Gootti.net

Oi ihanaa, kankisuitset. En edes tiedä mitä kaikkea remeliä ynnä muuta sellasista löytyy, enemmän tottunut näihin ravureiden yksinkertasiin päävehkeisiin. Muistan ala-asteen heppakerhosta vielä jonkun pikkujoulukilpailun, meillä oli kaksi joukkuetta ja nää molemmat joukkueet sidottiin pinteleillä eri puolille tallia johonkin tolppaan kiinni yhtenä lössinä - ja siteet silmillä kaikilla. Sen jälkeen meidän piti saada ittemme vapaiksi niistä kötystyksistä ja molemmille joukkueille oli hevoset jotka piti puunata ja höösätä ja laittaa pikkujoulutunnelman mukasesti nätiksi, se oli vähän niinkuin kilpailu että kummallas joukkueella on nätimpi kopu. Kilpailu tosin päättyi tuomareiden päättämättömyyden takia tasapeliin.

Haa, Oon ratsastanu aiemmin, mutta ku tipuin tarpeeks lujaa nii en oo sen jälkee menny hevosta lähelle... Mut nyt olis tavotteena aloittaa uudelleen... saa nähdä tuleeko mitään.

Heh, mä pidin heppakerhoa parin vuoden ajan. Oli ihan mielettömän hyvä porukka tossa mukana, ja aina keksittiin jotain uutta puuhaa. Niillä oli sitä uutuuden intoa, ja halua oppia ihan tosissaan.

Opettaja totesi, että loppukesästä käydään päräyttämässä yhdet kenttäkisat... huu. Oon nuorempana rälläillyt menemään noita seura- ja aluekisoja, esteitä ja koulua, ja nuo kenttäkisat on olleet salainen haave jo pitkään... sovittelin turvaliiviä päälle, ja heti kävi jännittämään.

Kilpailumenestys on ollut aika kehnoa, johtuen lähinnä siitä että nuo ratsuni ovat olleet kaikenmaailman reppanoita ja remontteja joiden kanssa siinä kisaamisessa on ollut vähän toisenlaiset tavoitteet. Mutta mulle on palkitsevampaa, kun hevonen pärjää ja ylittää itsensä. 60 cm puhdas rata vanhalla hoidokin reppanalla oli paljon hienompi tunne kun voitto metrin luokassa lainatulla estetykillä.

Kaikista komein muisto on Tampereen ratsastusseuran järjestämistä koulukisoista: juuri radalle mennessämme joku avaa maneesin oven, portin kohdalle tulee noin metrin levyinen valojuova josta tamma pelästyessään päättää hypätä yli! Karautimme komeasti läpi kouluradan, hyppäsimme taka-aidan yli ja melkein kaadoimme tuomaripöydän mennessämme. Kyllä nauratti!

Nuorten hevosten kanssa on ollut pakko kasvattaa sitä kärsivällisyyttä, jos iteltä menee hermot, niin sitten ei onnistu kyllä mikään. Tuolla ht-netissä oli aika hyvin sanottu, että väkivalta alkaa siitä mihin taidot loppuu. En milläänmuotoa pidä itseäni taitavana ratsastajana, mutta auttaa se hommassa valtavasti kun tietää muutamia eri kikkoja mitä kokeilla. Nuorempana sitä vaan teki sitä samaa uudestaan ja uudestaan, kovemmin ottein. Vähän sama kun sanois ulkomaalaiselle jotain suomeksi, ja kun se ei ymmärrä niin huutais vaan kovempaa

Lainaus: Melia

Nuorempana sitä vaan teki sitä samaa uudestaan ja uudestaan, kovemmin ottein. Vähän sama kun sanois ulkomaalaiselle jotain suomeksi, ja kun se ei ymmärrä niin huutais vaan kovempaa

Savvoo hilijoo ja kovvoo?! Jep, taitavan hevostenkäsittelijän tuntee kyllä siitä että osaa muuttaa suhtautumistapaansa erilaisen hevosten mukaan. Herkkikselle ei auta karjaisu, joka taas tepsii junttimullikkaan kertaheitosta. Tämän koin karvaasti pestessäni eilen erään TosiTamman selkää, lähdin komentamaan toista hevosta käytävän toiselle puolelle jonka ansiosta TosiTammalla meni pasmat sekaisin. Mutta sainpa TosiTamman selän pestyä ja hoidettua nätisti, monilla muilla neiti steppaa ja riehuu mutta lässytämällä ja rapsuttelemalla kaulasta neiti rentoutui edes pikkiriikkisen hieman.

Lainaus: Vampiric_

tipuin tarpeeks lujaa nii en oo sen jälkee menny hevosta lähelle

Nee, uudestaan selkään vain, tsemppiä kovasti harrastuksen uudelleen alottamiseen. Ja niihän se sanontakin on tai vastaava että jos putoaa niin uudestaan selkään vain niin ei jää mitään kammoa.

Lainaus: Melia

väkivalta alkaa siitä mihin taidot loppuu

Totta o.o

Lainaus: Piiskansiima

Tämän koin karvaasti pestessäni eilen erään TosiTamman selkää, lähdin komentamaan toista hevosta käytävän toiselle puolelle jonka ansiosta TosiTammalla meni pasmat sekaisin

Argh, liian yleistä Yleensä aina käy niin että hevonen jota koittaa komentaa ei korvaansa lotkauta ja katselee vain muualle mutta se toinen joka on samaan aikaan käytävällä taas vetää hernemaissipaprikat sieraimeen ja kilahtaa.

Tuli vain mieleen että osaisiko joku neuvoa että mikä ihme auttaisi eläkkeellä olevan ravurin (ratsastukselle opetettu) kapinahenkeen ratsastusta kohtaan? Jessus kun ratsastuslenkeistä ei tule mitään, tallista pääsee ehkä noin 50m päähän niin alkaa varsinainen rodeo ja wannabeapassionatahevonen-hyppely ja pukittelu, mikään ei tunnu auttavan. Kipeä tamma ei ole mistään ja jalatkin on kunnossa, varusteet on sopivat. Anteeksi kun vuodatan täällä mutta kun ht.nettiin en uskaltautunut.

Ratsastan säännöllisen epäsäännöllisesti, pienempänä joskus kilpailin tallikisoissa, mutta nyt sekin on jäänyt. Siskolla on hevonen ja ratsastelen sillä.
Heppa on tuotu saksasta ja se hyppää 130cm ratana ,se on hyvin koulutettu ja kiltti eli sillä on munkin kaltasen puskaratsastajan kiva mennä. Ei tarvitse kuin selkään istua ja ottaa ohjat käteen (no ei nyt ihan mutta kuitenkin helpompaa kuin ratsikoulun tuntipolleilla) niin Mörkö kulkee nätisti muodossa, mitä nyt kieli vähän suusta pihalla roikkuu :P
Tänään uskaltauduin sen kanssa kaksin maastoon ja laukkailemaan eikä edes yrittänyt lähtieä käsistä, oli ihanaa
Tallityylissäni ei gootteus näy koska kuljen siskon vanhoissa kamoissa, tosin mulla on yli metrinmittainen musta tukka, joka seuraa mua kaikkialle.

Minäkin joskus ratsastin, reilut kymmenen vuotta tuli harrastettua, mutta sitten lopetin, kun talli, missä kävin, lopetettiin.Mulla oli ihana hoitohevonenkin, Manta. Se oli ihana, ku se oli niin rauhallinen. En oo koskaan tavannut toista niin rauhallista hevosta! Harmi vaan, että se piti sitten lopettaa, kun sille tuli joku kasvain.. :/
Olis ihanaa aloittaa ratsastus uudestaan, mut mua pelottaa, että oon liian painava siihen hommaan :<

Mä olen nyt käynyt muutaman kerran hoitamassa pikkuista mustaa ponia. Se on suuren koiran kokoinen. Mun päivän pelastaa kun saa sitä halata. Ratsastaa en hänellä varmaan aio koska hän pukittelee enkä ole koskaan mennyt pukittelevalla hepalla. Kantaa hän mua kyllä jaksaisi kun en ole suuri ihminen. Olen hoitanut heppoja ja tehnyt tallitöitä paljon enempi mitä ratsastanut. Haluan nimenomaan päästä puuhaamaan ponin kanssa ja koskea siihen!
Olisin todella arka ratsastaja. Aikoinaan vuokrasin yhtä iäkästä ponikokoista arabia ja hän oli hyvin kiltti, mutta kun täysiverinen kuitenkin oli niin yhdessä sitten säikyttiin mm. tuulessa huojuvia oksia ja nauha-aitoja... *kääks*

jtn 7v ratsastellu, hoitokokemusta vähän enemmän :3 hevostelu on ollu lapsesta saakka tärkeä harrastus, tosin unohtui pahimpina pissisaikoina.. -.- nyt vaikuttaa elämääni siten että ammattihan niistä tulee ja oman siittolan haluaisin joskus perustaa
"arkinen" tyylini ei paljoa tallilla näy, mitä nyt joskus maihareilla ratsastelen..

Kyumin
Oletko sä opiskelemassa hevosalaa jossain päin Suomea, kun puhuit tossa että hevosista tulee sulle ammatti