Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

paniikkihäiriöitäkö?

Kirjoittanut: Raivonkyynel (Nimetön)
  • #21
  • • Muokkasi: Raivonkyynel
  • Lähetetty: 27.10.2006 19:27
Lainaus: Hecate Psyykkiset sairaudet eivät johdu pahasta lapsuudesta tms, niillä voi olla vaikutusta asiaan mutta syy sairauksiin on täysin fyysinen.

Itseasiassa kaikilla niistä syistä esim. perhetausta ja elämäntilanne, on lähes yhtä paljon merkitystä sairauden laukeamiseen. Mielenterveydellisen häiriön (siksi sitä pitää kuulemma nykyään kutsua) laukaisee jokin tekijä (yleisin on stressi tai elämäntilanteen raju muuttuminen). Puhtaasti "elämästä aiheutunutta" mt-häiriötä kutsutaan kai psyykkiseksi ja jos aivoissa on jokin tekijä, joka altistaa mt-häiriölle, se on somaattinen aivosairaus.
Näin muistelisin.

Tunnustan olevani mt-ongelmainen ja syön neurolepteja, tiedän siksi niin paljon noista asioista. Tämä ei ole sitten tarttuvaa Kuten varmaan tiesittekin.

Tuosta lääkitysasiasta voin yhtyä täysin siihen väitteeseen että lääkkeiden syöminen on itsensä huijaamista. Täysin totta.
Ne pitävät oireet poissa, mutta toisaalta pahentavat tilaa toiseen suuntaan. Ja heti kun lopetat lääkityksen, olo on päivän mitä mainioin mutta sen yhden päivän jälkeen alkaa hidas kierre alaspäin. Itse en pystynyt olemaan kuin kolme päivää ja puolikkaan yön ilman lääkkeitä, sen jälkeen oli pakko ottaa nappia naamaan.

Tulipas vuodatus. Mutta kyllä te varmaan ymmärrätte. Ymmärrättehän? Oo
Kirjoittanut: poison (Organisaattori)
  • #22
  • Arvo: Platinagootti+
  • • Muokkasi: poison
  • Lähetetty: 27.10.2006 19:58
Äh mä turoilin ton viestin pois, mutta kyllä, täällä on luovia kohtalotovereita, jotka suojelee omiaan. Aluks ne lääkkeet puudutti tosi pahasti, mut nyttemmin ne on helpottaneet.
Kirjoittanut: Raivonkyynel (Nimetön)
  • #23
  • • Muokkasi: Raivonkyynel
  • Lähetetty: 27.10.2006 20:09
On<img src="http://www.gootti.net/keskustelu/img/smilies/ cuntface.png" alt="" /> Pidetään me puolemme. Meillä on ainakin tuplasti mielikuvitusta ja luovuutta muihin verrattuna Hyvä me!

//Minäkin vähän sössin ton kanssa Ihan vähän vaan...
Kaikki ulos kaapista!
Kirjoittanut: poison (Organisaattori)
  • #24
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 27.10.2006 20:15
Kyllä Lue toi edellinen!
Kirjoittanut: poison (Organisaattori)
  • #25
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 27.10.2006 20:28
Lainaus: Raivonkyynel Tuosta lääkitysasiasta voin yhtyä täysin siihen väitteeseen että lääkkeiden syöminen on itsensä huijaamista. Täysin totta.
Ne pitävät oireet poissa, mutta toisaalta pahentavat tilaa toiseen suuntaan. Ja heti kun lopetat lääkityksen, olo on päivän mitä mainioin mutta sen yhden päivän jälkeen alkaa hidas kierre alaspäin. Itse en pystynyt olemaan kuin kolme päivää ja puolikkaan yön ilman lääkkeitä, sen jälkeen oli pakko ottaa nappia naamaan.

No nyt sä skitsahdit mulle. toivottavasti et. Vähän kumma juttu, kun olen joskus unohtanu lääkkeen oton, niin mulla on tullut tosi hieno-olo. Mut sitten pidemmän päälle taas olo huono ilman lääkkeitä. Et ei oikein tiedä olisko parempi ilman vai lääkkeiden kanssa. Pystytkö sä kuitenkin opiskeleen tai oleen duunissa?
Kirjoittanut: Raivonkyynel (Nimetön)
  • Lähetetty: 27.10.2006 20:33
Miten skitsahdin? Oo Hui. Minä tiedä.

Se kai kuulemma johtuu kai siitä että ne psyykelääkkeet laukaisee jonkin asteisen manian tai hypomanian, mutta se menee sitten ohi.
Mulla on kanssa toi sama, että en tiedä kumman kanssa olis paremmin. Kauheeta arpomista ollut nyt syksy.
Opiskelen nytten kyllä, mutta numerot on kyllä huonontunut ja oppiminen on vaikeampaa. Sekin aina vaihtelee aina päivittäin että miten sujuu.
Entäs sinä?
Kirjoittanut: poison (Organisaattori)
  • #27
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 27.10.2006 20:42
olen pois työelämästä ton sairauden takia, mutta ei se mua haittaa, sillä mä koen musan teon mun ammatikseni. Joinain päivinä tulee vaan oltua koko päivä sängyssä, välillä taas ei malta yölläkään nukkua. Mut kyllä tää tästä.
Kirjoittanut: Red Dragon (Jäsen)
  • #28
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 03.12.2006 20:46
Lainaus: mlrd kun miusta näyttää vähän siltä, ettei normaalia mieli maassa-oloa enää ole, vaan kaikkea hoidetaan terapialla ja pillereillä?

Totta kai masentaa aina välillä, mut ei sitä mun mielestä pillereillä hoidata. Mitä järkee siinä on jos ei niiden pillereiden takia voi olla oma ihtensä...tosin en tiedä miten ne vaikuttaa mut olen kyllä muutaman tapauksen tavannu eikä mitään positiivista ole käteen jääny. Mulla itelläni on ihan sairas korkeenpaikankammo. Rakkaus, viha, pelko, masennus yms. ovat mun mielestä ihan normaaleja tunteita ja ne tekee meistä ihmisiä...tosin jos mesunnus on sitä luokkaa et meinaa itelleen tehä jotain tyhmää niin kai sitä jotenkin pitää hoitaa
Kirjoittanut: Zettel (Jäsen)
  • #29
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 05.12.2006 17:00
Itse aina välillä kärsin masennuksesta, mutta se on yleensä tilapäistä, mutta
tulee takaisin HETI kun saan aikaa ajatella tai käyn makuulle..
Kirjoittanut: FrozenCorpse (Aktiivi)
  • Lähetetty: 15.03.2007 15:00
Mulla ei oo juuri koskaa ollutkaa mitää ystävii ja jos oonki saanut joskus jonkun vierelleni se on siihen sitten tyssännyt "löytyi parempi kaveri tai tulikin muuta tekemistä, minä olen sellanen tai tällanen, en tajua mitään etc." Vuosien koulukiusaamisen, perhealkoholismin ja pelontäyteisen helvetin loppupäässä pääsin perhekotiin, jossa olin ensin aivan totaalisen eristäytynyt, en näyttänyt naamaani muuten kuin nopeasti ruokailulla ja kiitäen takasin omaan huoneeseeni. Siitä alkaessani toipua parin vuoden päästä ja alkaessani paljastaa todellista minääni sain lääkityksen, ensin Zoloft-pillerit ja sitten jotkut toiset, nimeä en muista..Muutimme viereiseen kaupunkiin suurempien tilojen toivossa, jolloin alkoi vihani. Piilotin itseni Hallitsemattomaan vihaan ja käsittämättömään tunteettomuuteen.Alkivat terapiat, jotka kumosin turhina, koska en antanut lähestyä. Minut diagnosoitiin jakautuneeksi persoonaks traumoistani. Alkoi anoreksia, joka oli vähällä päättää elämäni.Minua pakkosyötettin, sillä painoin alimillani 45kiloa ja olen 160 pitkä.. Tapasin 06 ystävänpäivänä mieheni, josta alkoi pitkä ja edelleen jakuva suhde. Hän paransi minut kaikesta, rakasti, kuunteli ja auttoi. Läkitykseni loppui ja pääsin omaan asuntooni. Siskoni on huomannut minussa paljon enemmän energisyyttä, iloisuutta ja jaksamista kuin lääkityksen ja perhekotielon aikaan. Perhekoti oli paikka, jossa mutu olivat norminuoria, jolloin minun erilaisuuteni tuomittiin kaikessa, ei saanut kuunnella musiikkia, ei katsoa luonodokkareita tai mitään, koska "se on moista roskaa, ei kukaan halua tuota kuunnella/kattoa". Miten tuolla tilanteella voi elää aj lisätäänpäs vielä pitäjien ollen melkoisessa määrin uskonnollisiakin..
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 2 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit