Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Goottifoorumi: Goottityyli: Kuinka sinusta tuli gootti?

Kuinka sinusta tuli gootti?

Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 12.02.2007 17:55

Lainaus: The_Killer_Doll

Heh heh, on se hyvä että täältä löytyy toisia muurahaisia popsivia immeisiä


kah, mokomat maistuu salmiakilta.
Kirjoittanut: Barokki (Jäsen)
  • #92
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 28.02.2007 17:36
Minä joskus pienenä lakkasin kynteni mustiksi, käytin niitä sellaisia Alleyn korkeapohjaisia kenkiä, värjäsin huuleni moneen kertaan tussilla mustiksi.
Tuollaista oli n. 8 vuotiaaseen saakka. Ja kerran luin suosikista jutun gooteista ja jokin kolahti päähäni. Kun nyt puolisen vuotta sitten pääsin ekaa kertaa morticiaan niin sen jälkeen olen koko ajan menossa "gootinpaan suuntaan"

PS: Suosikki on p*******ä
Kirjoittanut: Valkyria (Aktiivi)
  • #93
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 28.02.2007 18:28
en pienenä ees ajatellu mitään pahuutta(millä tarkoitan vampyyrejä ja pimeyttä ja lepakoita ja sen semmoisia) olin innostunu baletista ja muutenki olin tykänny ihan hulluna semmoisist pehmeist väreist kunnes aloin viettää enemmän aikaa isoveljeni kaa ku löysin hänet kerranki(äitini yritti pitää veljeni poissa elämästäni hääti veljeni ja isäni tanskaan ja sano ettei ne ikinä tulis lähelleni ) veljeni on myös semmoinen outo metallistin ja gootin sekoitus :P lopulta jotenki veljeni seuras innostuin enemmän siitä musiikista ja aloin pukeutuu tummemmiin vaatteisiin kokoajan ja sen enemmän aloin innostuu esim korseteista :P tosin vanhoist valokuvist huomaa kyl et sama henkilö jos meikitön nykyminäkuva ja joku vanha kuva verrataan kasvot säilyneet kait aika samana. hiukset tummia aina olleet
Kirjoittanut: TheSecret (Aktiivi)
  • #94
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 28.02.2007 18:30

Lainaus: Barokki

tussilla mustiksi


Mahtoi olla ihanan makuset huulet
Kirjoittanut: lauratar (Aktiivi)
  • #95
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 28.02.2007 18:38
Kaikki johtuu siitä että pienenä minulla oli musta talvihaalari jossa oli myrkynvihreä vuorikangas.

Kirjoittanut: blackie (Jäsen)
  • #96
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 28.02.2007 20:19

Lainaus: Barokki

pienenä lakkasin kynteni mustiksi, käytin niitä sellaisia Alleyn korkeapohjaisia kenkiä, värjäsin huuleni moneen kertaan tussilla mustiksi.
Tuollaista oli n. 8 vuotiaaseen saakka.


Mitä?? Noin pienenä teit tuollaista? Itse olin tuon ikäisenä sellainen pikkuprinsessa.
Kirjoittanut: FrozenCorpse (Aktiivi)
  • Lähetetty: 01.03.2007 09:21
No gotottihan en ole, en ainakaa virallisesti, mutta vastaan silti. Musta alkoi tulla se mitä tahdoin joskus tossa yläasteen alkupuolella.. Olin kylä melkoinen wannabe siihen aikaan =S Muta kyllä silloin kuvitteli olevansa niin cool ja siisti. Yhen rokkarin kautta sain tutustuu rockiin ja siitä se sitten kokemusten kautta alkoi menee yhä metallimmaks ja vaatteetki vaihtui mustiin ja niittibuumi iski.. Levyjä kertyi ja meikkaus alkoi.. Sillai hiljallee opettelemalla se tuli..
Kirjoittanut: Melia (Aktiivi)
  • #98
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 01.03.2007 12:51
Olipas tämä hassu lukukokemus... Kyl mää ainaskin ala-asteella vietin ihan normaalia heppatyttö-elämää, pukeuduin niihin vaatteisiin mitä äiti sattui ostamaan ja soittimessa pyöri Spice Girls.

Yläasteen loppupuolella innostuin punkista, ehkä suurin juttu oli kun sain käsiini kiekollisen Dead Kennedys -yhtyeen musiikia ja olin täysin myyty. Jossain vaiheessa sain päähäni, että mättö tekee musiikin ja tästä ajatuksesta en tahtonut päästää irti millään vaikken oikeasti sitä mieltä pitkään ollutkaan. Kai se "iik mun maine menee!!1" kuului sihen ikään... Piti lukioon asti tarpoa ennenkuin annoin itselleni luvan ottaa sen musiikin vähän vähemmän vakavasti.

Onneksi minulla oli ystäväpiirissäni sellaisia mukavia gootteja jotka pikuhiljaa tutustuttivat minut tähän musiikkin ja klubeihin. (ei se netti ollut silon joskus ihan sitä mitä nykypäivänä...) Aktiivisemmin olen ollut mukana menossa Lumouksesta 2004 lähtien.

Vaikka kapista löytyy joo nykyisin muutakin kun farkkuja ja villapaitoja, niin mun on vähän vaikea välillä käsitää tota ulkonäkö/materia-hysteriaa mikä tähän hommaan on (muka jotenkin) kytketty...
Kirjoittanut: M Chaosbreather (Nimetön)
  • #99
  • • Muokkasi: M Chaosbreather
  • Lähetetty: 01.03.2007 18:17
Jaa-a... en nyt tiedä miten minusta on tullut gootti (kuulostaa niin kategorisoidulta) mut minusta mie oon aina ollut sisltä erilainen, tällainenm joka ei kuulu mihinkään mutta kaipaa kuitenkin jonnekin.
No kerron kuitenkin pääpiirteittäin omat vaiheeni.

Liekkö luonto yrittänyt minut tappaa jo varhain, koska olin kuulema kuristua omaan napanuoraani... taudit ravistelivat penskana minua ja anemia, siksi olen ehkä vieläkin vähän heikottaa ja olen luontaisesti kalpea iholtani, josta kuultaa läpi koko kehon siniset verisuonet.
Inhoan aurinkoa ja hirmu kirkkaista valoista, koska kärsin lämpöhalvauksesta, auringossa palan helposti ja kärsin joskus migreenistä.

Lapsena olin ollut aina syrjitty, yksinäinen, hiljainen, ujo, vakavampi kuin muut ikäiseni, kypsempi kuin muut luokallani. Vanhempani erosivat jossain vaihessa ja parempi niin. Olin jo varhaisessa vaiheessa pikku vanha... ehkä kun alkoholisti isäni ei pystynyt pitämään oikein huolta minusta viikonloppuisin, onneksi äitini luona asuin sitten ihan kokonaan, joka kuitekaan ei ollut paikalla kun öisin, koska teki pitkää työpäivää, että elätti siskoni, minut ja itsenä.

Leikki-ikäisenä minulla ei ollut juuri kavereita, sisko oli vanhempi, joten kukaan ei leikkinyt kanssani. Kehitin oman fantasiamaailmani nukeilla leikkessäni. Hautasin niitä takapihalle, joidenkin päät oli ajeltu, kastemadot olivat käärmeitä, äidin kukat niiden ravintoa. Jo nuorena minulla oli leikeissäni homoja, lesboja, heteroita, jne. ja tietysti dramaattisia kohtaloita. Tykkäsin ja tykkään kummitustarinoista. Vaatetus oli aina sitä mitä siskolta tai serkulta sain.

Tykästyin kuin löysin isosiskolta Alice Cooperia, joltain c-kasetilta.
Pienenä tuli todella töhrättyä joskus mustan kajaalin kanssa huulet mustaksi ja kynnet kanssa, kaipa jotenkin matkien . Tietysti silloin myös siskolla oli Elvistä, Led Zeppelin. Ulkomuodon takia mieleeni jäi David Bowie, koska oli niin värikäs, hänen musiikkiaan en kuunnellut mutta värikäs tyyppi jäin kyllä mieleen.

Mauri Kunnaksen Vampyyrikoira oli minun lempparisatu, joka piti kertoa uudelleen ja uudelleen. Katsoin kauhuleffoja jo ties miten pienenä vaikken olisi saanut katsoa mutta salaa kurkistelin (mm. painajainen elm streetillä) luin batman-sarjiksen, jossa batman oli vampyyri ja jossa oli hyvin kuvitettu miten batman imi rottia elääkseen (nössö) ja veren vankien myötä rakastuin vampyyreihin, joita aluksi pelkäsin ja näin painajaisia. Samalla pelkäsin ja kuitenkin odotin, että yöllä kaapista tulisikin vampyyri ja purisi minua. Vampyyrit seurasivat minua murrosiälle, jolloin noista tuli varmaan jollain tavalla eroottisiakin. Dramaattiset tarinat ovat kiinnostaneet aina (olipa kirja tai leffa), luin myös ja katsoin paljon dekkareita. Minua on aina kiinnostanut mystiikka, psykologia, mitä tuolla puolen on...

Musiikki on ollut ehkä tuota metallipuolta jo pienenä. Musiikki on tosin muuttunut mutta tuollaista nu-metallia (Linkin Park, Limb bizkit) rakastin aggresiivista musiikkia, koska sillä tavoin pystyin purkamaan kirjoittamisen lisäksi ahdistustani. Musiikkia oli myös Korn, Metallica, Nightwish, Godsmack. Ensimmäisiä musiikkivideoita, joita muistan nähneeni oli Black Sabbathin video, en muista nyt kappaletta (siinä oli hirveesti silmiä mm. Ozzy Ozbornen käsissä) sitten olisikohan ollut, että olisin myös nähnyt/kuullut Rob Zombienkin tuolloin, jota on myöhemmin tullut kuunneltua aika paljonkin ja tullut katsottua hänen The House of 10 000 Corpses-leffa. Kuolleiden aamunkoitto (kaikki mahdolliset zombie-leffat), jne, jne. Kauhuleffat on olleet aina suosikkejani, sekä anime ja joitakin yksittäisiä. Tykkäsin yhteen aikaan Vuosi Nuoruudestani-leffasta, koska minua kiinnosti kovasti hahmona Angelina Jolien esittämä sosiopaatti Lisa. Että mikä hänen ongelmansa oli... miten ihminen päätyy sellaiseen jamaan, miltä tuntuu vai tuntuuko miltään... miten hän hallitsee muita... niin kuin psykopaattikin voi olla hyvin älykäs ja normaalin oloinen mutta sitten jokin häiriintynyt pakkomielle putsata kuolleet naiset kellarissaa meikistä ja saamaan näyttämään kuollut tyttö nukelta... whoo, creapy... eli joo, uhrilampaat, hannibal sellaset leffatkin piti nyt mainita. Sarjoista suosikki oli aina koulun jälkeen (muistaakseni) tuleva uudistettu Adams Family. Vanhempaa en ole nähnytkään.

Teiniä kiinnostuin parhaan ystäväni kanssa noituudesta ja olipa meillä omat rituaalit ja loitsutkin ja vilkas mielikuvitus. Riparia en käynnyt (eikä äiti sitä vaatinut) kirkosta erosin vasta amiksessa, koska olin sieltä pulaan joutuessani saanu kilttiä esittämällä joskus vuokrarahat (diakonilta).

Olen aina vain tykännyt tietyistä asioista ja luullut suurinpiirtein, että vain minä yksikseni olen muiden mielestä outo erakko, joka tykkää heidän mielestään oudosta musiikista, oudoista asioista, synkistä tarinoista. Tarnoista, jotka hipoovat mielenterveyden ja hyvän maun rajaa. Noista tabuista, jotka "tavallisesti" ihminen haluaa pitää piilossa mustan verhonsa takana. Pienenä likkana kirjoittelin myös paljon runoutta, kirjoittelen itsekin, koska rakastan tarinoita (ehkä jonkinlaista pakoa todellisuudesta, arjesta, tylsyydestä), piirtelen ja ihailen muiden kauniita töitä. Olen taiteellinen, en matemaattinen. Pohdiskeleva.

Ehkä jonkilainen kaipuuni meneesseen aikaan, toiselle aikakaudelle ilmenee mieltymyksistäni vanhoihin tavaroihin ja viktoriaaniseen pukeutumiseen.
Tosin ihan arjessa pukedun aika yksinkertaisesti, aina ei ole korsettia tai mekkoa tai hametta. Hiuksia olen 6. luokalta asti värjännyt, koska minulle ei valitettavasti tullut isäni mustia hiuksia ja äiti oli puolestaan vaalea, joten miusta tuli maantien harmaa.

En tiedä varsinaisesti tulin ns. ulos kaapista (ei, nyt tässä tapauksessa en tarkoita seksuaalista suuntautumisesta) ja näytin muille itseni ns. päälle päin pukeutumalla siitä mistä tykkään, kuuntelemalla siitä mistä tykkään ja sitten mulle tultiin sanomaan, että et sie oo oikeasti tuollainen. Ironista toisaan, että silloin kun tuntee olonsa omaksi itsekseeni ja hyväksi niin tullaan sanomaan jotain tuollaista. Yläasteellla sanottiin miun tyylin takia, että "yritäsä olla ***** jotekin kova? Kovis... ", jne. Ex ei sitten oikein tykännyt ja loppujen lopuksi hyväksynyt musiikkiani ja kaikkia juttuja vaikka sanoi olevansa hyvin avoin ja ennakkoluuloton. Sanoi, ettei tiedä enää rakastuisiko jos tavattaisiin uudelleen. Tosin murkkuikäisenä ruvettiinkin seurustelemaan noin vain, eikä edes tunnettu toisiamme.

No mutta olen vihdoinkin olen oma itseni ja sujut (tai ainakin melkein) itseni kanssa, ****** siitä jos häntä ei miellytä.
Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 01.03.2007 19:04
Minäkin tanssin pienenä balettia. Joutsenlammessa minulla oli oikein soma, valkoinen tutu.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

Samanlaisia aiheita
  • Goottifoorumia selaa 57 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!