Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

paniikkihäiriöitäkö?

Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 15.03.2007 18:36

Lainaus: FrozenCorpse

painoin alimillani 45kiloa ja olen 160 pitkä..


no höh, mie olen 166 cm pitkä ja painan 47 kg, eikä terkkarit ole yhtään huolissaan varsinkin kun en edes ole mikään tikkulautiainen mistään suunnasta.
Kirjoittanut: Swanette (Nimetön)
  • Lähetetty: 15.03.2007 20:52

Lainaus: Iiriva

no höh, mie olen 166 cm pitkä ja painan 47 kg, eikä terkkarit ole yhtään huolissaan varsinkin kun en edes ole mikään tikkulautiainen mistään suunnasta.

Tuohan periaatteessa painoindeksin mukaan on käsittääkseni alipainoa, mutta ehkä se ei ole sinulla vahingollista, jos kerran olet aina ollut ruumiinrakenteeltasi hoikka ja olet muuten terve. Joillakin kuitenkin etenkin äkillinen, sinänsä pienikin alipaino voi olla hälyyttävää ja se saattaa joissakin tapauksissa olla anoreksian merkki. Vaikka joidenkin mielestä pieni alipaino ei ehkä ole pahasta, saattaa se joillakin oikeasti olla oire vakavasta sairaudesta.
Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 15.03.2007 21:35

Lainaus: Swanette

Tuohan periaatteessa painoindeksin mukaan on käsittääkseni alipainoa, mutta ehkä se ei ole sinulla vahingollista, jos kerran olet aina ollut ruumiinrakenteeltasi hoikka ja olet muuten terve.


no alipainoinen mie olen ollut aina, ja olen kyllä pieni ihminen näin yleensäkin ja suhteellisen tervekin, joten ei hätiä mitiä painoindeksi 17,5 ja rasvaprosentti 17,3, silti melkoisen normaalikokoinen olen. Aina ei voi näemmä yleistää.

Ja niinpä niin, mitäpä tämä minulle tekisi kun aina olen vähän painanut. Mutta aivan varmasti tämän verran painaminen yhtäkkisesti olisi vaarallista. Vai näytänkö jonkun minun nähneen mielestä jotenkin anorektikolta, häh? :<
Kirjoittanut: poison (Organisaattori)
  • #34
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 15.03.2007 22:36

Lainaus: Iiriva

Vai näytänkö jonkun minun nähneen mielestä jotenkin anorektikolta, häh? :<

Et kyllä näytä
Kirjoittanut: Speedymaza (Nimetön)
  • Lähetetty: 15.03.2007 23:11
Paniikkihäiriötä en oo varmaankaan kokenut kuin kerran... jos se nyt oli sitä. Kerran oon skitsahtanu. Voi jeesus mikä tunne. Toivottavasti kenenkään ei tarvi sitä koskaan kokea.
Kirjoittanut: FrozenCorpse (Aktiivi)
  • Lähetetty: 09.05.2007 09:48
Mä oon taas romahtanut, mitää en jaksas, kaikki on ihan persiistä ja kukaa ei tue mua missää... Duunia pitäs saada, mutta ku hakee ni ei tuu.. himassa masennun jo toista päivää yksinäni itkien...
Kirjoittanut: AuroraBorealis (Aktiivi)
  • #37
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 09.05.2007 15:50
Juun, diagnosoitu paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteitten pelko ja masennus. Lääkkeenä 50mg Sertralin 2 pilleriä aamuisin. Käsittääkseni nää mun lääkkeet ei oo mitenkään vahvoja tms, eikä ole riippuvuusvaaraa?

Lääkkeitten avulla paniikkihäiriöt jääneet ja mieliala parantunut huimasti. Jossakin välissä olin lääkkeitten takia kyllä ihan pumpulissa, ei jaksanut reagoida mitenkään mihinkään. En sitten tiedä, joku kumma kausi.

Yläasteella minulla on ollut anoreksia jonka kautta määrätty psykiatrille jonne en sitten koskaan suostunut menemään. Nykyään käyn sitten ihan omasta tahdostani psykologilla.
Tällä hetkellä olen kuntoutuksessa, ja työssä käyn nyt kelan kuntoutusrahalla.

Itsemurhaa olen harkinnut ihan hyvästien jättämiseen asti, mutta onneksi mietin toisen kerran ja päätin jatkaa ja päätin että mun elämästä tulee ihan hyvä ku teen siitä sellaisen. Vaikeaa on ollut ja tulee olemaankin, mutta mie yritän silti.

Haaleat arvet käsivarsissa näkyy vielä niistä ajoista kun itseäni satutin, se lohdutti. Mutta noista ajoista olen jo yli reippaasti.

Nykyään masennus ja patoutunut viha ja suru saattaa silloin tällöin purkaantua paniikkikohtauksena. Silloin tuntuu ettei enää pysy sisällä nää asiat ja purkautuu kaikki. Silloin itken, tärisen, en saa henkeä, oksennan ja mietin kaikkea mahdollista miten sen olon saisi nopeasti pois. Mutta nämä on huomattavasti vähentyneet lääkkeitten avulla.

Nuo lääkkeethän vissiin periaatteessa lisää vaan serotoniinin vai mitä se siellä aivoissa ny olikaan, tuotantoa.

Lääkäreihin en silti luota, kesti monta vuotta ennen kuin uskalsin ottaa lääkitystä käyttöön.

Nykyään työnnetään kyllä turhan helpolla pillereitä naamariin, sama mikä ongelma on. Itse suosittelen sitä että ottakaa lääkkeet vasta kun on pakko, kyllä ne saattaa helpottaa mutta ainahan se on parempi ilman nappeja sun muita jotka voi pahimmassa tapauksessa muuttaa persoonaa.
Lääkäri joka minulle lääkkeet määräsi, pelkäsi juuri sitä että lääkkeet muuttavat minua ihmisenä (Huomasi sen toki että pieni alakuloisuus ja mysteerisyys yms, kuuluvat minuun osana luonnettani, eikä halunnut muuttaa minua ihmisenä).

Otin lääkkeet silti enkä kyllä kadu vaikkei niistä koko aikaa hyötyä ole ollutkaan ja ongelmia on ollut.

Ääh, enhän mii tiiä oikeesti mistään mitään. Kunhan kerroin miten itellä menee
Kirjoittanut: Sharwynn (Nimetön)
  • #38
  • • Muokkasi: Sharwynn
  • Lähetetty: 09.05.2007 17:20
Mulla on tiedostamaton paniikkihäiriö (terkkarin diagnoosi). Yleensä kaupassa alkaa yhtäkkiä ilman mitään syytä tai ennakkovaroituksia ahdistamaan kamalasti, tuntuu etten voi hengittää ja sydän pamppailee normaalisykettä nopeammin. Mutta ei tuota onneksi usein satu, pystyn elämään sen kanssa.

Lisäksi jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden pelko, vihaan/pelkään esim. kouluruokailua, siellä on aina liikaa ihmisiä jotka katsovat minua kun syön ja ajattelevat että mikä possu. Ja sen taustalla taas lienee häiriintynyt suhteeni syömiseen.
Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 25.06.2007 15:11
Vaikka tämä ei ihan liitykään alkuperäiseen aiheeseen, minusta tuntuu, että olen sairastumassa bopilääriseen sairauteen.

Ei tämä voi johtua pelkästään yliherkästä autonimisesta hermostostani.

Sen aiheuttaa yksi henkilö täällä.
Kirjoittanut: Necrophile (Jäsen)
  • #40
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 25.06.2007 15:45
Paljon ihmisiä, melua, monta asiaa mihin pitää keskittyä ja PUM.
Pieni tyttö alkaa kiljua ja huohottaa maassa ja täristä. Koko puoli kaupunkia pysähtyy katsomaan ja yski päättää soittaa ampulanssin.

lääkärissä todetaan paniikkihäiriö.

Toinen mikä aiheuttaa kohtauksen on jos olen erittäin vihainen/surullinen.
Jos esim. itken pelosta ja vuolaasti, en saa kunnolla henkeä ja alan täristä.

Enkä suostu syömään lääkkeitä. En.
Masennuslääkkeet riittää, muita minen suuhuni laita ._.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit