Gootti.net

Kuinka sinusta tuli gootti?

Kirjoittanut: Kuolonenkeli (Nimetön)
  • Lähetetty: 06.07.2012 17:34
noo... oon aina pukeuunut vähän tummempaan, mutta kun asuin pikkukylässä missä ei todellakaan ollut mitään goottikauppoja, niin en oikein gootiksi pääsyt, kun 5 ja 6 luokkien välissä kesällä muutettiin Itä-Helsinkiin ja sain syksyllä kunnon kavereita, joiden kanssa uskalsin olla oma itseni, niin johan alkoivat goottivaatteet lisääntyä! vielä kun rahaakin niihin sai lisää niin aina Cybershoppiin
harmittaa, kun jotkut sanovat emoksi ja toteavat ohi kävellessään "Life is pain" mutta oma tyyli löytyi ja se on tärkeintä
Kirjoittanut: Redain (Jäsen)
  • #472
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 12.07.2012 11:05
Kait se pitää runoilla omakin tarina tänne.
Itsellä on ollut pienestä asti ihan tummaa vatetta, sillä vaaleat värit on olleet turhan herkkiä käytössä. Ala-asteella oli jo hieman gootti henkeä mukana vaatetuksessa josta se aina hieman nousi ammattikouluun saakka. Touhu hieman hiipui kun alotin työt ja harraste hommat niin ei paljoa jäänyt aikaa itselle.
(aamusta iltaan työvaatteet päällä)
Aina vapaalla tosin oli taas look käytössä, mutta jotkin tilanteet eivät siihen aina soveltuneet.
Nykyään kun lähdin opiskelemaan uutta alaa niin sain tilaisuuden aloittaa hieamn kuin kaikki uudestaan.

Kiinnostukset ovat myös hieman voineet pitää ajatusta pinnalla, mm:
1000-1500-luvulle sijoittuvat elokuvat/ sarjat, pitänyt hieman pelottavista illoista/ tilanteista.
Piirtänyt paljon mm vaatteita ja heiman hautausmaa tunnelmista. Ja sen sellaisesta.
Enkä ole koskaan halunnut olla massa tuotannossa mukana, vaan aina halunnut erottua joukosta.
Vaikka siitäkin olen saanut kuulla.
Kirjoittanut: katavor (Jäsen)
  • Lähetetty: 29.12.2012 14:26
Minä löysin oman tyylini ihan sattumalta.
Onhan tuota vuosien varrella tullut kokeiltua vaikka millaista hius- ja vaate tyyliä Olen ollut blondi, punapää, brunette ja nyt on musta tukka jossa muutama violetti rasta. Oon pitänyt farkkuja, verkkareita ja hametta. Nykyään käytän hametta. Gootti tyyli on nyt mun juttu. Enkä muuksi halua muuttua. Monet kehuneet gootti tyylin sopivan mulle. Olen myös tehnyt paljon tyyli mokia ja nolojakin sellaisia.
Kirjoittanut: von Berg (Jäsen)
  • Lähetetty: 11.01.2013 18:18
Ala-asteaikojen lopulla alkoi heavy-musiikki kiinnostamaan, lähinnä Lordin muodossa silloin kun ekan levyn potkaisivat ulos. Siinä oli sitä jotain fiilistä. Sitten yläasteella rupes siirtymään raskaampaan, death metalin puolelle, vaatetus alko muuttumaan mustaksi, aloin käyttämään maihareita. Tosin vasta lukion toisella luokalla homma alkoi niinsanotusti radikalisoitumaan, musiikki alkoi suuntautumaan enemmän gootimpaan ja tunteellisempaan, eli housunlahkeet oli maihareissa särmättynä, ketjuja tuli, ja nahkatakki oli ihan must. Ja paidoissa alkoi esiintymään kaikkia synkempiä aiheita. Hiustyyli muuttui myös siinä samalla perus-siilistä vähän gootimpaan emo-tyylisellä jakauksella ja sivuilta lyhyeksi. Viime aikoina on mukaan tullut bondage-tyylin housua, pitkää nahkatakkia yms ja sisustuselementteihin on tullut kiinnitettyä huomiota. Noh, tuskin minusta täysveristä goottia koskaan tulee mutta goottihenkinen wannabe kuitenkin.
Osaltansa ehkä goottityyliin siirtymiseen vaikutti potemani keskivaikea masennus, jona aikana kaikenlainen tunteellinen musiikkikin tuli tutuksi, ja näin pahimmasta vaiheesta yli päästyäkin jäi se viehätys synkistelyyn. :P Toki ihailin gootteja jo aiemmin mutta siinä mielessä olen ehkä vähän kliseinen tapaus.
Kirjoittanut: Capitaine Ina (Jäsen)
  • #475
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 11.01.2013 18:43
Tiedä sitä olenko babybat-asteelta vieläkään kuoriutunut, mutta jokin kumma mentaliteetti minulla on aina ollut. Opettelin 9-vuotiaana ulkoa Edgar Allan Poen 'Korppia' ja kirjoitin omia runoja kökköenglanniksi mallia 'a scythe and a venomous snake', suora lainaus silloiselta minulta, hajotkaapa siihen. Musiikkimaku alkoi luisumaan tähän suuntaan ehkä yli puolisen vuotta sitten, jota ennen minulla olikin pitkä metallikausi. Ja jälleen, vasta lähiaikoina olen uskaltautunut katsomaan kauhua, todennut sitten että kirjat ovat kamalampia sekä viisaasti ottanut Lovecraftin käsittelyyn. Ylipäätään koen katsovani maailmaa omanlaisestani vinkkelistä, ja tietysti toki erotun katukuvasta ainakin jollain lailla.
Kirjoittanut: Sira (Jäsen)
  • #476
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 29.09.2013 00:04
En itse asiassa voi väittää olevani vielä gootti, mutta semmosta tyyliä tässä oli suunnitteilla. Tämä johtuu varmaan siitä että olen aina ollut hiukan feminiininen (huom. olen poika 15v), ja minua ihan tosissaan luullaan monesti tytöksi. Pukeudun yleensä pelkästään mustaan, mutta myös muita tummia sävyjä löytyy. Kiinnostus alkoi varmaan 7-luokalla kun aloin kuuntelemaan semmosta synkempää musiikkia mm. Depeche Moda, Marilyn Mansonia jne. Ja sitten 7-luokan vappuna pukeuduin gootiksi, mistä tykkäsin tosi paljon :3 Siitä lähtien aloin pukeutua tummempiin vaatteisiin. Ja kun isosiskoni on kannustanut minua rupeamaan gootiksi, koska on itsekin ollut. Hän jopa osti minulle rippilahjaksi piikkikaulapanna. Nyt 9-luokalla olen tehnyt hiukan semmosta ostoslistaa kaikesta mitä haluaisin, eikä budjettia ole kuin vähän alle 900 euroa xD. Mutta ennen joulua olin ajatellut hiukan syventämään tätä tyyliäni, että ihan oikeasti näyttäisin gootilta.
Kirjoittanut: Daealis (Jäsen)
  • #477
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 30.09.2013 00:17
Katsotaanpas, tätä en olekkaan aiemmin oikeastaan pohtinutkaan...

Aloitin kirjoittamaan yläasteesta ja miten kaikki alkoi sieltä, mutta jouduin pyyhkimään vastaukseni kun tajusin, että eihän se pidä paikkaansa. Kaikki alkoi jo paljon aiemmin.

Ensimmäiset kosketukset omituiseen ja macaaberiin tulivat jo ala-asteen aikana kirjastossa. Yksi kirja kenties ylitse muiden: Noidan Käsikirja. Täynnä kummitustarinoita ja omituisia anekdootteja, kuvitettu hyvin ja kaiken kaikkiaan huvittava teos, kun sitä joskus jälkeenpäin olen katsellut. Ala-asteikäiselle kirja oli kuitenkin shokeeraava vaihtoehto dinosauruksien ja Aku Ankkojen jälkeen. Tämän lisäksi egyptin historia on tietenkin ollut mielenkiintoista. Liekö peräisin avarasta luonnosta vaiko uskonnollisten päiväkerhojen kautta, mene ja tiedä, mutta egyptin pantheon ja luonnollisesti sitä kautta niin muumioiminen kuin kuolleiden kirjakin tulivat tutuiksi. Pikkusiskoni saattoi hurahtaa vielä minuakin enemmän ala-asteella pääkalloihin, mutta yläasteen pienen angstivaiheen jälkeen siskosta kasvoi lopulta tasapainoinen yhteiskunnan jäsen.

Ala-asteen aikoihin tuli myös katseltua sellaisia klassikkoelokuvia, kuten Painajainen Elm Streetillä ja Bad Taste. Freddy Kruegeria voidaan pitää gootahtavana hahmona, mutta Bad Taste? Bad Taste ja muutenkin Peter Jacksonin vanhemmat tuotokset tekivät tappamisesta ja kuolemasta pilaa ja mässäilivät verellä. Makaaberia, mustaa huumoria, ja kuoleman näkeminen, noh, jossei kauniina, niin ainakin kierolla tavalla jonain muuna kuin ankeana loppuna. Bad Taste on yksi suosikkielokuvistani tähän päivään.

Sitten saavumme ah niin kamalaan murkkuikään. Yläasteen aikana sain jostain kuulla wiccasta ja kiinnostuin näiden puunhalaajien kautta kaikista pakanauskonnoista. Luonnollisesti asatru oli yksi ensimmäisistä wiccan jälkeen, koska viidenneltä luokalta alkanut heviautismivaihe oli pahimmillaan läpi yläasteen("Kaikki muu on paskaa paitsi hevimetalli, RÄÄÄH!" - Genre_autismi: kaiken muun musiikin tuomitseminen paskaksi ja yhden ainoan julistaminen ainoaksi oikeaksi musiikiksi) ja folkkimetallibändit mitä silloin omalla kylällä kuunneltiin olivat useimmat viikinkiteemaisia. Valhallat ja kuoleman fanitus tarttuivat seinien täyttyessa viikatemiehistä, mikä on vieläkin yksi suosikkini kaikista kuva-aiheista. Kiinnostuin useimmiten muista uskonnoistakin niiden kuolemanriittien kautta, kuolemakeskeisyys on monissa uskonnoissa kuitenkin ollut sekä vetävä voima, että tehokkain pelote kautta historian.

Tämä kuolema-fanitus ja kiinnostus kaikkia erilaisia pakanauskontoja kohtaan ei lieventynyt lainkaan, kun rippikoulussa sain osakseni onnistuneen jeesustelu-aivopesun. Tästä alkoikin viisi vuotta kestänyt hihhulointivaiheeni, minkä huipulla olin jo karvaa vaille katusaarnaaja. Olen puhunut kielillä ja kokenut kaikenlaisia elämyksiä, mitä jeesustelijat kuvailevat 'pyhän hengen kosketuksena' jne. Mutta siitäkin huolimatta, että olin "pelastettu" ja muuta hippiroskaa, viehättävän vittumainen minäni säilyi samana sarkastisena ja mustan huumorin ystävänä. Ennen seurakunnan touhuja olin itse asiassa varsin ujo ja sisäänpäin kääntynyt henkilö, joka ei juuri uskaltanut uusille ihmisille puhuakkaan. Seurakuntaa on kiittäminen siitä, että opin olemaan vielä vähemmän kiinnostunut muiden minusta muodostamasta mielipiteestä ja kertomaan mielipiteeni muillekin.

Tietenkään skeptisesti lukemaansa suhtautuva ja asioista oikeasti selvää ottava ihminen, joka arvosti kauneutta kuolemassa, oli hieman outolintu seurakuntanuorissa. Olin usein puolustamassa wiccaa ja muita pakanauskontoja ja korjaamassa virheitä kun puhuttiin toisista uskonnoista. Minua ärsytti silloin ja ärsyttää yhä ihmiset, jotka nielevät purematta tiedon, mitkä saadaan sanelemalla ihmiseltä, joka saa ne 20 vuotta vanhoista kirjoista. Ei ollut mikään tekosyy, että tämä tapahtui aikana kun internet oli kirjaston koneessa ja epäilemättä puolet nuorista eivät edes osanneet käyttää sellaista.

Itse imuroin tietoa kuin sieni netistä, ja kiinnostuin wiccan eri symboleista. Pentagrammi erityisesti on hieno esimerkki symbolista, mille löytyy niin monta merkitystä, että sitä voit pitää kaulassa minkä tahansa uskonnon tai syyn takia. Itse hankin muutaman pentagrammin myöskin, koska pentagrammille löytyi useita 'kristillisiä' perusteita. Ja jos luulit että mustia vaatteita saa selitellä ja ne keräävät huomiota, suosittelen kokeilemaan käyttää pentagrammia, tai kuten vähän myöhemmin itse käytin, käännettyä ristiä, seurakuntanuorena hengellisissä tilaisuuksissa! Käännetty ristihän on symboli Pyhälle Pietarille, joka legendan mukaan ristiinnaulittiin hänen palattuaan Roomaan raamatun tapahtumien jälkeen. Hän ei halunnut vangiksi jouduttuaan tulla naulituksi samalla tavalla kuin hänen vapahtajansa, itse Jeebus, joten hänet naulattiin pää alaspäin ristille. Kristillinen symboli siis tuo risti kumminkin päin. Auttoiko että kerroin tarinan? Yleensä. Monien mielessä pentagrammi vain tarkoitti noitia ja risti poikkipuola alhaalla oli saatananpalvaajien merkki!

Nyt ei vieläkään olla lukiota kauempana, mutta ajatusmaailmassa goottius on melko hyvin jo iskostuneena. Vaatetukseen en pystynyt vaikuttamaan kovin suurissa määrin, kun asuin kotona enkä käyttänyt tienaamiani rahoja omiin vaatteisiini vaan harrastuksiini. Vaatetus siis pysyi tavallisena, lukiossa sain hankittua muutamia tummempia vaatekappaleita mutta yksi käytetyin vaatteeni oli yhä tummanvihreät Mic Macin reisitaskuhousut ja saman putiikin beige huppari. Tähän aspektiin saatiin muutos aikaiseksi vasta kun muutin omilleni armeijan jälkeen.

Itsenäisen elon alkaessa Tampereella elämäntilanteen muutoksesta seurasi melko laajoja muutoksia ulkonäköön ja ajatusmaailmaankin. Heviautismini oli alkanut lukiossa jo rakoilemaan, mutta löysin industrialin musiikkina vasta lukiosta päästyäni ja laajakaistaisen nettiyhteyden päähän itseni parkkeerattuani. Netin kautta havaitsin myös ensimmäistä kertaa tunnistavani itseni "mitä on gootti"-listoja selatessani(vade retro, satana!) ja uskoisin vasta silloin, alle 10 vuotta sitten kutsuneeni itseäni ensimmäistä kertaa gootiksi. Industrialin, EBMn ja elektropopin kautta oli lyhyt matka joihinkin 'goottibändeihin', mutta en ole koskaan pitänyt kyseistä musiikkia mitenkään erikoisena, enkä protogoottibändejä vakituisesti soittolistallani säilökkään.

Samalla vaatekaappi tuli itse hankittavaksi: Vanhemmat auttoivat yhä toimeentulon kautta, mutta vaativat tilisiirron yhteydessä, että nämä rahat käytetään ruokaan/vaatteisiin jne. Sain silti itse määrätä, mitä ostin. Ja niinpä muutamassa vuodessa vaatekaappini onkin muuttunut mustan ja kirkkaan punaisen dominoivaksi. Lyhyen remmivaiheen jälkeen olen palannut takaisin minimalistiseen tyyliin: Mustat reisitaskuhousut säilytystilan takia, täysin kuvattomat, logottomat ja piirteettömät t-paidat ovat yleisin käyttämäni vaatekappale.

Vielä viimeinen silaus omasta persoonastani puuttui, ja aletaan saapua nykyhetken kaltaiseen olotilaan. Olin tuolloin vielä nimittäin kristitty ja vakaasti uskossa. Tähänkin kuitenkin toi muutoksen tuo internetsin ihmemaa ja uudet kaveripiirit. Kun en saanut aivopesulleni perioidista puunausta kahdesti viikossa, saavutin sen vaarallisen vaiheen, että aivoni alkoivatkin miettiä asioita itsenäisesti. Halusin puolustaa uskoani, mutta milläs pirulla sitä teen, kun en voinut kysyä seurakuntanuorien rinkirunkkauspiiristä apua epäilyksiini? Internetistä täytyi löytyä vastaukset asioihin! Kohta minulla olisikin todisteet ja perusteet uskolleni, joita ei kukaan pysty kumoamaan.

...Ja puoli vuotta myöhemmin totesin kristinuskon olevan täyttä paskaa ja poistin yliluonnolliset humputukset ajatusmaailmastani. Siinä sivussa vielä ikäänkuin viimeisenä vittuiluna löysin herran Anton LaVey ja hänen filosofiansa nimeltä satanismi. Totesin tämän synkkaavan hyvin ajatusmaailmani kanssa, vaikken kenties olekaan samaa mieltä rituaalien tarpeesta jokaisen elämässä. Siitä huolimatta lakkasin olemasta kristitty, ja aloin tunnustautumaan satanistiseksi ja nihilistiseksi ateistiksi, jos jossain kysyivät että mikäs sitten olet kun et kristitty.

Ja näin saatiin päätökseen se eepos, mitä itse arvioisin olevan suht kattava lätinä omasta 'goottiudestani'.

TL;DR: Blaablaa Wicca blaablaa Heviä blaablaa internet.
Kirjoittanut: Marraskuu (Jäsen)
  • #478
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 21.10.2013 12:39

Lainaus: Daealis

Yksi kirja kenties ylitse muiden: Noidan Käsikirja. Täynnä kummitustarinoita ja omituisia anekdootteja, kuvitettu hyvin ja kaiken kaikkiaan huvittava teos, kun sitä joskus jälkeenpäin olen katsellut


Voi kyllä! Luulisin, että oma transformaationi synkiöön suuntaan on lähtenyt juuri tämänkaltaisista jutuista. Myös vampyyriromantiikka, muut kummitusjutut ja sen sellaiset ovat lapsesta saakka kiinnostaneet.

Huomasin kirjoittaneeni tänne jo joku vuosi sitten. Paljon on kuitenkin ehtinyt siinä ajassa tapahtua, itsensä etsimistä monella tavalla.

Daealiksen mainitsemat uskomukset ja niiden suhde goottiuteen kiinnostavat. En tiedä varmaksi sanoa, liittyvätkö uskonnolliset tai hengelliset asiat varsinaisesti goottiuteen nykymaailmassa, mutta koen myös henkisten juttujen olleen aika vahva osa tähän goottiuden vaiheeseen kasvamistani. Varsinkin viime aikoina.

Perustelen tätä ainakin sillä, että se vaikuttaa jonkin verran pukeutumiseeni. Tietynlaisen luontomystiikan jo aiemmin löytäneenä ja nyt sen vahvistuttua haluan ilmaista sen olemassaoloa myös ulkoisesti. Ehkä vähän komiikankin keinoin, näyttämällä mahdollisimman paljon noidalta. Kuulostaa varmaan ääliöltä, mutta diggailen sitä itse.

Vaikka viehätys synkkyyteen ja tietynlaiseen pukeutumiseen on kasvanut jo paljon aiemmin, nyt siihen on löytynyt ainakin jonkun sortin tasapaino. Ei tarvinne etsiskellä enää.
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit