Gootti.net

Hhm, kiinotoisa puheenaihe, kylläkin vähän vaikea vastattava tavallaan.
En tiedä miten minut luokiteltaisiin, muottiin en halua, olenko edes gootti. En pysty luokittelemaan.
Voisin kylläkin sanoa että elämä parantu huomattavasti ja muuttu kiinnostavammaks nyt kun oon mikä oon.
Viisivuotiaana leikin barbeilla vaaleanpunaiseen hörhelöön pukeutuneena.
Vanhemmat erosivat, se ei muuttanut elämääni mitenkään.
Koulu alkoi, olin normaali pulliainen, jolla oli normaaleja heppakuvioisia paitoja. Kavereita oli joskus, se aika meni. 10-vuotiaasta asti ystäviä ei ollut. Olin vähän aina yksinäinen, viihdyinkin niin, kavahdan kaikkia synttärijuhlia discotapahtumia tms. Hrh, en ikinä ole viihtynyt. Ihailin n. 10-vuotiaasta alkaen nähdessäni mustiin pukeutuneita kauniita ihmisiä, en ole pitänyt heitä erilaisina ainakaan tiedostaen sitä. n. 11-12-vuotiaasta alkaen sitten alkoi se "aloittelu" Keikat kierreltiin, hauskaa oli, sain samanhenkisen ystävän. Musiikki on henki ja elämä ilman sitä en olisi tässä. Voin vuosien päästä leveillä lapsilleni että 12-vuotiaana jo pidin korsettia, kasvatan heistä parhaani mukaan samanlaisia.
Maalaus, kirjoittaminen ja etenkin lyijykynällä piirtäminen osoittautui omaksi jutukseni. Valokuvaaminenkin alkoi kiinostaa. Nyttemmin opiskelen yläasteella mustana lampaana muiden tönittävänä.
Ennen olin nörtti hissukkahiiri. Parempi näin.

Lainaus: Devilsbride En tiedä miten minut luokiteltaisiin, muottiin en halua, olenko edes gootti. En pysty luokittelemaan.

Ei kannata stressata itseään luokittelulla, on vain se mikä on.

Lainaus: Devilsbride Ennen olin nörtti hissukkahiiri. Parempi näin

Se on kaikille suuri muutos elämässä, kun vaihtaa tyyliä! Mäkin olin välillä "tavis" jonkin aikaa, mut sit huomasin ,etten oo onnellinen vaan palasin takaisin gootiksi,metallistiksi,vampyyriksi,satanistiksi ja mitä vielä... Nyt oon onnellinen.

itse olen ollut poikamainen kersana. ylä-asteelle siirryttyäni, vaatteet alkoi pikkuhiljaa muuttua tummemmiksi.Sitten olin sellainen bändi-paita tavikka ja housuis oli kiloketjuja ja plät plät...

musiikki oli ensin raskasrokkia, mutta halusin kokoajan kuunnella vielä raskaampaa ja brutaalimpaa mussaa. "mikään ei riitä-tyyliin" meni jonkin aikaa ja levyhyllystä alkoi löytyy impukoita<3, slayerit, metallicat, bodomit, dimmut, deathit.. jne en koskana ole tykännyt naispuolisten laulajien äänistä joten en ole koskaan gootahtavista bändeistä hirveesti tykänny... esim joku nightwish ja within tempatation, muita en varmaan tiedäkkään enkä myös halua olen nyt tämän vuoden sisällä alkanut kuuntelemaan ebm ja konemaisempaa musiikkia.

sitten tuli hameita kehiin jne... vanhempani eivät hyväksyneet tätä koska he ovat vanhoillisia paskoja rehellisesti sanottuna, he ovat minua eniten haukkuneet ja kituuttaneet. ulkopuolelta olen vain kuullut kehuja jne.
en haluaisi antaa mitään tästä tyylistä pois, koska se tuntuu oikealta, viihdyn siinä.

pienenä olin pitänyt aina punkkareita ja gootteja mielenkiintoisina ihmisinä. ihalin heitä, mutta silloin ei tullut mieleen että jokin kaunis päivä kulkisin itse korsetissa ja paksupohjaisissa kengissä pitkän hameen kanssa. mutta nyt tiedän mitä tietä kuljen... eikä kukaan saa minua käännytettyä takaisin.

Kaipa "tulin gootiksi" pikkuhiljaa...
Ensin otin tyylistä hieman vaikutteita omaani, mutta homma taisi karata käsistä ja tässä sitä nyt ollaan...
Pienestä asti olen ihaillut goottityyliä vaikka joskus ajattelin ettei se ole minua varten (jo toisella luokalla omistin kyllä maiharit ja nyörisaappaat ). Miten olinkaan väärässä...

Vampyyrit ja muu yliluonnollinen on kiehtonut minua pienestä pitäen (ja vampyyriä olen aina esittänyt naamiaisissa ).
Vaikka vuosia koetin parhaani mukaan sopeutua massaan, se ei oikein ottanut onnistuakseen. Aiheutti vain ahdistuneisuutta ja ajoi siihen, että jossain vaiheessa taisin olla melkoinen myötäiliä ja hissukka (ajatuskin inhottaa). Hiljainen kyllä olen edelleenkin...
Raskaamman puoleisesta musiikista olen aina pitänyt ainakin jossain määrin (synnyin kuuntelemaan sitä en selitä tässä tarkemmin). Aikaisemmin en vain tuonut sitä juuri esille.

En oikeastaan koe olleeni koskaan varsinaisesti kiusattu... Joskus kolmannella kovasti kyllä yrittivät, mutta tämä neiti lateli niille semmoista settiä, että jättivät siihen
"Suosittukaan" en ole koskaan ollut (ja parempi niin)... Enpä edes keskikastia...

Seitsemännen luokan alussa pyrin pukeutumaan mahdollisimman värikkäästi, mutta se oli vain katastrofi. En tuntenut oloani kotoisaksi räikeissä väreissä ja ihmekkös tuo...

Itsevarmuuteni nousi huimasti, kun aloin tuoda persoonallisuuttani enemmän esille pukeutumisellani. Sosiaalista se ei minusta silti tehnyt
Myös ujo olen edelleen, mutta ujous ei tarkoita itsevarmuuden puutetta (vaikka tuo saattaakin kuulostaa hieman ristiriitaiselta).

Aina olen tiennyt olevani jotenkin erilainen. Aina olen ollut ylpeä siitä, vaikken aina olekaan halunnut sitä muille näyttää (sitä kun kuvitteli elämän olevan helpompaa "normaaleilla"... Ehkä olinkin osin oikeassa. Silti en tyylistäni luovu!).

Olin ala-asteella yksinäinen, jopa kiusattu, omituinen (tosin sitä olen vieläkin). Se ei ole ikinä haitannut, päin vastoin. En ole koskaan pitänyt ihmisistä. Vihaan niitä. Musiikin suhteen olin täysin tietämätön. Kuuntelin jotain... NRJ:tä. Ygh! Mitä häpeän suuresti nykyään, en puhu juuri koskaan siitä. Pukeuduin kuin kuka tahansa tavis. Sitten kuudennen luokan lopussa (siis vuonna 2004) serkkuni suositteli minulle muutamaa heavy yhtyettä, joiden levyt sain jostain käsiini. Pidi niistä todella paljon ja... NRJ. Ygh! Vaihtui Radio Cityyn. Rupesin käyttämään mustia vaatteita ja keräämään ketjuja ja muitakin ns."heavy koruja". No... nyt on levyhylly täynnä metallia ja nykyistä tyyliäni en ajatellut vaihtaa (paitsi karumpaan).

Lainaus: Devilsbride muottiin en halua

Samaa mieltä. Mä oon niin paljon enemmän ku pelkkä gootti, etten oikeen tykkää et mut luokitellaan johonki...

Lainaus: SaMArA kun aloin tuoda persoonallisuuttani enemmän esille pukeutumisellani. Sosiaalista se ei minusta silti tehnyt

Tässä jotain samaa kun minussa

Ihastuin 6 vuotiaana HIM iin [en tarkoita, että se olisi goottibändi ]
Kai se muutos tapahtui pikkuhiljaa... radikaalimpi muutos tapahtui kyllä 6 luokan keskivaiheilla, kun vaihdoin koulua...

Lainaus: poison Lainaus: Devilsbride
En tiedä miten minut luokiteltaisiin, muottiin en halua, olenko edes gootti. En pysty luokittelemaan.

Ei kannata stressata itseään luokittelulla, on vain se mikä on.

Juuri NÄIN!

Itsekkään en luokittele itseäni gootiksi...
Kaverit kyllä väittää mutta pidän itseäni vain hiemän erillaisena kundina...

No mä "löysin" itseni vasta ylä asteella. Ala asteella käytin paljon mustia vaatteita ja vanhempani eivät kestäneet sitä. No seiskannella kokeilin muutamia kirkkaita väriä. (Esim. punasita keltaista, sinistä ja vihreää(?))
Mutta en kestänyt enään kasin lopussa en kestänyt värejä, vaan musta tuli takas kehiin Nykyäänkään ne ei kestä. Mutta so D

Itsekkään en luokittele gootiksi... Tällä hetkelläkin minulla on tylsät phunk-tyyliset vaatteet "/ Koska minulla ei ole varaa hienoihin gootti vaatteisiin...