Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Koulukiusattuja?

Kirjoittanut: Ilari (Jäsen)
  • #151
  • Arvo: Asiantuntija
  • • Muokkasi: Ilari
  • Lähetetty: 24.09.2007 12:58
Peruskoulu oli ihan vitun epämiellyttävä kokemus, mua kiusattiin koko ajan. Selvisin siitä terapialla ja perheen tuella, uskalsin vasta siinä kuusitoistavuotiaana alkaa kunnolla olemaan oma itseni, ilman mitään saatanan rooleja päällä. Minua syrjittiin, haukuttiin, ja minut koetettiin saada tuntemaan itseni mahdollisimman alhaiseksi. Ei onnistunut.

Tavallaan aika häröä on, että se kiusaaminen ei ole vieläkään loppunut joidenkin idioottien osalta. Vaikka olen muuttunut todella paljon peruskoulusta lähdön jälkeen, ihmiset tunnistavat minut yhä. Johtuu kai persoonallisesta naamasta.

Mikään ei aiheuta minulle enää nykyään suurempaa ylemmyydentunnetta kuin välinpitämättömyys minulle kaduilla huutelevia "vanhoja tuttuja" kohtaan. Tiedän olevani sen yläpuolella, ja näytän sen, en edes vilkaise niihin idiootteihin päin. Parasta on vain olla rohkeasti oma itsensä.
Kirjoittanut: FrozenCorpse (Aktiivi)
  • Lähetetty: 03.10.2007 13:16
Olen ollut hyvin monta vuotta kiusattu eikä siitä aiheutuneet traumat ole täysin poissa vieläkään, sen lisäksi, että mieheni kaveripiiri todella syrjii minua, suunnitellen jonku tuttunsa juhlia, joihin voidaan ottaa muiden tyttöystävät ja muut kamut mukaan, mutta minua ei lasketa missään vaiheessa mukaan! Se pistää todella vihaksi ja loukkaa, sillä olenhan piirin jäsenen tyttöystävä enkä käsitä mitä heillä on minua vastaan kun eivät voi edes sanoa sitä! Tämä ei ainakaan auta vanhojen haavojen paranemista ja ylipääsemistä. On se aina niin kiva kuulla, ettei joku halua mua vaan mukaan. Toivottavasti mieheni saa puhuttua mut mukaan..
Myöskin koulussa pelkään joutuvani porukan ulkopuolella ruokailussa, että minulle snotaan, ettei saa tulla samaan pöytään tai vastaavaa. toistaiseksi pelko on ollut tästä aiheeton...

Nytkin lukee ihan kauhistuneena kaikkia palstoja, joissa käsitellään kiusaamista. Kuinka ei uskalla kertoa, kun ei asiaan puututa ja kuinka on nii yksin. Se maailma todellakin voi saada ihmiset tekemään itsemurhan. Miten opettajat muka eivät ihan oikeasti voi tehdä mitään ilman, että itse näkevät sen? Miten pässeinä ne oikee pitää oppilaita, luuleeko ihan tosissaa, että ne kiusaa sillo ku joku ope on näkyvissä?? Not! Miksei uskota jo pelkästään, kun oppilas tulee kertomaan tilanteesta! Koulussa ei välitetä, vaa luistetaa vastuusta. Pitää ensviikolla kysyy harjoittelupaikan lapsilta, että kiusataanko niitä? Mutta se on varmaa, että minä pistän henkeni likoon jos mun siskonlapsia kiusataan joskus misä tahansa.
Kirjoittanut: FilthyMannequin (Aktiivi)
  • #153
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 15.10.2007 15:58

Lainaus: FilthyMannequin


Mua kiusattiin ala-asteella, vaikka ite en siitä mitään muista. Äiti vaa on jotain puhunu siitä. Kuulemma olin joskus paljon rohkeempi ja uskalsin enemmän mennä juttelemaan tuntemattomillekki mut se kiusaaminen sit vaikutti muhun sillee et musta tuli ujompi ja hiljanen, vähän sellanen syrjäänvetäytyvä. En mä ala-asteella semmone vielä niinkään ollu mut yläasteella olin aina yksin koulussa eka vuojen mut sit yhet mun kaverit tuli samaan kouluun ja niiden kanssa sit olin aina välkät, vaikka tunnit jouduinki yksin olemaan. Kyllä mua yläasteellaki kiusattiin mut ei suoraan sanottu mitään, vaan ne puhu musta silleen toisilleen pahaa. Oli yläasteella semmonenki juttu ku jotku seiskat ja jotku kasit aina mulle ja mun kavereille örisi ja huuteli jotain: "hevariiiiiiiitt..!" Mut en mä tiiä oliko se mitää kiusaamista. ;D
Nyt oon lukiossa eikä mua oo yhtään kiusattu, mut yleensä joudun aina yksin olemaa koulus. Oli mulla kaveri luokalla, mut se sit alko olemaan toisien tyyppien kanssa. Olin mäki siinä porukassa ennen mut ne sit 'heitti' mut pois niistä niiden porukoista.
Joo tää kyl nyt alkaa menee vähä OT:ksi.


Joo... Ja tuosta mun luokkakaverista, se porukka minkä kanssa se liikku (josta mut heitetettiin ulos") tekis saman myös sille ja ollaan nyt taas kavereita. Vielä parempia kun mitä ennen. Ehkä tavallaan samoja kokemuksia meillä on ollu ja tälleen. Se pyys multa anteeksi sitä, että oli mulle semmonen inhottava. Syytä en tiedä kyllä, että miksi.
Kirjoittanut: Vampira_666 (Aktiivi)
  • #154
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 19.10.2007 11:44
Joskus ala-asteella kun olin välitunnilla,pari tyyppiä tuli kamppimaan minua kuralätäkköihin(oli oikein loska keli) opettaja oli vieressä eikä tehnyt mitään. Että näin.
Kirjoittanut: Innocence (Jäsen)
  • #155
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 30.10.2007 17:36
minua on kiusattu koko peruskoulun ajan.. opettajat ei välittäny mitää paitsi silloin ku tirvaasin yhtä niin minähän sen jälki-istunnon sain opettajat ei halua huomata ketkä on niitä uhria, mutta jos uhri antaa takaasi niin silloin kyllä huomataan,
Kirjoittanut: CybellaTraurig (Aktiivi)
  • #156
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 30.10.2007 17:43
Just on menossa Dr.Philissä (joo tosi laadukas ohjelma) juttua kiusaamisesta, tarkemmin juoruista. Ihan mielenkiintonen..Tuommosten kattominen auttais varmaan kiusaajiakin hahmottamaan miltä siitä uhrista tuntuu.
Kirjoittanut: DeadlyNightshade (Aktiivi)
  • #157
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 30.10.2007 19:08
Asuessani ulkomailla (1.-7. luokilla) kiusattiin. Oli ulkopuolelle jättämistä, juoruilua ja haukkumista. Ei ollut lainkaan kavereita eikä mitään "sosiaalista elämää", joten vietin kaikki päivät omassa huoneessani läksyjä tehden. Suomeen tultuani (8.-9. luokilla) minulla oli yksi kaveri (tyyppi, jolle ei voi sanoa mitään poikkinaista, muuten tulee turpiin ja jää yksin) mutta minua kiusattiin ja halveksuttiin edelleen. Vasta lukiossa olen löytänyt kavereita, mutta erittäin epäluottavainen olen ja viihdyn omissa oloissani. Omaa syytäni siis ettei kukaan oikein pidä minusta.

Tuossa lyhyt tarina.
Kirjoittanut: DarkMessiah (Aktiivi)
  • #158
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 01.11.2007 15:44

Lainaus: DeadlyNightshade

Omaa syytäni siis ettei kukaan oikein pidä minusta.


Ei todellakaan ole omaa syytäsi. Ja taatusti monikin pitää sinusta. Varsinkin sitten kun oppii tuntemaan sut paremmin. Itsekin samanlaisessa tilanteessa olleena, voin sanoa että jos eivät vaivaudu tutustumaan suhun niin ne ei oo sun arvoisias. Eikä siinä ole mitään pahaa vaikka ihminen olisi varautunut uusien tuttavuuksien seurassa.
Kirjoittanut: Cyanide (Jäsen)
  • #159
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 01.11.2007 17:42
minua syrjittiin jo esikoulussa, siellä minulla oli tasan yksi kaveri, joka on nykyään paras ystäväni. ala-asteella kiusaaminen jatkui ja paheni mitä lähemmäksi yläastetta kasvoin. oli haukkumista, syrjimistä, seläntakanapuhumista jne.. noh, yläasteella kiusaaminen sitte loppu ku tää kiusaaja vaihto koulua. sain melkeen koko seiskaluokan olla rauhassa, paitsi että yhessä vaiheessa mut heitettiin ulos kaveriporukasta, ja tajusin, että ne oli täysiä idiootteja.. sain sitten onneksi pari uutta kaveria samalta luokalta joiden kanssa vietin suurimman osan ajastani. ja nyt sitten kasiluokalla ei ole ollut mitään kummempaa, samaa seläntakanapuhumista ja juoruilua. sain jopa kuulla että minusta liikkuu huhuja, että olen saatananpalvoja jne. :'D niille vain nauroin. kunnes sitten juuri tänään, olin ruokalassa näiden kahden kaverini kanssa, ja läheiseen pöytään istui poika joka oli luokallanni ala-asteella. hänkin oli niitä kiusaajia. -.- oltiin siinä pöydässä ihan normaalisti, ja sitten tää poika alko puhumaan kavereidensa kanssa minusta.. ne jutut oli kyllä todella ikäviä. sain kuulla kommenttia villalockseistani, naamastani ja painostani. yksi niistä kommenteista oli "asukokonaisuus on omaperäinen mutta ERITTÄIN RUMA". aloin pikkuhiljaa sitten tajuta, että ne puhu musta ja sanoin kavereille, että käyn viemässä nämä astiat pois. sitten lähdinkin kotiinpäin ja matkalla purskahdin itkuun. kotona selitin, että oli alkanut oksettaa ja siksi lähdin koulusta. nyt tuli pelko että tää kiusaaminen alkaa taas.. oli kyllä lohduttavaa lukea noita viestejä etten oo kumminkaan yksin tän kiusaamisen kanssa.

öhh tulipas nyt sekava. toivottavasti tajusitte
Kirjoittanut: The Evil Fairy (Nimetön)
  • Lähetetty: 01.11.2007 18:51
Ala-asteella mun kavereita yritettiin kiusata,mutta kun olen aina ollut suhteellisen tyhmä niin en sitä meinannut tajuta saatikka uskoa. Se oli sellaista pientä,laittoivat oksia ystäväni hiuksiin..jne..minulle ei ole tehnyt kai mitään..muuta kuin ruutannu vettä mun päälle ja tollai. Koitin aina sitten pitää ystävieni puolia ja noin,mutta opettajatkaan eivät uskoneet kun kerroin että ystäviäni kiusataan, ne pari tyttöä kun olivat opettajan mielestä niin enkeleitä kuin olla ja voi.

Mut mua ei sinällään ole kiusattu ja kukaan ei oo oikeastaan koskaan uskaltanu kun kaikki täällä tuntee mun isoveljet niin ne tietää ettei kannata kun isoveljien kavereissa on paljon sellaista väkeä jotka melkeen etsii syytä et sais tapella.
Lisäksi kun olen tämmöinen hieman erikoisempi ja noin niin kukaan ei uskalla.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit