Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Elämämme kumppanit ja rakastuminen

Kirjoittanut: Dante (Jäsen)
  • #21
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 28.02.2007 19:23

Lainaus: Ninni

Onkos foorumissa muita pariskuntia kuin Iiriva&Dragula ja Samara&Dante? Ja jälkimmäistenkin tapaaminen olis kiva kuulla Jos jompikumpi lukee tän, niin kertokaa!

Tässä on nyt tapahtunut väärinkäsitys... Olemme sisaruksia...
Kirjoittanut: poison (Organisaattori)
  • #22
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 28.02.2007 19:58

Lainaus: Dante

Tässä on nyt tapahtunut väärinkäsitys... Olemme sisaruksia...

Ei voi olla totta, mikä erehdys. Tosin minäkin luulin että seurustelette. Suokaatten anteeksi
Kirjoittanut: Dante (Jäsen)
  • #23
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 28.02.2007 20:00
Eipä mitään. Välillä nauraminenkin piristää.
Kirjoittanut: Jensu (Jäsen)
  • #24
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 28.02.2007 21:02
jaha jaha. olin tutustumassa lukioon täällä meillä päin, elikäs olin ysillä. Kyseisessä tilaisuudessa soitti sellainen ihana otus punaista bassoa ja minä olin ihan myyty! Samana päivänä lähdin kävelylle ja kyseinen poika tuli minua vastaan. Ajattelin, että katon nopeasti, ei se mitään huomaa. Jostakin syystä kaveri kuitenki katsoi samaan aikaan minuun ja hymyilikin vielä. Oli aivan onnessani.
Myöhemmin tajusin, että poika liikkuu samoissa seurakunnan nuortenilloissa, kuin minäkin ja sitten yhtenä iltana siellä sitten menin vaan niiden porukkaan juttelemaan ja siitä se sitten lähti kunnolla liikkeelle, kun uskalsin pyytää ulos
Täytyy sanoa, että hän palautti minulle itsetuntoni, teki minusta muutenkin paremman ihmisen ja sain parhaan ystävän ja luultavasti myös elämänkumppanin. Rakastan tosi paljon...
Poikaystäväni ei ole gootti eikä hevarikaan, vaan sellainen pitkätukkainen muusikkomies, heh. Mutta hän on aina pitänyt tyylistäni ja hän pitää kauhuleffoista ja kauhukirjallisuudesta ja sen semmoisesta, kuten minäkin
Kirjoittanut: Kuunsilta (Valokuvavastaava)
  • #25
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 01.03.2007 20:56
viimeisimmän seurustelukumppani (olemme eronneet) tapasin erään yhteisön miitissä, mutta seurustelu alkoi viime vappuna kummankin ollessa pienessä hiprakassa. olin silloin helsingissä kaverin mukana täysin vasten tahtoani (hän oli ihastunut yhteen tämän eksäni kaveriin ja sen takia tahtoi lähteä) ja minä lojaalina ystävänä pakottauduin mukaan. tulipahan siitä kuitenkin mukava ilta.

Olen kolmesti seurustellut, ja jokainen on alkanut aika yllättävästi ja juuri silloin kun sitä ei ole osannut odottaa. Odotan nyttenkin jotain "yllättävää" tilannetta
Kirjoittanut: raavittu (Aktiivi)
  • #26
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 01.03.2007 23:35
Me päätettiin "elämänkumppanin kanssa",että ollaan kämppiksiä jonkin aikaa ja katotaan sit uudestaan...
Kirjoittanut: Doomeri (Aktiivi)
  • #27
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 01.03.2007 23:36

Lainaus: raavittu

Me päätettiin "elämänkumppanin kanssa",että ollaan kämppiksiä jonkin aikaa ja katotaan sit uudestaan...


No hyvä ettet joutunu heti ulos....
Olin aika huolissani..
Kirjoittanut: raavittu (Aktiivi)
  • #28
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 01.03.2007 23:41

Lainaus: Doomeri

No hyvä ettet joutunu heti ulos....
Olin aika huolissani..


Nääh,musta ei kannata olla huolissaan. Mä keksin aina loppujen lopuksi jotain,mikä pelastaa..
Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)
  • Lähetetty: 03.03.2007 14:50

Lainaus: Dante

Tässä on nyt tapahtunut väärinkäsitys... Olemme sisaruksia...

Kun kuulin poisonilta ton jutun, meinasin kuolla nauruun sekä nolostuin niin et naama loisti varmaan Turkuun asti!!!!
Oon erittäin pahoillani, ette kumpikaan kertonu olevanne sisaruksia, ja kun aina tulitte/lähditte meiltä yhdessä, oletin sit tyhmässä päässäni mitä lie. Ja kun siinä "true life, funny stories"-ketjussa jompikumpi teistä kirjotti jonku jutun missä olitte puuhaillu jotain yhdessä, niin ajattelin et oi miten somaa, meidän oma ihqu nuoripari!!!! Mut nyt se väärinkäsitys on täällä korjattu, kuten myös valokuva-albumissani (jossa poistin ne sydänten kuvat teidän kuvan kohdalta)!!! Annattehan anteeks??!!
Kirjoittanut: M Chaosbreather (Nimetön)
  • #30
  • • Muokkasi: M Chaosbreather
  • Lähetetty: 03.03.2007 21:36
No menin tekstiilipuolelle (jonka myöhemmin jätin kesken, tuli mummo olo)
tapasin tytön, tytöstä tuli ystävä. Tapasin tytön veljen, hänestä tuli poikaystäväni, ei tunnettu. Seurstelukin lähti: "seurustellaanko? -ok!" No tämä ystäväni rupesi seurustelemaan myös erään miehen kanssa (ei kummassakaan suhteessa oikeastaan mitään tunteita, kunhan vaan oltiin) joten niinpä me neljä ruvettiin hengailemaan yhdessä. Lopulta tutustuin tähän ystäväni poikaystävään ja hänestä tuli minunkin ystäväni.

Lopulta valitettavasti menin ihastumaan häneen ja hän tunsi samoin. Silloista poikaystävääni en rakastanut vaan olin lähinnä läheisriippuvainen (kuka vaan olisi kelvannut) mutta sitten aloin tuntea itseäni kun sain jutella oikeasti jollekin asioistani, se oli tämä poikapuoleinen ystäväni. Kuitekin ihastuksesta huolimatta pysyin uskollisena ja peitin tunteeni mutta samalla masennuin, koska satutin itseäni vain valehtelemaalla itselleni ja tukahduttamalla tunteeni.

Vuosien myötä yritin saada vastakaikua ja kommunikointia poikaystäväni kanssa mutta se oli yhtä turhaan kun juttelisit seinille tai hakkaisit seinää välillemme (en olisi saanut koskaan sitä rikki), joten kohdistin energiani itseeni ja kehitykseeni, kun tutustuin itseeni ja näytin todellisen itseni päällekin päin ja musiikin mistä todella pidin. Niin silloinen poikaystäväni sanoi, ettet ole tuollainen ja hänen perheensä sanoi, etten ole "tuollainen", joten aloin erkaantumaan heistä.

Välittämättä muiden mielipiteistä olin mikä olin. Ainut ihminen, joka minut hyväksyi sellaisenaan oli poikapuoleinen ystäväni. Lopulta hän jätti tyttöystävänsä, koska tunteita ei ollut, ei ollut mitään syytä jatkaa.
Se avasin myös omat silmäni ja en jaksanut valehdella ja kuvitettelani/vakuutella itselleni, että kaikki oli hyvin. Niin kauan jaksoin olla ilman kontaktia, ilman oikeaa ihmistä (hän oli aina pelien parissa tai muissa maailmoissa) Hän oli siinä vain fyysisesti, pelkkä kuori.

Olin ajat sitten jo henkisestikin eronnut hänestä. Tunsin olevani kuollut. Rutiinin omaisesti kävin koulussa, tein ainaset kotityöt, jne. Hän vain odottin, että joku olisi tekemässä kaiken, olin vain jonkinlainen äidin kovike. Seksielämäkin kuihtui pois tai meni vain hänen tyydyttämiseksi.
Lopulta hän meni armeijaan ja minä sain aikaa ajatella, aikaa itselleni.
Aikaa selvittää ja sain jutella tunteistani ja ajatuksistani, kirjoitin myös niistä.

Hänellä oli paikka minne mennä, rakastava perhe. Tiesin, että hän selvityisi. En jaksanut yrittää, joten lopetin suhteen. En jaksanut satuttaa meitä molempia enää.

Jonkin ajan kuluessa, ex vei tavaransa pois ja mie sain syntipukin roolin, että olin mennyt jättämään (ja heidän mukaansa) pettäämään eksäni, vaikkei niin ollut.

Minulla ei ollut mitään kämpässä, koska kaikki oli hänen. Jäin sitten ison vuokran kanssa yksin mutta parempi niin. Kuviohin tuli takaisin ystäväni. Hän auttoi minua, hankkin kalusteet kämppään ja muutti kanssani siihen. Lopulta myösimme tunteet toisillemme ja nyt yli kaksi vuotta olemme seurustelleet ja reilun vuoden tunsimme sitä ennen. Hän tuntee ja hyväksyy minut paremmin kuin kukaan koskaan ennen. Edes vanhempani, sisareni ei tunne minua niin (kuiten aikasemmista viesteistäni voi tulkita).
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit