Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Yleiset korinat: Koulumenestys?

Koulumenestys?

Kirjoittanut: Wormboy (Jäsen)
  • #201
  • Arvo: Mahtigootti
  • • Muokkasi: Wormboy
  • Lähetetty: 11.07.2013 02:20
Musiikki, kuvataide, englanti kymppejä. Muista ysejä ja kaseja, liikunta taisi olla seiska.
En kyllä uskoisi siihen nähden miten vähän teen toitä, lähinnä piirrän ja kuuntelen musaa. En lue kokeisiin ikinä, paitsi joskus saatan ennen koetta tarkistaa pari juttua ja ehkä vähän kerrata, jos tuntuu etten osaa. Tai no peruskoulu nyt on aika helppo oikeastaan.
Joku kemia ja fysiikka hämmentää välillä, mutta se nyt varmaan johtuu ihan vaan siitä, että vikalla tunnilla ei kiinnosta enää koska päänsärky, jonka senkin luultavasti saisi estettyä nukkumalla enemmän ja pistämällä sitä musaa hiljemmalle. Ja muistamalla ottaa ne lukulasit mukaan.
Tossa keväällä innostuin matikasta, se on oikeesti jännää. Musen Black Holes & Revelations soimaan niin kyllä onnistuu.
Eli ihan hyvin menestyn kai.
Kirjoittanut: Anyxia (Jäsen)
  • Lähetetty: 12.07.2013 03:09
Yläasteella ei paljon opiskelu innostanut, mikä johtui siitä, että monilla opettajilla oli negatiivisia ennakkokäsityksiä minusta isosiskoni (kuulemma) huonon käyttäytymisen takia... Kohtelivat minua siis jo alusta asti tosi typerästi vieden pienimmänkin ilon irti opiskelusta. Numerot siis olivat kutosen ympärillä välillä laskien ja välillä nousten, äidinkieli kuitenkin 9. Kuitenkin kuvataide ja musiikki oli aina 10, sillä ne on ollut hallussa jo pienestä pitäen.

Lukiossa sain taas intoa opiskeluun kun siirryin Seinäjoelle, missä kukaan opettaja ei tuntenut minua (tai siskojani) ennestään, enkä siis saanut mitenkään erilaista kohtelua kuin muutkaan opiskelijat. Lisäksi opettajat olivat todella ammattitaitoisia ja osasivat hyvin opettaa. Pärjäsin siten matikassa ja fysiikassa hyvin, arvosanat 8-10 riippuen kurssista (Tähtitieteen kurssillakin loistin, ikävä kyllä siitä ei saatu numeerista arvosanaa, pelkästään Hyväksytty/hylätty arvosteluilla mentiin). Ammattikoulun puolella arvosteltiin asteikolla 1-5 ja ne omat arvosanat pyöri usein siinä 3 paikkeilla, vaihdellen sen verran ettei oikein keskiarvoakaan enää osaa sanoa.

Lukion antaman potkun ansiosta olen innostunut vieläkin opiskelusta ja tuolla tekniikan puolella nautin paljon uusien asioiden oppimisesta, sekä suosikistani - fysiikasta - täysin rinnoin. Monesti myös opiskelen itsenäisesti kotona lueskellen mm. tähtitieteeseen tai tekniikkaan liittyvien kirjojen parissa. Kiitos lukio!
Kirjoittanut: misner (Jäsen)
  • #203
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 13.07.2013 21:12
Olin/olen keskinkertainen oppilas ja täysin opettajien motivaation vietävissä. Jos opettaja on selvästi "same shit, different day"-tyyppinen niin numeroni kurssista laskevat. Vaikka aine minua kiinnostaisikin en jaksa siihen paneutua jos edes asiantuntijaa ei kiinnosta.

Olen aina ollut hyvä piirtämään, siksipä olenkin saanut taideaineissa aina kiitettäviä numeroita. Tosin 3 vuoden opintoni animaatiolinjalla meinasivat loppua kesken kaiken, yllättäen, opettajan motivaationpuutteen takia.

Myös koulukiusaaminen vaikutti numeroihini. Ei kannattanut loistaa tai olla surkea missään aineessa vaan mahdollisimman keskiverto; eivätpähän saaneet lisäpontta kiusaamiselle. Tosin kuva-aineissa piirsin sydämestäni, ne olivatkin kouluaikana ainoa henkireikä minulle.
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #204
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 20.07.2013 18:09
Ala-asteella oli helppoa loistaa pienen kaupungin pienessä koulussa, jossa kilpailu ei ollut kovaa. Yläasteella olin yhä keskivertoa parempi oppilas, mutta liikunta ja matemaattiset aineet alkoivat hiukan heikentää numeroita. Lukiota varten muutin isompaan kaupunkiin, jossa myös koulun taso oli kovempi. Lukiossa olin keskiverto, muutamaa vahvaa ainetta lukuunottamatta.

Yliopiston alussa sairastuminen, väärä pääaine ja silkka hämmennys uudesta opiskeluympäristöstä pistivät pasmat sen verran sekaisin, että menestys ei ollut kovinkaan hyvä. Mutta nyt on reuma saatu kontrolliin, ympäristö tuttu ja pääaine vaihdettu sellaiseen jota opiskellessa oikeasti on innoissaan jokaisesta luennosta. Aika keskivertoa on oma opiskelumenestys silti edelleen ja varmaan valmistun jonnin verran myöhässä. Välillä on omat kriisinsä sen kanssa, ettei ole oikeastaan missään erityisen hyvä, mutta loppujen lopuksi ei ehkä ole ihan niin kamalaa olla keskiverto.
Vähän kompensoin keskivertouttani toimimalla oppiaineen akateemisen julkaisun päätoimittajana ja harrastamalla opintoihini liittyviä juttuja myös vapaa-ajalla ihan silkasta intohimosta. Mutta mitään stipendejä tai erityismainintoja en takuulla tule saamaan.

Numeroita tärkeämpää on kuitenkin se että pitää siitä mitä opiskelee ja kokee oppivansa ja inspiroituvansa siitä. Yleensä sen innostuksen myötä hahmottuu sitten hiljalleen myös se tuleva työelämä ja mitä oikeastaan haluaa tehdä. Numeroita tai muuta menestystä ei ole tähän mennessä kysynyt yksikään työnantaja. Ovat olleet enemmän kiinnostuneita siitä, mitä opiskelen kuin millä arvosanoilla.
Kirjoittanut: Morgan Blood (Jäsen)
  • #205
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 21.07.2013 00:10
Koulumenestykseni on aina ollut keskinkertaisehkoa. En ole ikinä ollut hyvä innostumaan luennoista, tunneista jne. vaikka olen kiinnostunut paljosta. Hankkimalla kirjoja, hyödyntäen AMKin pääsyä kansainvälisiin virtuaalikirjastoihin ja käyttäen julkista kirjastoa olen kuitenkin itseopiskellut ja kehittänyt oppimaani keskustellen ja väitellen opiskelleiden kanssa. Toki siskojen lukiokirjatkin tuli pohjalle päntättyä aikanaan vaikka itse lukio-opiskelu oli niin tylsää että jäi kolmeen viikkoon kaksoistutkinnossa. Valitettavasti tosin tulin jättäneeksi matematiikan ja fysiikan opiskelut insinööriopintojen alkamiseen ja kiinnostuin niistä todella vasta kun tajusin niiden hyödyn projekteissani. Rehellisesti todeten:
Arvosanani ovat hirveät
Myös taiteen olen täysin itseoppinut ja maalauksistani ollaan silti kohtalaisen kiinnostuneita ja kiinnostus on kasvuun päin. Runoja jos olen ääneen lukenut niin vastaanotto on ensimmäisiä kertoja lukuunottamatta ollut todella innostava.

Kantapään kautta on tullut opittua se, että on aiheita jotka kannattaa oppia luennoilla ja on aiheita jotka oppii parhaiten projektien ja kiinnostumisen kautta. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu allekirjoittaneen kohdalla matemaattiset aineet ja jälkimmäiseen taiteet ja kielet. En edes ymmärrä kuinka kiinnostavaksi taiteilijaksi voisi opettaa. Filosofia ja psykologia tuntuu kelluvan jossain välissä. Eniten saan irti tutkimuksia lukemalla ja niistä keskustelemalla/väittelemällä. Toki kaikkeen itseoppimiseen kuuluu myös vuorovaikutus ja kyky voimakkaaseen itsekritiikkiin sen puolesta, että onko oikeasti oppinut jotain ja jos on, onko oppinut tarpeeksi.

Yksi asia myös, mistä en pidä etenkään yliopistoympyröissä on tiedekuntakohtainen kuppikuntaisuus. Naapurin tutkimukselle näytetään pitkää nenää ja omalla alalla kohennellaan silmälaseja. Tosi rasittavaa vaikka onnistumiset tiedekuntien välillä ovat tuottaneet kiinnostavimpia tuloksia. Onneksi tämä rako näyttää kavenneen melko hyvin viimeisenä muutamana vuosikymmenenä,
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #206
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 21.07.2013 16:16

Lainaus: Morgan Blood

Yksi asia myös, mistä en pidä etenkään yliopistoympyröissä on tiedekuntakohtainen kuppikuntaisuus. Naapurin tutkimukselle näytetään pitkää nenää ja omalla alalla kohennellaan silmälaseja. Tosi rasittavaa vaikka onnistumiset tiedekuntien välillä ovat tuottaneet kiinnostavimpia tuloksia. Onneksi tämä rako näyttää kavenneen melko hyvin viimeisenä muutamana vuosikymmenenä,


Valitettavaa, mutta pitää paikkansa. Toisinaan myös saman tiedekunnan eri oppiaineiden välillä on valitettavia muureja. Ainakin itse olen optimistinen siitä, että ongelma on sukupolvenvaihdoksen myötä hieman helpottanut jo ja tulee todennäköisesti entisestään helpottumaan. Poikkitieteellisyys ja sen arvostus on lisääntynyt ja lisäksi monet näistä yliopistomaailman ongelmista juontavat joidenkin ihmisten välisiin henkilökohtaisiin kiistoihin, jotka poistunevat sitä mukaa kun ko. ihmiset eläköityvät.

Yksi parhaista kokemistani kursseista oli matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan järjestämä moni- ja poikkitieteellinen suurluentosarja maailmankaikkeuden kehityksestä. Järjestetään uudelleen tänä vuonna, suosittelen lämpimästi kaikkia Turussa oleskelevia osallistumaan, tiedekuntaan tai oppiaineeseen katsomatta. Matematiikasta ja fysiikasta täysin kujalla oleva humanisti selvisi kurssista kunnialla, joten ei vaadi hurjia pohjatietoja.
Kirjoittanut: Sad Angel (Jäsen)
  • #207
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 21.07.2013 18:44
Olen aina ollut hyvä, stressannut liikaa, vertaillut itseäni toisiin, etc.
nyt koulutan itseäni pois näistä tavoista ja keskityn olemaan hajoamatta seiskoista kokeissa. SEISKA ON IHAN JEES NUMERO.
Kirjoittanut: von Berg (Jäsen)
  • Lähetetty: 21.07.2013 21:37
Njoo vuoden takainen ylioppilas keskivertoarvosanoilla. En oikeen ikinä lukenu mihinkää kunnolla, opin parhaiten kuuntelemalla ja havainnoimmalla, lukiolaiseksi siis varsin käytännön ihminen. Ja homma jatkuu autoalan AMK:ssa, eli toivotulla tavalla edetty vaikka oisi ehkä voinu vähä panostaakin lukiossa.

Edit: Nii arvosanoja. Peruskoulun päättötodistuksen ka. 8,3 ja lukion päättärin 7,6. YO-arvosanat ABBCC eli ei mikään pikkulasten kateltava rivi.
Kirjoittanut: MortuusAmor (Nimetön)
  • Lähetetty: 22.07.2013 10:14
Peruskoulu meni ihan keskiverto arvosanoilla, ka. oli varmaan 7,5-8 riippuen ottiko taideaineet huomioon vai ei. Kuvis oli kymppi ja matematiikka oli 6 tai 7. Kielissä olen myös pärjännyt aina hyvin.

Lukiosta jäi suunnilleen sama keskiarvo, ehkä se oli kuitenkin lähempänä tuota kasia. Kieliä tuli opiskeltua paljon, pakollisten lisäksi mm. venäjä, saksa, ranska ja viittomakieli. Historiaa myös muistaakseni 10 kurssia eli melkein kaikki mitä oli tarjolla. En lukiossakaan lukenut kokeisiin saati sitten yo-kirjoituksiin, mutta silti arvosanoiksi kirjoituksista tuli E,M,C,C ja C.

Töistähän nyt ei tietenkään ole arvosanoja saanut, mutta nyt sitten kun olen opiskelemassa puualaa arvosanat on ollu melkein kaikki kiitettävää ja opettajilta tullut pelkkää positiivista palautetta. Eli onpahan oikea alavalinta.
Kirjoittanut: Hartmann (Jäsen)
  • #210
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 27.07.2013 19:07
Peruskoulussa olin yksi luokkani parhaista, lukiossa motivaatio lopahti täysin ja arvosanat sitä myöten. Siitä asti olen ollut aika laiska koulun suhteen Tiedän kyllä osaavani asiat, mutten ole hyvä aikataulujen yms. suhteen.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit