Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Rakastunut tyttöön/poikaan jota ei voi saada...

Kirjoittanut: BronzeRain (Aktiivi)
  • #41
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 08.07.2008 17:22

Lainaus: Eldnaard

Jaa. Jos tyttöystäväni lihoisi vaikkapa kolmisenkymmentä kiloa seurustelun aikana, eikä hakisi alkup. mittojaan takaisin epäilen vahvasti että jatkaisin suhdetta. Oletan, että jos minä lihoisin (30kg ei vielä riittäisi kuin lievään ylipainoon :S) vaikkapa reiluun satkukymmeneen toimisi kumppanini samoin.

Tuttava pariskunnassa nainen lihoi ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen melkoisesti (n.20kg, mikä on paljon hänen kokoiselleen naiselle). Ukkohan ei ollut kuin mielissään, kasvoipahan tissit siinä sivussa. Niin että, kuten sanoit, jokainen tyylillään.
Kirjoittanut: groomeri (Aktiivi)
  • #42
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: groomeri
  • Lähetetty: 08.07.2008 17:24
Itselleni on ainakin käynyt niin, että alunperin kiinnitin nykyisen ukkoni ulkonäköön paljon huomiota, ja siihen ihastuin. Hän on kohtuullisen hoikka ja osaa jopa pukeutua (harvinaista suomalaiselta mieheltä), siis aivan taivaallisen komea. Nyt, kun olen katsellut tuota samaa naamaa reilun puolitoista vuotta, olen huomannut, että en enää kiinnitä siihen huomiota. Nyt, kun saan sen suuren rakkauden tunteen, on sen aiheuttaja todennäköisemmin jokin, mitä hän on sanonut tai tehnyt, kuin se, että hänen hauiksensa olisi kasvanut. (pilkku pilkku pilkku, en osaa selittää mitään ilman tuhatta sivulausetta...) Eli pointti mitä yritän sanoa on: Ihastuin siihen miltä hän näytti, mutta kaikki rapistuvat jossain vaiheessa, viimeistään täytettyään 80. Silloin ei enää ole mitään väliä, miltä toinen näyttää, silloin merkkaa sisällys. Ainahan sitä unelmoisi nuorista atleeteista, mutta ihminen on kaikkea muutakin. Pienet virheet siis hyväksyttäkööt, jos toisesta saa elinikäisen kumppanin ja ystävän. En itse ainakaan luopuisi kumppanistani, vaikka hän lihoisikin sen 30 kiloa.

Tulipa taas jotain kliseistä ja siirappista vuodatusta joka ei edes liity mitenkään alkuperäisen ketjun aiheeseen.
Kirjoittanut: SatanMyMaster (Jäsen)
  • #43
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 09.07.2008 22:20
Ulkonäköhän on melko pieni sivuseikka rakkaudessa.
Kirjoittanut: Melia (Aktiivi)
  • #44
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 10.07.2008 17:38
Muistetaanhan armaat goottiystävät, että ongelmat ovat ihmisen kokoisia, ja tuollaiset "plaa plaa isompana huomaat sit että ei si oikeesti mitään rakkautta ollut" -kommentit saatte minusta nielaista välittömästi takaisin.
Mä antaisin mitä tahansa, jos voisin vielä kerran ihastua yhtä sinisilmäisesti ja tulenpalavasti kuin silloin 15 -kesäisenä!

Mä olen muutamaan otteeseen ihastunut ihmiseen tuolla maailmalla... saksalaiseen reppureissaaja-toveriini (tällä hetkellä Brasiliassa) pidän edelleen yhteyttä. Mitään sen kummempaa ei ole koskaan tapahtunut, vaikka ollaan reissattu yhdessä muutamia kertoja (tai oltu samoissa tapaamisissa pitkin Eurooppaa). Se on ollut koko ajan sinkku, saatavilla, ja melko varmasti kiinnostunut. Kyselee jatkuvasti, että koska nähdään, kutsuipa kylään Brasiliaankin. Kaveripohjalta hengailu onnistuu myös hyvin, että sikäli siinä näkemisessä ei ole mitään ongelmaa. Periaatteessa tämä ei ehkä kuulu tähän keskusteluun, mutta en ole kyseistä henkilöä koskaan lähtenytkään tavoittelemaan, koska mulla ei oikeesti oo pokkaa jättää kaikkea tänne jälkeeni ja muuttaa (tässä tapauksessa Hampuriin) kokeilemaan että tuliskohan tästä jotain! Eli sikäli tuo ihminen katoaa saavuttamattomiin...

Tämänhetkiseen tilanteeseeni olen onnellinen, mutta kyllähän sitä joskus miettii että millaista se elämä olisi jonkun seikkailunhaluisemman ihmisen kanssa... Mä hain häilyväisen ja ennalta-arvaamattoman persoonani tasapainoksi jonkun enemmän jalat maassa -tyypiä, löysin sellaisen ja homma toimii justiinsa kuten ajattelinkin. Ehkä vähän tuolla Lumouksessa muuan muusikon kanssa jutellessani tuli sellainen "saisinko testata kuukauden sun elämääsi?" -olo... ja keskustelukumppani taas oli innoissaan tulossa sit sinne mun maatilallei silittämään kanoja

Tavallaan mä olen ihastunut siihen kaveriin mun korvieni välissä, joka on yhdistelmä tuota turvallista tosimiestä ja seikkailunjanoista sekopäätä. Taatusti saavuttamaton tapaus!
Kirjoittanut: Elvira (Aktiivi)
  • #45
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 10.07.2008 18:21
Olen huomannut sellaisen asian tässä elämäni varrella, että olen ollut eniten ihastunut niihin tyyppeihin, joita en ole koskaan saanut itselleni. Ja ne ihastukset ovat omalla tavallaan kestäneet koko ajan, tähän päiväänkin asti. Poikaystävät ovat tulleet ja menneet, osan olen jo unohtanutkin, mutta nuo pari poikaa, joita en koskaan saanut, ovat edelleen mun mielessäni. En tiedä mistä se johtuu... Ehkä kuvitelmista, joita heihin liittyy. Mikään ei ole särkenyt mun kuvitelmia, vaan mun päässäni he ovat täydellisiä miesehdokkaita.

Vaikka seurustelenkin maailman ihanimman miehen kanssa, niin silti aina, kun näen jomman kumman näistä miehistä, joita en saanut, niin multa menee jalat alta ja sekoan kikattelevaksi hupakoksi. Naurettavaa. Enkä missään nimessä edes vaihtaisi nykyistäni kumpaankaan heistä.
Kirjoittanut: Berzerker (Aktiivi)
  • #46
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 10.07.2008 18:34
Henkilökohtaisesti siis... Ihastun moniin eri henkilöihin joita ''ei voi saada'', joten en juurikaan siitä välitä...Paitsi ehkä joskus.
Kirjoittanut: Elvira (Aktiivi)
  • #47
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 10.07.2008 18:41

Lainaus: Berzerker

Ihastun moniin eri henkilöihin joita ''ei voi saada'', joten en juurikaan siitä välitä...

No joo, niin mäkin. Kuten Johnny Deppiin... Mutta mä ainakin tarkoitan ihan oikeasti mahdollisia poikaystäväkandidaatteja, joiden kanssa on tullut vähän juteltua ja heitettyä flirttiä, ym. (Tosin, onko Johnny Depp loppujen lopuksi niin mahdoton ajatus...? Hmmmm.)
Kirjoittanut: Dead disco dancer (Jäsen)
  • #48
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 10.07.2008 19:18
ELVIRA:
tuo on erittäin tutun kuuloista! Ehkä se on juuri niin kuten ajattelitkin:
täydellisiä koska todellisuus ei ole rikkomassa täydellisyyden illuusiota.
Hirmuisen ahdistavia sellaiset; itselläni on yksi joka on ollut monta vuotta jo ja pari muuta ehkä-maailma-ihmistä myös..tosin tuo yksi on yli kaikkien.
Vai voisiko olla niin että se jota ei mielestään pois saa (vaikka seurustelisikin onnellisesti jonkun toisen kanssa)
...ettei vain se olisi Se Oikea; ts. sielun toinen puolisko?!
Tämän ajatuksen masentamana...hiljaiseksi vetää.
Kirjoittanut: MissAnnThrope (Aktiivi)
  • #49
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: MissAnnThrope
  • Lähetetty: 10.07.2008 21:47
Ihmiseen, jota "ei voi saada" ihastuminenhan on helppoa. Koska jos valmiiksi tietää, ettei toista voi saada ,ei tarvitse mitenkään vaivautua. Voi vaan keskittyä palvomaan sitä ihanteellista kuvaa toisesta, jonka on päähänsä rakentanut, ilman että tarvitsee tehdä tuttavuutta, jolloin se mielikuva toisesta voisi romuttua täysin.

On minullakin ollut pari ihmemiestä, mutta tiedän kokemuksesta, että oma miehekkeeni on oikeasti hieno ihminen,enkä missään nimessä vaihtaisi häntä noihin illuusioukkoihin.
Kirjoittanut: Dead disco dancer (Jäsen)
  • #50
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 10.07.2008 22:18
"...They say the sun is sometimes eclipsed by a moon
You know I don't see you when (s)he walks in the room..."
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!
Järjestä treffit