs pukeutuminen on myös lähellä sydäntäni vaikken sitä käytännön syistä itse juuri harrastakaan, musiikkia en jostain syystä osaa yhdistä kovin vahvasti goottiuteen, johtunee ehkä vajavaisesta musiikin tuntemuksestani?
Olen myös saanut käsityksen että gootit olisivat hieman pinnallisia, mutta ehkä se onkin odotettavissa ihmisjoukolta joka on helpoiten tunnistettavissa ulkoasustaan, siitä että he pukeutuvat kuten itse haluavat, eivätkä kuten muut tahtoisivat heidän pukeutuvan?

Tälläisiä mietiskelee eksentrinen ja kalmankalpea "pseudo"älykkö (joita olen aivan muista syistä kuin ollakseni gootti) yön pimeinä hetkinä.
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 03.03.2011 10:38

Lainaus: The Trap-door lover

musiikkia en jostain syystä osaa yhdistä kovin vahvasti goottiuteen, johtunee ehkä vajavaisesta musiikin tuntemuksestani?


Hupaisaa ja ironista sinänsä - alunperin musiikki oli pääasia goottiudessa, ja yhteneväinen ulkonäkö tuli perässä, jos tuli.
Kirjoittanut: phaeryen (Jäsen)
  • #7
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 03.03.2011 11:54
Minulle käsiteltävänä oleva potilas tuntuu nykyisellään musiikkialakulttuurilta, jonka keskiössä elänyt ja asunut musiikki on omiin sisäisiin identiteettikriiseihinsä kuollut joskus aivan viimeistään 90-luvun ensimmäisinä vuosina, terveessä ja tuoreessa vähän alta viidentoista vuoden iässä(kuin kunnon teinigootti konsanaan!)

Eräästä toisesta, paljon lyhytikäisemmästä musiikkiliikehdinnästä käytettiin halventavassa mielessä seuraavaa fraasia:"The scene that celebrates itself", mutta juuri modernista goottiudesta puhuttaessa tuo osuu kivuliaasti maaliin. Käsiteltävänä oleva potilas on niin muotoihinsa ja tapoihinsa kuollut vaateräkki, että sen täytyy järjestää itse itselleen omat juhlansa, festarinsa, bileensä, diskonsa. Muuten sitä ei ole olemassa.

Totuus on siellä missä on liikevaihto ja gootin ollessa kyseessä sen ymmärtää jo tyhmäkin, että kyse ja fokus on vaatteiden myymisessä. Gootti on siis vaatteiden myymistä keski- tai ylempiluokkaisille valkoihoisille kakaroille, joilla löytyy älyä päästä hieman keskimääräistä enemmän, luovia taipumuksia, mutta ennenkaikkea sielun sisintä kalvaa tarve löytää erikoinen identiteetti tylsän suojellussa valkoihoisten (sub)urbaanissa miljöössä.

Vaatteiden myymisen ohella saatetaan hieman muistella ja maistella 1980-luvun musiikkia, sitä nyt kuollutta goottia joita muutamat eksistentiaalisia ahdinkoja sairastaneet päihdemyönteiset britit sävelsivät ja soittivat, mutta myös muu 80-lukuun liitettävä on jotakin, jota kohtaan gootti saa luvan tuntea sympatioita viimeistään siinä vaiheessa, kun goottidiskoa varten pukee omaa identiteettiunivormuaan päälleen.
Kirjoittanut: Felicia (Virallinen sarjistaiteilija)
  • #8
  • Arvo: Mahtigootti
  • • Muokkasi: Felicia
  • Lähetetty: 03.03.2011 12:08
Kyllä mulle se musiikki on tärkein tekijä, tyyli ei niinkään. Mutta sitten, kun pitää alkaa määrittelemään "mitä on goottimusiikki", menee vaikeaksi. Kyllä mun mielestä uudemman, konepainotteisen musiikinkin voi sanoa olevan goottia, jos se on raskasta ja/tai synkkää. Ehkä jokainen voi määritellä sen itse? Niin no, tämän keskustelun idea olikin, mitä goottius merkitsee sinulle.

No, mulle se merkitsee tietynlaista pukeutumista ja muuta ulkoista tyyliä (joskaan ei ole niin kovin tärkeää). Pukeutumisessa pitäisi olla jotain "erilaista" ja valtavirtaa hylkivää, tai ainakin tietynlaista vitut-välitän-miten-muut-pukeutuu-tai-ajattelee-mu sta-asennetta viestivää, eli ei ainakaan niitä perus muoti-releitä ja pastellisävyjä joita näkee kaikilla teinareilla. Musiikki, ehkä tärkein tekijä. Synkkää, kaunista, raskasta, ei genrellä niin väliä. Voi pitää myös muusta kuin perinteisestä goottimusiikista, esim. klassisesta. Goottitapahtumissa ja klubeilla käynti. Musta huumori. Tietynlainen asenne ja itsenäinen ajattelutapa, ettei niele purematta valtavirran asenteita ja arvoja. Esteettinen mieltymys perinteisesti synkkiin, pelottaviin tai kammottaviin asioihin. Mutta voi pitää myös auringonpaisteesta ja kukista. Noiden kaikkien asioiden yhdistelmä, ettei vain yksi asia määritä gootiksi. Tai synkiöksi, tai miksipä sitten ikinä haluaakin itseään kutsua.

En tiedä, tuo nyt on tuollaista tajunnanvirtaa. Mutta tämä asia on vaikea määritellä, edes omalta kohdalta.
Kirjoittanut: Piiskansiima (Jäsen)
  • Lähetetty: 03.03.2011 12:38
Minulle goottius merkitsee tyyliä, sellaista hyvää pohjaa jonka päälle lähteä rakentelemaan omia visioitaan ja unelmiaan. Luovuutta, toisaalta laatikon sisällä ja toisaalta sen ulkopuolella, välittämättä kuitenkaan siitä että olisi pakko olla jotain jotta olisi jonkun mielestä jotenkin uskottava, mitä sekin sitten ikinä lienee. En ole koskaan pitänyt "goottimusiikista", muutamia koneellisempia poikkeuksia lukuunottamatta, enkä myöskään tunne mitään kasarisympatioita mitä tuolla aiemmin peräänkuuluteltiin. Pähkinänkuoreen tiivistettynä goottius on minulle hyvinkin pinnallista ulkonäköaskartelua sekä myös hauskoja ihmisiä joita tapaa turuilla ja toreilla.

Lainaus: phaeryen

sen täytyy järjestää itse itselleen omat juhlansa, festarinsa, bileensä, diskonsa. Muuten sitä ei ole olemassa.


Haluaisitko selittää tätä vähän tarkemmin. Kyllähän minkä tahansa asian ympärillä pyörivä porukka järjestää itse omat festarinsa ja menonsa, oli kyseessä sitten kansanmusiikki, rajatieteet kuin metallihumppakin... Muutenkin koko vastauksesi oli aika negatiivinen joten mitä ihmettä sitten saat koko goottijutusta irti jos kaikki on noin h1rveetä p4skaa?
Kirjoittanut: phaeryen (Jäsen)
  • #10
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 03.03.2011 12:59
"hirveätä paskaa" ei kuvasta tuntemuksiani, eikä vastaavaa karua lyttäystä löydy tekstistäni.

Halusin yrittää leikata nykygootin kovaan ytimeen ja tehdä sen niin, etten ala satuilemaan tai paasaamaan liiaksi - syntynyt jälki saattaa vaikuttaa rumalta koska kyseessä on kuitenkin valitettavan kuollut musiikkikulttuuri-ilmiö.

"Sen täytyy itse järjestää..." irrotit tuon kontekstistaan eikä sitä sellaisenaan voikaan selittää auki. Yritin kirjoittaa gootista, siis siitä käsitteestä ja miten se ilmenee minulle, en asioiden ympärillä pyörivistä porukoista.
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 2 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit