Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Miten vanhempanne suhtautuvat "erilaisuuteenne"?

Kirjoittanut: Girl98 (Jäsen)
  • #261
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 14.09.2010 19:31

Lainaus: Giffirt

D'uh, mitä luusereita.

luulivat olevansa kovinkin kovia
Kirjoittanut: Vaulderie (Jäsen)
  • Lähetetty: 18.09.2010 21:12
Omat vanhempani ovat hyvin suvaitsevaisia - tai ainakin äitini. Isä joskus toteaa "taas sun tukka on ku sateenkaari" ja nauraa, mutta ei se muutoin mitään.

Äiti taas on itsekin vähän rokahtavampi mimmi! Mustatukkainen, tummia vaatteita ja tummahkoa meikkiä käyttävä, ikäisekseen hyvin viehättävä naishenkilö, jolta riittää energiaa vielä tanssahteluunkin viikonloppuisin. Äiti on hyvä esimerkki siitä, että terminologialla ja genreillä ei ole mitään väliä. Omasta mielestäni hän on aika gootti, mutta juuri tuossa yksi päivä hän kysyi "Miten gootti eroo niinku hevarista? Mikä se ideologia niinku on?" ja pohti, josko hän ryhtyisi gootiksi. Minä totesin, että ei tarvitse ryhtyä, kun hän vähän kuin on jo! Ihana äiti.

Veli joskus kivahti, että näytän tyrkyltä, mutta myöhemmin löysimme musiikin kautta yhteisen sävelen. Siskoni taas on ollut lähinnä utelias, muttei sen ihmeempiä.
Kirjoittanut: Kreivi Arvet (Nimetön)
  • Lähetetty: 25.09.2010 18:26
En mä vaan tiedä. Isä ei oo koskaan sanonu mitään ja ei enää sanokaan kun hää on kuollut tossa pari vuotta sitten. Mutta kun viimeksi kävin äidin luona hän tokaisi miun hameesta ettei hänellä ole koskaan ollu niin hienoo hametta kun mulla oli sillon päällä!
Kirjoittanut: TyynePred (Nimetön)
  • Lähetetty: 21.10.2010 21:48

Lainaus: DarkAndCold

miten teiän vanhemmat reagoivat kun on vähän toinen lainen?? ja mitä ne tekis jos sais titää että viiltelee??

Eivät kiellä ollenkaan tyyliäni. He ymmärtävät hyvin, että tykkään tästä tyylistä.
Mutta tuo viiltely on toinen asia, viiltelin vähän aika sitten itseäni. Toinen käsi varteni oli aivan viiltoja täynnä. No miksi tein niin?? En tyylini takia, tein sen siksi koska oli huono olo. Otin yöllä sakset käteen, ja kädet verille. Itkin, nuhkadin itkien omaan sängyyn.
Aammulla katsoin omaa käsivartani, toisensa perään viiltoja. En kertonyt asiaa ollenkaan vanhemille. Olisin ollut kusessa.
Kerroin asian parhaille kavereille, he ottivat minua niskasta kiinni. Ja lopetin viiltelyn.
Kiitos kaveriden.
Enkä suosittele viiltely kenellekkään!
Kirjoittanut: mustakynsi (Jäsen)
  • #265
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 27.07.2011 00:11
Äiti ei ole varmaan koskaan ymmärtänyt sitä miks suurinosa vaatteista on mustia tai muuten jotain tummaa väriä.Luulee varmaan tämän olevan vieläkin joku "vaihe" vaikka muutosta ei todellakaan ole ihan heti tulossa! Sitäkään se ei ymmärrä että haluaisin ostaa enemmän korsetteja ihania kenkiä ja muutenkin hankkia enemmän "gootti vaatteita" jotka ehkä maksaa tavallista enemmän.Mutta joita itse rakastan ja paljon Ehkä tilannen helpottaa viimeistään sitten jos saisin vaikituisen työpaikan jollon voisin käyttää omia rahojani eikä tarvitisi pyytää äitiä maksamaan.

Isästä on vaikea sanoa koska hänen kanssan en ole hirveästi tekemisissä ollut koskaan..

Sukulaiset pitää vähän outona mutta onneks heitä ei ihan joka päivä tarvii nähä.
Kirjoittanut: Sennay (Nimetön)
  • Lähetetty: 27.07.2011 06:07
Vastoin kaikkia luulojani, äitini onkin se, joka hyväksyy goottiuteni ja jopa ihaillen joskus katsonut minua ja ihastellut vaatteitani ja asusteitani. Kerrankin hän siskollani ollessamme alkoi yhtäkkiä räplätä niittikoruani ja totesi, että "Onpas jännä koru." ja hymyili oikein ihailevasti.

Isäni taas osoittautuikin ei-niin ymmärtäväiseksi kuin olin kuvitellut. Hän kysyi minulta yhtenä päivänä hieman halveksuen, että "mikäs tuo sun juttu oikein on?" Vastasin vain, että "tää on mun paita, haloo." Isäni sitten siinä jatkoi kyselyään mun "jutusta" ja äiti siihen sitten tokaisikin, että "isäs on niin vanha (tässä yhteydessä vanhanaikainen), ettei se ymmärrä tommosia juttuja" Olin tosiaan luullut koko ajan, että äitini on se, joka ei hyväksy paluutani gootti-elämäntyyliini.
Kirjoittanut: Anyxia (Jäsen)
  • Lähetetty: 27.07.2011 15:52
Vanhemmat ihan hyvin ovat suhtautuneet erilaisuuteeni. Joskus nuorempana kun isä ensimmäisen kerran näki minun laittavan mustaa luomiväriä, totesi hän että "naamiaisiinko sitä ollaan menossa" ja muuta tällaista. Tässä viimeisen vuoden sisällä taas ollessani työharjoittelussa hänen työpaikallaan hän kommentoi että "ammattikorkean henkilökunnan vaatetukseen ei ehkä kuulu karvaiset säärystimet ja iso rastatukka" johon totesin että "en vaihda pukeutumistani työpaikan takia enkä tule ikinä vaihtamaankaan. Hankin semmoisen työn jossa voin pukeutua omalla tyylillä sillä vain silloin työ voi tuntua omalta. Jos ei kelpaa, voin vaihtaa työpaikkaa" ja yhtäkkiä seuraavana päivänä kun v*ttuillakseni pukeuduin tyypilliseksi kiltti-tyttö-sihteeriksi ja kommentoin eilistä keskusteluamme totesi hän ettei muka ole sanonut mitään pukeutumisestani

Mutta muuten ovat suhtautuneet hyvin, äitini jopa etsiessään minulle valmistujaismekkoa ehdotti hän kaikkea sellaista mistä tiesi minun pitävän. Kuten korsettimekkoja sun muita
Kirjoittanut: Onnetontar (Jäsen)
  • #268
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 28.07.2011 14:05
Kyllähän äiti ja iskä välillä vähän katsoo, että mitäs laitan päälle ja äiti monesti sanookin (esim. kaupalle mennessä), että kehtaako kanssani liikkua kun hän on ns. "normaaleissa" vaatteissa ja mulla kaikenmaailman hienot mekot ja hiusjutut ja meikit ja muut. Iskäkin välillä kommentoi jotain. Muistan kun olin menossa yks aamu kouluun niin mulla tais olla gogglesit ja rastat niin iskä kysy "Aijotko sä noi kaikki härpäkkeet laittaa?" ja katto ihmeissään, iloisesti hymyillen sanoin vaan "Joo" Mutta kyllä ne hyväksyy ulkonäköni (tai eivät ainakaan oo sanonu, että eivät hyväksyisi) ja mä olen vähän semmonen, että aina jos joku kommentoi jotain toisen ulkonäköä tms. niin oon heti sanomassa, että kaikkien pitää saada olla omanlaisiaan ja pukeutua kuin haluavat. Vaikka vanhemmat sanois, että ei tykkäis mun vaatteista niin ei se tavallaan haittais, mielummin pukeudun niinkuin haluan ja miten musta tuntuu hyvältä, kuin sitten pukeutuisin niinkuin muut haluaa.
Kirjoittanut: BlackLotus (Jäsen)
  • Lähetetty: 29.07.2011 17:13
Eipä niitä haittaa, paitsi siinä vaiheessa kun minun pitäisi äitille olla etsimässä vaatteita, kun mun maku nyt on tälläinen, niin mitäs minä muista vaatteista tiedän? : )
Mut tosiaan, menin mä millasis vaatteis tahansa, ei niillä enää mitään sanomista oo, jos ois ni siinähän kitiskööt, ovesta pääsee aina ulos. Jah, mun elämä, mun vaatteet, hiukset, meikkaus.
No tosin, hintahan se hepeneillä kauhistuttaa, mutta tälläistä sanomista ei varmaan ketjussa etsitty.
Kirjoittanut: Liekkiö (Jäsen)
  • #270
  • Arvo: Tulokas
  • • Muokkasi: Liekkiö
  • Lähetetty: 02.08.2011 21:48
Omat vanhempani ovat kohta kymmenen vuotta odotelleet, että milloin tämä "teini-iän hienosteluvaihe" menee ohi.
Ikää on kohta 21, tyyli muuttunut vain noita-akkamaisempaan suuntaan, eikä tunnelin päässä näy värikkäitä vaatteita. Pukeudun kuulemma kuin hautajaisiin, ja kun sanon, että se on tarkoituskin, koska ei ikinä tiedä kuka kuolee milloinkin, niin vastauksena on tuhahdus ja variaatio lausahduksesta: "Onko toi nyt sit muka jotenkin hienoa, tosi lapsellista touhua!"

Kun olen tuonut esille mielipiteitäni ja maailmankuvaani vanhemmilleni, ovat sanomani asiat olleet aina jonkun toisen mielipiteitä. Esimerkiksi heidän mielestään on avomieheni syytä, etten halua naimisiin tai saada lapsia. Turkisten inhoaminen on kuulemma televisiosta apinoitua, samoin kulutusyhteiskunnan vierastaminen. Yleisin kommentti heiltä onkin jotain sen suuntaista kuin: "Oo sä vaan oma ittes, ei kannata ottaa muilta mitään vaikutteita."
Lähihoitajan koulutusohjelmaan hakiessani äiti sanoi, että olin lapsena sanonut, että en halua sairaalaan töihin, ja että katuisin ammatinvalintaani lopun ikääni kun se ei ollut oma päätökseni.

Eli vanhempieni mielestä minä, joka olen kymmenen vuotta pukeutunut mustaan, lukenut Sormusten Herran toisella luokalla ja kuunnellut Spice Girlsin CD:n sijaan Alice Cooperia vinyylilevyltä, olen vain saanut huonoja vaikutteita kavereiltani tai kumppaneiltani. Paitsi, että minulla ei koulukiusattuna juurikaan kavereita ollut.

No, odottakoot rauhassa, että lakkaan olemasta omituinen.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 2 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit