Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Koulukiusattuja?

Kirjoittanut: Tifa (Jäsen)
  • #321
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 12.03.2009 18:00
Täältäkin löytyy yksi koulukiusattu... Ala-asteella ei minulla ollut yhtään kaveria ei edes yhtä. Olin aina yksin, joka ikinen päivä, kokonaiset 6 vuotta. Tuli saksia selkään, reppua päähän, nyrkkiä naamaan ja haukuttiin. Sen takia että olin hieman erilainen kuin muut pukeuduin mustaan ja muihin tummiin väreihin ja ajatusmaailmani oli erikoinen, siinä kaikki. Tuohon aikaan jos joku vähänkin haukku tai muuta vastaava en voinut muuta kuin purskahtaa itkuun. En vain yksinkertasesti pystynyt estämään sitä. Vihasin itseäni ja pelkäsin kouluun menemistä, koskaan ei tiennyt saako taas turpaan vai ei. Opettajat vaan nauro jos menin jotain sanomaan niille. Ja kerran sen ainoon kerran ku uskalsin sanoo jotain takas kiusaajille sain jälkkää. Koulu ei sujunut koska oli hyvin masentunut. Mut sit tapahtu jotain käsittämätöntä. Kävelin vihdoin hakemaan kuudennen luokan todistusta, kun kesäloma koitti, olin täynnä energiaa, masennus oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen eikä murheita ollut enää. Olin päättänyt että ansaitsen paremman elämän ja päätin myös että yksikään ihminen maailmassa ei enää ikinä hypi mun kasvoille. Kesäloma loppu ja kävelin sisään kouluun. Uuteen ja tuntemattomaan kouluun. Yksin. Taas yksin, mutta vahvempana kuin koskaan. Ensimmäinen koulupäivä loppui, meni viikkoja ja kuukausia. Minua ei enää kiusattu, ainoastaan vähän syrjittiin ja haukuttiin, mutta se ei haitannut. Vieläkin olen seiskalla eikä minua enää kiusata, mitä nyt luokkailaiset vähän syrjii ja jotkut randomit käytäväl huutelee jotain. Kavereitakin on sen verran että pystyn elämään
Kuitenkaan en ole maailmasta vielä löytänyt yhtäkään ihmistä joka ymmärtäisi minua täysin, mutta ehkä semmonenkin löytyy joskus
Kirjoittanut: Lacy gloom (Aktiivi)
  • #322
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 12.03.2009 20:43
Tifa
On mukava kuulla, että pääsit yli siitä ala-asteen kiusaamisesta! Tsemppiä vaan eteenpäinkin! Ja eipä se ystävien ja kavereiden määrä, vaan se laatu!
Kirjoittanut: Euronymous (Jäsen)
  • #323
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 26.03.2009 14:49
Minä lopetin kiusaamisesta välittämisen ala-asteen jälkeen. mutta ei se loppunut ole. kovaa herjaa kuulee vielä kun ei ole opettajia paikalla tai jos kävelee vastaan niin saa kuulla jotain vitun hippi juttuja. mutta opettelin olemaan völittämättä.
Kirjoittanut: rroossaa (Jäsen)
  • #324
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 26.03.2009 18:07
Täällä on kans eräs koulukiusattu. Mua kiusattiin aina ala-asteella ja ylä-asteella myös vähän mutta ei niin paljoo koska rupesin ite kiusaamaan niitä jotka oli minua kiusannu ala-asteella. Sekin kyllä loppu siihen ku jouduin 9 alussa suljetulle osastolla ja olin siel n. vuoden. Ne syötti kaiken maailman masennus lääkkeitä yms. Ku pääsin sielt pois laittovat ne ***** nuorten-kotiin ja siellä menin amiskaan ja sielläkin syrjittiin. Onneks oon nytte päässy vähemmällä kiusaamisella koska opiskelen ravi-alalle ja siellä on paljon minun kaltaisia immeisiä. =)
Kirjoittanut: Angel Of Death (Jäsen)
  • #325
  • Arvo: Edistynyt
  • • Muokkasi: Angel Of Death
  • Lähetetty: 21.07.2009 19:55
ala-asteella jotain 2-3 vuotta syrjittiin ja kiusattiin.
Kirjoittanut: azpzv (Nimetön)
  • Lähetetty: 21.07.2009 21:32
Mua kiusattiin kans ala-asteella.Menin ylä asteelle vihaisena,ja ensimmäisenä hakkasin kiusaajaani,niin se loppui siihen,(ennen kuin, se kerkesi alkaakkaan)!
Suosittelen kaikille koulukiusatuille,Menkää kuntosalille hakemaan lisää itsetuntoa,niin huomaatte ,että se auttaa teitä selviämään noista surkimuksista eteenpäin.
Kirjoittanut: Abigor (Jäsen)
  • #327
  • Arvo: Mahtigootti
  • • Muokkasi: Abigor
  • Lähetetty: 22.07.2009 16:14
^ Allekirjoitan itsetunnon hakemisen mutten kyllä välttämättä kuntosalilta. Hyvällä tuurilla saa vain huonon maineen itselleen ja oikein hyvällä tuurilla jotain seuraamuksia jos sille tyypille jonka hakkaa käykin odotettua huonommin - itse enimmäkseen vain otin iskut vastaan koska henk. koht. pelkäsin että kiusaajilleni kävisi huonosti jos menettäisin oikeasti malttini. Kerran nostin erään tyypin rinnuksista seinää vasten (yläasteella), joskin siitä seurasi se, että väkivalta itseäni kohtaan vain lisääntyi.

En valitettavasti osaa antaa kyllä parempaa neuvoa siihen sitten miten sen kiusaamisen saa loppumaan, kuin että pitää saada jostain parempi itsetunto ja oikeasti vain kestää se ********, ja todella sisäistää se, että itse ei ole mitenkään huono ihminen vaikka he meinaisivat saada muuta sinut uskomaankin.
Kirjoittanut: Sharida (Jäsen)
  • #328
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 05.10.2009 03:22
Olen itsekin ollut koulukiusattu yläasteen alkupuolella. Hiukan pyöreä poikatyttö sai heti koulun kovikset niskaansa ja onnistuin siinä rytäkässä kehittämään itselleni pienen koulupelonkin. Lopulta asiat monimutkaistuivat kahdeksannella luokalla ja masennuin, minulla ei ollut juurikaan ystäviä ja olin aika yksin omien juttujeni kanssa. Samassa koulussa oli lisäkseni vain yksi tummiin pukeutuva tyttö ja hänkin ylemmällä vuosikurssilla, joten tottakai sitä joutui silmätikuksi kummallisen ulkomuotonsa takia. Asiaa vauhditti vielä se etten osannut puolustautua, olin epävarma sekä ujo, koko olemukseni varmaan huokui sellaista pelkoa ja heikkoutta, mihin kiusaajien oli helppo tarttua.

Asetelma muuttui vasta yhdeksännellä luokalla, kun aloitin liikuntaharrastuksen (kamppailulaji) ja sain sitä kautta uusia ystäviä. Uudet ystäväni olivat jo lukiossa olevia tyttöjä ja poikia, jotka olivat suht "cooleja" yläasteelaisen silmissä ja siinä samalla sain myös ensimmäistä kertaa elämässäni kaveriksi poikia. Sepä olikin hienoa, en sitten lapsuuteni ollut edes jutellut pojille ilman, että olin saanut kiusaamista osakseni. Laihduin myös liikuntaharrastuksen avulla monta kiloa ja kiusaajat menettivät siinä yhden aseensa, ei enää hoikkaa tyttöä voinutkaan haukkua possuksi tai lihavaksi lehmäksi. Sain harrastuksen kautta myös paljon itsevarmuutta, kuvioihin astui ensimmäisen "bestikseni" ja enää en kulkenut hiukset silmillä suu tiukkana viivana epäluuloisesti ympärilleni pälyillen. Ikään kuin synnyin uudelleen ja jotenkin se kiusaaminenkin tyssäsi, kun en enää siihen reagoinut vaan pyörittelin silmiäni, kun minua yritettiin nujertaa sanoilla ja tavaroideni viemisellä.

Lukiossa sain tietenkin osakseni katseita, supatettiin kun kuljin ohi ja muutama tyttö yritti ottaa minut hampaisiinsa, mutta sain silti olla koko lukioajan rauhassa omissa porukoissani, kun osasin suhtautua muiden lapselliseen käytökseen tyynesti. Minun kohdallani kiusaaminen ei onneksi koskaan jatkunut vuositolkulla vaan sain katkaistua kierteen ajoissa, mutta pahat arvet kyseinen aika on silti jättänyt. Vieläkin suhtaudun varauksella ihmisiin, pelkään nolaavani itseni ja kylmä hiki nousee otsalle, jos satun näkemään kiusaajani jossakin. Omituista miten vieläkin voin tarkkaan palauttaa mieleensä niitä tilanteita, joissa kiusattiin ja miten se tapahtui. Onneksi ne ajat ovat jo kaukana takana.
Kirjoittanut: Defiini (Jäsen)
  • #329
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 18.10.2009 18:55
mun koulussa on ylä aste ja lukio samassa. aina kun kävelen käytävällä ne kusipää lukiolaiset nauraa omalla luokalla on muutama rääpäle jotka vaan jaksavat haukkua ja nauraa. on minulla kavereita muutama, ei tosin saman tyylisiä, pelottaa että ne ei enää ole mun kavereita koska eivät vietä mun kanssa muuten aikaa kuin koulussa. inhottaa mennä kouluun joka päivä..
Kirjoittanut: Wucie (Jäsen)
  • #330
  • Arvo: Asiantuntija
  • • Muokkasi: Wucie
  • Lähetetty: 18.10.2009 20:01
Minua on kiusattu, lähes jokainen kaverini on kiusannut. Eskarissa ei ollut mitään ongelmaa, minulla oli yksi todella hyvä ystävä. Hän kuitenkin jäi pieneen kyläkouluun, kun itse menin kaupunkiin. Minulla ei koko ensimmäisellä luokalla ollut ystäviä, olin yksin ja leikin mielikuvitusystävieni kanssa. Toinen luokka oli suhtkoht samanlainen, mutta olin minä sentään joskus jonkun kanssa. Kolmannella luokalla minulle tuli ystäväksi minua paljon pitempi ja vahvempi tyttö. Hän heitteli, kuristi, nosti kaulasta ilmaan, puhui seläntakana pahaa ja löi. Pikku hiljaa pääsin kuitenkin eroon hänestä. En älynnyt kertoa kenellekkään silloin. Joskus viidennellä aloin olemaan toisen itseäni paljon isokokoisemman kanssa. Hän puhui (ja puhuu edelleen) minusta pahaa, löi (ilman mitään syytä), kuristi, kieputti ilmassa, haukkui ja hoiti kuin pikkuvauvaa jossakin leikissä. Hän nautti siitä, miten alistun. Samaan menivät mukaan myös entinen hakkaajaystäväni, nykyisen hakkaajan toinen ystävä ja kaksi nykyistä parasta ystävääni. Kaikki köyttivät minua ja löivät. Puhui opettajan kanssa, mutta se ei auttanut kuin hetken. Eräällä leirillä päätin, etten enää koskaan olisi kiusaajani kanssa. Hän ei pyytänyt anteeksi pitkään aikaan, eikä myöntänyt mitään, aina jos asiasta tuli puhetta jossakin yhteydessä, kaikki oli syytäni. Nykyiset ystävät ovat pyytäneet monesti anteeksi käytöstään, eivätkä enää ikinä tekisi sellaista, entinen hakkaaja vain sai heidät mukaansa.

Opettajani ei anna minun olla rauhassa entiseltä ystävältäni. Olen istunut hänen kanssaan luokassa jo kesälomasta asti ja hän on kommentoinut kaikkea, mit teen ja kertonut minun olevan pieni kirppu. Lyömisen myönsi, mutta henkistä väkivaltaa ei, eikä ikinä tule luultavsti myöntämään. Monesti on yrittänyt takaisin ystäväkseen lahjoa, olen niin monet haavat ja mustelmat hänen takiaan kestänyt, että edes kunnollinen anteeksipyyntö ei enää auta.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit