Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Kuinka sinusta tuli gootti?

Kirjoittanut: Gueen of darkness (Jäsen)
  • #441
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 20.09.2009 10:46
vastaampa nyt tähän aivan akuperäiseen kysymykseen. olen ollut koko pienen ikäni todella kummallinen ja ylivilkas. ylivilkkauteni takia löysin rakkaimman harrastukseni joukkuevoimistelun. ja koska se ei siis millään muotoa kannata goottikulttuuria minun arveltiin olenvan aivan tavallinen pikku "prinsessa".mutta toisin kuitenkin kävi..... serkkuni on aina ollut sellainen 100% gootti. sittempähän isoveljeni sai innoituksen alkaa matkimaan serkkuamme. hän sai tältä kaiken maailman mättöheviä sun muuta ja niin sitte hänestä tuli hevari ei suinkaan gootti. hän saattoi aina kutsua minut kuuntelemaan hänen uusinta hevilevyään. minä sanoin aina että "joo iha kiva"mutta mieelssäni vihasin kyseistä kappaletta. mutta sitten tapahtui niin äkkinäinen muutos että.. valjeni oli salaa ladannut mp3 soittimeni täyteen mättöheviä
(heh,mahtava veli mulla) suutuin ensin mutta sitten jouduin vaan nöyrästi kuuntelemaan sitä musiikkia mitä minulla oli....ja kas kummaa marssin yhtenä päivänä veljeni huoneeseen ja kysyin "hei oisko sulla lisää tällästa musiikkia?" veljeni oli ihan luukku auki mutta lateli biisejä soittimeeni. tästä se varmaan tavallaan alkoi. ensimmäisen goottihameeni tilasin blackroupista jossa olikin niin paljon killuttimia että minut kuuli kilomerin päähän.nykyään vaatekaapissani on petlkkiä mustia ja tummia vaatteita,bändipaitoja,huppareita,hameita,korsette ja jne.minulla on blondeja,mustia ja musta-oransseja rastoja. olen aivan hullaantunut Marilyn Mansoniin,deathstarsiin,cradle of filthiin ja muihin hevipändeihin. minut on ristitty gootiksi,hevariksi,haudanryöstäjäksi,mummonraiskaa jaksi,saatananpalvojaksi ja moneksi muuksi. huoneeni seinällä riippuu 2 marilyn mansonin seinälippua ja 1 victoria francesin. niin sanotut "ystäväni" ovat yrittäneet manipuloida minua tavalliseksi. mutta tällainen minä olen. perheeni on jo tottunut pukeutumiseeni ja he kannustavat minua eteenpäin.sellainen oli minun tarinani (kuulostaa joltain tusinaromaanilta XD)


tällainen minä olen enkä varmasti muuksi muutu
Kirjoittanut: Kryonik (Jäsen)
  • #442
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 30.09.2009 01:29
Ha, taitaa tulla 10 vuotta mustiinpukeutumista täyteen tänä vuonna. Synkkä estetiikka miellytti silmääni jo lapsena, ja olin kova piirtelemään luurankoja ja hautausmaita, varmaankin osittain siksi, että halusin kovasti arkeologiksi. Musiikkiketjuissa mainitsinkin, että ala-asteen viimeisillä luokilla musiikkimaku vaihtui metallisempaan ja sen myötä pukeutuminenkin synkkeni. Gootiksi kutsuminen oli suuri loukkaus yläasteella ja lukion alussa, mikä olikin aivan oikeutettua, sillä enhän tuolloin kuunnellut goottimusiikkia, vaan metallia Vuosien 2003-2004 tienoilla musiikkimaku alkoi asteittain pehmetä elektronisen musan puolelle, mutta mustat vaatteet säilyivät ja säilyvät edelleen. Voisi siis sanoa, että ainakaan "hevariksi" tai "metallistiksi" minua ei enää kannata kutsua, mutta en myöskään suutu, jos minua kutsutaan gootiksi, vaikka en goottirockia kuuntelekaan. Koko prosessi on siis kestänyt 10 vuotta, mutta luulen, että lapsuuden kauhupiirroksillakin on osansa siinä, mihin suuntaan lähdin kehittymään :*
Kirjoittanut: Sharida (Jäsen)
  • #443
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 01.10.2009 02:45
Itse sain vaikutteita todella paljon serkultani, joka oli teini-ikäisenä oikein kauniisti pukeutuva samettigootti alaselkää hipovine hiuksineen ja hänen mekkojaan oli tapana hiplailla aina kun käytiin perheen kanssa kyläilemässä. Ehkä mieltymykseni synkempään estetiikkaan johtui myös siitä, että olin aina hiukan "erikoislaatuinen" lapsi, joka tiedosti hiukan liikaakin asioita, mikä pahimmassa teini-iässä johtikin sitten erinäisiin ongelmiin. Tyylillinen kehitys alkoi jo yläasteelta, kun aloin ostelemaan mustia paitoja ja seiskan luokkakuvassa siellä takarivissä seistä möllöttääkin kokomustiin pukeutunut tyttö, jolla on lyhyeksi nyrhitty tumma tukka. Musiikin suhteen tuli kyllä mentyä perinteistä metallistatietä ja kuviteltua tyypillisesti, että tämä on sitä goottimusiikkia. Siinä yläasteen lopulla rupesi musiikkimakuun sitten ilmestymään, pienen tutkimustyön jälkeen, vähän uutta väriä ja lukiossa kuuntelinkin jo pitkälti asiaan kuuluvaa musiikkia.

Viime vuosina pukeutuminen on ruvennut muuttumaan yhä neutraalimmaksi ja lopulta saavutin jonkinlaisen onnellisen tasapainon itseni kanssa. Ei tarvitse olla joka paikassa maata laahaavissa pitsihihoissa ja eyelinerrajaukset naamassa, käytännöllisyydestä tulikin yhtäkkiä ykkösasia. Mutta tottakai, jos tilaisuus tulee, niin en voi vastustaa piikkikorkojen kiskaisemista jalkaan ja korsetin nyörittämistä päälleni, mutta näitä tilaisuuksia tulee nykyään turhankin harvoin
Kirjoittanut: Kryonik (Jäsen)
  • #444
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 09.10.2009 00:12
Oi juma, Madonnan Frozen-videon katsominen herätti muistoja 10 vuoden takaa ja tajusin: sehän oli minulle aivan älyttömän tärkeä tyyli-inspiraatio. Vaikka ei Madonna muuten säväytäkään, tuo video oli minulle varmasti sysäys siihen pukeutumistyyliin, jota olen edustanut vuosikaudet. Ja dobermannit ovat upeita koiria
Kirjoittanut: Dracanea (Jäsen)
  • #445
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 11.10.2009 23:34

Lainaus: Kryonik

Ja dobermannit ovat upeita koiria
<-- ah samaa mieltä. Oma suosikkirotuni koirista. Tulevaisuudessa olisi haaveena saada oma dobberi

mutta aiheeseen

Oma muuttumiseni alkoi kiusaamisesta, jota on tapahtunut kolmosluokalta lähtien. Olin todella masentunut siitä ja aloin pukeutumaan pelkkään mustaan ja pyrin erottumaan siitä teinimassasta. Kiinnostuin vampyyreistä, kuolemasta, "viikatemiehistä" ja yläasteella vielä natsismista, koska olin tullut todella vihaiseksi ja katkeraksi menneisyydestäni. Mutta siihen yläasteeseen vielä..Rinnakkaisluokalleni tuli kaunis, laiha ja kalpea tyttö jolla oli kauniit mustat meikit ja mustat vaatteet. Tästä alkoi varsinainen kiinnostuminen gootteihin ja se vahvisti mielipidettäni muista ihmisistä kiittäisin häntä siitä, mutta olin koko kouluajan kiusattu, eikä kukaan halunnut olla kanssani, mutta löysinpähän tämän upean tyylin.
Kirjoittanut: Defiini (Jäsen)
  • #446
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 12.10.2009 00:38
oma tarinani alkoi ihan jo ensimmäisinä kouluvuosina siinä ykkös luokalla isäni kuunteli rammsteinia ja oikeastaan kuuntelin sitä jo silloin lemppareitani olivat pitkään rammstein ja nightwish. Ihan jo tästä syystä tuolloiset jotkut kaverini pitivät outona kun en kuunnellutkaan jotain PMMP:tä. Olin yksin koko ala-aste ikäni, se oli masentavaa. Synkistyin, ja tykästyin uusiin psykedeelisiin bändeihin. The Doors iski hyvin. Se sai oman runosuoneni sykkimään ja aloin kirjoittamaan runoja kirjat vihot täyteen enimmäkseen synkkiä, kuolemaa käsitteleviä. Ylä koulun puolella vain mustaa vaatetus oli. Samoin meikkini tummeni tummenemistaan. Käytin paljon bändi paitoja, mutta siirryin mustiin toppeihin etc. mustat farkut vaihtuivat kangas housuiksi jotka olivat täynnä ketjuja ja niittejä. Koulussa, kaduilla ja kotona saan inhottavia katseita, ei ne paljon hätkäytä. olen onnellinen että olen tällainen mitä olen nyt
Kirjoittanut: BlackWidow (Jäsen)
  • Lähetetty: 31.12.2009 16:35
Jaa-a tähän on hankala vastata...Mieleltäni olen ollut gootti varmaan aika pienestä asti. Aloitin pukeutumalla mustiin vaatteisiin ja 15-vuotiaana hyvin valkoista meikkiä käytin. Tosin olen hyvin kalpea ihoinen muutenkin. Oikeastaan 18-vuotiaana aloin suosia pitkiä hameita ym. muuta hyvin goottityylistä vaatetusta...
Kirjoittanut: RedBat (Jäsen)
  • #448
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 12.01.2010 21:00
kun ensimmäisen kerran kun kuulin sanan gootti ja näin oikean gootin ajattelin että siinä on kauniita ihmisiä. kun menin viidennellä luokalla parturiin niin siellähän oli kaksi gootti tyttöä ja olin innoissani vaikken ollut itse ajatellut ikinä olevani samanlainen...kunnes sitten eräs lapsuuden ystäväni kuulemma pukeutui tämän tyylin mukaan ja näin hänet(vilaukselta) en ole jutellut hänelle piitkään aikaan, mutta tekisi mieli!en ole tavoittanut tätä henkilöä... no kun sitten pääsin ylä asteelle aloin kiinnostua pop rockista yms. massa tuotannosta ja kun vuodet vierivät kiinnostuin metallista ja sitten kiinnostuin enemmän tästä tyylistä jota edustan nykyään.kuuntelen metallia ja klassista ja rockia mutta kaikkeen siihen liittyy goottimaisuus ja synkkyys.nyt tutkin tätä ihmeellistä maailmaa niin innoissani etten välitä muiden mielipiteistä ja tyyli tuntuu omalta vaikkei tuttavani ole läheskään saman tyylisiä ja kaikki eivät tykkää.
Kirjoittanut: Marraskuu (Jäsen)
  • #449
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 13.01.2010 12:14
Tuntuu, että mä olen vielä puolitiessä.
Anaalysoinpa kuitenkin itseäni tässä.
Ala-asteen lopuilla paras kaverini alkoi pukeutua mustaan, hankkia niittirannekkeita, kuunnella Nightwishia ja Tarotia etc. etc.. Oma muutokseni ei ollut suinkaan niin nopea, mulla oli siinä vaiheessa vielä "ernu-eläinaktivisti-hippi" -vaihe päällä ja se kestikin pitkään.
Itse seiska-kasiluokan vaihteessa, viimeistään kasilla aloin tutustua rankempaan musiikkiin, lähinnä metalliin (Mokomaan, Stam1naan, Opethiin..).

Ryhdyin pukeutumaan mustaan ja meikkaamaan vähän enemmän. En varmasti ollut gootti silloin, mutta muistan ihailleeni goottityylisiä ihmisiä.
Luulen, että jos olisin ollut rohkeampi ja itsetuntoni kohdillaan, olisin tutustunut goottiuteen jo silloin ja ehkä olisinkin sellainen. Olin niin kiltti tyttö ja äidiltä kun sai kuulla jo siitäkin, että pukeudun vain mustaan.

Lukioaikana aloitin uskaltamisen, hiusten väri ja tyylit vaihtelivat jatkuvasti ja aloin tuntea synkistelyn omaksi jutukseni. En tiedä olenko mä nytkään gootti, mutta jotakin sinne päin joka tapauksessa.
Kirjoittanut: Mae Angela (Jäsen)
  • #450
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 22.01.2010 00:14
"Goottisuus alkoi minussa jo yläasteen kahdeksannella luokalla.
Lukemalla Anne Ricen kirjoja goottihenkisyys lähti liikkeelle ja kahden rakkaan lähimmäisen menetettyä kuoleman hellä kosketus, värjäsi vaalean iloisen värini hitaasti mustaksi.
Mustasta on tullut osa minua, ja musta on pysynyt minulla nyt jotain 5 vuotta.
Ehkä tämä goottisuus lähti myös kulkemaan kapinaa vanhempia ja muita kohtaan,
haluta alkaa erottumaan joukosta, suuresta valtamerestä.
Dramaattiset elokuvat (kuten Moulin Rouge ja Sweeney Todd) kiehtovat ja suloisesti kuiskivat klassismaiset (kuten Dark Sanctuary ja Noxx Arcana) musiikit soittavat sulosävelmiään yksinäiseen kissamaiseen elämääni."


Olen asunut pienellä paikkakunnalla kauan ja leikkinyt vain poikien ja sisarusteni kanssa. Olen ollut poikamainen, mutta samalla tyttömäinen. Ala-asteella sitten tutustuin tyttöihin enemmän ja sainkin tyttökavereita, mutta poikien kanssa pelaaminen oli myös hauskenpaa.
Mutta sitten koulukiusaaminen alkoi kuten yleensä 10 vuotiaana alkaa. Pojista tuli entistä häijyimpiä ja sainkin sitten tyttöjen ja poikien asemasta traumaattisen väkivaltaisen muiston, joka on tehnyt minusta enemmän feministisemmän. Yläasteella kaikki viattomuus pyyhkiytyivät olemattomiin inhottavista teineistä ja minusta tuli arempi sekä omaa arvoaan kysyvä nuori. Enemmän masennusta ja yksinäisiä kausia alkoi, vain yksi hyvä ystävä tukena, joka ei avun hetkellä edes puolustanut toisilta. Draamaa koko yläaste.
Kirjallisuus ja elokuvat lisääntyivät. Pop vaihtui rockiin, metalliin ja heviin.
Aloin jo hahmottaa omaa ulkomuotoani silmämeikkien tummentuessa, ysiluokalla vaatteiden vaihtuessa enemmän mustaan ja vasta yläasteelta päästyä blondista mustaksi.

Ammattikoulussa tutustuin Japanin herkkumusiikkiin ja olinkin ernu vain vuoden, mutta kiinnostuin entistä enemmän myös j-gootista, EGAsta sekä länsimaisesta goottikulttuurista. 1800-luku alkoi kiinnostamaan 2 vuotta sitten ja on jatkunut tähän asti.
Vaatetus on mustaa. Arkipäivinä kauluspaita, mustat housut/hame ja mustatakki sekä käsineet. Kaupungeissa EGA tai Victorian goth varustuksilla.

Olen tyytyväinen itsenäiseen minään ja olen hyväksynyt itseni mitä edustan.
Olen hyväksynyt itseni miehenä että naisena, sanoi tai arvostelkoon kuka mitäkin, mutta nykyisenä vahvana minänä olen astellut uusien tuttavuuksien ja taideiden maalle.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit