Gootti.net

Kuinka sinusta tuli gootti?

Kirjoittanut: Vlad Tepes (Jäsen)
  • #451
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 27.01.2010 09:20
Jaa-a nyt tuli vaikia...No hevari 50% 50% gootti en osaa päättää hatausmaat ovat aina kiinnostaneet ja musiikki on vuosien varrella muuttunut synkempään suuntaan. Aluksi olin teknoimmeinen (Kultainen 90 luvun alku) Sitten Gangsta Rap ( 90 luvun loppu) Ja armeijassa tuli viimein Metalli, sillä saralla on tullutkin jatkettua viimeiset 10 vuotta pukeutuminen muuttui myös musiikin mukana mustempaan ja nykyään vaatekaapissa hallitseva väri on musta. No enempää en osaa oikein kertoa, koska kommunikointi-ja kirjoitustaitoni on ala-asteen luokkaa
Kirjoittanut: Dineara (Nimetön)
  • Lähetetty: 28.03.2010 11:08
Pienenä, kun kaikki muut halus olla prinsessoja, mä halusin olla noita. Se linja pätee edelleen. Tykkäsin jo silloin pelistä Dungeon Keeper II, jota leikittiin siskon kanssa runsaasti sen pelaamisen ohella, ja siinä pelissä tosiaan johdetaan alamaailman joukkoja (pahiksia) hyviä vastaan. Se asetelma puri. Siinä viiden- kuudentoista ikäisenä, kun piti alkaa etsimään itseään, tuli törmättyä jos jonkinlaiseen juttuun, ja tutustuin moniin eri uskontoihin ja elämäntyyleihin. Wiccaan törmättyäni törmäsin myös noituuden pimeämmälle puolelle, jonka "pahat" aspektit ei kyllä miellyttäneet, mutta siitä kai se jotenkin lähti... Kuolema on aina kiinnostanut, samaten "yliluonnollinen", kerta kulkee suvussa, ja goottikulttuuriin usein yhdistetään myös tää mystiikka. Niitä harvoja gootteja, joita koskaan näin, pidin todella kauniina (sukupuolesta riippumatta), ja ihailin sitä, miten voi ja uskaltaa olla tasan sellainen, kuin haluaakin. Musiikkimaku kehittyi purkkapopista huomattavasti synkempään ja raskaampaan, ja metalli sopi silloin mun melankolisempaan ajatusmaailmaan. Värit karsiutuivat vähitellen pois vaatetuksesta, ja nykyään on harvinaista, että kuljen muissa väreissä. Okkultistisia kirjoja on tullut jonkun verran tilattua, viime kesänä Raven Digitaliksen Goth Craft: The Magickal Side Of Dark Culture, joka käsittelee hienosti kulttuurien yhteensulautumaa, ja muutama Konstantinoksen kirja magian pimeämmästä puolesta (eli ns. valkoista magiaa pimeyden filtterin läpi, ei mustaa magiaa, suosittelen lämpimästi). Tuli vaan sellainen olo, että nyt pitää selvittää, mitä ne gootit oikeasti ovat, ja mitä siihen hommaan kuuluu. Digitaliksen kirja havainnollisti hienosti goottiutta elämäntapana ja sen moninaisia vivahteita mm. taiteessa, musiikissa ja okkultismissa, ja minä tuijotin silmät pystyssä tyyliin "kappas, toi kuvaushan sopii muhun aika hiton hyvin". Näin sitten tulin siihen tulokseen, että synkälle elämäntyylilleni voi peräti antaa jonkun labelin, jos haluaa Täällä sitä siis ollaan.
Kirjoittanut: Astra Zorin (Jäsen)
  • #453
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 28.03.2010 19:39
Mie en ihan tiijä, miten miusta tuli gootti.

Mie olen vieläkin hiukan hakusessa itseni kanssa, vaikka ikää on päälle 20 - useimmilla oma identiteetti lienee jo selvinnyt tuohon mennessä. Mutta mitään ihmeempää en aio alkaa avautua, sanon vaan, että kaikki asiat eivät ole vielä itselleni selvinneet.

Mie olen aina tykännyt kaikesta synkeästä ja pimeästä - hautausmaat, vampyyrit, kuu ja yö nyt muutamia mainitakseni. Myös kaikenlainen synkempi (ja toisinaan kevyempikin) fantasia vetoaa. Perinteinen goottilainen estetiikka on kaunista - kalpeus, klassinen mustanpuhuva tyyli - mutta siitä huolimatta mitkään linnanneitogootit eivät oikein innosta.

Tykkään myös pirteistä asioista, pastelliväreistä ja hattaroista, mutta kaikessa on aina se musta pohjavire. Gootti miusta on tullut asteittain, pikkuhiljaa. Pukeutuminen on alkanut muuttua muutaman viime vuoden kuluessa synkempään ja omasta mielestäni kauniimpaan ja klassisempaan suuntaan. Olen tosin pukeutunut mustaan 15-vuotiaasta lähtien, mutta se oli sellaista karseaa baby bat -meininkiä, joka suoraan sanottuna hävettää nykyisin. :P
Kirjoittanut: Emohippi (Jäsen)
  • #454
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 16.04.2011 09:07
Hmmm..... Alkoi varmaan 5 luokalla kun näin cyber-shopin. Rupesin ostamaan vaatteet sieltä ja olin tosi iloinen kun oli ihan oma tyyli Mut sitten mun kaverit rupes matkimaan mua - . - Suutuin ja vaihdoin toiseen ääripäähän, hippi-tyyliin nimittäin. Kuitenkin gootti-tyyli veti mua puoleensa ja se alko uudestaan Sitten tyylini oli jonkun aikaa hippi-ja gootti-tyylin sekotus. Seiskalla rupesin käyttämään "normaaleja" vaatteita mutta, kerran gootti, aina gootti. Että olen taas tälläinen "friikki" Ja isotätien suosikki. hah!
Mainittakoot muuten että olin pienenä niin suuri prinsessa fani, että vastasin puhelimeen aina "Ruususella"
Kirjoittanut: Nikkisuicide (Jäsen)
  • #455
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 31.08.2011 18:22
Sisälläni on aina asunut vihainen pieni gootti. Ehkäpä tajusin omaksua kulttuuria tarkemmin pitämieni bändejen perusteella. Mielestäni esim. The Dreamingin jätkillä oli harvinaisen nättejä kledjuja yllään.
Kirjoittanut: Florina (Jäsen)
  • #456
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 16.09.2011 15:03
Sanotaanko, että synkkyys on aina asunut sydämessäni. (Kliseet on hei ihania : D ) Tiesin pikkutyttönä enemmän heviriffejä (Paranoid, The Trooper, Run To the Hills, Iron Man, Fear Of the Dark yms.) kuin radiossa soivia hittibiisejä. Olin myös aina omissa maailmoissani ja luin fantasiakirjoja enemmän kuin on terveellistä. Yläasteella alkoi sitten mustiin pukeutuminen. Jossain vaiheessa minulla oli vaihe, jolloin käytin paljon pitkiä mustia hameita ja muuta perin goottimaista settiä.

Sitten multa äkkiä katosikin into goottijuttuihin. Saattoi ehkä johtua kiusaamisesta ja kituutin pari vuotta jonkun skeneprinsessan näköisenä, kunnes palasin goottityyliin ja päätin jämähtää tähän. : D kjeh. Mutta varmaan pohjimmiltaan tuo tyyli lähti käyntiin rakkaudesta goottibändien laulajien eroottisiin mataliin lauluääniin ( !) ja omasta ihailusta fantasiaotuksia kohtaan. Gootteilu voi johtua myös siitä, etten ole koskaan tuntenut itseäni ihan samanlaiseksi kuin muut, enkä pidä ihmisistä jotka esittävät jotain mitä eivät ole.
Kirjoittanut: Animemo (Jäsen)
  • #457
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 18.09.2011 09:29
Yksin kertaisesti alkoi ärsyttää toi mummotyyli johon kaikki pukeutuu niin aloin tutustua goottityyliin. Rakastuin siihen, se tuntui juuri oikealta minulle. Tykästyin tyyliin niin kovasti että tässä ollaan pikkuhiljaa gootiksi muututtu. Toinen syy oli tavallaan se että minua kiusattiin ja tuntuu että enä en ole vaatteista sanomisia kuullut.
Kirjoittanut: Vega (Jäsen)
  • #458
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 24.09.2011 00:27
Kukapa ei olisi pienenä ollut kiinnostunut kummitusjutuista ja vampyyreistä? Ja itsensä kummalliseksi kokeminenkin tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, ainakin niillä jotka ovat rehellisiä itselleen eivätkä väen vängällä yritä olla "normin" mukaisia ("mulla oli ihan normaali lapsuus ja silleen"). Joo, aina on tullut oltua ulkopuolinen ja kiusattu ja kummallinen, mutta inhorealistina en näe siinä mitään järin hohdokasta gootin syntytarinaa. Tai näin omalla kohdalla. Synkkä olen ollut aina, niin kauan kuin muistan, mutta edellämainitut seikat varmaan vetäisivät synkeäksi kenet tahansa. Murrosiässä se "muutos" vasta alkoi. Opin näkemään asioita eri kanteilta, mutta henkilökohtainen evoluutio ei asioiden synkkyyttä poistanut. Pikemminkin vain syvensi tunnetta kun tajusin ettei se rajoitukaan vain omaan olemassaoloon. Mutta mitä enemmän aikaa kului, ymmärsin siihen kätkeytyvän kauneuden, niin sanoakseni. Tässä välissä tulivat outo musiikki, mustat vaatteet ym. rekvisiitta. Perkele. Ollaan nyt sitten jotain. Ilmeisesti jonkinlaisia gootteja.
Kirjoittanut: Azrael (Aktiivi)
  • #459
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 24.09.2011 04:22
Ihka ensimmäinen ihastuksenkohteeni koskaan oli HeManin Skeletor.
Näin siis kommentoin asiaa lyhyesti tutuilleni, mutta itseasiassa tuo on myös totta.

Aloin pitämään tummemmasta ja räväkämmästä pukeutumistyylistä ollessani 15 vuotias. Joskus tuolloin alkoi myös kiinnostukseni punkkia kohtaan ja nähdessäni mielenkiintoisen näköisiä henkilöitä kaupungilla aloin pikkuhiljaa muokkaamaan omaa tyyliäni samanlaiseksi.
Noin vuosi - puolitoista "punkkivaiheeni" jälkeen tutustuin jööttimusiikkiin ja tyyliin silloisen tuttuni kautta ja siitä se tyylikin sitten pikkuhiljaa lähti kehittymään.
Kirjoittanut: DEADBUNNY (Jäsen)
  • #460
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 21.11.2011 19:07
Itse olen aina ollut hyvin poikamainen ja siitä se varmaankin on alkujaan lähtenyt. Jo hiekkalaatikolla olen leikkinyt poikien kanssa kaikkea mahdollista ja suosikki leikin muistan olleen sellainen, että laitettiin käsi aseenksi ja ammuttiin hoitajia X3 Tällästä päiväkodissa.
4-lk aloin pukeutua sitten pojaksi. Rakastin tummia huppareita joissa oli pääkalloja tai jotain muuta kivaa. Vitosella vaatteet muuttuivat tyttömäisimmiksi, mutta tummat värit säilyivät.
Taas kuutosella ihastuin emo-tyyliin ja siitäpä se sitten lähtikin. Tosin tulen vuosi vuodelta aina vain enemmän gootiksi sillä nyt on jo hankittava aurinkovarjo kesäksi...
Ja porukat tykkää XD....
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit